Tuota edellistä viestiä lukiessa ajattelin kertoa myös oman tarinani. Tilanne on meidänkin perheessä se että anoppi ei tule koskaan tapaamaan enää lapsenlastaan ja toki kerron lapselleni kun hän on riittävän vanha kuulemaan sen anopista eli mummostaan ,että miksi eivät ole olleet tekemisissä ja miksi isikään ei ole äitinsä kanssa missään tekemisissä.
Meillä anoppi on alkoholisti ja on elänyt yhdessä toisen alkoholistin kanssa.Kun miehensä sitten raitistui,heille tuli ero.
Anoppi on jatkanut juomista ja löytänyt rinnalleen toisen samanlaisen. Kun lapsemme oli alle 1 v,anoppi halusi toisesta kaupungista tulla hoitamaan lastamme,seurauksella että kaikilla kahdella kerralla hain lapsemme baarista. Anoppi oli ensimmäiselläkin kerralla humalassa mutta minä onneton ajattelin vielä pitää suhdetta kasassa.
Toisellakaan kerralla en sanonut mitään kun anoppi siinä sössötti humalassa lapsi sylissään,keskellä päivää. *Soitin miehelleni ja mieheni tuli lankoja pitkin äidilleen asiasta.
Tästä alkoi sota välillämme.Seuraavana päivänä mieheni sisko soitti tulenkatkuisen puhelun minulle - huutaen että enkö minä idiootti ymmärrä että olen verisesti loukannut mieheni äitiä! Syntini oli että olin uskaltanut miehelleni kertoa että hain lapsemme baarista humalaiselta mummulta. Kun sain sanani väliin,sanoin mieheni siskolle että valitettavasti välimme ovat poikki ja en voi enää antaa lastamme anopin huostaan.
Tämän jälkeen minulle on soitellut anoppi,anopin mies ja mieheni veli. Anoppi on soitellut myös miehelleni ja huutanut että hänen tulee valita joko äiti tai tämä hirveä valehtelija nainen - minä. Anopin mies soitti miehelleni että hänen tulee joka päivä muistaa kuinka verisesti on loukannut äitiään uskomalla vaimoaan ja huutamalla äidilleen.
Tämä on ollut jo usean vuoden asia. Yhteydenpito on ollut yksisuuntaista. anoppi on soittanut jopa mieheni työnantajalle.Kirjeitä ja teksiviestejä on tullut,sekä sähköpostia.Olen vaihtanut numerot ja sähköpostiosoitteen mutta muuttamaan emme ole vielä ryhtyneet.
Lopullisen osansa on saanut myös toisella paikkakunnalla asuva äitini. Valitettavasi isä kuoli eikä ole enää äidin tukena mutta toisaalta ei ole näkemässä tätä hirvitystä.
Kun muutamme laitamme myös osoitteen salaiseksi. Mieheni kanssa olemme yhä avioliitossa ja samassa rintamassa. Surullista on että kyseessä on hänen äitinsä mutta emme muuten voi asialle mitään. anoppi on toivonut kuolemaani tai ainakin avioeroa kohdallemme.
Emme ole emmekä tule olemaan tekemisissä - koskaan. Valitettavasti itsekkin ajattelen että tämä kiusaaminen loppuu viimeistään sitten kun anoppi itse kuolee ja en tule olemaan siitä surullinen - yhtään.
Haluaisimme kotirauhan joka meillä muuten onkin,lukuunottamatta tätä anopin kiusaamista. Emme ota eroa enkä kuole anopin käskystä!!!!!
Meillä anoppi on alkoholisti ja on elänyt yhdessä toisen alkoholistin kanssa.Kun miehensä sitten raitistui,heille tuli ero.
Anoppi on jatkanut juomista ja löytänyt rinnalleen toisen samanlaisen. Kun lapsemme oli alle 1 v,anoppi halusi toisesta kaupungista tulla hoitamaan lastamme,seurauksella että kaikilla kahdella kerralla hain lapsemme baarista. Anoppi oli ensimmäiselläkin kerralla humalassa mutta minä onneton ajattelin vielä pitää suhdetta kasassa.
