Mitä miehet ajattelee yksinhuoltajista?? kokemuksia suhteista ja ajatuksista yh:n kanssa?
yksinhuoltajat?
....
305819
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tapasin tässä vuoi sitten naisen jolla oli kolme
ala-ikäistä lasta. Nainen oli vielä vanhempi kuin
minä. Ihastuin häneen ja tällä hetkellä asumme
yhdessä ja suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta
ja vanhuutta. En voisi enää kuvitellakkaan elä
määni ilman häntä - hän on ainutlaatuinen, hen
kisesti rikas ihminen jolla mieletön elämänasenne
Kun sen oikean löytää - on aivan sama oli sitten
entinen yksinhuoltaja tai ei. Elämä on tarkoi
tettu elämistä varten - täysillä.
Tuo on pelkkää pulinaa. Ettäkö oikein pitäisi elää täysillä... mitä sillä sitten tarkoitetaankaan....?
Olet luonnollisesti suhteessa myös lasten ja useimmiten lasten isän tai isien kanssa, lapset useimmiten määräävät tahdin, pahimmillaan elätät vieraat lapset ja hoidat heitä.
Ikuisuuskysymys, varsinkin kun nykyään joka toisella teinimimmillä on lapsi tai lapsia, mutta mieluummin yksin tai satunnaisissa suhteisa kuin "parisuhteessa" 2-4 ihmisen kanssa.
Olen myös samoilla linjoilla.
Lapsettoman miehen kannalta kysyntää on enemmän lapsettomalla naisella, jos kerran molemmilla lähtökohdat on perhekeskeiset. Siksi perinteinen kahden ihmisen suhde vie voiton. Miehen kannalta omat lapset on aina omia, ja niihin sitoutuu ihan eri tavalla, kun kerran on ollut myös alkuun saattamassa.
Joillekin uusiuosuhteet sopii, toisille ei.
näitä asioita, mihin ei ole yhtä oikeaa vastausta. Riippuu niin ihmisistä ja elämäntilanteista. Joskus onnistaa joskus ei. Ei ole olemassa yhtä oikeaa vaihtoehtoa. Turhaan tästäkin aiheesta moni vetää herneen nenuun...
Ihan yhtä lailla ne suhteet ilman niitä lapsiakin näkyy menevän metsään tai sitten onnistuvan... mene ja tiedä.
Jättäkää ne miehet rauhaan joilla ei omia lapsia vielä ole. Oikeastaan voisitte jättää kaikki miehet rauhaan.
Olen samaa mieltä ettei kaikkea pidä yleistää
eikä kaikki ole yhtä mustavalkoista!
On paljolti kiinni tilanteista, luonteista,
lapsista, niitte iästä, lasten isästä / ellei
nainen sitten ole leski ( entäs he sitten? )
ihan kaikesta kokonaisvaltaisesta - jutusta,
kaikki vaikuttaa kaikkeen. Omaa järkeään voi
käyttää ja katsoa sopeutuuko uusioperhe.
Ketään ei tarvitse käytttää kenenkään hyväkseen
vaan asiat voidaan keskustelemalla puida, jos
siihen löytyy halukkuutta. Lapset kasvavat kui
tenkin koko ajan ja lähtevät ennenpitkää pois.
Paljon tärkeämpää elämässä on saavuttaa onnelli
nen, hyvä ihmis-suhde - kuin miettiä sitä, mitä
mieltä toiset ihmiset ovat jos sitoutuu yksin
huoltajaan. Valinta on jokaisen oma. Ihmiset
ovat erilaisia. Kerran elettävänä.
Haluisin rohkaista sinua nainen! että uskot omaan
itseesi ja luotat arvoosi, jätät kritiikit sikseen
sillä arvostelijoita löytyy maailman sivu, älä
masennu ilkeilijöistä - sillä niillä itse asiat
huonommin, ja niitä löytyy.
Oli syy mikä tahansa, harva nainen haluaa vapaa
ehtoisesti olla yksinhuoltaja vaan se on pakonsane
lema tapahtumasarja. Ja rankka.
Uskon että oikeat ihmiset tapaavat toisensa kun
on oikea aika, eikä siinä syytellä vaan tullaan
vastaan :-)
Yksinkin voi olla onnellinen jos on tasapainossa
itsensä kanssa - se on lastenkin etu.
