Asustelen avoliitossa ja ikää päälle 30. Nyt eräs nainen, ilmeisesti mua jonkun verran nuorempi (tekstistä päätellen), on laittanut mulle sähköpostia. Minulla ei ole mitään tietoa kuka henkilö on, siis en ole nähnyt koskaan. Nimellään kyllä kirjoittaa. Vaikuttaa ihan hauskalta tyypiltä, olen siis suht neutraalisti vastaillut. Enimmäkseen hän on tuonut esiin kiinnostuksensa minuun. Mistään vapaa vai varattu asioista emme ole kerenneet edes keskustella.
Hieman toki houkuttaisi ottaa selvää henkilöstä, mutta passaako sitä...? Avovaimo on ja yhdessä on oltu jo vuosia. Silti kuitenkin hiukka kiinnostais.
Hieman toki houkuttaisi ottaa selvää henkilöstä, mutta passaako sitä...? Avovaimo on ja yhdessä on oltu jo vuosia. Silti kuitenkin hiukka kiinnostais.
Vastaukset 20
Vanhimmat
joka testaa sua....varo vaan...älä mee lankaan :))
Vitsi täältä saa hyviä vinkkejä seurata ja vaklata puolisoaan!
Onko nyt näin että pettämiseen on niin turruttu ja sitä pidetään itsestään selvyytenä että jos sitä ei ole todistetusti vielä tapahtunut niin se houkutellaan tapahtuvaksi keinolla millä hyvänsä.
Einsten1 kertoi kuuluvansa naapuri kyylää naapurii-seuraan. Pitäsiköhän sen lisäksi perustaa puoliso kyylää puolisoo-seura? Voisi sitten jakaa vinkkejä, miten käräyttää vieraissavirkistäytyjät. Ja jos ei todisteita heti löydy, niin voihan sitä aina vähän avittaa. Vaikka sitten ystävättären avulla...
paitsi että mä haistan tässä kyllä jo liikeidean kun tarpeeksi näitä palstoja lukee niin saattais olla mijonääri parin vuoden salapoliisipettäjänkäräyttäjä hommien jälkeen.
Kaikki keinot käyttöön sodassa ja rakkaudessa :D
Tekee siis mieli saada vähän jännitystä elämään ja pönkitystä egolle? Oisko kivaa maistaa kiellettyä hedelmää?
On se niin väärin, että uhmaikä ja murrosikä eivät riitä ihmiselle, vaan sitä samaa paskaa pitää jatkaa hamaan loppuun asti, eikä mitään opita matkan varrella.
Itselle kävi kerran jotain tuonne päin. Paitsi homman nimi oli vain se, että tämä nainen joka mieheni perään lähetteli "viattomia" mitä kuuluu- tekstareita oli meidän tuttu. Mutta muute sama tilanne! Ja miten kävi, mies lähti tämän tuttavan kanssa kaverimielessä kahville yms. ja loppujen lopuksi ihastui, jätti minut ja he alkoivat seurustelemaan.
Joten jos todella haluat olla nykyisen kanssa, lopeta heti tuo viestittely vaikka olisi kuinka viatonta! Kun/vaikka vastaat viesteihin "kiltisti", nainen on käsittänyt jo että olet kiinnostunut hänestä.
Voi että inhoa tuollaisia miehiä! Muut ovat antaneet oikeita/hyviä neuvoja. Noudata niitä.
toinen nainen joutui taas kerran oikein pakottamaan sinun entisen miekkosen ihastumaan itseensä. Paljon nuo miehet saavat anteeksi...hoihoihoi!!!
Tämä nyt ei poista sitä faktaa, että onhan se törppöä lähetelläkin tuollaisia, jos kerta vielä yhteinen tuttu. Oikeastaan sinun tulisi olla onnellinen, hänhän vaan nopeutti sitä mikä jossain vaiheessa olisi kuitenkin edessä, eikös jookos?
Lopputulos saattaa olla kuitenkin kaaos ja se tuttu ja turvallinen ottaa ja jättää!
Minä menetin aikanaa sulhaseni 7 vuoden kihlauksen ja kahden lapsen jälkeen juuri noin, että toinen lähestyi ja jyräsi.
Mies oli silloin taksiautoilija ja nainen oli ollut ollut hänen kyydissään, katsonut korttimaksukuitista yhteystiedot ja aloitti pommittamisen.
Mies kertoi naisen ensikontaktista rehellisesti ja sanoi kertoneensa olevansa "tukevasti varattu, 2 lapsen isäkin" mutta nainen ei lopettanut.
Tottakai ymmärrän, että tilanne imarteli sulhastani. Minulle siitä muodostui kotimme ja elämämme ylle muodostuva uhka, jolle en voinut mitään! Varmasti pelokkaana ja usein itkuisen oloisena olin vähemmän viehättävä kuin tuo toinen nainen, joka luonnollisesti pani parastaan.