Toisellakaan kerralla en sanonut mitään kun anoppi siinä sössötti humalassa lapsi sylissään,keskellä päivää. *Soitin miehelleni ja mieheni tuli lankoja pitkin äidilleen asiasta.
Tästä alkoi sota välillämme.Seuraavana päivänä mieheni sisko soitti tulenkatkuisen puhelun minulle - huutaen että enkö minä idiootti ymmärrä että olen verisesti loukannut mieheni äitiä! Syntini oli että olin uskaltanut miehelleni kertoa että hain lapsemme baarista humalaiselta mummulta. Kun sain sanani väliin,sanoin mieheni siskolle että valitettavasti välimme ovat poikki ja en voi enää antaa lastamme anopin huostaan.
Tämän jälkeen minulle on soitellut anoppi,anopin mies ja mieheni veli. Anoppi on soitellut myös miehelleni ja huutanut että hänen tulee valita joko äiti tai tämä hirveä valehtelija nainen - minä. Anopin mies soitti miehelleni että hänen tulee joka päivä muistaa kuinka verisesti on loukannut äitiään uskomalla vaimoaan ja huutamalla äidilleen.
Tämä on ollut jo usean vuoden asia. Yhteydenpito on ollut yksisuuntaista. anoppi on soittanut jopa mieheni työnantajalle.Kirjeitä ja teksiviestejä on tullut,sekä sähköpostia.Olen vaihtanut numerot ja sähköpostiosoitteen mutta muuttamaan emme ole vielä ryhtyneet.
Lopullisen osansa on saanut myös toisella paikkakunnalla asuva äitini. Valitettavasi isä kuoli eikä ole enää äidin tukena mutta toisaalta ei ole näkemässä tätä hirvitystä.
Kun muutamme laitamme myös osoitteen salaiseksi. Mieheni kanssa olemme yhä avioliitossa ja samassa rintamassa. Surullista on että kyseessä on hänen äitinsä mutta emme muuten voi asialle mitään. anoppi on toivonut kuolemaani tai ainakin avioeroa kohdallemme.
Emme ole emmekä tule olemaan tekemisissä - koskaan. Valitettavasti itsekkin ajattelen että tämä kiusaaminen loppuu viimeistään sitten kun anoppi itse kuolee ja en tule olemaan siitä surullinen - yhtään.
Haluaisimme kotirauhan joka meillä muuten onkin,lukuunottamatta tätä anopin kiusaamista. Emme ota eroa enkä kuole anopin käskystä!!!!!
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mieheni oli alkoholisti.
Ei heihin voi luottaa, ainakin silloin jos heidän apuaan tarvittaisiin alkaa heti juominen.
Holistit osaavat manipuloida, saavat monesti ihmiset puolelleen kuten anoppisikin.
Kumma kun suku pysyy hänen takanaan.
Mutta niinhän se on, että se joka kantaa vastuun on vielä lisäksi se paha ja kaikkeen syyllinen.
Kuten sinunkin oikeutettu suuttumisesi käännettiin sinua vastaan.
Anoppisi on tuollainen eikä muuksi muutu.
Parasta onkin että pidät etäisyyttä.
Alkoholisti tuhoaa usein vielä läheistensäkin elämän jos heille antaa vallan.
ei nyt vedä jutustasi sitä johtopäätöstä, että kaikki anopit ovat juoppohulluja. Senhän omastasi halusit kertoa ja hauat kertoa lapsillesikin kun sen ymmärtävät. Minä vain en ymmärrä mitä sinä siitä saat että pahoitat lastesikin mielen.
