Hei, etsin kohtalotovereita, löytyykö ketään jolla poikaystävä/mies Turkissa armeijassa? Oma turkkilainen poikaystäväni lähti noin viikko sitten armeijaan ja olisi enemmän kuin ihanaa vaihtaa kokemuksia jonkun kanssa, jolla samanlainen tilanne. Jos löytyy joku, joka haluaa alkaa vaikka mailailla/mesetellä tms. Tunnen, että olen niin yksin, eikä ole ketään kenen kanssa puhua tästä asiasta. En myöskään tiedä Turkin armeijasta juuri mitään, eikä tiennyt poikaystävänikään kun sinne lähti. Olisi hienoa jos joku omien kokemustensa perusteella osaisi kertoa esim. lomista, yhteydenpidosta ja muusta. Kiitos :)
Turkin armeija
lonely_
242143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
hei. joudun samaan tilanteeseen varmaan ½ vuoden kuluttua:/
oiskiva jos joku voisi kertoa aiheesta enemmän tänne palstalle.
kun puhelette kummassa armeijassa hän on.
Siinä joka tappelee kreikkalaisten kanssa rajallaan vai Natoon kuuluvassa armeijassa.
Turkissa on kaksi eri alaisuudessa olevaa armeijaa.Kolmannesta en ole varma.
Oma rakas on tällä hetkellä ollu päälle neljä kuukautta armeijan leivissä.. Lähetellään kirjeitä ja soitellaan aina ku voidaan.. Kännykkä ei oo sallittu paikassa missä hän majailee, mutta salaa pystyy käyttään aina joskus.. Pitkältä tuntuu odottaminen, mut päivä kerrallaan..
Missä päin miehesi on armeijassa? Kuinka usein pystytte pitämään yhteyttä? Entä lomat, onko hänellä ollut vielä lomia/vapaapäiviä?
Poikaystäväni on ollut armeijassa vasta viikon, mutta se tuntuu jo ikuisuudelta, kun ikinä ei ole ollut näin pitkää aikaa ettei oltaisi pidetty yhteyttä. Kirjettä häneltä nyt odottelen, hän lupasi kirjoittaa ensiksi kun ei vielä tiennyt osoitettaan armeijassa. Joka päivä odotan postia, mutta tiedän ettei se kirje vielä voi tulla... mahtaakohan kulua montakin viikkoa? Hänelläkään ei ole kännykkää. Kesäkuussa hänellä pitäisi olla muutaman päivän loma.
on Turkissa armeijassa ollut marraskuusta asti. Kiroaa armeijaa (tai kirosi, lue eteenpäin), mutta tavallaan ylpeä voidessaan olla "vahva sotilas".. Jotenkin jäi vähän sellainen olo että kundi toisti päähänistutettua mantraa. Koska ihan erilainen suhtautuminen tullut inttiin tämän 5kk aikana kuin lähtiessään.
Hän on tällä hetkellä ollut noin pari kuukautta vuorilla taistelemassa terroristeja vastaan, eli tämä tarkoittaa siis kurdeja.
Hyvin harvoin hän ottaa yhteyttä, nyt en ole kuullut hänestä mitään kuukauteen. Kun hän ottaa yhteyttä, ei voi sanoa missä päin Turkkia on, tai yleensä mitään vähänkään negatiivista (armeijasta) ei yhtäkkiä voi sanoa. Pääsee harvoin iltalomille, varsinainen loma on vasta kesällä ja sanoi että käy silloin katsomassa perhettään, ja ehkä olisi kiva myös nähdä minut.
Muutamia tietoja Turkin armeijasta:
- rikkaat voivat maksaa itsensä ulos armeijasta.
- yliopistossa opiskelevia poikia arvostetaan, heidän inttiaikansa on jopa puolet lyhyempi kuin taviskundien, eli köyhien yms.
- armeija-aika kestää muistaakseni n.15kk, eli ihan helvetin pitkään.
- tämän jälkeen sinut voidaan määrätä tahdostasi riippumatta myös jatkamaan armeijassa x ajan verran
- kundit voivat oikeasti haavoittua tai jopa kuolla intissä, se ei ole samanlaista "hei me leikitään sotaa" kuin täällä Suomessa
- Turkissa toimii samanlainen järjestö kuin Venäjällä, sotilaiden äidit jotka vastustavat tätä järjestelmää
Että näin..