Niin siinä sitten kävi että puolivuotisen pommituksen jäljiltä en enää kestänyt vaan luovutin. En voinut taistella kun en tiennyt millaista naista vastaan ja millaisin asein, sillä koin ettei kärsivällinen odottaminen ja "elää niinkuin ennenkin" toiminut. Olin itse hajalla. Ja lapset levottomia, sillä tietämättä mistä on kyse, he vaistosivat että jotain surullista.
Pakkasin laukkuni ja lähdin, jätin miehen, lapset ja kotini. Muistan, miten vaikeaa oli esittää kovista ja sanoa, että "siinä on tilaa, vanha lähtee niin saat uuden tilalle."
Heillä ei sitten suhdetta alkanut, se kuolla kupsahti kuitenkin niihin muutamiin tapaamisiin, jotka saivat meidän avoliittomme ja kihlauksemme purkautumaan.
Vikaa on minussakin, en nuoruuteni takia osannut niellä ylpeyttäni enää kun nainen katosi kuvioista ja niinpä emme palanneet enää yhteen.
Kukaan ei neuvonut miten olisi pitänyt menetellä ja tuo kasvojen menetyksen pelko ja nöyryytys on kovia paloja nieltäväksi.
Varo mitä teet, sillä vaikka olisit viaton loppuun asti ja rehellinen morsiamellesi, voi silti tapahtua vaikka mitä hallitsematonta ja kaikki on menetetty.
Voit myös todeta että lisääntynyt valon määrä ja keväiset kelit saavat hormonit hyrräämään ja imartelevat viestit ja yhteydenotot ovat kiehtovia.
Ja kuten sinua jo tuossa viestiketjujen ihan alussa varoitettiin, kyse VOI OLLA TESTISTÄ.
helkkari saa teidät vielä kaiken jälkeen puolustamaan miehiänne???? aikuinen ihminen (miehesi) pystyy lopettamaan tuollaisen jos _oikeasti_ haluaa!!! No ulkopuolista on tietenkin helpompi syyttää. Mistä tiedät mitä valheita miehesi hänelle on syytänyt? Ei se ole virheleima sinuun että tuollaisen ihmisen kanssa olet yhteen päätynyt, kaikki on vastuussa omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistä, jopa miehesi.
Suhteenne ei kaatunut toisen naisen väliintuloon (jos ei ole tervetullut, niin ei silloin myös näin käy) vaan miehesi ongelmaan. Ja ole ylpeä että pystyit kiskomaan itsesi ja ennenkaikkea lapsesi ulos tuollaisesta tilanteesta.
Silloinen sulhaseni eli lasteni isä ei todellakaan tapaillut naista sen puolivuotisen pommittamisen aikana, näin sen jo taksiauton kassan tuotosta että työaika käytetiin työn tekemisen, ei riiusteluun. Nainen vain oli niin härski, että soitteli kotiimme milloin mihinkin aikaan (ei ollut kännyköitä tuolloin), lähetteli kirjeitä ja kortteja, jne.
Mies oikeasti oli rehellinen ja vaivaantunut tilanteesta ja varjeli rehellisenä oloaan paljon tarkemmin kuin minä!
Kun olimme asiasta jälkeenpäin, noin viitisen vuotta tapahtunen eromme jälkeen puhuneet, hän kertoi tuolloin että sen jälkeen kun olin lähtenyt, hän suostui tapaamaan naisen ja oli käyttänyt härskisti seksissä hyväkseen, kohdellut kuin likaista huoraa ja ikäänkuin "antanut isän kädestä." Hän koki kostaneensa härskillä käytöksellään ja naisen alistamisella luntun asemaan suhteemme katkeamisen.
Kyllä se valitettavasti oli niin että minun ylpeyteni ei sallinut palata pyynnöstä huolimatta; olin liian lapsellinen (26v tuolloin) käsittelemään kriisiä!
Mies rikkoutui sikäli, että muuttui hyvin varovaiseksi, jopa niin että asiakaspalvelukin kärsi sillä hänestä tuli juro etenkin naisasiakkaita kohtaan.
Ei ne kakkosnaisina miesten elämään pyrkivät aina saavuta kuin hetken fyysistä hurmaa kun mies itse tajuaa tapahtuneen seuraukset. Silloin härskisti elämään tupanneet kakkoset lentävät kuin leppäkeihäät!