Jätä anoppisi omaan arvoonsa mutta älä myrkytä lasten mieltä hänen takiaan.
mutta olemme isänsä kanssa yhdessä päättäneet että sen verran kerromme lapselle asiasta että hän ei tule myöhemminkään olemaan mummin kanssa tekemisissä ja että se johtuu turvallisuussyistä,
Emme halua sellaista ihmistä perheeseemme joka suoraan sanoo että haluaa minun olevan kuollut.Se ei ole tervettä vaikka miten päin kääntäisi enkä anna sitä anteeksi.Kerromme lapsellemme että hänen mumminsa ei ole terve joten hänen kanssa emme ole tekemisissä.
Olen tällä hetkellä taas johtuen viimeisimmästä kirjeestä, niin vihainen että kauniita sanoja tähän asiaan ei löydy. On oikein että olen miehelleni kertonut mistä olen lastani hakenut kun on ollut mummilla hoidossa ja jos siksi saan kuolemantuomion niin se ei sovi oikeustajuuni.
Me emme itsekkään vie lastamme baareihin joten ei sitä tee alkoholisti mummokaan!
Alkoholistiin ei voi luottaa. Eikä alkoholismista ole helppo parantua edes silloin, kun holisti itse haluaa.
Alkoholistin sukulaiset - ovatkohan he raittiita? - helposti syyllistävät jonkun. Nyt jostain syystä sinut on valittu sylkykupiksi.
Ensimmäisen kerran tällä palstalla suosittelen miniän ja anopin pysyttelevän kaukana toisistaan. Onko miehesi raitis? Yrittäkää kiinteyttää ja vahvistaa OMAA perhettänne.
Lapsille ei kannata erityisen tarkasti selitellä näitä riitojen yksityiskohtia. Kasvettuaan lapset ovat yllättävän tarkkasilmäisiä.
Siis välit poikki, mahdollisimman hiljaa ja suuria sotia välttäen.
Onnea omalle perheelleenne.
Eipä tuo pubi reissu tainnut maata kaataa, en ymmärrä mitä sinä nyt vouhkaat. Hae alkomittari ja käske puhaltaa, sitten jos on nolla päästä sisälle ja keitä mammalle kaffet.
Yksikään tervejärkinen mummi, ukki, isä tai äiti tai kukaan muukaan ei vie lasta pubiin, ei ole lasten paikka.
Onneksi mieheni ei ole alkoholisti. Pidämme hyvästä viinistä hyvän ruoan kanssa ja viiniä nautimme esim. jouluna mutta elämämme ei alkoholi kuulu edes kuukausittain.
Mieheni on kertonut paljon lapsuudestaan,siitä miten esim. kumisaappaiden hinta laskettiin sillä montako pulloa olutta se maksaa jos ostaakin lapselle kengät jne. Miehestäni on tullut kuitenkin tervejärkinen,lämminhenkinen ihminen. Hän voisi olla katkerakin mutta ei sitä pääsääntöisesti ole vaikka onkin hampaankolossa asioita lapsuudestaan.
Yritämme todella elää rauhassa elämäämme mutta toki jo postin tuleminen välillä hermostuttaa kun ei tiedä mitä sieltä taas tulee. Yritän suhtautua haukkumakirjeisiin mutta en siihen kyllä aina kykene,välillä pahoitan ihan kunnolla mieleni.
Anopin mielestä isänikin kuolema oli minun syyni. Isä oli todella rakas ja kuoli vaikeaan sairauteen lopulta. Anoppi laittoi isän kuoleman jälkeen kirjeen jossa tuli selväksi ajatuksensa tästäkin asiasta, Silloin tuntui kyllä siltä että jos anoppi olisi ollut vieressä niin olisin varmasti hänet kuristanut.
Mieheni on sekä vihainen että surullinen äitinsä käytöksestä. Huudot ja kauniit puheet ja mitään siltä väliltä eivät anoppiin tehoa. Hän ei lopeta kirjeitten lähettelyä.
