Olen miettinyt ankarasti mikä saa kunnolliset, lapsiaan ja puolisoaan rakastavat ihmiset pettämään? Ovatko he vain moraaliltaan ja tahdoltaan heikompia kuin kanssaihmisensä? Vai tapahtuuko se noidankehänä - eli kun olet ns. haluttua tavaraa ensin sinkkumarkkinoilla, se vaihe jää jotenkin päälle vaikka kuin sitoutuisi? Onko ulkonäöllä, sisäisellä hehkulla ja avoimuudella osuus asiaan niin, että mitä useampi kiinnostuu, sitä suurempi riski on langeta.. En nyt puhu sairaalloisesta pettämisestä ja heikon itsetunnon pönkittämisestä, vaan ihan niistä "kunnollisista", jotka eivät oikein usko itsekään ajautuneensa suhteeseen - tai suhteisiin.
Ehkä tällä etsin itselleni oikeutusta omasta taannoisesta salasuhteestani. Vaati kovaa koulua ja itsekuria se päättää. Vaikka aviomieheni ja lapseni ovat kaikkeni, silti eksyin väärälle polulle. Ja nyt kun olen siitä selvinnyt, joku toinen jo jonottaa tekstiviestein vuoroaan.. Pitäisikö vaan ulkoisestikin lakata olemasta kiinnostavan näköinen ja tylysti juttelematta kenenkään vastakkaista sukupuolta olevan kanssa??
Onkohan koskaan tutkittu pettämisen ja kauneuden (sisäisen ja ulkoisen) välistä yhteyttä? Onko se vaan biologiassa määrätty, että lisääntymiskykyisten ja terveen näköisten eläinten tai ihmisten, on tarkoituskin viehättää ja valloittaa muita enemmän että laji säilyisi?? Ja sitten tuli joskus kauhea jeesustelu yksiavioisuudesta ja pilasi kaiken mikä on tarkoitettu.. Vähän mustavalkoista, mutta miksi meillä sitten on tällainen "pettäjän" sisäsyntyinen vaisto, mitä vastaan yritämme taistella?
Ehkä tällä etsin itselleni oikeutusta omasta taannoisesta salasuhteestani. Vaati kovaa koulua ja itsekuria se päättää. Vaikka aviomieheni ja lapseni ovat kaikkeni, silti eksyin väärälle polulle. Ja nyt kun olen siitä selvinnyt, joku toinen jo jonottaa tekstiviestein vuoroaan.. Pitäisikö vaan ulkoisestikin lakata olemasta kiinnostavan näköinen ja tylysti juttelematta kenenkään vastakkaista sukupuolta olevan kanssa??
Onkohan koskaan tutkittu pettämisen ja kauneuden (sisäisen ja ulkoisen) välistä yhteyttä? Onko se vaan biologiassa määrätty, että lisääntymiskykyisten ja terveen näköisten eläinten tai ihmisten, on tarkoituskin viehättää ja valloittaa muita enemmän että laji säilyisi?? Ja sitten tuli joskus kauhea jeesustelu yksiavioisuudesta ja pilasi kaiken mikä on tarkoitettu.. Vähän mustavalkoista, mutta miksi meillä sitten on tällainen "pettäjän" sisäsyntyinen vaisto, mitä vastaan yritämme taistella?
Vastaukset 60
Vanhimmat
Aluksi. Luulen, että tietty ihmisryhmä suhtautuu kirjoitukseesi aika tympeästä. Ja myös minun alla olevaan.
Olen kokenut ihan saman. Eli olen kerran "langennut" ulkopuoliseen suhteeseen, vaikkakin olen ainakin melko onnellisessa suhteessa ihanan miehen kanssa. Minusta siihen on vaikuttanut juuri se, että olinpa sitten vapaa tai varattu, niin miespuoleiset yleensä haluavat tulla seuraani ja usein yrittävät myös syventää suhdetta. Aina muulloin olen osannut vetää rajan ja olla tiukka, mutta kerran olen sortunut. Ja siitä kehittyi melkoinen solmu. Sivusuhde oli aivan hirvittävän vaikeaa lopettaa, koska koimme ns. sielunkumppanuutta, joka alkaa muuten olla kulunut sana. Mutta se tunne ei voi koskaan olla kulunut.
