Meillä on tavallinen avioliitto missä välillä riidellään. ollaan oltu yhdessä 10v ja meillä on kaksi lasta ja kolmas tulossa, mutta ongelma onkin mieheni suku.
Asiat on alkanut noin 5 vuotta sitten kun odotin esikoista niin mieheni sisko puutui meidän elämään ja alkoi lähetellä viesteja et toivottavasti se lapsi kuolee et se pilaa veljeni elämän ym.. siitä lähtien tää viisi vuotta on ollut sellaista kulissia et tullaan muka toimeen ja ne on yrittänyt tehdä kaiken et me erottaisiin.. musta on levitelty huhuja että olisin yrittänyt tappaa oman lapsen ja et mieheni olisi mun kanssa vain siksi että kiristän, uhkailen ja pahotan hänet.No nostimme sitten kissan pöydälle ja tähän "leikkiin" ryhtyi myös ihana anoppini...loppupelissä kaikki mitä mieheni siskot olivat sanoneet ja tehneet olikin valhetta ja mussa oli se vika ja kaiken lisäksi mun perhe vedettiin tähän haukkumiseen mukaan. Annoimme asian olla koska tästä ei päästy eteenpäi kun mua vain syyteltiin kaikesta. Ei olla oltu mieheni siskojen kanssa missään tekemisissä ja hänen äitinsä on käynyt meillä noin kolmen viikon välein. Eikoilla kerroilla ei edes katsonut tai sanonut sanaakaan mutta kun omn veljeni lapsi menehtyi niin sit mielisteltiin ja oltiin niin osaa ottavia että... ajattelin jo et nyt helpottaa ja saadaan olla rauhassa ja mieheni äiti käy välillä ja käyttäytyy ihan asiallisesti, mutta maanantaina tulikin soitto missä mua kaukuttiin taas...loppupelissä olenkin aivoiltani 13v kakara joka ottaa nokkiin liian helposti ja edelleen kiristän ja uhkalen ja kaikkea muuta.... no ei siinä vielä... sit päästään itse asiaan...Mieheni äiti kyseli saako meidän vanhemman lapsen hoitoo?? ettei haluaisi aina olla meillä kuin valvottujen silmien alla.. no muuten ihan hyvä mut mihin nuorempi jää??? Meidän mummo on 5v aikana hoitanut vanhempaa noin 5 pv ja nuorempaa ei koskaan aina on ollut kiinnostunut jostain muusta.Kun ilmaisimme asian niin hän kävi itkemään että mitä pahaa on tehnyt ettei saa nähdä lapsen lapsiaan....ja se vetosi mieheeni...Hän voisi antaa lapset hoitoo ja minä en. Miten voin antaa ihmiselle lapset joka ei ole koskaan ollut kiinnostunut meidän lapsista tai et olisi hoitanut niitä?
Miten voin antaa lapseni ihmiselle joka vihaa mua?
ja pitää 13v. kakarana??Onko pakko antaa mummolle lapset hoitoo jos ei halua??onko sillä jotain oikeuksia?No kaken tämän keskellä ollaan tietysti otu eroamassa tai lähinnä minä olen perääntymässä koska muuten en koskaan saa enää olla onnellinen. Enkä halua et mieheni on tässä välikätenä kahden perheen kanssa..sanokaa joku mitä pitäisi tehdä et tää kaikki helpottaa eroanko ja vien lapsilta perheen mummon takia vai jäänkö ja nielen kaiken ja leikin aina mummolassa käydessä et kivä ku pidätt musta?? kuinka sivutan kaike sen miten mua on haukuttu ja musta maalattu??apua??!!
