Elikkäs, isäni ja äitipuoleni alkoivat seurustella lähes viisi vuotta sitten. Pidin hänestä hyvin paljon, sillä hän oli mukava ja kiltti.
Kaikki kuitenkin muuttui, kun he kihlautuivat. Hän alkoi huutamaan minulle ja veljelleni (joka on minua 3 vuotta nuorempi.) kun taas omalle tyttärelleen (joka on saman ikäinen kuin veljeni) on erityisen ihastuttava henkilö.
Isäni antoi tämän naisen laittaa uusiksi kaikki säännöt, vaikka asuimme vielä eri talouksissa.
Kuvittelin kaiken muuttuvan paremmaksi, kun muutimme yhteiseen asuntoon, mutta jo huoneita jaettaessa hän ilmaisi, että hänen tyttärensä on saatava talon paras huone, sillä minä olen niin huono pitämään huonetta kunnossa.
Kun muutimme hän alkoi olemaan järkyttävän vittumainen. Olin vasta seitsemännellä luokalla ja sairastunut masennukseen. Hän ei parantanut oloani jatkuvalla marinalla ja mökötyksellä. Hän valehteli ja petkutti ja menetin luottamukseni häneen täysin. Ikäänkuin hänellä olisi siihen oikeus, hän sai kommentoida ja pilkata minulle tärkeitä asioita hieman vitsailevaan sävyyn, mutta jos minä vitsailin jostain ja se oli hänelle tärkeää hän mökötti minulle 2 viikkoa. AIKUINEN IHMINEN! Hänelle ei myöskään saanut sanoa vastaan mihinkään, koska silloin hän alkoi huutamaan ja isäni puolusti tätä naista, eikä lapsiaan.
Äitipuoleni ei ole missään vaiheessa ollut yhtä hirveä veljeäni kohtaan (onneksi) joten päätin muuttaa pois. Olin kahdeksannella. Ensimmäisen kerran koko syksynä 2005 näin hänet hymyilevän, kun kannoin muuttolaatikot sisälle.
Muuttoni jälkeenkin hän on ollut vittumainen. Toukokuussa 2006 ruiskautin kerran hänen hajuvettään ja siitä nousi sellainen älämölö, että hän ei anna minun enää olla HÄNEN kodissaan yksin, sillä penkoisin kaikki hänen laatikkonsa
-.-
Joululomalla isäni myönsi etteivät "kemiamme" kohtaa tämän naisen kanssa, mutta ettei hän voi aikuista ihmistä pakottaa pitämään.
Tuntuu hirveältä kuulla tuollaista omalta isältään.Enkä tiedä mitä olen tehnnyt väärin.
Toivon että äitipuoleni ja isäni eroaisivat, ja pian!
Kaikki kuitenkin muuttui, kun he kihlautuivat. Hän alkoi huutamaan minulle ja veljelleni (joka on minua 3 vuotta nuorempi.) kun taas omalle tyttärelleen (joka on saman ikäinen kuin veljeni) on erityisen ihastuttava henkilö.
Isäni antoi tämän naisen laittaa uusiksi kaikki säännöt, vaikka asuimme vielä eri talouksissa.
Kuvittelin kaiken muuttuvan paremmaksi, kun muutimme yhteiseen asuntoon, mutta jo huoneita jaettaessa hän ilmaisi, että hänen tyttärensä on saatava talon paras huone, sillä minä olen niin huono pitämään huonetta kunnossa.
Kun muutimme hän alkoi olemaan järkyttävän vittumainen. Olin vasta seitsemännellä luokalla ja sairastunut masennukseen. Hän ei parantanut oloani jatkuvalla marinalla ja mökötyksellä. Hän valehteli ja petkutti ja menetin luottamukseni häneen täysin. Ikäänkuin hänellä olisi siihen oikeus, hän sai kommentoida ja pilkata minulle tärkeitä asioita hieman vitsailevaan sävyyn, mutta jos minä vitsailin jostain ja se oli hänelle tärkeää hän mökötti minulle 2 viikkoa. AIKUINEN IHMINEN! Hänelle ei myöskään saanut sanoa vastaan mihinkään, koska silloin hän alkoi huutamaan ja isäni puolusti tätä naista, eikä lapsiaan.