Luulen, että jos on henkilö, jonka "markkina-arvo" kumppanimarkkinoilla on korkea, niin ihmiset ovat myös hänen sitoutumisensa jälkeen kiinnostuneita tästä henkilöstä. Jos taas ei ole suosittu vastakkaisen sukupuolen keskuudessa ja onnistuu saamaan itselleen kumppanin, niin luultavasti silloin pitää enemmän kiinni kumppanistaan ja osaa arvostaa tätä. Koska tietää, että se ei ole niin helposti vaihdettavissa. Se, jolla on valinnan varaa, on usein varsin vaatimuksia esittävä, koska tietää, että koska tahansa hyvin moni haluaisi tulla hänen nykyisen kumppaninsa paikalle.
Kauneus ja kiinnostavuus (sisäinen ja ulkoinen) voi siis myös vaikeuttaa parisuhteessa elämistä.
Kuitenkin kaikki haluaisivat itselleen kumppanin mahdollisimman hyvillä ominaisuuksilla. Melkoinen paradoksi.
Kauniin ja kiinnostavan ihmisen on hirveän vaikeaa ymmärtää, että itse asiassa ei ole sen parempi ihminen kuin joku rumempi ja epäkiinnostavakaan. Ympäröivät ihmiset nimittäin ovat koko ajan nostamassa hänen ylpeyttään ylöspäin. Ja silloin hänelle on helpompaa olla ranttu ja valikoiva. Mutta perusteet tälle ranttuudelle ovat itse asiassa aika ontuvia.
Ja sitäkään ei ihmisten välisen tasa-arvon nimissä saisi kait edes ajatella, vaikka sen ympäröivä maailma koko ajan todistaa, että on erittäin kiinnostava henkilö vastakkaisen sukupuolen mielestä.
Minulle esimerkiksi ystävättärieni poikaystävät ovat usein tulleet esittämään rakastumisen tunteitaan minua kohtaan. Olen heidät aina torjunut ja sitten esittänyt joka suuntaan, että ei ole mitään ongelmaa. Mielestäni en ole lietsonut itse tällaista ja olen yrittänyt hoitaa tilanteet aina mahdollisimman korrektisti kaikkien kannalta. Koskaan en ole asiasta esim. kertonut ystävättärilleni. Mitä se olisi hyödyttänyt? Minä en heidän miehiään halua vaan heidän ystävyytensä. Ja mikä parasta, nyt kun olemme vähän vanhempia, niin heillä on kumppanit, jotka eivät ole moiseen toimintaan ryhtyneet vaan käyttäytyvät kunnolla.
Jee! Kiios kanssasisareni. Yritetään taistella vaikka ollaankin toisten mielestä niin v..n ylpeitä, itsekkäitä miestennielijöitä, ihan omasta tyhmästä tahdostamme. Joille kukaan ei ikinä ole kateellinen..
Ensiksi: oma arvio omasta viehättävyydestä on äärimmäisen subjektiivinen.
Olen korkeasti koulutettu, menestynyt, aurinkoinen, kaunis ja seksikäs nainen. Tarjouksia tulee jatkuvasti ja yllättäviltä tahoilta. En koe mitään kiusausta tarttua tarjouksiin, sillä olen ollut rakastunut jo 13 vuotta samaan ihmiseen.
Minusta ihminen on muuta kuin fyysisten attribuuttiensa summa. Rakastan miehessäni sitä, että hän haastaa minut älyllään, energisoi minut impulsiivisuudellaan ja jakaa kanssani ihmettelyn maailman kummallisuudesta. Minulla ei ole koskaan ollut tylsää hänen kanssaan. Toisaalta, minulla ei ole koskaan tylsää yksinkään.
Minusta toisten miesten kiinnostus on lievästi imartelevaa, mutta usein noloa, koska pakkien antaminen tuntuu ikävältä. Yritänkin siis kaikessa viestittää, etten ole kiinnostunut muusta kuin kaveruudesta. Ystäviäkin minulla on ihan riittävästi, joten niitäkään en aktiivisesti lisää hae.
Pettäjissä on minusta tiettyjä yhteisiä piirteitä: he hakevat täydennystä elämäänsä muista, koska ovat ihmisinä keskenkasvuisia ja rikkinäisiä. Toisin sanoen he kaipaavat peileiä, joka näyttäisi heidät ihanina ja ihailun arvoisina heille itselleen.