Asiat on alkanut noin 5 vuotta sitten kun odotin esikoista niin mieheni sisko puutui meidän elämään ja alkoi lähetellä viesteja et toivottavasti se lapsi kuolee et se pilaa veljeni elämän ym.. siitä lähtien tää viisi vuotta on ollut sellaista kulissia et tullaan muka toimeen ja ne on yrittänyt tehdä kaiken et me erottaisiin.. musta on levitelty huhuja että olisin yrittänyt tappaa oman lapsen ja et mieheni olisi mun kanssa vain siksi että kiristän, uhkailen ja pahotan hänet.No nostimme sitten kissan pöydälle ja tähän "leikkiin" ryhtyi myös ihana anoppini...loppupelissä kaikki mitä mieheni siskot olivat sanoneet ja tehneet olikin valhetta ja mussa oli se vika ja kaiken lisäksi mun perhe vedettiin tähän haukkumiseen mukaan. Annoimme asian olla koska tästä ei päästy eteenpäi kun mua vain syyteltiin kaikesta. Ei olla oltu mieheni siskojen kanssa missään tekemisissä ja hänen äitinsä on käynyt meillä noin kolmen viikon välein. Eikoilla kerroilla ei edes katsonut tai sanonut sanaakaan mutta kun omn veljeni lapsi menehtyi niin sit mielisteltiin ja oltiin niin osaa ottavia että... ajattelin jo et nyt helpottaa ja saadaan olla rauhassa ja mieheni äiti käy välillä ja käyttäytyy ihan asiallisesti, mutta maanantaina tulikin soitto missä mua kaukuttiin taas...loppupelissä olenkin aivoiltani 13v kakara joka ottaa nokkiin liian helposti ja edelleen kiristän ja uhkalen ja kaikkea muuta.... no ei siinä vielä... sit päästään itse asiaan...Mieheni äiti kyseli saako meidän vanhemman lapsen hoitoo?? ettei haluaisi aina olla meillä kuin valvottujen silmien alla.. no muuten ihan hyvä mut mihin nuorempi jää??? Meidän mummo on 5v aikana hoitanut vanhempaa noin 5 pv ja nuorempaa ei koskaan aina on ollut kiinnostunut jostain muusta.Kun ilmaisimme asian niin hän kävi itkemään että mitä pahaa on tehnyt ettei saa nähdä lapsen lapsiaan....ja se vetosi mieheeni...Hän voisi antaa lapset hoitoo ja minä en. Miten voin antaa ihmiselle lapset joka ei ole koskaan ollut kiinnostunut meidän lapsista tai et olisi hoitanut niitä?
Miten voin antaa lapseni ihmiselle joka vihaa mua?
ja pitää 13v. kakarana??Onko pakko antaa mummolle lapset hoitoo jos ei halua??onko sillä jotain oikeuksia?No kaken tämän keskellä ollaan tietysti otu eroamassa tai lähinnä minä olen perääntymässä koska muuten en koskaan saa enää olla onnellinen. Enkä halua et mieheni on tässä välikätenä kahden perheen kanssa..sanokaa joku mitä pitäisi tehdä et tää kaikki helpottaa eroanko ja vien lapsilta perheen mummon takia vai jäänkö ja nielen kaiken ja leikin aina mummolassa käydessä et kivä ku pidätt musta?? kuinka sivutan kaike sen miten mua on haukuttu ja musta maalattu??apua??!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miten miehesi on tukena tässä? Eikö hän saa sukunsa suita tukkoon? Eikö hänen pitäisi olla Sinun rinnallasi puolustamassa Sinua? Ehkä näin on, mutta ei kirjoituksestasi selvästi ilmene. Yhdessä olette vahvat, ja miehen velvollisuus on pitää ilkeät sukulaisensa loitolla.
Kannattaisi ottaa neutraali linja. Älä vastaa puhelimeen ta tekstareihin jotka tulevat noilta siskoilta tai muilta ikäviltä ihmisiltä. Jos on pakko vastata, ole kiireinen: kahvi kiehuu yli, on paha paikka, soitatko myöhemmin, mutta älä soita takaisin.
Jos anoppi haluaa lapsen hoitoon, sovi että voi mennä teillä käydessään puistoon tai ulkoilemaan tai kirjastoon. Älä ainakaan vie lasta aoppilaan tai anna miehen viedä. Jos anoppi haluaa lapsen sinne, keksi kaikkia vaikeuksia -mutta silloin on just kerho tai luvattu naapuriin leikkimään- ja vaihda hänen haluamaa päivää ja tahdo anoppi hakemaan lapsi kun sinulle sopii (tietysti mahdollisimman hankalasti anopille).
Kun anoppi vierailee, ole kiireinen, älä kerro hänelle omista/sukulaistesi asioista, puhu vaikka säästä tai eduskuntavaaleista. Vilkuile kelloa -kiire neuvolaan, kauppaan, vaikka mihin- selitä että et aio häntä ajaa pois, mutta kun meidän pitäisi olla siellä ja siellä tunnin päästä.
Kaiken tämän hoidat ystävällisesti ja rauhallisesti etkä korota ääntäsi tai ota osaa mihinkään sanailuun. Takaan, että puolen vuoden jälkeen rauhoittuu ja muutaman vuoden päästä saat olla rauhassa.
Lakkaa myös välittämästä juoruilusta selkäsi takana. Ajattele vaikka, kuinka heillä raukoilla ei ole muuta tekemistä kuin juoruilla sinusta ja naura itseksesi. Juoruiluihin ei kannata mennä mukaan, jos joku kertoo jotain, kuittaa vaikka "vai niin, sepäs erikoista". Jätä tuollainen suku ihan omaan arvoonsa, elä miehesi kanssa.
