Ihan uteliaisuuttani kyselen että mikä on mielestänne raja sille että "kuppi tulee liian täyteen"...
Eli meillä tällainen tilanne:
-olemme olleet yhdessä noin 6 vuotta
-meillä ei ole harrastettu seksiä noin 4 vuoden sisään kuin n.5 kertaa...(Niihin sisältyy myös lasten alullelaitot)
-täydellistä taukoa oli noin 1 1/2 vuotta (lasten jälkeen mies ei halunnut koskeakaan??!, Raskausaikana minä olisin ollut himokas,mutta miestä ei huvittanut)
-mies ei koe tarvitsevansa seksiä, minä tarvitsisin, ei mitään kani-touhua mutta edes kerran-pari kuussa:-/
-läheisyys on lähes kadonnut
-seksin loputtua myös omat haluni ovat kadonneet
-lapset ovat vieneet voimamme, olemme etääntyneet
-kaipaan läheisyyttä niin että rinnassa pakahtuu
-olemme käyneet pariterapiassa, ei tulosta
-olen aikaisemmissa suhteissa kokenut olevani hyvinkin seksuaalinen, siksi tämä rassaa
Mitä ihmettä teen? Tämä tilanne on ollut viimeisen vuoden todella kipeä, mies ei pysty keskustelemaan aiheesta vaan syyllistyy puheistani. En oikein enää jaksa yrittää. Mutta lasten takia toivoisin saavani jostain halua miestäni kohtaan.
KÄrsin syvästi ja haluaisin tuntea läheisyyttä, lämpöä...Onko se liikaa vaadittu, sillä mies on todella hyvä isä lapsille, jaksaa touhuta heidän kanssaan ja on muutenkin "kunnollinen".
En kerta kaikkiaan enää tiedä mitä tehdä. Ero tuntuu kamalalle, mutta toisaalta oman hyvinvointini takia ymmärrän sen mahdollisuuden olevan. Jättääkö kaikki hyvä vain sen takia ettei seksiä ole?
Niin, ja alkuaikojen huumasta ei ole meillä tietoakaan. Jos nimittäin yrittäisi saada sen alkuajan "liekin" takaisin. Meidän suhde on ollut alusta asti "ystäväsuhde", meillä on ihan mukavaa yhdessä, huumori on samanlaista ja viihdymme yhdessä. Mutta seksuaalista vetovoimaa ei ole.
Mitä tehdä? Pettäminen ei onnistu minulta, siksi koenkin olevani "vankilassa" tässä suhteessa, en saa seksiä suhteessa, en sen ulkopuolella...
Eli meillä tällainen tilanne:
-olemme olleet yhdessä noin 6 vuotta
-meillä ei ole harrastettu seksiä noin 4 vuoden sisään kuin n.5 kertaa...(Niihin sisältyy myös lasten alullelaitot)
-täydellistä taukoa oli noin 1 1/2 vuotta (lasten jälkeen mies ei halunnut koskeakaan??!, Raskausaikana minä olisin ollut himokas,mutta miestä ei huvittanut)
-mies ei koe tarvitsevansa seksiä, minä tarvitsisin, ei mitään kani-touhua mutta edes kerran-pari kuussa:-/
-läheisyys on lähes kadonnut
-seksin loputtua myös omat haluni ovat kadonneet
-lapset ovat vieneet voimamme, olemme etääntyneet
-kaipaan läheisyyttä niin että rinnassa pakahtuu
-olemme käyneet pariterapiassa, ei tulosta
-olen aikaisemmissa suhteissa kokenut olevani hyvinkin seksuaalinen, siksi tämä rassaa
Mitä ihmettä teen? Tämä tilanne on ollut viimeisen vuoden todella kipeä, mies ei pysty keskustelemaan aiheesta vaan syyllistyy puheistani. En oikein enää jaksa yrittää. Mutta lasten takia toivoisin saavani jostain halua miestäni kohtaan.
KÄrsin syvästi ja haluaisin tuntea läheisyyttä, lämpöä...Onko se liikaa vaadittu, sillä mies on todella hyvä isä lapsille, jaksaa touhuta heidän kanssaan ja on muutenkin "kunnollinen".
En kerta kaikkiaan enää tiedä mitä tehdä. Ero tuntuu kamalalle, mutta toisaalta oman hyvinvointini takia ymmärrän sen mahdollisuuden olevan. Jättääkö kaikki hyvä vain sen takia ettei seksiä ole?
Niin, ja alkuaikojen huumasta ei ole meillä tietoakaan. Jos nimittäin yrittäisi saada sen alkuajan "liekin" takaisin. Meidän suhde on ollut alusta asti "ystäväsuhde", meillä on ihan mukavaa yhdessä, huumori on samanlaista ja viihdymme yhdessä. Mutta seksuaalista vetovoimaa ei ole.