En usko hakemiseen, uskon että elämä on täynnä
erilaisia vaiheita, johon joihinkin voi kuulua
hetken yksinolokin.
Olin itse 6-vuotta yksin, en hakenut ketään,
en käynyt missään, vaan minut löydettiin. Siksi
uskon kohtaloihin. Elin hyvää elämää lasteni
kanssa aiemminkin, nyt vierelläni on aivan usko
maton mies, tasaveroinen kumppani, ja hyvä näin.
Älä siis lannistu, elä tätä päivää, nauti lapsis
ta, hyvistä hetkistä, huomisesta ei tiedä mitä
se tuo tullessaan ;-)
Olen iloinen puolestasi, mutta moni ei todellakaan löydä kumppania - etsi tai ei. Minäkin olen ollut välillä vuosikausia etsimättä, ja sitten taas etsinyt sekä netistä että baareista. Viimeksi mainituissa ei huvita käydä. Aika kaukaa haettua on, että kohtalo toisi tuosta vaan kumppanin eteeni, vaikka vain viettäisin kaiken vapaa-aikani etsimättä. Ruokakaupassa, kirjastossa ja lenkkipolulla en ole "vapaita" miehiä nähnyt minua vilkuilemassa..
Ja kaikki eivät todellakaan ole onnellisia yksin, jos pitää vuodesta toiseen olla itsekseen. Tuttavapariskunnat matkustavat ja tekevät kaikkea keskenään, ja me monet sinkut/yksinhuoltajat vietämme kaikki lomamme jka vapaa-aikamme yksinämme. Työn ja harrastusten parista ei ole uusia ystäviä löytynyt, ja jopa netistäkin on niitä etsitty.
Puhumattakaan sitten jakamisen, yhdessätekemisen halusta, läheisyydenkaipuusta(ihan terveestä sellaisesta, eikä läheisriippuvaisuudesta), ja seksuaalisista tarpeista.
En vilkaisekaan varattuihin miehiin. Mutta onneksi on vielä niitä yksinhuoltajamiehiäkin, jotka haluavat kumppanin rinnalleen, ja silloin on vain eduksi, että toisellakin on lapsia. Tietää, mitä se arki on. Jotain ihan muuta, kuin ravintoloissa ja diskoissa hillumista joka viikonloppuisin.
Onnea ja menestystä elämääsi!
kerro ihmeessä miten kohtalo puuttui tai tuli eteesi?
kun tapaa uuden ihmisen ja muuten synkkaa ja kun kertoo että onkin pari lasta niin homma jääkin siihen. Ei kukaan tosiaan siihen ole omasta tahdosta joutunut. lasten toisen vanhemman kanssa ei vaan ole homma toiminut ja siinä vaiheessa onkin kaikkien kannalta paras erota. ja lapset on lahja vaikkei vanhemmat yhdessä olisikaan. ja yksinhuoltajille pitäisi nostaa hattua kun kaiken hoitaa yksin. se vaatii luonnetta ja elämäniloa. parisuhdehan on kahden ihmisen välinen ja ei siinä pitäisi toisen lapset häiritä. Kamalasti on tänä päivänä uusioperheitä ja monet tosi onnellisia. jotkut jopa haluaa "valmiin paketin". Itselläni ollut koko elämäni vain isäpuoli ja kyllä hänestä tuli minulle tosi tärkeä ihminen, omaa isäänikin tärkeämpi. Että onko sillä biologisuudellakaan aina niin väliä, varsinkin jos toinen vanhempi ei ollenkaan välitä lapsistaan...
Surullista, jos koet noin ettei kohtaloa oo. Oon itsekkin nainen ja jutellu muutamien kanssa jotka taas tietä onkun joille on käyny niin et kun on lakannu etsimästä onkin kaveri löytyny mitä kummallisemmasta paikasta, eikä tosiaan baarista! Toivon sullekkin samaa onnea jatkossa!