Äitipuoleni ei ole missään vaiheessa ollut yhtä hirveä veljeäni kohtaan (onneksi) joten päätin muuttaa pois. Olin kahdeksannella. Ensimmäisen kerran koko syksynä 2005 näin hänet hymyilevän, kun kannoin muuttolaatikot sisälle.
Muuttoni jälkeenkin hän on ollut vittumainen. Toukokuussa 2006 ruiskautin kerran hänen hajuvettään ja siitä nousi sellainen älämölö, että hän ei anna minun enää olla HÄNEN kodissaan yksin, sillä penkoisin kaikki hänen laatikkonsa
-.-
Joululomalla isäni myönsi etteivät "kemiamme" kohtaa tämän naisen kanssa, mutta ettei hän voi aikuista ihmistä pakottaa pitämään.
Tuntuu hirveältä kuulla tuollaista omalta isältään.Enkä tiedä mitä olen tehnnyt väärin.
Toivon että äitipuoleni ja isäni eroaisivat, ja pian!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Joo. Osaan kuvitella tilanteen, mutta en oikein osaa sanoa mitään tuohon, koska ITSE olen ollut tilanteessa, jossa olen itse "päähänpotkittu äitipuoliehdokas", eli mies on aina asettunut kersojensa puolelle ja viis veisannut minun mielipiteistäni, tyyliin "kersojen tarpeet aina ensin".
Se on ihan yhtä kiduttava tilanne.
Niin no voin kuvitella asian siltäkin kantilta. Kuitenkaan missään tilanteessa minä ja veljeni ei olla oltu äitipuoltamme kohtaan törkeitä, saatikka inhottavia. Hänen ilkeät kommenttinsa kuitenkin satuttavat enemmän, kuin saisivat satuttaa.
Minä en enää pidä hänestä. Hän ei ole pitänyt minusta missään vaiheessa. Luulisin. Mutta meissä kahdessa on se ero, että minä en halua sitä koko perheelle kuuluttaa eleillä ja toiminnallani. Hän ilmeisesti haluaa.
Mutta toisaalta sukulaisten läsnäollessa hän on NIIIIN viehättävä ja kiltti minua kohtaan. Naurettavaa pelleilyä! Kun sitten sukulaiset ovat eri paikassa kuin me, hän alkaa mielenosoituksellisesti äksyilemään minulle.
En tiedä mitä asialle tehdä, mutta se häiritsee kovasti. Aina heidän luonaan ollessani kuljen "häntä koipien välissä" yrittäen miellyttää äitipuoltani. Turha vaiva, siihen en minä pysty.
Muista kuitenkin etta ystavat valitaan sukua tai pehetta ei.
Miten ikavaa etta jouduit lahtemaan kodistasi tuon hirvion takia.Han ei ole sinusta vastuussa (eika liioin issakaan) vain sina itse olet itsestasi vastuussa.
Valitse hyvin huolella ystavasi. Koska vanhempasi eivat ole neuvomassa, sanon sen tassa ja nyt: seura jonka tiedat johtavan huonoon ja negatiiviseen on kuin myrkkya sinulle.
Vaikka sellainen seura ottaisikin sinut avosylin vastaan, valta sita. On tuhat kertaa parempi olla yksin kuin tuhoon vievien ihmisten kanssa.
Kayta kaikki energiasi opiskeluun ja kesalla tyopaikkaan. Nayta aitipuolellesi etta parjaat paljon paremmin ilman hanta.
Heräsi kysymys: minne muutit? Muutitko äitisi luo vai jonkun muun sukulaisen?
Ei kai kahdeksasluokkalainen sentään ihan yksin voi asua, ethän ole vielä täysi-ikäinenkään. Joten oletan, että muutit sukulaisen luo.
Paras kosto, minkä tässä tilanteessa voit äitipuolellesi antaa, on se, että pärjäät hyvin. Kirjoitit, että olit masentunut, mikä on kauhea asia sinun iässäsi. Tuon ikäisen kuuluisi vielä saada elää huolettomana ja onnellisena varhaista nuoruuttaan. Huolista sinun ei vielä kuuluisi tietää mitään, sillä vanhempiesi täytyisi pitää sinusta ja asioistasi huolta, ja ennen kaikea olla sinun puolellasi pahaa maailmaa vastaan.