Mitä tehdä? Pettäminen ei onnistu minulta, siksi koenkin olevani "vankilassa" tässä suhteessa, en saa seksiä suhteessa, en sen ulkopuolella...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siis jos olet joskus ollut aktiivinen seksin suhteen, niin miksi majoittauduit miehen kanssa joka ei ole aktiivinen ?
Ystävättärelläni on sama tilanne kuin sinulla, alusta asti mies ei ole ollut seksin perään. Mies kehittää itseään muilla aloilla ja on erittäin fiksu, mutta sängyssä vaan nukkuu. Minusta ongelma ei ole miehen, vaan naisen joka ei älyä seurusteluaikana, että tämän kanssa ollaan vain ystäviä tai sitten pari ilman seksiä.
Mies vaikka leikkii lasten kanssa ja on muuten kunnollinen, parisuhde ilman seksiä ei ole kyllä mistään kotoisin. Käsitän seksin laajemmin, se on läheisyyttä, kuin pehmeän peiton kietomista kumppanin ylle.
En suosittele seksin hakemista liiton ulkopuolelta, suositan eroamista.
riittää, saisin niin paljon kun haluaisin...
Joudun jopa joskus vonkaamaan, minä, nainen..
meidän suhteemme on näennäisesti hyvin. Siis ei rahahuolia, oma lähes velaton koti, molemmilla autot, terveet kauniit lapset, tukiverkostoa ympärillä, mutta... En koe rakastuneeni lankooni, pidän hänestä paljon, veljekset ovat hyvin samalaisia, sisäisesti ja ulkoisesti.
lanko nyt vaan sattuu olemaan seesteisempi, tietenkään en näe häntä päivittäin, joten...
Mieheni on viimeisen vuoden aikana kyllästynyt duuniinsa, ei saa sitä irti mitään... Se kiristää pinnaa.. Hänellä prakas selkä, ei voi käydä salilla...Se kiristää pinnaa.. Ei ole sis neljään vuoteen liikkunut kuin sohvan ja jääkaapin väliä.. Se kiristää MINUN pinnaa..
Ostin kävelysauvat, itselleni.. Vähän aikaa sitten hänelle.. ajattelin ettei olisi tekosyytä olla lähtemättä lenkille kanssani, aiemmin kun ei vittinyt, kun vain minulla sauvat...
Väitteluä, hampaiden kirsitystä, haukkumista, huoritteluakin.. Tunteiden purkauksia, jotka tulevat sitten ryöppynä. Minun mieheni ei siivoa... vasta kun imuri kaksi viikkoa ollut keskellä lattiaa saattaa kysyä, että onko sihen joku syy??
No, nämä näitä arkisia juttuja. Välillä oikeesti pysähdyn peilin eteen ja kuinka helvetin väsynyt akka sieltä tuijottaa. Kysymyksiä toisensa perään..
Ajoittaimn hän on kateellinen tekemästäni duunista, osittain provikka palkka. Tilia tulee välillä puolen vuoden edestä.
Haukkuu välillä rahan ahneeksi, itse on välillä hyvinkin pihi. Rahasta riidellään usein.
Hänestä on turhaa, jos ostan kotiin kimpun tulppaaneja, mutta hänen sadat dvd-elokuvansa ei sitä ole, koska ne on yhteistä.. eikös ne helvetin rehut sitten korista yhteistä kotia.
Sitten ne päivien hiljaisuudet... Saatan kaksi vikkoa olla hiljaa, en nalkuta, en kommentoi muuta kun pakolliset asiat, teen silloin yleensä töitä enemmän (raivo antaa puhtia) ja sitten räjähdän.. Kämppä kaatuu niskaan, puhtaat vaatteet loppuu, tiskivuori altaassa kasvaa, koska kone on täynnä paskasia astioita...
Ja kehtaa sitten kysyä, että mikäs nyt kulta kun kaikki ollut niin hyvin pari viikkoa..
Eli jos nalkutan joka toinen päivä, että voisitko tehdä oman osuutesi (kun en kerran ole kotirouva), olen vittumainen ämmä. Sitten kun herra saa maatua sohvalla kaksi viikkoa rauhassa, ja minä poksahdan, olen hullu!!
Hän on kaksi kertaa vienyt nuoremman pojan tarhaan kuuden vuoden aikana. Tosin useammin hakenut, Ei koska hän haluaa nukkua aamuisin pitkään, totta helvetissä, kun tulee kolmelta yöllä nukkumaan. Minä herään aamulla, laitan lapset koulu ja tarha kuntoon( vanhempi nyt suht hyvin hoitaa ittensä), vien tarhaan, menen töihin, teen töitä, kaupan kautta kotiin, poika tarhasta, ruoan laittoon... pyykit, sänkyjen petaus( mieheni ei ole koskaan pedannut)...
