Täällä aina vakuutellaan, että miehet on yksinkertaisia ja ne aina tarkoittavat, mitä sanovat. Mutta ei se aina niin mene. Tapaukseni myöntää itsekin, että hänellä todellakin on tapana vihjailla, eikä sanoa asioita suoraan. Eikä me olla edes missään suhteessa, vaan ihan vaan ystäviä.
Monesti hän on sanonut asioita, joista olen pahoittanut mieleni, ja toisella on vain ollut tarkoitus "psykologisilla kikoilla" provosoida minut kertomaan asioita, joita hän haluaisi tietää ja on ollut ihan kauhuissaan, kun olen sitten ottanut asiat niin vakavasti, leikkiähän se vaan oli. Mutta kaikkein pahinta hänen mielestään on ollut se, kun olen sitten epäillyt, että voinko oikeastaan uskoa mitään hänen kertomaansa. Se oli hänelle verinen loukkaus.
Mies on suhteissaan joutunut aina "varomaan sanojaan" ja selittelemään puheitaan aikojenkin päästä. Sellaiseen hän ei aio enää koskaan suostua, vaan haluaa olla sellainen kuin on, "rehellinen", ja toisten on se vaan hyväksyttävä. Ja tottahan toki ihmisellä on oikeus olla oma itsensä.
Mies myös tulkitsee sanomisiani ihan oman päänsä mukaan. Kerrankin omasta mielestäni neutraalin tekstin hän oli tukinnut, että miehet on sikoja ja hän kaikkein pahin niistä. Asia selvisi muutaman päivän päästä ja olin jo kyllä ihmetellytkin hänen tylyjä viestejään. Silloin mulle kyllä tuli mieleen, että onkohan tämä kaveri nyt ihan sekaisin, mutta kyllä se vaan oli minun sanomisiani tulkinnut juuri noin...
Olemme siis ystäviä ja olen oppinutkin häntä ja tapojaan tuntemaan. Jopa tätä kommunikointityyliäkin. Pidän hänestä tosi paljon ja kyllä me ihan vakavistakin ja syvällisistä asioista voidaan vaihtaa ajatuksia ihan hyvässä yhteisymmärryksessä. Välillä hänen viesteistään voisin olla tulkitsevinani jotain toiveita intiimimpäänkin suhteeseen ja viittauksia lämpimiin tunteisiin, ja ne saavat todella minutkin lämpenemään... mutta ne nyt varmaan sitten on taas tätä pelleilyosastoa, enkä halua tehdä itseäni naurunalaiseksi. En vielä. Kyllä mä vielä jonain päivänä...
Monesti hän on sanonut asioita, joista olen pahoittanut mieleni, ja toisella on vain ollut tarkoitus "psykologisilla kikoilla" provosoida minut kertomaan asioita, joita hän haluaisi tietää ja on ollut ihan kauhuissaan, kun olen sitten ottanut asiat niin vakavasti, leikkiähän se vaan oli. Mutta kaikkein pahinta hänen mielestään on ollut se, kun olen sitten epäillyt, että voinko oikeastaan uskoa mitään hänen kertomaansa. Se oli hänelle verinen loukkaus.
Mies on suhteissaan joutunut aina "varomaan sanojaan" ja selittelemään puheitaan aikojenkin päästä. Sellaiseen hän ei aio enää koskaan suostua, vaan haluaa olla sellainen kuin on, "rehellinen", ja toisten on se vaan hyväksyttävä. Ja tottahan toki ihmisellä on oikeus olla oma itsensä.
Mies myös tulkitsee sanomisiani ihan oman päänsä mukaan. Kerrankin omasta mielestäni neutraalin tekstin hän oli tukinnut, että miehet on sikoja ja hän kaikkein pahin niistä. Asia selvisi muutaman päivän päästä ja olin jo kyllä ihmetellytkin hänen tylyjä viestejään. Silloin mulle kyllä tuli mieleen, että onkohan tämä kaveri nyt ihan sekaisin, mutta kyllä se vaan oli minun sanomisiani tulkinnut juuri noin...
Olemme siis ystäviä ja olen oppinutkin häntä ja tapojaan tuntemaan. Jopa tätä kommunikointityyliäkin. Pidän hänestä tosi paljon ja kyllä me ihan vakavistakin ja syvällisistä asioista voidaan vaihtaa ajatuksia ihan hyvässä yhteisymmärryksessä. Välillä hänen viesteistään voisin olla tulkitsevinani jotain toiveita intiimimpäänkin suhteeseen ja viittauksia lämpimiin tunteisiin, ja ne saavat todella minutkin lämpenemään... mutta ne nyt varmaan sitten on taas tätä pelleilyosastoa, enkä halua tehdä itseäni naurunalaiseksi. En vielä. Kyllä mä vielä jonain päivänä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
samalle! huoh
Jos mies olis tosissaan, olisitte jo suhteessa.
Tai toinen vaihtoehto on ettei toi oo mies ollenkaan.
Neuvo: Etsi onneasi. Älä katso silmillä, katso sydämellä. Katso tekoja, älä puhetta. Hän se ei ole, hän on viihdettä, elämä on muualla.
Olen tullut siihen lopputulokseen ettei miehiä voi ymmärtää,, voiymmärtää vain sen ettei voi ymmärtää. USKO, TOIVO ja rakkaus. Kaksi ensimmäistä täyttyy, kolmas ehkä joskus. Riippuu uskosi ja toivosi määrästä. Kyllä kuulostaa niin tutulta, todennäköisesti mieskään ei tiedä mitä haluaa, ei halua kuitenkaan olla ilman sinua, ellet sitten ala kiukkuilemaan jolloin hänellä vahvistuu käsitys mäkättävistä naisista. Elä omaa elämääsi ja anna asioiden tapahtua jos ovat tapahtuakseen, mutta ettet satuttaisi itseäsi, älä laske mitään miehen varran tai toivo liikoja. Jotkut mihet vaan eivät (ehkä)ole vielä valmiita suhteeseen!
Jotkut vaan tykkää riitelystä, väittelemisestä ja asioiden vääntelystä ihan sen itsensä takia. Mielestään he vain "keskustelevat" asioista. Sun vakka ei taida sopia herran kanteen.