asuttiin n 6kk yhdessä ja nyt riidan jälkeen suhde lopetettiin,noin 3 päivää eron jälkeen huomasimme että ikävöimme toisiamme kokoajan.päädyttiin ratkaisuun et jatketaan yhdes mut eri osotteissa.siltikin tuntuu että suhde on ohitse tai sit käy niin et kasvetaan erillemme tosista.onko kellään kokemusta tämmöisestä järjestelystä,onko toiminu?
avoero-->asumusero
apua kaipaan
31153
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse yritin pelastaa suhteen antamalla meille hengähdystilaa, muutin omaan asuntoon. Nähtiin silti useasti viikossa vaikka fiilikset oli ihan samanlaiset kuin oltaisiin jo erottu.. jonkinlainen luovutusfiilis kieltämättä tuli.
Puolen vuoden päästä mies ihastui toiseen. Asia puitiin ja sovittiin, ja muutin takaisin miehen luokse. Jaksetiin yhdessä vielä toiset puoli vuotta kiikun kaakun mutta jotain oli peruuttamattomasti rikki eikä vanhaan voinut palata. Erottiin.
Mies oli loppujen lopuksi sitä mieltä että minä hylkäsin suhteen muuttamalla pois. Vaikka luulin että minä muutin yhteisymmärryksessä ja pitkän keskustelun jälkeen ja viimeisenä ratkaisuna.
Olen oppinut tästä että suhdetta ei korjata muuttamalla pois yhteisestä asunnosta. Olisi pitänyt osata ottaa etäisyyttä toisella tavalla.
Me avomiehen kanssa päätettiin muuttaa erilleen, ei riidan päätteeksi vaan ihan yhteinen päätös oli. Meillä tilanne oli se että muutimme yhteen heti ensi tapaamiselta, joten seurustelu ja tutustumisvaihe meni ohi ja siirryttiin suoraan avopariksi...eli liian nopeesti yritettiin yhteiseloa.
Itsellä ei tunnetta että suhde olisi ohi, enemmänkin tuntuu kuin olisi uudestaan tavattu ja ruvettu tutustumaan toisiimme...alkuun vielä jännitin meidän "treffejä" kuin ensi treffejä :)
Alkuun kyllä pelkäsin että suhde on ohitse ja meidän tiet ovat täysin eronneet...lähestulkoon itkeskelin illat kotona ja kaipasin yhteistä asumista, mutta vähitellen huomasin että ei tästä ero tullutkaan vaan suhde pääsi ihan uudelle tasolle. Osaamme nykyään nauttia toistemme seurasta paremmin ja yhteinen aikamme on aivan ihanaa, toistemme hellittelyä ja hemmottelua ;) kolme kuukautta asumus-/avoeron jälkeen poikakaverini kosi
Kokemusta on. Muutimme erillemme ja sen jälkeen koko oleminen on ollut sellaista kiikun kaakun touhua. Aluksi mies ei paljon halunnut edes nähdä ja kuitenkin antoi ymmärtää, että kyllä tästä vielä yhteen mennään. Asuimme ensi puoli vuotta erillään ja sitten palasimme saman katon alle. Sitä kesti 4 kuukautta ja sitten sovimme, että mies muuttaa taas pois. Tapailemme silloin tällöin tavallaan voisi sanoa ystäväpohjalla. Nyt olenkin alkanut miettiä, että on tässä mitään järkeä näin. Eli tavallaan olemme vielä toisiimme sitoutuneet eli uusia suhteita ei saa olla ja kuitenkaan emme ole kunnolla yhdessä. Täytyisi jotenkin viheltää tämä peli poikki tai sopia paremmat pelisäännöt.