Käymme noin neljä kertaa vuodessa yhdessä ulkona tai leffassa tai jotain muuta yhtä tylsää..
Hänellä kyllä reissuja riittää ja aika usein noin 2-3 päivän reissuja, pelkkää dokaamista.
Välillä epäillut että käy vieraissa,mutta toisaalta vain kohautan olkapäitä, että who gives afuck!!! Eli todistaako se että olen osittain välinpitämätön, sen että suhde on kuollut?? Taatusti sais turpaansa jos jäisi kiinni pettämisestä. En epäile häntä, välillä tulee ajateltua..
eli tätä rataa.. sitten kun pari kertaa oltu eron partaalla, hän herää, vai sanottaisiko, että ämmän pelossa tekee pari viikkoa sovitut hommat ja arvatenkin... niin se siitä..
Eli tätä tää on... Ja sitten pitää olla lanko mies vielä sotkemassa mun tunne elämää vuodesta toiseen. Rakastan häntäkin, en samalla tavalla kuin miestäni. Hän on äidilleen kertonut kuinka arvostaa minua ja sitä että jaksan katsoa patalaiskaa äijääni. Hoidan kodin, silti teen armottomasti töitä. Pitää minua älykkäänä..
En tiedä prakaanko joku päivä eikä itsehillintä kestä ja lankean.. Tunnen mieletöntä intohimoa.
En meinaa, että oman miehen kanssa tarvittais kauheesti liukuvoiteita... sujuu hyvin, mutta se jokin puuttuu.. Eikä lankoni mikään uutuuden viehätys ole, tunnettu yli 10 vuotta, siihen mahtuu jos jonkinlaisia jouluja ja muita kemuja.
En tiedä miksi hänen katseensa porautuu selkärankaan asti??? Flirttailee minulle paljon. Minä hänelle, osa ihan viatonta päänaukomista, vai onko? Rakkaudesta se hevonenkin potkii!
Jos ikinä niin kävisi, että syystä tai toisesta päätyisimme yhteen, olisi se veljessuhteen loppu! Ellei toinen satu kuolemaan, mikä on käynyt mielessä sekin, lanko vannoutunut pitämään huolta minusta ja lapsista, jos miehelleni jotain sattuisi., Aika iso lupaus, enkä usko mieheni tarkoittaneen sitä ihan kirjaimellisesti...
Ahdistaa.. Mietin miksi olemme yhdessä kun tuntuu että 70% ajasta menee turhaan... Haluan olla onnellinen, hyväksytty, hyvä äiti, pienistä asioista minun elämäni koostuu, en ole kohtuuton tai liian vaativa, ehkä sitten itselleni???
Huumori nimittäin on sekin rajallista!
Olisipa joku nappi jota painaa, pysäyttäisi ajan edes hetkeksi..
Sain jo tyrmäyksen tuolla aiemmassa kirjoituksessani, mitä mieltä olet, mitä minun pitäisin tehdä?? Jättää mieheni ja ottaa lankoni, joka on sinkku, vai jatkaa näin, vain jatkaa yksin lasten kanssa, lankoahan se ei silti sulje ulos minun ja lasteni elämästä, hänhän on poikien serkun isä... ja mieheni veli..
Onko miehesi käynyt useaan ulkona. Sehän todistaa että jos hänellä on toinen nainen jolta saa sitä mitä haluaa. Mieheni kulki n. vuoden venäjällä joka toinen viikko viikonloput. Niin kauan kesti kun huomasin että hänellä oli kansainvälinen rakastaja venäjällä joku ukrainalainen huora. No ukko kärähti ja avioliitto loppui tietenkin.
ÄLÄ alistu... valitse vaikka lanko!
Hieno kirjoitus. Käväiseppäs avoliittosivulla
sieltä katso AssiCalman teksti.
Sitten sivulle 5 ja luet vastaukset.Alkaa valjeta mitä sun pitäis tilanteestasi ajatella.
Assi nimittäin teki tarvittavat toimet puolensuomen saattelemana.
Minua niin kovasti kiinnostaisi miehenkin motiivit käytökseensä.Et ainakaan kerro mistään ongelmista.Sinä siis varmaan olet täydellinen puoliso. Seksi ei ole vain sinun haluista kiinni.Sehän on tunnetusti aivotoimintaa. Mutta rakkaushan sieltä puuttuu.
Minullakin aamulla on kovat hlut , mutta kun toinen nukkuu.
Niin mitäs teet.
Pakko tehdä itse, itsellensä.
Huh! se ei ole hyvä.
Olavi2