Sen verran kokemusta, että tiedän kaukaa kiertää yksinhuoltajat. Lapsiin ei saa otetta, heidät täytyy huomata, mutta olla huomaamatta, ei saa kasvattaa, ei kieltää mitään, ei koskettaa. Exän haamu väijyy nurkissa, tulee lasten mukana sisään konkreettisesti, tulee naisen puheissa esimerkkinä siitä millainen uuden miehen pitää olla, täsmälleen samanlainen ja kuitenkin erilainen niissä muutamissa asioissa. Siinä on kolmas pyörä, toinen takapyörä, nainen on se edessä vetävä pyörä. Niin täyteen tulin vähästä, että jos puolet kärsimyksestä kuvaisin, palstan täyttäisin ja saisin tuhannet miehet itkemään!
vahvat miehet eivät haamuista piittaa heikot älkööt täriskö vahvat tarttuu haasteeseen ja saa lapset sekä äidit tykkäämään nm vain tosimiehille
Katson kyllä kieroon lapsia. Naisen pitää olla kyllä sitten erinomainen paketti ja lapsiakin maksimissaan yksi.
Minäkään en voi äkkiseltään kuvitella ihastuvani mieheen, joka on tehnyt lapsia jonkun muun naisen kuin minun kanssani.
Lapset ovat melkein yhtä pitkä miinus kuin liian vanha anoppi appi, että joutuisi heistä joskus huolta pitämään, käydä kauppaostoksia tai jotakin, vaiva se olisi pienikin vaiva, NO THANKS!
Sitä paitsi lapsi muuttaa miehen eri ihmiseksi. Mies ei ole niin hyvin alistettavissa, kun hänellä on lapsi ajateltavanaan, niin saattaa osata laittaa tärkeysjärjestykseen mm. meneekö lohduttamaan pikkuista joka näkee painajaisia vai antaako minulle seksiä.
Ja siitä vain katkeroituu, jos tekee itselleen ruokaa tai siivoaa kotiaan, niin yhtäkkiä käy mielessä, että tässä samalla vaivallahan minä nyt itse asiassa teenkin ruokaa myös jonkun toisen naisen lapselle tai ehkä siivoan lapsen tekemiä sotkuja enkä pelkästään omiani. Vähän kait olisi hirveää!
eikö olekin?
Etsikää itse niitä yksinhuoltajaMIEHIÄ, kun olette noin innostuneita saarnaamaan muiden lapsista huolehtimisesta!
Oikeasti haluatte, että kaikki tulisi aina vaan teille kotiin päin.
Jos vain voisi. Missä ne yh-miehet on? kotona lasten luona. No, missäs me yh-äidit? kotona lasten luona.
Kaikkein mieluiten juuri yh-isän kumppanikseni haluaisinkin, mutta mistä niitä löytää ? Kun ei koskaan pääse mihinkään.
Aikas itsekeskeistä ajattelua ja oman navan tuijottelua. Mies pitää alistaa ja hänen pitää toimia VAIN sinun pillisi mukaan. Appi ja anoppikaan ei saa tuottaa häiriötä??? Laita kuule hakemus:"Etsin miestä joka alistuu kaikkiin vaatimiini asioihin, eikä omista lapsia sillä minun pitää saada seksiä juuri silloin kuin haluan, liian iäkkäät vanhemmat tuottavat vain ongelmia koska heitä pitää auttaa. Miehen tulee palvoa minua ja sormia napsauttamalla toimia haluamallani tavalla. Maailmassa ei ole muita naisia kuin minä, AINUT ja OIKEA sekä vain minun tarpeeni ovat pääasia. Sinä joka et pysty alistumaan tähän, älä edes vaivaudu"! Montakohan miestä löytyy näillä ehdoilla??? Taitaa olla joku narsisti kyseessä...
..sarkasmin?
"...yhtäkkiä käy mielessä, että tässä samalla vaivallahan minä nyt itse asiassa teenkin ruokaa myös jonkun toisen naisen lapselle tai ehkä siivoan lapsen tekemiä sotkuja enkä pelkästään omiani. Vähän kait olisi hirveää!"
Tuossa siis mitä ilmeisemmin ironisoitiin täälläkin kirjoittelevien henkilöiden välillä melkoisen heikosti naamioitua dysantropiaa ("vihamielisyys" on ehkä turhan vahva sana). Lapsi se on vieraankin lapsi, ei se enempää syö kuin omakaan.
Miehen alistamisesta taas ei puhuttu mitään, mutta tämäntyyppisiä hakemuksia netinkin deittipalstoilta löytyy uskomattoman paljon:
Lapset Ei lapsia
Haluan lapsia Kyllä, Ehkä
Siviilisääty Sinkku
Seksuaalinen suuntautuminen Heteroseksuaali
Ei yh:ille!