Tapahtuneesta on jo parikymmentä vuotta ja toivon vain että te nykynuoret olette viisaampia ja osaatte pyytää suhdekriiseihinne apua ajoissa. Tänä päivänä ex-sulhoni on ollut avoliitossa erään naisen kanssa jo kohta kymmenkunta vuotta ja kertoi kerran muuttuneensa meidän tarinamme jälkeen erittäin varovaiseksi. Olen itsekin kertonut hänen nykyiselleen mikä meidät sai silloin eroamaan (tapaamme silloin tällöin lasten asioiden yhteydessä kuten synttärit, valmistujaisjuhlat ja sen sellaiset ja onneksi välimme ovat hyvät; siihen se häirikkönainen ei päässyt vaikuttamaan!) Ehkä nämä tällaiset palstatkin auttavat, silloinhan ei tällaisia ollut.
ehkä noita löytyykin, mutta kuulostaa vain niin uskomattomalta ettei joku muka pysty sanomaan ei puhelimessa tai esim. hankkimaan vaikka lähestymiskieltoa jos tilanteen kokee noinkin parisuhdetta uhkaavana.
Aika lapselliselta vaikuttaa miehesi käytös, jos omasta käytöksestään (selvästi inhosi itseään tuon perusteella) vaati sitten tämän toisen naisen tilille, varsinkin jos aidoista tunteista oli kyse, eikä minkään sortin pelaamisesta tämän toisen naisen puolelta. Loppupeleissähän kukaan ei tällaisissa tapauksissa ole onnellinen ja sirpaleita kerätään aina seuraavienkin suhteiden aikana, inhottavia juttuja vaikkakin useasti osa elämää:(
Lähestymiskielto taisi tulla vasta -90 luvulla, jos oikein muistan. Muutoin olisimme varmasti sitä käyttäneetkin.
Myös mieheni oli nuori, 26 v hänkin ja olimme tosiaan molemmat untuvikkoja ihmissuhdeasioissa ja kriisien hoidossa. Siksi esim. vanhempiemme apu olisi ollut tarpeen mutta jotenkin koko -80 luku oli sellaista itsekkyyden aikaa että jokainen pyrki selviytymään ITSE ja olemaan KOVA ja DYNAAMINEN.
Nuoruutemme ja tyhmän lapsellisen ylpeyden piikkiin menee moni virhe, tuokin.
Toivottavasti viestiketjun aloittaja on todella varovainen!
mielestäni aika turhaa. suosittelisin jättämään väliin. et hommaa kuin harmeja itsellesi ja mimmillesi. älä anna uutuuden viehätyksen sokaista....ei se nuorempi mimmi ole kummiskaan sen riesan arvoista, jos alat pelaa ja jäät kiinni
kerran kävi noin itselleni, tai en voi sanoa että kävi, vaan että lähetin aivan ihan itse mielenhäiriössä samantyyppistä spostia eräälle miekkoselle.
Ennenkuin hän vastasi mitään, vedin koko homman takaisin, koska olin itse tuolloin parisuhteessa joten omatunto painoi ja asian kerroin sitten miehelleni. Tämä nyt ei mitenkään marttyyripointseja lisäämään osakseni asiassa, tehty mikä tehty ja seuraukset senmukaiset.
Tämä toinen miekkonen siihen "ei se mitään, niin minäkin olen parisuhteessa, mutta kyllähän me silti voidaan nähdä (!) "... Eipä sillä, että itse fiksusti olisin mitenkään toiminut, mutta juuri se, että tämä miekkonen ei katsonut millään lailla oman parisuhteensa olevan esteenä millekään toiminnalleen laittoi miettimään sitä, etten ikinä pystyisi luottamaan tällaiseen ihmiseen.
Parit kirjoitetut sanat paisui tässä tapauksessa muutaman vuoden helvetiksi.
Eli fiksuinta mitä voisit nyt tehdä on kertoa rehellisesti tälle spostituttavallesi homman nimi. Kuraa tulee niskaan, mutta luottamus säilyy ja sinulla mahdollisesti omatunto ja sielu puhtaana jos avokistasi tai teidän suhteestanne oikeasti välität.
Ehkä se on myönnettävä, että kyllähän se imarteli kun joku (jos oletetaan ettei olisi avokin tuttu vaan esim. joku joka on nähnyt minut töissä) osoittaa tuolla lailla kiinnostustaan. En ehkä ajatellut alunperin kovin tarkkaan mitä siitä seuraa jos vastaan, ehkä mietin ettei hän enää edes kirjoittaisi siihen. Toisaalta meillä menee avovaimon kanssa ihan hyvin, arkielämää tietysti näin usean vuoden jälkeen, mutta arjeksi se tietysti kaikilla jossain vaiheessa muuttuu.
Jos hänestä vielä mitä kuuluu, niin ehkä pitäisi sitten vaan suoraan sanoa että olen suhteessa ja sillä selvä.
Noin puhuu oikea MIES.
osoitteesi?????
viestit niin et sitä kyselisi.