Fyysisiltä attribuuteiltaan heitä on joka lähtöön: limaisia nuljakkeita kaljamahoineen, säälittäviä keski-ikäisiä leopardiasusteineen, kauniskasvoisia trimmattuja trendivaatteineen.
No ei taida koulutus paljon hartioita painaa, kun sekoitat adjektiivin ja attribuutin!
Miksi muuten olet tällä palstalla?
Attribuutti on substantiiviin välittömästi liittyvä määrite. (Vrt. lauseenjäsen) Kun puhuit attribuuteista, ne eivät sopineet suoranaisesti tekstiin.
Ja mitä filosofiseen termiin "attribuutti" tulee, niin sitä ei voi käyttää ihmisestä puhuttaessa.
adjektiivi = laatusana
attribuutti = ominaisuus
Kuka sekoitti ja mitä, dearest ingrid-marie? Hus takaisin peruskoulun äidinkielentunneille!
on tarkoitettu ensisijaisesti keskustelulle uskottomuudesta.
Jos tunnet pakottavaa tarvetta päteä kieliopillisilla tiedoillasi, tämä on sinulle väärä palsta.
Voi Ingrid-Marie, jollei loogiset perustelusi itse aiheeseen ole riittäviä, on aivan turhaa yrittää hämätä keskustelua väärille raiteille puuttumalla detaljeihin. Etenkin kun oma sivistystasosi ei tunnu riittävän edes siihen, että osaisit tarttua olennaiseen.
Panacea puhui fyysisistä attribuuteista, eli henkilön fyysisistä ominaisuuksista ja käytti termiä aivan oikein, toisin kun sinä, joka kompastuit omaan näppäryyteesi heti ensi metreillä.
Koulun penkille, sanon myös minä!
Wikipedia: Attribuutti kertoo, millainen substantiivi on toisin sanoen
vaikuttaa tähän alukuperäiseen asiaan?
Mielestäni ette ole "niin v..n ylpeitä, itsekkäitä miestennielijöitä, ihan omasta tyhmästä tahdostanne".
Minä tunnen teitä kohtaan empatiaa, koska uskon teidän olevan rikkinäisiä, todelliseen läheisyyteen ja avoimuuteen kykenemättömiä, mutta sitä kuitenkin kaipaavia.
Minun käy teitä sääliksi.
Erinomainen kommentti asiaan! Olen täysin samaa mieltä. Elämä tarjoaa aina tilaisuuksia pettää, jos vain oma moraali antaa siitä myöten. Itsekin olen parisuhteen (uskollisen) puolestapuhuja, vaikka miehet jatkuvaa kiinnostusta osoittavatkin. Parisuhde on tahtoasia, miten sitä haluaa elää. Minkä sallit itsellesi, salli myös toiselle! Vanha hyvä sääntö, kunpa vaan enemmän sitä noudatettaisiin.
"he hakevat täydennystä elämäänsä muista, koska ovat ihmisinä keskenkasvuisia ja rikkinäisiä.."
Kaikki ihmiset ovat (joiltakin kohden) keskenkasvuisia ja rikkinäisiä.
ei ole kysymys moraalista, arvoista, asenteista, tilaisuudesta tai mistään tällaisesta. Hyvin monet uskottomat ovat kaltaisiasi "uskollisuuden puolestapuhujia", vielä uskottomuutensa jälkeenkin. Eli siis kysymys on siitä mistä jo tuossa kirjoitinkin: Kun houkutuksen voimakkuuden ja itsekurin välisen matsin tulos on 6-0 houkutuksen hyväksi, niin JOKAINEN ihminen pettää.
"Kun houkutuksen voimakkuuden ja itsekurin välisen matsin tulos on 6-0 houkutuksen hyväksi, niin JOKAINEN ihminen pettää."
Eli jos tuon yksinkertaistaa, niin kyse on VAIN ja AINOASTAAN itsekurista.
:D
Tuo houkutuksen voimakkuus on erittäin TÄRKEÄ. Mihin sitä itsekuria silloin tarvitaan, ELLEI ole houkutusta!!!???
Minulla ei ole itsekuria pätkääkään. Lankean aina houkutuksiin. Silti en ole koskaan pettänyt rakastani.
Aikaisemmissa suhteissani minulle tuli kiusauksia, mutta nykyään mikään tarjous ei ole minusta houkutteleva. En siis ole uskollinen itsekurini ansiosta, vaan siksi, ettei seksi kenenkään toisen kanssa kiinnosta.