Joten tuohon tekemääsi "hakemukseen" kun tekee pienen muutoksen, niin saa aika suoraan sen tyypillisen ilmoituksen ytimen esiin...
"Etsin miestä (naista) joka alistuu kaikkiin vaatimiini asioihin, eikä omista lapsia sillä minun pitää saada seksiä juuri silloin kuin haluan, liian iäkkäät vanhemmat tuottavat vain ongelmia koska heitä pitää auttaa. Miehen (naisen) tulee palvoa minua ja sormia napsauttamalla toimia haluamallani tavalla. Maailmassa ei ole muita naisia (miehiä) kuin minä, AINUT ja OIKEA sekä vain minun tarpeeni ovat pääasia. Sinä joka et pysty alistumaan tähän, älä edes vaivaudu"!
Itselläni ei ole lapsia, enkä niitä varmaan hankikaan. Mutta jos mieli muuttuu, niin teen niitä sellaisen miehen kanssa, joka olisi valmis huolehtimaan myös muiden lapsista. Mikäli mies ei voi tätä käsittää, tuskin hänestä on omistaankaan lapsistaan huolta pitämään. Ystäväpiiriini kuuluu niin yh:ita, viikonloppuisiä, sinkkuja kuin uus- ja ydinperheitäkin. Kaikkien lapset leikkivät yhdessä ja pari kertaa vuodessa yritetään pitää oikein isot kaverien keskeiset juhlat, joihin sitten mahtuvat kaikki 60-80 vierasta syömään ja juomaan saman pöydän ääreen.
En ole mies, mutta en ole edes ajatellut, että asialla olisi väliä. Olen yksinhuoltajanainen ja olen löytänyt aivan ihanan lapsettoman miehen, jota ei kyllä lapsi näytä vaivaavan lainkaan, päinvastoin. En voi ymmärtää täällä näkyviä miesten kommentteja, että olisi huono asia, että naisella on lapsi. Siinähän on hyvä alku perheelle ja kertoo ainakin sen, että nainen on hedelmällinen. Älä huolestu. Miehiä on moneksi.
Näinhän siinä tuppaa käymään.Hauskaa pidetään, vaihdetaan puh.numeroita, mutta siihen se jää. Selvää miestä et kiinnosta. 3:n jo ison lapsen yh-äiti.
Olen nainen ja olen yksinhuoltaja. Seurustelen miehen kans, joka otti toisen miehen lapsen tosi hyvin ja tulee oikein ihanasti toimeen. Ymmärsi yksinhuoltajuuteni, eli ei kaikki miehet ole sellasii, et eivät voi hyväksyä tilannetta. Kannattaa kertoa kuitenkin rehellisesti, et mikä on tilanne.
Yh:t on valinneet väärin. Karusti sanottuna, ensimmäinen repla treffeille päässeeltä yh:lta pitäisi suurinpiirtein olla:"Sillon ku mun lapsen isä kuoli..." tms...
No varmaan yksinhuoltajia on monenlaisia samoin kuin muitakin ihmisiä... tuskinpa kukaan täyspäinen muuta mieltä osaa olla. No muutaman sinänsä ihan hyvän kokemuksen jälkeen -vaikka ei pitkällisen suhteeseen päädyttykään- niin yksinhuoltaja-nainen on tietysti todella tarkka sen suhteen miten hän päästää ulkopuolisen miehen arkeen. Näin varmaan mieskin tekisi... naisten suhteen jos olisi yksinhuoltaja.
No jotenkin toivoisi että YH:äidit ei katkeroituisi miehiä kohtaa turhaan ja antaisi tilaa tälle miehellekin olla aidosti osa perhettä. No tuskin se on helppoa naiselle ja naisen voi olla hieman hankala ymmärtää että puolen vuoden "koeaika" on voi tuntua miehestä aika pitkältä ajalta...
En kyllä ymmärrä tota YH- haukkumisjuttuja miehiltäkään... no mulla ei ainakaan ole parin kolmen suhteen osalta mitään erityisiä traumoja.
Ps. Ai niin olihan se Mannerheimin äitikin yksinhuoltaja ja hyvinhän poika pärjäs... eli se niistä stereotypioista vielä.