Kun hän aikanaan soitti mieheni työnantajalle kertoakseen mielipiteensä minusta,harkitsimme poliisitoimiakin asian suhteen.Mutta emme sitten tehneet asialle mitään koska kuitenkin itsekkin ajattelin että työnantaja toki ymmärtää että kyseessä on sairas ihminen.Lähinnä tilanne oli kiusallinen miehelleni. En ymmärrä mitä mieheni työnantaja tekee sillä tiedolla että anoppi vihaa minua.
Yritän jaksaa ja välillä jaksankin paremmin asian kanssa. Mutta ihminen kun vain olen niin välillä olen sietokykyni äärirajoilla. Ja kun tämän lisäksi anoppi lähtettelee näitä kirjeitä myös äidilleni koska on niin hyvissä väleissä mieheni kanssa.
Voi tätä elämää.
Aivan liikaa kyllä yksi ihminen varjostaa teidän elämäänne. Ihan kamalaa tuollainen; kirjeet, haukkumiset, syyllistäminen, yms.
Hyvä että olette jämäkkiä!
Ei missään nimessä lasta tupakansavuiseen juoppo-pubiin- hyi helskutti sentään.
Tuollaista sukulaissuhdetta ei kaipaa kukaan, joka tuo vaan riitaa ympärilleen.
Miten pubiin saa vauvan viedä? Minä olen luullut, että kaljottelukuppiloihin ei lapsia päästetä.
Kyllä jossakin ravintolassa olen vauvanvaunuja nähnyt, mutta niissä on syöty aterioita, eikä ole meno ollut mitenkään riehakasta.
Älä pahoita mieltäsi avaamalla anopin kirjeitä. Kyllä sinä ne muusta postista erotat.
Lähetä ne kirjattuna takaisin avaamattomana.
Ei pidä ottaa enempää murheita kuin on pakko.
Anoppisi ei ole terve. Yritä ajatella se siltä kannalta. On aivan luonnollista, että et anna häiriintyneelle ihmiselle lastasi hoitoon.
Ajatellaan nyt muuten ihan se tilanne, että todella antaisit lapsesi mummulle päiväksi.
Lapsi ei tunne häntä, vierastaa, mummu ei osaa käsitellä, pelkää käsitellä vierastavaa lasta. Lapsi ei söisi, ei nukkuisi, haluaisi kotiin. Siinä tilantessa mummua ei auttaisi muu kuin mäyräkoira. Sitten olisikin kivaa mennä näyttämään pikku kultaa kavereille pubin terassille. Koko tilanne olisi katstrofi.
Ei anoppisi tosiasiassa halua lastasi hoiviinsa. Lapsi on ihan sivuseikka. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä hän todellisuudessa haluaisi tapahtuvaksi.
Koko hulabaloo hänen puoleltaan on pelkkää ilkeyttä ja paikallaan polkemista.
SINÄ kirjoitat, että et surisi yhtään kun hän kuolisi.
SINÄ kirjoitat, ettei ole tervettä miettiä toisen kuolemaa ja että se olisi hyvä asia.
Mitäpä muuta voit itsestäsi ja mielen laadustasi kertoa?
Älkää antako viedä lasta baariin, älkääkä itsekään tehkö niin. Älkääkä antako muidenkaan viedä lasta baariin.
Pitäkää yhteyttä, älkää puolin ja toisin haukkuko ja syyllistäkö, pyytäkää toisiltanne anteeksi. Ei yksi lapsenhoitoon liittyvä erimielisyys voi rakastavaa sukulaisuussuhdetta kaataa. Paljon valoa ja hyvää mieltä!!!!
Kun kirjoituksesi ei sanonut oikeastaan yhtään mitään. Alkuperäinen on oikeutetusti vihainen jos anoppinsa on toivonut hänen kuolemaansa.
Pitäisikä kaikki vain hyväksyä ja olkaa kohauttaen sivuuttaa? Ikäänkuin anopilla olisi suorastaan oikeus toivoa miniänsä kuolemaa ja jos miniä siitä suuttuu niin huono miniä?
Ihan oikesti,haloo!!!!!!!