Kiinnostavaa onkin, miksi ei? Siksi, että seksi ei ole minulle keino pönkittää itsetuntoani tai testata haluttavuuttani. Se on minulle intiimein kommunikaatiotapa kahden ihmisen välillä, ja siksi en todellakaan haluaisi seksiä kenenkään muun kuin rakastettuni kanssa.
En siis ole mitenkään parempi kuin pettäjät. Olen vain erilainen, sillä harrastan seksiä vain rakkaudesta ja olen parisuhteessa vain rakkaudesta. Siksi noiden kahden asian yhdistäminen ei tuota minulle mitään vaikeuksia.
Arvasin, että tätä täytyy tarkentaa. Tässä avauksessa kysyttiin pettäjän profiilista. Ja siihen vastasin.
Tarkennan, että en tarkoita, etteikö olisi muitakin keskenkasvuisia ja rikkinäisiä ihmisiä kuin pettäjät. Mutta kykenemättämyys läheisyyteen ja emotionaalinen kehittymättömyys ovat yhteisiä tunnusmerkkejä pettäjille.
(Ei suinkaan se, että he olisivat erityisen himottavia ja haluttavia, kuten aloittaja arvuutteli.)
Ellei, mistä tahansa syystä, ole mitään halua vieraisiin, ei ole houkutusta. Silloin ei tarvita itsekuriakaan. Paitsi kuntosalilla käyntiin :).
Ajatellaanpas taas graafisesti... Diagrammin alalaita kuvaa "ei kiinnosta" ja sen huippu on kohdassa "kiinnostaa järjettömästi". Mikäli ihminen on "järjettömästi kiinnostunut" hän lankeaa houkutukseen, vaikka olisi varustettu reilullakin itsekurilla.
Siis houkutuksen voimakkuus suhteessa itsekuriin ratkaisee sen pettääkö ihminen vai ei. Nythän on taas muistettava, että ihmiset ovat erilaisia; eivät parempia tai huonompia.
Tunnen monta uskotonta, jotka todella kykenevät läheisyyteen ja rakastavat kumppaniaan. Tietysti tunnen myös sellaisia, joiden avioliitto vetelee viimoisiaan. Huonoon jamaan liitto ei ole mennyt sen vuoksi, että toinen on uskoton (tai molemmat) vaan sen tähden, ettei heillä ole tarvittavia vuorovaikutustaitoja.
Eli siis uskottomuutta voi havaita ihan kaikenlaisissa suhteissa. Hyvänä nyrkkisääntönä voi pitää, että kuka tahansa voi pettää, myös sinä. Jos itse olisit uskoton, millainen tilanne olisi? Älä vain vastaa "en koskaan voisi tehdä niin". Sen lauseen kun edes ajattelee, on jo tekemässä sitä mitä ei koskaan tee :D. En tietenkään tarkoita tällä sitä, että VÄLTTÄMÄTTÄ koskaan olisit uskoton. Mutta on hyvä itsetutkiskella itseään. Harjoitus voisi alkaa vaikka näin "En koskaan ole uskoton, paitsi jos...." niin mitä? Ja mitä sen jälkeen? On muuten oivallinen tapa käsitellä tätä kautta myös kumppanin uskottomuutta. Tai ystävän. Tai sukulaisen. Tai naapurin. Tai jne.
Niinpä. Kiinnostavaa onkin, MIKSI se houkuttaa joitakin niin kovasti?
Uteliaisuus? Vaihtelunhalu? Itsetunnon pönkitys?
Enpä oikeasti usko tulevaisuudessakaan olevani uskoton, koska sitä on testattu sikäli monin tavoin.
Ensimmäinen avioliittoni ei toiminut, ja sitten tapasin nykyiseni. Kerroin silloiselle aviomiehelleni uudesta rakkaudesta ennen kuin menin sänkyyn nykyiseni kanssa. En siis pettänyt, vaikka olin rakastunut ja ei-toimivassa parisuhteessa.
En myöskään ole pettänyt kostoksi, kun minua on petetty.
Ehkä pidän itseäni turhan korkeassa arvossa, koska en halua harrastaa seksiä kenen tahansa tuttavuuden kanssa sen takia, että he sitä ehdottavat.