"No jotenkin toivoisi että YH:äidit ei katkeroituisi miehiä kohtaa turhaan ja antaisi tilaa tälle miehellekin olla aidosti osa perhettä."
Yksinhuoltajan tapauksessa mies ei tule koskaan olemaan aidosti osa perhettä. Siinä syy, miksi yksinhuoltaja ei ainakaan minua kiinnosta. Sellaiseen suhteeseen on vaikea mennä, jossa tuntee itsensä ulkopuoliseksi.
Oma perhe on aina oma.
No sanotaan nyt niin että epäkypsät, vielä lapselliset miehet, eivät kestä sitä että naisella on jo elettyä elämää. Ja niitä lapsia. Lapset ovat elämän rikkaus ja keillä niitä lapsia on ymmärtää minkä tarkoituksen he ovat tuoneet elämään. Se joka ei tätä ymmärrä, ei tarvitsekaan ymmärtää vaan saa jatkaa mielestäni ihan rauhassa niiden pikku-teinien jahtaamista.
Ja toisekseen, tässä on paljon puhuttu siitä että yh-vanhempi on aina äiti. Ja äidin osakkeita laskee se että on lapsia. MItes isät sitten? Isät hoitavat lapsiaan pari päivää joka toinen viikonloppu, nainen loput ajasta....Onhan miehen helpompi juosta maailmalla, kun ei ole niin riippuvainen tekemistään valinnoista.
On toki heitäkin jotka ymmärtävät lapsien arvon. EIvät he ole mitään riippakiviä vaan todellisia ihmisiä joista vanhempi (on se sitten isä tai äiti) on vastuussa. Jos ei ole eläissään tätä vastuuta joutunut/saanut kokea ei siitä kyllä mitään ymmärräkään. Silloin on helppo tulla arvostelemaan asiasta, josta ei oikeastaan tiedä yhtään mitään.
Hienosti kirjoitit!
"No sanotaan nyt niin että epäkypsät, vielä lapselliset miehet, eivät kestä sitä että naisella on jo elettyä elämää. Ja niitä lapsia."
Voi olla että joidenkin osalta asia on noinkin, toisaalta uuden miehen kannalta kyse on myös elämästä ja siitä eletäänkö meidän elämää vai "teidän" elämää vai "heidän" elämää. Luottamus puolin ja toisin on olennaista mutta uskon että naiseltakin vaaditaan ymmärrystä ja hieman elämänkokemusta ottaakseen huomioon myös miehen tilanteen.
"Ja toisekseen, tässä on paljon puhuttu siitä että yh-vanhempi on aina äiti. Ja äidin osakkeita laskee se että on lapsia. Mites isät sitten? Isät hoitavat lapsiaan pari päivää joka toinen viikonloppu, nainen loput ajasta....Onhan miehen helpompi juosta maailmalla, kun ei ole niin riippuvainen tekemistään valinnoista."
Usein on noin kuten sanoit, toisaalta aika heikot ymmärryksen lahjat on naisellakin mikäli ei halua jakaa lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta siten että mies voi aidosti kokea olevansa jotain muuta äidin määrittelemää minimi yhteyttä lapsensa pitävä henkilö.
Joskus myös lapsen käyttäminen lyömäaseena vanhempien riidoissa johtaa automaattisesti siihen että esimerkiksi mies siirtyy suosiolla takavasemmalle.
"On toki heitäkin jotka ymmärtävät lapsien arvon. Eivät he ole mitään riippakiviä vaan todellisia ihmisiä joista vanhempi (on se sitten isä tai äiti) on vastuussa. Jos ei ole eläessään tätä vastuuta joutunut/saanut kokea ei siitä kyllä mitään ymmärräkään. Silloin on helppo tulla arvostelemaan asiasta, josta ei oikeastaan tiedä yhtään mitään."
Eiköhän suurin osa 2000 luvulla miehistä ja naisista ymmärrä lasten arvon ennemmin tai myöhemmin elämässään... Kaikkea mitä tällä sanotaan ei kannata kovin henkilökohtaisesti ottaa....
Kokemuksia siitä, että mies on mustasukkainen toisen lapselle? Näitä traumoja en unohda ikinä! Kun ei olisi saanut edes sylissä pitää, kun on lapsi jo niin iso: 4v!