Äitipuolellesi olisi voitto, jos nyt sinulla vasta alkaisikin mennä huonosti. Yritä ponnistella ulos masennuksestasi, jos se vielä sinua vaivaa. Ehkä koulun terveydenhoitajallekin voisit jotain kertoa, sillä mielestäni tarvitset aikuisen apua. Äitipuolesi käyttäytyy törkeästi, hän ei ole aikuisuuteen kypsynyt ollenkaan. Eihän lapsi koskaan ole kilpailija, ei edes toiselle lapselle.
Olet naispuolinen, äitipuolesi on siksi mustasukkainen sinusta miehelleen. Se selittää, miksi hän kohtelee veljeäsi eri tavalla. Isäsi ei ilmeisesti ymmärrä mitään.
Älä tosiaankaan ikinä ajaudu mihinkään huonoon seuraan, sitä iloa älä äitipuolellesi anna. Näytä hänelle päinvastoin, kuinka hyvä olet. Kun pärjäät koulussa ja elämässä yleensäkin, siitä hän ei voi itselleen pisteitä antaa, koska suorastaan ajoi sinut pois kotoasi. Se tulee pistämään piikkinä hänen nahassaan lopun ikänsä.
Ei sinun tarvitse hänen kanssaan ystävä olla, jos hänestä ei sellaiseen ole. Puolueellinen ja pahantahtoinen ihminen, pidä hänet aina välimatkan päässä itsestäsi. Älä huomioi häntä mitenkään erityisesti, silloin hän ei voi sinua haavoittaakaan.
Ehkä joskus myöhemmin, kun itsekin olet jo aikuinen ja elämä on antanut sinulle itsevarmuutta ja luottamusta, voitte tutustua toisiinne paremmin. Ehkä hän itsekin näkee oman kylmyytensä ja tyhmyytensä, kenties katuukin käyttäytymistään.
Mutta ennen kaikkea. Älä sorru mihinkään riippuvuuksiin, älä hae lohtua päihteistä tai huumeista, älä ripustaudu vääriin poikaystäviin, vaan etsi itsellesi hyviä asioita elämään. Osasit tännekin kirjoittaa noin hyvin, joten et kyllä mikään ihan turha tyttö ole, vaan hyvinkin viisas.
Kiitos lohduttavasta viestistä.
Tuli olo, että haluan näyttää sille ja koko maailmalle :) ja sen aijon myöskin tehdä :)
oli aivan samanlainen, aina huutamassa ja sanomassa miksi noin teit! Valitettavasti vanhempiaan ei voi valita! Ei todellakaan voi yleistää, samanlaisia ihmisiä on maailma täynnä. Olivatpa he omia vanhempia tai jonkun toisen vanhempia.
Jäin nimittäin ihmettelemään, että miksi olet mm. mennyt luvatta äitipuolesi tavaroille?
Minäkin olisin suuttunut!
Lisäksi elämä on juuri sellaista, kaikkien kanssa ei tule toimeen. Ota huomioon, että äitipuolesi kenties tekee kuitenkin isäsi onnelliseksi. Etkö salli sitä hänelle?
Etkä sinäkään ole varmaan äitipuolellesi ollut yhtä ystävällinen kuin omalle äidillesi.
Kun ihmiset muuttavat yhteen, niin ihmisten erilaisuus korostuu. Sopeutuminen vaatii aikaa ja suvaitsevaisuutta kaikilta osapuolilta.
että tavaroihini on koskettu ilman lupaani. Täytyy aina muistaa kunnioittaa toisen omaisuutta, vaikka kuinka vähäpätöistäkin. Keskustelun aloittaja mieltää olleensa omassa kodissaan ja siksi hänellä on lupa tehdä mitä haluaa, mutta näin ei enää ole. Koska hän on muuttanut pois, on kyseessä hänellä kyläpaikka. Näin vain on, vaikka kovalta ajatus tuntuukin. Paikka, missä isä ja veli asuvat eivät ole enää aloittajan koti.
Hmph. Olen koskenut VAIN siihen yhteen hajuvesipurkkiin. Ruiskautin YHDEN kerran ja pyysin sen jälkeen anteeksi, mutta kahden kuukauden jälkeenkin hän otti asian esille riidellessämme, ja sanottakoon, että myös hän on koskenut tavaroihini (tehnyt ristikkolehtiäni kyselemättä yms.) se on MYÖS vähäpätöistä, mutta ajaa saman asian... Miksen MINÄ karju siitä hänelle ja kiellä häneltä asioita? Miksen nosta siitä haloota joka ikisessä riitelytilanteessa? Koska se on typerää, ja lapsellista.