Tietenkään koskaan ei voi sanoa ei koskaan, mutta uskallan väittää, että kohdallani se on erittäin epätodennäköistä. Minähän näet teen itse sen valinnan, joten ei se ihan herran huomassakaan ole. Ikääkn minulla on jo lähemmäs 50v, joten tilaisuuksia pettämiseen on tullut kohdalle kymmeniä tämän elämän varrella.
En mitenkään ymmärrä pettämisen tarpeellisuutta. Jos panettaa, panee - mutta eroaa entisestä ensin. Se on oikeasti aika yksinkertaista.
Jos huomaan löytäväni itseni diagrammin siitä päästä, jossa kiinnostaa ihan järjettömästi, totean, että nykyinen suhde ei vaan sitten ilmeisesti riitä minulle ja lopetan sen ja VASTA SITTEN lähden metsästämään sitä, joka kiinnostaa ihan järjettömästi.
Joten jos on pakko mennä, on ensin hoidettava edelliset suhteet pois päiväjärjestyksestä. Sitä on itsekuri.
Minun mielestäni tuo houkutuksen suuruuden vs. itsekurin voimakkuuden "taistelu" ja itsekurin häviö siinä on erittäin hyvä kuvaus siitä, milloin pettäminen tapahtuu. Koska se kaikessa yksinkeraisuudessaan huomioi tavallaan kaikenlaiset tilanteet tasapuolisesti.
Ja sitten kun puhut tuosta, että usein juuri ne, jotka ovat suuria uskollisuuden puolesta puhujia, päätyvätkin itse pettämään. No, näinhän siinä kävi minulle. Luulin, että minulla on jotenkin keskimääräistä parempi itsekuri ja olisin tuollaisten tekojen yläpuolella ja aina hallitsisin tilanteet. Ja että noudattaisin juuri tuota yhtä mainittua periaatetta, että ensin entiset jutut hoidetaan ennen kuin uusia aloitetaan. No, ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Vanhan kansa oli viisas.
Tuon tapahtumaketjun jälkeen olen oppinut sen, että turha selittää mistään asiasta, että minä en koskaan toimisi noin tai noin niinkuin tuo joku toinen "huono ja alkeellinen ihminen" nyt toimii. Koska elämä on hyvin monimuotoista ja kuka tahansa voi koska tahansa olla kenen tahansa saappaissa. Se on mahdollista.
Ja tästä ajatuksesta seurannee se, että kaikki puheet pettäjän profiilista ovat tuulesta temmattuja. Minkälaisella tahansa profiililla varustettu ihminen saattaa pettää tai olla pettämättä. Erittäin suureen läheisyyteen kykenevä tai siihen täysin kykenemätön ihminen saattaa pettää. Sinä tai minä saattaa pettää.
Alkuperäisen teoria siitä, että pettäjät ovat erityisen kauniita ja haluttavia on siis täten virallisesti todettu vääräksi?
Silloin, kun kiinnostaa järjettömästi EI OSAA ajatella MITÄÄN muuta kuin kiinnostuksen kohdetta, itsekuri on tipotiessään. MYÖHEMMIN sen huomaa itsekin "mihin hemmettiin katosi itsekurini?" "missä oli kuuluisa tiukkapipoisuuteni?" jne.
Kertomasi miten sinun mielestä tässä tilanteessa PITÄISI toimia on tyypillinen ehdotus niiltä, jotka eivät OIKEASTI ole koskaan kiinnostuneet järjettömästi kenestäkään :). Mietipä sitä.
ei välttämättä, mutta ilmeisen haluttavia... eiväthän he pystyisi pettämään, ellei heitä haluttaisi ja elleivät he haluaisi ;).
ei kukaan uskokaan olevansa uskoton. Sitten vasta, kun "kiinnostaa järjettömästi" osuu omalle kohdalle.
Ja senkin voi vielä tiedoksi kaikille sanoa, että ihminen, joka pitää itseään korkeassa arvossa ennen uskottomuutta, pitää sitä myös uskottomuuden jälkeen. Jos tuomitsee itsensä se on ainakin yhtä paha kuin tuomita muita.
elämässä tulee jatkuvasti eteen uusia asioita ja tilanteita. Ja niihin eivät välttämättä vanhat ajatukset ja ratkaisumallit päde.
Ehkä on niin, että pettäjä joka piti itseään korkeassa arvossa pitää itseään korkeassa arvossa myös pettämisen jälkeen. Tai sitten ei. Sekin muuttuu suuntaan ja toiseen.