Ja sitten loppupuheeksi, ystäväni poikaystävä ja kihlattu palasi intistä puolikkaan säären kanssa. Pommi oli repinut puolet pohkeesta, oli myös ollut sissinä vuorilla.
Toivoa sopii että tämä tuttavani palaa yhtenä kappaleena ja omat jäsenet tallella.
"Hän on tällä hetkellä ollut noin pari kuukautta vuorilla taistelemassa terroristeja vastaan, eli tämä tarkoittaa siis kurdeja."
Väitteesi ei ole totta. Turkissa terroristit tarkoittaa PKK:ta tai muita aseellisia kurdijärjestöjä eikä kurdeja yleensä.
Niin, varmasti riippuu tosi paljon siitä missä on armeijassa ja millaisiin tehtäviin siellä joutuu. Minun kultani on Pohjois-Turkissa ainakin ekat 3 kk jonka jälkeen hänellä ainakin pitäisi olla lomaa... ja voi olla että sen jälkeen hän vaihtaa paikkaa. Hän myös kertoi, että armeijassa on mahdollisuus päästä omaa ammattiaan vastaaviin tehtäviin esim. hänen kaverinsa joka on tarjoilija oli ollut koko armeija-aikansa tarjoilijana armeijan alueella. Sen sijaan joku toinen kaveri oli ollut kommando. Onko tämä sinun ystäväsi kommandona? Kuulostaa ainakin siltä...
Mulla olisi niin paljon kysyttävää, mietittävää... Tuntuu ettei kukaan oikein osaa vastata kysymyksiin. :( Millä ihmeen perustellaa jostakin tulee kommando ja jostakin vaan tarjoilija? Tuskin sitä kukaan itse saa päättää. Ja miksi toisilla saa olla kännykkä ja toisilla ei? Minä täällä edelleen odottelen kirjettä, mutta tiedän että sen verran rankkaa siellä armeijassa varmaan on ettei ole kauheasti vapaa-aikaa kirjeen kirjoittamiseen. Ja ymmärrän sen, on vain niin ikävä :/
Kertokaa vaan lisää kokemuksia ja juttuja, jos tiedätte... Luen niitä enemmän kuin mielelläni!
liikaa aikaa tai todella hidas järjenjuoksu jos alkaa tuosta pilkkua viilaamaan! :D:D
Kai nyt jokainen vähänkin Turkin asioita tunteva TIETÄÄ että eivät kaikki kurdit ole terroristeja?? Vai pitääkö kaikki asiat aina vääntää rautalangasta kuin vähä-älyisille? Onko joku todella niin hölmö että kun sanoin että terroristeilla tuttavani tarkoitti kurdeja, lukija luki nimenomaan että KAIKKI kurdit ovat terroristeja? Voi elämä.. :D
Siis tosiaan selvennyksen vuoksi - tuttavani siis todella viittasi terroristeihin, eli näihin Turkin kurdivähemmistön siihen osaan joka on tarttunut aseisiin! EI KAIKKIIN KURDEIHIN!
ekat kuukaudet siellä Pohjois-Turkissa, mutta nyt viimeisimmät tiedot ovat vähän hatarat, ei voi paljastaa olinpaikkaansa, on kielletty kertomasta.
Tuon koulutusjakson jälkeen, mikä ilmeisesti oli P-Turkissa, hän meni sitten paikkaan X, hän itse käytti sanaa sissi-taistelija, en sitten tiedä että tarkoittiko kommandoja sillä. Minä en muista hommista tiedä, tutullani on 3 serkkua myös nyt intissä (ovat samanikäisiä) mutta heistä en tiedä mitään, missä ovat tai mitä tekevät. Ilmeisesti eivät tämän tuttuni kanssa ole samassa paikassa, olisi hän maininnut koska ystäväni seurustelee hänen serkkunsa kanssa.
Tarjoilijoita on ns. köyhien joukossa kyllä niin paljon ettei millään kaikille ole tarjolla jotain niin helppoa hommaa.. :/
Ainakin tämä tuttu sanoi ja toinen ystävättäreni jonka mies tosiaan tuli pohje puuttuen intistä, sanoi että mielivaltaisesti noita melkeinpä määrätään. Rikkaille/hyvästä suvusta tuleville/yliopisto-opiskelijoille varataan helpommat ja parhaimmat duunit, muut heitellään sitten vähän miten sattuu sinne tänne. Ainakin yksi yliopistossa opiskeleva tutun tuttuni pääsi vähän päälle puolessa vuodessa ulos intistä, eikä käynyt oikeastaan kuin koulutusjakson, ei esim. ollut ikinä oikeassa taistelussa.