Täytyy kyllä myöntää vielä kerran huolimatta "langettajan" kommentista että jos anoppi kuolisi niin en todella surisi hänen kuolemaansa. Mitä surisin? Sitäkö että kiusaaminen elämässämme loppuu? Sitäkö ettei hän enää voi kiusata äitiänikään? Sitäkö ettei enää varmasti soittele mieheni työnantajalle?
En eedes yritä ryhtyä tekopyhäksi tässä asiassa.Olemme mieheni kanssa tästäkin asiasta jutelleet ja puolisen vuotta sitten anoppi soitti miehelleni ja sanoi ettei hänellä ole äitinsä hautajaisiin tulemista kun ei ole pyynnöstään huolimatta eronnut perheestään.
Miten luulet mieheni suhtautuneen tähän?Olemme nimittäin yhä naimissa.Niin äiti kuin onkin niin asiat eivät valitettavasti meidän elämässämme ole menneet tämän asian suhteen niin kuin olisimme toivoneet. Jäljelle jää selvitä hegissä ja tervejärkisenä vielä tämänkin jälkeen.Ja olemme päättäneet selvitä- yhdessä.
Olen onnellinen siitä että minulla on mieheni ja siitä saan toki olla kiitollinen anopilleni. Olisin myös toivonut että olisimme voineet olla väleissä ja että hän olisi saanut olla mummi lapsellemme. Olisin myös toivonut että mieheni olisi saanut uudelleen rakentaa välinsä äitiinsä lapsuuden kodista muuttamisen jälkeen.
Mutta aina elämässä ei käy niin kuin haluaa ja tästä asiasta selvitäkseni otin asian keskusteluun tällä palstalla. Kiitos kommenteista,puolesta ja vastaan.
Olen samaa mieltä monen muun vastanneen kanssa. Alkoholismi on sairaus, jossa avaimet on henkilöllä itsellään. On edesvastuutonta antaa lapset tällaisen ihmisen seuraan, joka ei kykene huolehtimaan/takamaan seuraamuksia. Baari ei ole kuolemaksi kenellekään mutta ei se ole lasten paikka.
Vanhemmistani toinen on alkoholisti. On aina ollut, joskin oli välissä monia vuosia raittiina. Tätä nykyä pysyy muutaman kuukauden raittiina, kunnes yksi paukku vie mennessään taas.
Lapsena emme tajunneet, mistä on kyse, sillä hän joi piilossa ja näimme vain sen käytöksen ja vanhempien riidat. Hän pisti perheen tulot menemään ja juoksi pullon perässä koko perheen kärsiessä. Pakeni pulloon niin omia itsetunto-ongelmiaan kuin arjen vastoinkäymisiään. Pienessä sievässä tunsi itsensä maailman valtiaaksi ollen riidanhaluinen, nimittelevä ja muita pilkkaava.
Vielä aikuisiässäkin joillakin sisaruksillani oli vaikeuksia tajuta, että vanhempamme on alkoholisti. Emme nähneet sitä juomista koskaan. Hän kieltää edes juoneensa vaikka ei olisi enää jaloillaankaan. Itsellänikin se vei aikaa mutta vierailu mummolassa vanhemman ryyppyputken iskiessä päälle avasi silmäni. Ja antoi selityksen monelle lapsuuden oudolle tapahtumalle.
En jätä lapsiani isovanhemman seuraan yksin vaikka hän on pääsääntöisesti raittiina ainakin tällä hetkellä. Muutoin käymme normaalisti silloin tällöin. Huoli ja suuttumus asiasta on, mutta vuosien saatossa olen huomannut, että se asia ei ole käsissäni.
Oma kantani on, että oli sitten kyseessä miniän juominen, anopin juominen tai puolison juominen, niin omia tunteita ja pahaa oloa ei kannata lapsille purkaa. Asiallisesti kertoa ja perustella, miksi lapsi ei esim. saa jäädä kyseisen henkilön hoidettavaksi. Mutta sen pitää jäädä siihen. Oman mielipahan purkaminen kohdistukoon toiselle aikuiselle, ystävälle. Tai sitten juuri tälle palstalle kuten sinä olet tehnyt!