Mutta minulle itselleni oli maailmaa avartava kokemus ymmärtää se, että oli täysi illuusio luulla, että hallitsen elämää jotenkin keskimääräistä paremmin. Kukaan ei hallitse elämää. Elämä on meissä. Ilmenee eri tavoin eri aikoina.
Kyllä näin se juuri on. Järjetön kiinnostus yksinkertaisesti on järjetöntä. Mitkään olemassa olevat teoriat ja järkisyyt eivät silloin päde, koska kiinnostus on juuri järjetöntä.
Aika ravisteleva kokemus. Toisille se tulee koettavaksi elämän aikana ja toisille ei.
Olin vakuuttunut, että minulle ei sellaista voi tapahtua, mutta tapahtui kuitenkin.
Nimimerkki Tiina. Minkätyyppistä kirjallisuutta luet? Siis jos luet. Tykkään kirjoitustyylistäsi ja usein se minkälaista tekstiä ihminen kirjoittaa korreloi siihen minkä tyyppistä tekstiä hän lukee. Luen paljon ja haluaisin hyviä kirjavinkkejä. Kaikki tyylisuunnat kiinnostavat: hyvä kaunokirjallisuus, ihmisen kasvusta kertovat kirjat, filosofiset jne.
Jos tuolla uskomuksella saat itsellesi mielenrauhan, niin pidä se.
Totuus on se että IHMISEN EROTTAA ELÄIMESTÄ HÄNEN KYKYNSÄ HALLITA IMPULSSEJAAN.
Joten jos sun itsekurisi katoaa tipotiehensä kohdatessasi järjettömän kiinnostuksen kohteen, ei se tarkoita sitä, että meille muille niin kävisi.
Jos et itse ole kehittynyt apinasta pidemmälle, ei se tarkoita sitä, etteikö ihmiskunnassa joku toinen olisi.
"Joten jos sun itsekurisi katoaa tipotiehensä kohdatessasi järjettömän kiinnostuksen kohteen, ei se tarkoita sitä, että meille muille niin kävisi"
Ei kun juuri TOISINPÄIN. Olen huomannut, että TOISTEN itsekuri katoaa joskus jäljettömiin HEIDÄN kohdatessa järjettömän kiinnostuksen kohteen (SAATTAA niin käydä minullekin, vaikkei se ole kovin todennäköistä). Ja tämähän oli koko kirjoitukseni pointti. Huomatkaa hyvät ihmiset, ettei TOISTEN tapauksissa ole kysymys TEISTÄ itsestänne ja teidän ikiomasta putkinäöstänne.
sympaattinen ja haluttu. Mutta miksi en lankea näihin jatkuviin houkutuksiin? En tarvitse niiden tuomaa itsetunnonpönkitystä. En siis ole kaunis bimbo! Sympattisuudellani olen saanut lukemattomia viehettäviä ,sympaattisia ystäviä, joilla on samanlainen moraali kuin minulla. Lisäksi mieheni on sympaattinen ja komea ainakin minun silmilleni (ehkä jollekin hän ei sitä olisi kuten en minä joillekin kaunis jne,)
Minusta on turha selitellä ulkonäöllään sun muulla pettämisiään. Tekosyy se on, siinä missä muutkin tekosyyt.
Rakastan syvästi miestäni ja lapsiani. Miksi ihmeessä lähtisin niiden "ehdottelijoiden" mukaan. Mitä minä heiltä saisin ? Mikään sivusuhde ei korvaa tätä aitoa rakkautta ,joka perheessämme vallitsee.
netisanastoon takaisin. Attribuutteinesikertoo, millainen substantiivi on toisin sanoen.
Tuosta sinun kirjoituksestasi selviää, että olet poiminut netistä lausahduksia kuin koululainen esitelmäänsä.... Olet Säälittävä!
edellisen kirjoitusvirheistä niin annat itsestäsi täydellisen tekosivistyneen kuvan siis moukan.
että edes joku huomaa, että järjetön on järjetöntä :D!
"Olin vakuuttunut, että minulle ei sellaista voi tapahtua, mutta tapahtui kuitenkin." Tämän kun oivaltaa, niin ymmärtää paaaljon paremmin muita ihmisiä.