Kännykästä en tosiaan tiedä, tutullani ei saa olla kännykkää, kaikki yhteydenpito on silloin kun hänellä on iltaloma ja hän pääsee jonnekin sivistyksen pariin missä on internet, eli sähköpostilla ja messengerillä ollaan yhteyksissä.
Kirjeitä ei kuulemma ole edes mahdollista lähettää...
"Hän on tällä hetkellä ollut noin pari kuukautta vuorilla taistelemassa terroristeja vastaan, eli tämä tarkoittaa siis kurdeja."
Taidat sitten olla ainoa, joka ei tiennyt eroa kurdien ja kurditerroristien välillä?;)
Jos sinä kirjoitat muuta mitä tarkoitat, vika ei ole minun järkeni hitaassa juoksussa vaan sinun.
Ystäväsi varmaan tietää mistä puhuu, mutta nythän olikin kyse sinun viestistäsi ja siitä, että sen mukaan sinä et ymmärrä kyseistä eroa.
Jos edes VÄHÄN tuntisit Turkkia ja turkkilaisia, tietäisit myös sen, että tässä asiassa tulee olla tarkka. Juuri sinun kaltaisesi "kyllä kaikki tietää" asenteella kirjoittavat vahvistavat käsitystä siitä, että Turkissa kyse on nimenomaan kurdien eikä poliittisten järjestöjen kanssa taistelusta.
... ystävälläsi on noita iltalomia? Koskahan oma poikaystäväni saa sellaisia... :/ Voisiko olla mahdollista että vasta 3 kk jälkeen kun tämä koulutusaika on ohi? Hänellä on puhelinkortti, mutta en sitten tiedä onko hänellä sitä mahdollisuus kuinka käyttää. Luulisi nyt, että jotenkin antaisivat siellä luvan pitää yhteyttä ulkomaailmaan, tai edes perheenjäseniin! Mikähän idea tuossa on, kun pitää olla niin eristyksissä kaikesta... Kai se on jotain kuria sitten.
miten hänen iltalomansa menevät, kuten sanoin niin yhteyttä pidämme vain kun hän on käymässä jossain isommassa kaupungissa/(kylässä?) missä on nettikahviloita. Marraskuun jälkeen, eli inttiin menon jälkeen, olemme olleet yhteyksissä 4 kertaa, ja lisäksi pari sähköpostia, eli jos hän on ollut 4,5 kk intissä... Monesti ei taida pidempiä (ilta)lomia saada. Ekan kerran yhteydenotto tuli kuukausi armeijaan menon jälkeen.
Niistä muista pienemmistä iltalomista en tiedä ollenkaan, ei olla ehditty puhua koska on ollut muuta tärkeämpää puhuttavaa. Luulisin että kyllä sinäkin kuulet viimeistään kuukauden päästä miehestäsi, jos hän nyt sattuu löytämään puhelinkortille puhelimen (en tiedä tarkoitatko nyt sim-korttia vai tavallista vanhanaikaista puhelinkorttia).
Luulisin että Turkin armeijassa on sama homma kuin Suomessa, että aluksi otetaan luulot pois jne, paukutetaan päähän se tietty mantra ja saadaan nimenomaan se kuri siihen touhuun. Suomessakin nuoret miehet hajoilevat kun lomille ei pääse, voin vain kuvitella millaista se on Turkissa..
Kun viimeksi näin tuttuni web-kamerassa, hänellä oli kauheat mustat pussit silmien alla (aivan poikki) ja laihtunut niin että luut näkyivät (ja kun ajattelee miten hoikkia/laihoja turkkilaiset pojat muutenkin ovat.. :S)..... Noh, katsotaan nyt. Näen tuttuni livenä ehkä joskus kesäkuussa, saa nähdä missä kunnossa hän on silloin.
rauha säilyy, eivätkä pojat joudu tositoimiin. Pieni rääkki tekee vain hyvää nuorille riskeille miehille.