Miehen kanssa menit naimisiin, et suvun.
Jo susta levitellään perättöimiä juoruja. lähetellään asiattomia tekstiviestejä niin mene tekemään rikosilmoitus kunnianloukkauksesta.
Kun ette kerta tule mitenkään toimeen, niin
voisitko puhua miehesi kanssa kenties sellaisesta vaihtoehdosta, että hän sopisi sukunsa kanssa ettei heillä ole mitään asiaa henkilökohtaisesti sinulle eikä asiaa tontillenne, vaan jos jotain asiaa on he ottavat ja puhuvat miehellesi. Etkä sinäkään ota mitään yhteyttä siihen suuntaan.
Jos saisitte jotain tuon tapaista sovittua niin voipi olla ettei mieheskään kovin kauaa jaksa sinua koskevia syytöksiä ja haukkumisia kuulla.
Miehes vois hoitaa sitten nää mummola tapaamiset lapsille.
Jotenkin kuulostaa pahasti siltä, että tilanne on mennyt tuollaiseksi siksi ettei miehesi ole sille laittanut pistettä ajoissa. Mistä nuo luulot johtuvat, että olet hankala miehellesi, kiristät jne? Onko mies kertonut teidän asioita suvulleen, josta nuo johtopäätökset ovat sitten väärin vedetty?
Joka tapauksessa, jos teidän parisuhde on kunnossa, niin se on miehesi, joka on se ainoa henkilö, joka voi tuon sairaan pelin puhaltaa poikki. Hän voi yksinkertaisesti ilmoittaa suvulleen, että olet hänen vaimonsa ja hän ei suvaitse moista käytöstä sinua kohtaan. Pistätte vaikka välit hetkeksi jäihin, jos ei muuten mene perille.
Puhukaa miehen kanssa asiat selviksi ja sopikaa yhteiset toimintatavat. Minä sinuna jättäisin tuollaisen suvun omaan arvoonsa, ihan pimeitä ; ).
Älä luovuta vielä, ennenkuin kokeilette miltä tuntuu lopettaa kynnysmattona toimiminen.
Meillä oli hiukan samanlaista, mutta onneksi exällä ei ollut siskoja. No, anoppi olikin ihan omaa luokkaansa : (. Haukkui minua suvulle, ystävilleen ja jopa mieheni ystäville. Paras oli kun se ennen vihkimistä soitti äidilleni ja haukkui minut pystyyn. Arvaa kutsuttiinko niitä häihin ;-)? Eihän se kivalta tuntunut, mutta onneksi miehen kaverit tunsi ja tiesi, että olen kiva ja mukava ihminen toisin kuin anoppi antoi ymmärtää. Kyllä se silloin aluksi satutti, mutta pääsin siitä yli, kun lopetin välittämisen vieraiden ihmisten mielipiteistä. Eihän ne minua tunteneet ja minua ei anopin tuttavat olisi vähemmän voineet kiinnostaa.
Nyt minä en sitä ihmistä ole joutunut näkemään enää neljään vuoteen = ) avioeron jälkeen. Lapset käy siellä isänsä kanssa, mutta ei se minua ole haitannut aikoihin, koska en joudu sitä naista enää kestämään : ). Vanhempi kyllä on jo ymmärtänyt (12.v) että mummilla ei kaikki ole kotona. Meillä eron syy ei sitten loppupeleissä ollut hankala anoppi vaan muut syyt. Kyllähän se kuitenkin kohtuuttomasti hiersi parisuhdetta, myönnetään.
En tiedä miten teillä. Meillä selvisi eron jälkeen, että exä oli joskus huonoina aikoina tilittänyt äidilleen meidän parisuhdeongelmia omasta näkökulmastaan. Anopilla oli tiukka ote pojastaan ja poika ei edes tajunnut mitä harmia teki minun ja anopin suhteelle puhumalla meidän yksityisasioista. Ja anoppi kun oli mielenterveysongelmainen, niin se tietenkin keksi ihan normaaleista parisuhdeongelmista jotain elämää suurempia kauheuksia ; ). Että kyllä meidän tapauksessa myös mies omalla käytöksellään aiheutti osan ongelmista. Olisi edes muistanut kehua minua silloin kun meni hyvin ; ). Mutta ei, siinä perheessä suorastaan herkuteltiin negatiivisilla asioilla....
Tsemppiä! Älä luovuta vielä.