Olen lukenut kaikenlaista kirjallisuutta laidasta laitaan: Kaunokirjallisuus, rikosromaanit, elämänkerrat... kuin myös psykologia, filosofia, runous (ml. laulujen sanat, jotka ovat suosikkejani). Luen myös kaikki lehdet jotka saan käsiini :).
Tutkiskellaanpa väitettäsi vähän. Sinä väität, että jos houkutus pettää on suurempi kuin itsekuri, kuka tahansa pettää.
Mistä syntyy houkutus pettää? Tähän ei kukaan vastannut kun sitä aiemmin kysyin. Olisi kiinnostavaa kuulla mielipiteitä siitä.
Houkutus pettää ei ole sama asia kuin houkutus harrastaa seksiä.
Seksin harrastamisessa ei tietenkään ole mitään väärää. Pettäminen ei ole edes sidottu seksin harrastamiseen, vaan siihen, että on luvattu jotain, joka lupaus sitten petetään.
Joillekin seksin harrastaminen muun kuin kumppanin kanssa ei ole pettämistä (avoimet liitot, ryhmäseksi), joillekin pettämistä on käytös, jossa ei tapahdu edes fyysistä läsnäoloa (nettiseksi).
Minusta tässä keskustelussa on välillä mennyt vellit ja puurot sekaisin, koska halusta rikkoa puolisolle annettu lupaus puhutaan kuin jostakin luonnonvoimasta, joka tulee ja iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. On siis ilmeisesti puhuttu seksuaalisesta himosta, eikä suinkaan halusta rikkoa lupaus.
Olen samaa mieltä, että himo voi iskeä yllättäen. Mutta ei se sentään niin kontrolloimatonta koskaan ole, etteikö jossain välissä ennen himon syntymistä ja aktiin ryhtymistä ehtisi sille puolisolle pirauttaa ja sanoa, että “kulta hei, nyt on siis ihan pakko panna. Heihei.”
Miksi pettäjä ei siis kykene olemaan rehellinen puolisolleen siitä, että tuntee halua toiseen ihmiseen ja aikoo toteuttaa tuon halunsa? Pettämistähän ei koskaan tapahtuisi, jos kaikki kertoisivat puuhistaan puolisolleen.
Vastatkaa joku viisaampi tähän. Mikä estää kertomasta ennen kuin menee ja harrastaa seksiä jonkun kanssa?
Siihen, mistä kaikesta houkutus koostuu, ei ole yksiselitteistä ja kaikenkattavaa vastausta. Se voi koostua mistä tahansa asioista, joita elämään kuuluu. Ja siitä voi tulla rajattoman voimakas. Niin voimakas, että juuri tämä kuilu houkutuksen suuruuden ja itsekurin vahvuuden välillä kasvaa erittäin suureksi huolimatta siitä, että ihmisellä olisi myös erittäin vahva itsekuri.
Teorioiden selitysvoima loppuu aina kesken, kun puhutaan elämästä. Niin monimuotoista se on. Ihminen voi kyllä ymmärtää omat teoriansa, mutta elämää itsessään ei; ei syntymää, kuolemaa, ikuisuutta, ei olemisen olemusta tai tarkoitusta.
Sen takia teoriat ja yleistykset yleensä ontuvat ja pahasti. Ne toimivat ainoastaan oletuksella Ceteris Paribus.
Taas taidetaan puhua vastustamattomasta halusta harrastaa seksiä jonkun muun kuin puolison kanssa EIKÄ vastustamattomasta halusta rikkoa lupaus puolisolle. Ne eivät ole sama asia.
Heitänpä minäkin väitteen:
- Pettäjän tarpeet ovat niin suuret, että yksi ihminen ei riitä niitä toteuttamaan. Pettäjä ratkaisee ongelman hankkimalla useamman ihmisen tyydyttämään tarpeitaan.
Pettäjä kuitenkin epäilee, että jotkut ihmiset eivät halua tyydyttää hänen tarpeitaan, jos saavat tietää olevansa osa tarpeidentyydytysryhmää, joten syntyy tarve antaa heille väärä kuva tilanteesta.
Pettäjästä valehtelu tässä tarkoituksessa on oikeutettua, koska hänen tarpeensa valehdella on suurempi merkityksinen kuin toisen ihmisen tarve olla tulematta valehdelluksi. -
Väitän, että on ihmisiä, joilla ei ole niin suuria tarpeita, että niitä tyydyttämään tarvitaan useampi ihminen. Ja sitten on myös niitä, jotka ovat rehellisiä ja kertovat avoimesti kumppaneilleen, että heidän tarpeitaan ei kukaan yksinään pysty tyydyttämään.