Lisättäköön, että tällähetkellä asun Ruotsissa, ja käydessäni isäni luona, toivoisin, että myös äitipuoleni yrittäisi olla mukava. En minä hänelle mökötä kokoaikaa, vaan kuten jo edellisessä viestissäni kerroin yrittäväni toimia kuten hän haluaa... Myös veljeni on huomannut äitipuoleni käyttäytymisen minua kohtaan, ja isäni myös. Äitipuoleni on myös töykeä ystäviäni kohtaan ja eniten minua ärsyttää, että hän puhuu HEIDÄN kodistaan HÄNEN kotinaan.
Kun asuin heidän kanssaan, kyllästyin hänen mököttämiseensä ja aloin tiuskimaan (kuten hän tekee aina vastatessaan johonkin kysymykseeni) hän otti esille AINA sen, kuinka hän pesee meidän pyykkimme. Ja kun sanoin, että minäkin voisin tehdä sen jos hän voisi neuvoa, niin hän sanoi, että ei. Se on hänen hommansa -.-
Käyttäytyykö niin lähes 40-vuotias nainen? Itse olen 16-vuotias nyt ja hämmästyn siitä, kuinka joskus tunnen käyttäytyväni paljon fiksummin kuin hän.
Enkä tiedä siitä isäni onnestakaan... Hän tiuskii, äksyilee ja mököttää isällenikin, tosin ei läheskään yhtä paljon kuin minulle. En tiedä. Ehkä olen vain liian herkkä.
Ja olen yrittänyt hieroa hänen kanssaan rauhaa, silloin kun asuin vielä heidän kanssaan, enkä ollut päättänyt muuttaa. Keskustelu meni tähän malliin: "Voitaisko me alottaa alusta, kun koko perhe kärsii tästä meidän ilmapiiristä?" Ojensin kättäni sovinnon merkiksi. "Ei siitä kuitenkaan mitään tule" hän vastasi, eikä tarttunut käteeni. Lisäksi se olen aina ollut minä joka on pyytänyt anteeksi, vaikka joskus hänelläkin olisi ollut syytä tehdä niin.
Ihan rehellinen mielipide kehiin: KÄYTTÄYTYYKÖ NOIN AIKUINEN IHMINEN? KENEN TÄSSÄ ON AIKA AIKUISTUA? vai onko vika todellakin vain minussa?
paistaa viesteistäsi!!!
Aikuisen tavaroihin EI KOSKETA!!! Aikuisella on oikeus ( joskus) koskea alaikäisen tavaroihin.
Heidän kotinsa on myös HÄNEN kotinsa!!!!!
Keskustelu on aina paikallaan. Elämä on kuitenkin AINA sellaista, että mitä vanhempi, sitä enemmän on oikeuksia. Itse olen yli nelikymppinen, "pomotan" niin omia kuin mieheni lapsiakin, mutta vanhempani ja mieheni vanhemmat "pomottavat" minua ( meitä). Sitä sanotaan myös KUNNIOITUKSEKSI"!!!!!
Eli on aikuisen oikeus loukata lasta? Koska hän on vanhempi? Pieni keskustelu paikallaan? ehkä olisi, mutta hänen kanssaan ei voi keskustella, sillä hän ei muuta tee kuin tiuski minulle.
Jos hän voisi kertoa mitä olen tehnyt väärin. Sinä voisit kertoa myös! Ja onko se nyt jumalauta niin suuri asia että koskin hänen hajuveteensä? Eikö sillä ole mitään väliä, että hän on loukannut minua vaikka kuinka monet kerrat pyytämättä anteeksi?
Hän oli ilkeä jo ennen kuin olin koskenut tuohon kyseiseen hajuveteen. Ilkeily alkoi heti heidän kihlautumisensa jälkeen.
Menepä nyt vähän itseesi tällä kertaa.
Ja olen aina kunnioittanut vanhempia ihmisiä, se on ollut osa kasvatustani.
Mutta en näe mitään syytä kunnioittaa äitipuoltani.
Hänen ikänsä ei riitä korjaamaan niitä haavoja jotka olen hänen takiaan saanut. Siitä johtuu tämä kunnioituksen puute.
Isäpuoltani rakastan. Milläs selität tämän?
Luuletko tosiaan etten ole mennyt?