Monet joutuivat ja joutuvat edelleenkin tositoimiin. Ei ole vielä hirveän kauaa siitäkään ajasta, kun kirje saattoi tulla rintamalta vasta yhtä aikaa ruumiin kanssa. Nyt viimeistään teidän kannattaa lukea "Tuntematon sotilas".
Keskuudessamme elää edelleen monta sotaleskeä. Toivottavasti kokemuksenne auttaa teitä ymmärtämään paremmin heidän kohtaloaan ja ehkä tekemään jotakin konkreettista heidän hyväkseen.
Ja toivottavasti se antaa teille halun olla rauhan asialla.
Oih ja voih... Tuntuu kyllä niin toivottamalta, kun ajattelee tätä armeija-asiaa. :/ Odottaminen tuntuu todella pitkältä, mutta eniten minut tekee surulliseksi se kun olen niin huolissani miehestäni, en tiedä ollenkaan miten hänellä menee ja kun tiedän, kuinka rankkaa siellä mahtaa olla, ja kuinka häntä pelotti lähteä sinne...
Pitää vain yrittää ajatella positiivisesti ja elää päivä kerrallaan. :) Ei tämä murehtiminen tietenkään mitään auta eikä muuta. Kenties joku kaunis päivä postissa tulee omalta rakkaalta kirje tai hän soittaa. Onneksi voin pitää yhteyttä hänen veljiinsä ja saan heidänkin kauttaan kuulla, jos on jotain. Täytyy vain hymyillä joka päivä, kuten lupasin hänelle. :)
Minullakin haaveena olisi päästä katsomaan miestäni kun hänellä on sitä lomaa, mutta mietin vain että miten sekin sitten onnistuu, kuinka aikaisin he saavat tietää siellä tulevasta lomastaan, pitää minullakin olla siitä ajoissa tiedot että ehtii lennot varata jne. Ja jos yhteydenotto tapahtuu vain kirjeitse, kirjeen tuleminen tänne Suomeenkin kestää... Tätä tilannetta ei varmaan helpota yhtään se, että olen kauhea stressaaja.
Auttaisi kamalasti, jos saisi vaihtaa ajatuksia jonkun sellaisen kanssa, jolla samantapainen tilanne. :) Tämä keskustelu täällä on jo auttanut jotain joten kiitos kaikille vastanneille
keskusteluumme...? Hyvää asiaahan tuossa oli, mutta en nyt ymmärrä miten tämä liittyi mitenkään tähän palstaan.
Itse en sanoisi sotaa "pieneksi rääkiksi"??
Tiedän kyllä että ympäri maailmaa soditaan, ja että valitettavasti se asia tuskin tulee muuttumaan koko ihmiskunnan tulevan historian aikana.
Olen myös hyvin tietoinen Suomen menneestä historiasta. Molemmat isoisäni taistelivat eturintamalla, ja toisen isoisäni 4 veljeä kuolivat sinne, jättäen sotaleskiä ja puoliorpoja..
Kuulin vahingossa lapsena ja teini-ikäisenä joitakin kertoja ei-lapsille-sallittuja keskusteluja kun isoisät puhuivat sodasta vanhempieni tai setieni kanssa. Tiedän mitä sota on ollut. Kaikkea en olisi todellakaan edes halunnut kuulla. Tuntematon on kevyttä tavaraa siihen verrattuna. Ja buy the way, olen lukenut Tuntemattoman sotilaan 2 kertaa, ensimmäisen kerran monia vuosia sitten 13-vuotiaana, sekä Sotaromaanin. Ne kertovat omaa tarinaansa sodasta, mutta pahempaa oli se mitä ohitsekuulin isoisien keskusteluista. Sota on raakaa, eikä kenenkään pitäisi kokea sitä.
nyt kun mainitsit niin tuli mieleen että tämä minun tuttuni sanoi jotain että se pidempi loma annetaan sitten anomisen kautta. Hän sanoi että minun pitää kertoa milloin MINÄ olen menossa tai milloin minulle sopii mennä Turkkiin niin hän anoo lomaa sitten siihen.
Tietyssä vaiheessa inttiä niitä kuulemma saa (joskus puolen vuoden jälkeen tms) kuulemma anomisella aika hyvin sovittua. Nyt en vielä ole itse tietoinen että miten pääsen kesällä häntä katsomaan sekä yleensä lomailemaan, enkä ole saanut häneen yhteyttäkään, että tuo kesän näkeminen on ihan auki. En nyt sitten tiedä tosiaan millaisella aikataululla niitä lomia pitää alkaa anomaan..
sanonut pieneksi rääkiksi sotaa, vaan armeijaa.
