Onko kellään muulla samaa ongelmaa kun mulla/meillä?
Siis kun pitäisi puhua miehelle negatiivisista asioista, niin siitä ei tule mitään. Ääni nousee saman tien. Hän on muuten hyvä puhumaan asioista ja sosiaalinen luonne, mutta...auta armias kun tulee asia josta hän ei halua puhua, tai asia joka on luonteeltaan negatiivinen, niin huh!
Nytkin mun pitäisi kertoa yks juttu sille, mut en viitsi kun sitä huutoa ei kuuntele kukaan. Olen puhunut asiasta ja jankutanut, että kaikista asioista voi huutamatta puhua, muttta ei onnistu tuolta mieheltä. Ja minä kun en ole huutamiseen tottunut, pahoitan mieleni joka kerta. Ja siinä soppa.
Eli kysysmys kuului: Miten saan miehen oppimaan olemaan huutamatta?
Siis kun pitäisi puhua miehelle negatiivisista asioista, niin siitä ei tule mitään. Ääni nousee saman tien. Hän on muuten hyvä puhumaan asioista ja sosiaalinen luonne, mutta...auta armias kun tulee asia josta hän ei halua puhua, tai asia joka on luonteeltaan negatiivinen, niin huh!
Nytkin mun pitäisi kertoa yks juttu sille, mut en viitsi kun sitä huutoa ei kuuntele kukaan. Olen puhunut asiasta ja jankutanut, että kaikista asioista voi huutamatta puhua, muttta ei onnistu tuolta mieheltä. Ja minä kun en ole huutamiseen tottunut, pahoitan mieleni joka kerta. Ja siinä soppa.
Eli kysysmys kuului: Miten saan miehen oppimaan olemaan huutamatta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
vaihdat miestä.
Oispa munki mies "huutaja"! Mutta ei.. Hän raivostuu äänettömästi, ja se se vasta pelottavaa on! Sitä raivoaan hän sit märehtii ties kuinka kauan, ja ennenkuin on taas tasautunut, ei minkäänlaista kanssakäymistä meidän välillä ole! Siispä mikäli alkuperäinen tai joku muu "ei-huutaja" osaisi vastata, niin mikä siinä huutamisessa niin pahaa on? Ihan puhtaastiko vain se volyymi, vai onko se jotenkin "pelottavaa"? Onko kyse esim. siitä, että haluatte "hallita" tilanteen täysin, ja huutaminen on ikäänkuin "hallitsematonta"? Olen tätä asiaa niin paljon pohtinut, mutta miten voisin löytää vastauksen, kun en tiedä mistä todella kyse. Siispä jään odottelemaan josko vastaus/vastauksia ilmaantuisi..
ja yleensä huutajilla ei ole mitään älykästä sanottavaa = huudettavaa. Täysin turhaa puuhaa, siis. Kyllä minua suoraan sanottuna vituttaa kuunnella huutamista.
Pelkoaanhan se siinä huutaa. Sitä, että ei koe pärjäävänsä vähemmällä metelillä kun asia on niin kipeä tai kettumainen käsiteltävä, tuottaa hälle pettymyksentunteen tai jopa pelontunteita, joka tap. niin valtavia tunteita että hän on täysin niiden vallassa. Huutamalla hän yrittää ehkä myös "opettaa" sua, ettet enää ikinä ahistais häntä samalla tavalla seinää vasten vaan hiljentyisit ja antaisit periksi, jolloin hän pääsis kuin koira veräjästä ikävästä tilanteesta.
Mitä isompi huuto sitä epävarmempi ihminen siellä takana.
Anna pojan mesota ja jatka asioiden käsittelemistä sinnikkäästi ihan normaalilla äänellä. Ennen pitkää tilanne alkaa tuntua huvittavalta (toinen huutaa tunnekuohussaan ja toinen on järkevän asiallinen) ja ehkä se kailotuskin sitten hiljenee itsestään. Jos vielä kiität miestä kaiken päätteeksi, kun hän osasi puhua negatiivisesta asiasta lopussa jopa huutamatta, niin hän saa siitä hyvän kokemuksen mallin ja toimii ehkä samalla tavalla seuraavallakin kerralla.
Joka tapauksessa et saa antaa periksi toisen tavalle yrittää hiljentää sut, sillä ikävistäkin asioista pitää kyetä puhumaan parisuhteessa. Jätkän on vaan vielä vähän hiottava sitä taitoa...
saa huutamalla tahtoaan lävitse.
Aihe käsitellään loppuun halusi mies sitä tai ei.
Suksikoon suolle jos ei kiinosta. Näin on.