Kelaillut ja kelaillut mitä olen tehnyt väärin. Syytellyt itseäni ja myös vihannut. En vain enää löydä mitään syytä tuolle jatkuvalle ilkeilylle. Vai olenko todellakin sellainen surkimus, että osaan tehdä aina kaiken väärin ja hänellä on oikeus äksyillä?
Pomotuksella ja kunnioituksella ei ole mitään tekemistä keskenään... Että näin.
Omituisia kommentteja olet saanut, ihme aggressiivisuutta nuorta tyttöä kohtaan. Älä välitä.
Mitä tuo nyt on, jos toisen hajuvettä kokeilee, samaa perhekuntaa kun kerran ollaan. Äitipuolesi on tehnyt siitä suuren numeron, mikä osoittaa häneltä silkkaa lapsellisuutta. Kirjoitit, että hän on lähes 40-vuotias. No, jotkut naiset ne haluaa olla draamakuningattaria vielä siinäkin iässä. Nostetaan meteli ihan mistä tahansa.
Kyllä minä ainakin aikoinani kokeilin äitini ja isosiskoni meikkejä ja hiuslakkoja ja kaikkea sellaista. Ihme nipottamista täällä. Täytyiskö sulla olla omat vessapaperitkin, ettei kukaan voisi sanoa, että kosket toisen tavaroihin?
Kunnioitus, jota täällä kuulutetaan, on ihan eri asia kuin kynnysmattona oleminen. Et sinä kenenkään jalan alle kuulu tallottavaksi. Kyllä varmaan pärjäät elämässä, ja tämä äitipuolesi sitten vaan katselee sivusta. Se hänen osansa sitten olkoonkin, eli sivuosa. Vaikka draamakuningatar onkin.
Mikään mahti maailmassa ei saa minua uskomaan, että aikuisen ja lapsen välisessä ristiriidassa (siis aivan todellisessa), lapsi olisi se vikapää ja lapsen tehtävä olisi saattaa asiat oikealle mallille. Kyllä se on aina aikuisen asia ja aikuisen tehtävä on myös luoda lapselle ja nuorelle mahdollisimman turvalliset ja hyvät olosuhteet omassa kodissaan. Jos nuori ihminen murrosiän kuohuissa jotain oikkuileekin, aikuisen ei pidä lähteä samaan leikkiin, koska eiväthän he ole samalla viivalla. Ruveta nyt rääkymään jostain parfyymin suihkauttamisesta, kyllä se osoittaa ettei tämä aikuinen nainen ole tilanteen tasalla ollenkaan. Todellisiakin ongelmia maailmassa on.
Mutta joidenkin on vain aina osoitettava se pienisieluisuutensa, joka asiassa.
Päivänpaistetta elämääsi!
En voi sanoa muuta kuin kiitos. Ja paljon. Ihanaa että sinunkaltaisiasi ihmisiä on olemassa. Tukea minä tarvitsen ja sitä viesteistäsi sain. Ehdinkin jo pelästyä, että kaikki aikuiset naiset ovat yhtä herkkänahkaisia, kuin äitipuoleni. Onneksi asia ei ole näin.
Oikein hyvää kevättä sinulle!
Katselit varmaan viestipuuta vähän vinoon.
Kysyit kenen syy ja mitä kukakin tehnyt väärin; Minusta syy on sinun, äitipuolesi ja isäsi. Sinä varmasti osaat kertoa mitä äitipuolesi tehnyt väärin, äitipuoli taas paremmin mitä sinä.
Mitä tapahtuisi, jos nyt suomi24-oikeus toteaisi äitipuolen syylliseksi? Entä jos sinut? Poksahtaisitteko pois maailmasta, eroaisiko äitipuoli ja isäsi, menettäisitkö sinä isäsi?
Koska nyt ei kolikon toista puolta päästä näkemään, niin olen todella pahoillani puolestasi, että koet asiat noin ja olet ahdistunut menneistä/nykyisestä. Se on surullista, oli se syyllinen kuka tahansa.
mullakin on samanlainen äitipuoli ja olen 15 vuotias
sillä mun äitipuolella on kolme lasta ja niitä kohtaan hän on sellanen kuin oikean äidin pitää olla. Mutta minulle se huuta ja haukkuu myös mua ja mulla on veli ja sisko ja ne on muuttanut pois.
Olen miettinyt että muuttaisin oman äitini luo.
Muuta ihmeessä! Mikäli vain tulet oman äitisi kanssa toimeen... Se ei voi ainakaan pahentaa tilannetta.