Kyllä lapsi puolensa saa valita, paras ettei häntä pistetä valitsemaan lainkaan!!!!!!
Voimia sinulle ja perheellesi, vaali parisuhdettasi ja yritä painaa nuo anopin vitsaukset omaan arvoonsa. Sinne ne kuuluvat vaikka tosi valitettavia ovatkin. Turha sairastua itse sairaasta ihmisestä.
oikein. Anoppisi on oman tiensä valinnut. Turha kantaa minkäälaista syyllisyyttä tilanteesta. Tärkeintä on oma perheenne ja lastenne hyvinvointi. Kukaan ei voi hyvin alkoholistin lähellä. Lapsen hoitoon ahlkoholisti on täysin sopimaton henkilö.
Niinkuin joku ketjussa jo mainitsikin, voitte ottaa välimatkan hissunkissun, ilman minkäänlaista sotimista.
Näitä tarinoita on todella ikävä lukea ja todellakin anoppina minäkin olen täysin samaa mieltä kanssasi. Onneksi miehesi seisoo tukevasti rinnallasi näin hankalassa tilanteessa. Jätä taysin omaan arvoonsa anopin sanomiset/toivomiset, anoppisi on todellakin sairas.
Kaikkea hyvää perheellenne ja tsemppiä
kertoa täällä vain oma kantasi.
Oikeastihan asia ei mennyt ollenkaan noin.
Äiti oli vain käväisemässä baarissa samalla kun oli ostamassa ruokaa ja hän ei ollut niin päissään, etteikö olisi pystynyt lapsesta huolehtimaan.
Jos et olisi kytännyt häntä, olisit ollut täysin tyytyväinen koko lapsenhoitosessioon, mutta koska olet aina inhonnut sitä, kuinka rakas oma äiti pojalleen(joka meni sun kans naimisiin) on, niin halusit kaivamalla kaivaa jostakin jonkin syyn, ettei häntä tarvitsisi sinun omistushaluisen naisen tavata.
Ennen tätä oli kaikkia muita riitoja, muistathan?
Aina jäkätit, että se muka on sinulta pois, jos vaikka poika vain soitti äidilleen.
Pojan täytyy pysyä erossa omasta suvustaan sen takia, että sinä et luota anopillesi lasta hoidettavaksi... tervepäinen ihminen lopettaisi ainoastaan lykkäämästä lasta hänen hoidettavakseen, mutta pitäisi ihmissuhteet kunnossa! Hän ei ole mikään kone, jonka on oltava sinulle hyödyllinen, vaan hän on ihminen, joka ansaitsee normaalin kohtelun, eikä totaalista elukaksi haukkumista vain sen perusteella, ettei hyppinyt sinun pillisi mukaan.
minusta on lapsell..-nimimerkin kirjoittaja on niitä ilkeitä,itsekritiikittömiä ja "ei muuta tekemistä,kun kiusata" ihmisiä, joista on paras pysyä erossa. He haluavat elämäänsä vain jonkun, jota haukkua ja purkaa itseään. Lapsen, lapsien rakkaudesta ei ole kyse. Kyllä maailmassa on paljon muitakin, hyviä ihmisiä, joihin voi kiintyä. verisukulaisuus ei todellakaan ole tekosyy pahojen tekojen hautaamiseen. pärjäät hyvin alkup.kirjoittaja!
sairasta " Äiti oli vain käväisemässä baarissa samalla kun oli ostamassa ruokaa"
Ihminen jonka tarkoitus on huolehtia lapsesta jaksaa pysyä pois baarista, muussa tapauksessa viiraa ja kunnolla....
sekaisin. Joko lukutaidossasi on vikaa tai sitten ymmärryksessä. Luulen että molemmissa.