Toivon vilpittömästi, että kukaan armeijaa käyvä nuori ihminen ei koskaan joutuisi tositoimiin.
Voisin vastata kysymyksiin. Jos laitat mailiosoittees niin voisin ottaa yhteyttä?
Mun mies on ollut armeijassa Turkissa kohta vuoden, joten kokemusta on jo aika paljon :)
[email protected]
inhottaa tälleen laittaa mailiosoite kaikkien näkyville... :D mutta ihana juttu, jos viitsit mailata - odotan mailiasi innolla, kiitos... olisi tosi ihana jutella!!
tuo sähköpostini ei ole oikein toiminut viime aikoina, joskus en saa ollenkaan ihmisten viestejä, en tiedä minkä takia :(
toivotaan että sinun mailisi, jos kirjoitat, tulee perille! jos haluat, voit lisätä minut messengeriin, jos sinulla on messenger (ei ole pakko lisätä :) )
tuntuu, että olen ihan epätoivoinen... hehe. Palan vaan halusta vaihtaa kokemuksia jonkun kohtalotoverin kanssa...
Onko tosiaan niin ettei kohtalotovereita löydy? En tiedä olisiko pitänyt laittaa tämä keskustelu tuonne kaukosuhteet tai Turkki -osioon... Viime syksynä täällä palstalla oli joku keskustelu liittyen Turkin armeijaan ja siellä tytöt jutteli että on samassa tilanteessa kuin minä nyt. Mitähän heilleki nyt kuuluu...
No joo, kiitos kuitenkin kaikille vastanneille ja mailata saa myöhemminkin jos haluaa ja jos vaikka tulee joku uusi kohtalotoveri...
Mihis sulle voisi mailata?
Täällä on kohtalotoveri :)
Lisäsin sut meseen, sähläri kun olen niin nyt vasta huomasin sun meseosoitteen ja viestit ylempänä :)
Palataan pian asiaan :)
hei kaikille!
Vahingossa eksyin tänne palstalle ja huomasinpas mielenkiintoisen aiheen mikä itseänikin koskettaa. Mun aviomies lähti kuukausi sitten armeijaan pohjois-turkkiin. Oikeestaan nyt vasta tullut se kova ikävä,vaikka kyllä siitä armeijaan menosta mies puhuin kauan ja ajatteli vaan et joo ei sen aika vielä ole sinne mennä,mut aika menee muutenkin liian nopeaa ja yllätten se lähtöpäivä sit vaan tuli:(.
Mä en hirveesti ole kans saanut käsitystä millaista siel armeijassa oikeesti on,mitä mies kerto ennenkuin lähti sinne,niin kuulosti aika rankalta,mut hänpä voi soittaa sieltä joka viikko ja puhuu jopa 10 minuuttia ja kerran viikossa suunnilleen pääsee sieltä vapaapäivälle,tai no oikeestaan kolem neljän tunnin vapaalle jos se vaan on ansannuit eikä oo siellä niskotellut mitenkään. Tänään vasta sitten puhuttiin oikein kunnolla mesessä ja mies näytti voivan hyvin ja kilojakin oli saanut lisää joten ei kai se nyt niin kauhea paikka voi olla ja joitain kavereitakin oli saanut. Varmaan kaikilla alokkailla on rankkaa aluksi myös mun miehelle kuulemma oli siellä ollut,mutta virallisesti eilen alokasaika loppui ja olot on siellä vähän parantuneet niillä.Ei ollut kuulemma tullut ensimmäiseen kuukauteen suihkusta kun kylmää vettä ja sit piti vielä palella yöllä kun ei ollut annettu kunnon peittoa,en sit tiedä onko toikin juttu jotain alokkaiden simputusta sillä suihkut on alkanut jostain ihmeen syystä jo toimia ja tulee sitä lämmintäkin vettä.
Joo tulipas juttua jos nyt lopetan mutta ois kiva kirjotella enemmän jonkun kanssa tästä aiheesta.
mun maili on [email protected] jos joku jaksaa ottaa yhteyttä,voi lisätä myös meseen.
jaksamisia kaikille keiden rakkaat ovat armeijassa