Anoppi ehti hoitaa lastamme kaikki kaksi kertaa ja molemmat omasta pyynnöstä. Seurakset olivat surulliset. Mieheni on ole ennen minuakaan ollut tekemisissä äitinsä kanssa mutta yritimme lapsemme synnyttyä antamalla mummolle mahdollisuus olla lapsen lapsensa kanssa vaikka tiesimme juomisesta.
Myönnän olevani tyhmä kun luotin ja ajattelin että mummokin haluaa olla juomatta ainakin silloin kun omasta pyynnöstään hoitaan lapsenlastaan. Se että niin ei käynyt,ei ole perheemme vika mutta saimme toki kunnollisen kantapään kautta opin asiasta.
Riitojakaan ei ollut,yhden yhtään - ennen tätä!
Toivottavasi saat oman katkeruutesi kuriin ja kykenet sen kanssa elämään. Itse teen työtä oman suuttumukseni kanssa ja tämä keskustelu täällä on ollut suureksi avuksi.
No niin, nythän on kyllä tullut selväksi, että anoppisi on sairas ja sitä myöten syyntakeeton. Oikeastaan sinun ei pitäisi haukkua häntä enää enempää. Kyllähän varmaan tiesit tilanteen jo miehen kanssa yhteen mennessäsi. Vähän hullulta vaikuttaa koko suku.
Joten miten nyt yhtäkkinen kauhea suuttumus? Et minun ymmärtääkseni ole alusta lähtienkään voinut odottaa anopiltasi minkäänlaista muuta käytöstä. Et voi odottaa häneltä järki-ihmisen käytöstä, koska hän ei tässä tilassa sellainen ole. Turha silloin uhoillakaan mitään, niin kuin järkevälle ihmiselle voisi uhoilla tämän käyttäytyessä huonosti.
Älä mene mukaan tähän mylläkkään. Jos ette nyt aivan rajanaapureina asu, eivät ne kukaan teitä suuremmin vahingoittaa voi. Eläkää omaa elämäänne. Haukkumiset nyt ei ketään haavoita, kyllä ne pitää pystyä käsittelemään hullujen ihmisten päähänpistoina, ja sillä siisti.
Meillä on miehen veli aivan alkoholisti ja kännissä soittelee ja haukkuu kaikki pystyyn aika ajoin, uhkailee milloin mitäkin. Ei minulle ole ikinä tullut mieleenikään oikeasti raivostua hänelle, hänhän on sairas mieleltään. Kun pistän luurin kiinni, siihen se haukkuminen lakkaa, niin simppeliä se on. Meillä on monta kertaa puhelimet öisin äänettömällä.
Itseäsi vain kiusaat kun annat anopin terrorisoida. Ottakaa sellainen kanta, että vain selvin päin voidaan puhua, muuten ei ollenkaan. Teistähän se kaikki on kiinni.
tietenkään tiennyt että anoppi on sairas tai mitään muutakaan,kyllä siihen meni aikaa ennen kuin totuus paljastui.
Itse asiassa saimme tänään soiton mieheni siskolta että anoppi on viety pakkohoitoon. Se on paras uutinen pitkään aikaan. Ensinnäkin hän saa oikeaa hoitoa sairauteensa ja toiseksi,uskon että saamme olla rauhassa pitkän aikaa mekin.
Se että olen ollu tilanteesta suuttunut tai harmissani,johtuu siitä että olen tunteilla varustettu ihminen ja ihan olan kohautuksella en ole tätä kysennyt käsittelemään. Tämä pakkohoito asia auttanee siinäkin.
Vaikka anoppi viimein on todettu sairaaksi,en ole tätä kokemusta ilolla vastaan ottanut,enkä välinpitämättömästi. Jos joku siihen kykenee niin hyvä- minä en.
Se on se sama idiootti joka täällä on kirjoitellut näitä kommenttejaan suunnilleen joka toiseen ketjuun. Kirjoitustyyli paljastaa.