Pettäminen ei siis ole mikään vietti tai vastustamaton luonnonvoima, vaan toiselle ihmiselle valehtelua edunhankkimismielessä.
Ihan hyvä teoria, mutta teoriat ovat aina köyhiä. Jossakin tapauksessa tuo saattaisikin pitää paikkansa. Toisessa ei.
Kaikilla pettäjillä noin niinkun ryhmänä tuskin on suurempia tarpeita kuin muillakaan. Voipi olla, että petetyllä ja pettäjällä on yhtä suuret mutta erilaiset tarpeet. Ja en puhu seksistä. Uskon, että pelkästään seksin takia kovin moni ei kuitenkaan petä vaan siihen varmaan yleensä liittyy enemmänkin komponentteja.
Ja voi olla, että petetyn tarpeet juuri siinä liitossa ovat tulleet paremmin tyydytetyksi kuin pettäjän. Hyvin todennäköisesti näin.
Hyvinkin totta on se, että pettäjän tulisi osata ottaa kumppaninsa kanssa rehellisesti keskusteluun ne asiat, joiden osalta ei ole tyytyväinen. Mutta se voi olla juuri se asia, joka on aivan mielettömän vaikeaa. Ja kuten voi petetty olla ollut kyvytön antamaan pettäjälle (ennen petosta) sitä mitä pettäjä olisi tarvinnut voi pettäjä olla ollut kyvytön ilmaisemaan sen tarvetta.
Pettäminen on aina mielestäni huono asia. Mutta pettäjä ei välttämättä kuitenkaan ole niin huono ihminen kuin tällä palstalla väitetään. Vaan ihan samanlainen ihminen kuin muutkin. Kaikki voivat joidenkin kokemusten jälkeen ja jossakin tilanteessa petttää. Vaikka toisin luulevatkin. Ja kaikki voivat myös joidenkin kokemusten jälkeen ja jossakin tilanteessa tehdä murhan.
Vaikka toisin luulevatkin
Toinen ihminen ei ole toista parempi.
Se, mihin tekoon joku ihminen on joskus kyennyt voi olla mahdollista kenen tahansa toisenkin ihmisen tehdä joidenkin tapahtumakulkujen seurauksena.
Ihmisillä on tarve luulla, että he ovat joidenkin asioiden yläpuolella ja joiltakin osin parempia kuin jotkut muut ihmiset.
Kuka on tässä keskustelussa tuominnut pettäjän ja pitänyt itseään parempana ihmisenä kuin pettäjät? Minulta on se kommentti mennyt täysin ohi. Hämmentävää.
Käytiin omassa kommentissani sanaa "tarpeet" tietoisesti tarkoittamaan kaikkia niitä tarpeita, joita pettäjällä on. Tarve seksiin on vain yksi niistä - mutta lienee kuitenkin yksi olennainen tyydyttämätön tarve, sillä ilman seksiähän ei pettämistä (useimpien ihmisten mielestä) edes tapahdu.
Olen ilmeisesti varustettu vajavaisella ymmärryksellä, kun en tästäkään kommentista ymmärrä, mikä rehellisyydessä on "mielettömän vaikeaa".
Sen toki ymmärrän, että pettäjä ei halua kertoa kumppanilleen tarpeistaan ja tavasta niitä tyydyttää, koska pelkää, että kumppani ei totuuden kuullessaan halua enää osallistua pettäjän tarpeiden tyydyttämiseen. Mutta on suuri ero sen välillä, että jotain ei HALUA tehdä ja sen välillä, että joku on "mielettomän vaikeaa" tehdä.
keskustelut voivat olla vaikeita. Erityisen vaikeita ne, joissa jompi kumpi yrittää saada itsensä ymmärretyksi "herkissä asioissa".
Tuomioiksi katson sellaiset kommentit, että pettäjät OVAT sellaisia, tällaisia, tuollaisia. Joten ketjuhan on niitä täynnä.
Mutta eiköhän tämä keskustelu ole tullut tiensä päähän nyt.
Mukavaa viikonloppua kaikille.
Olen kaunis, hoikka, nätti ja naisellinen nainen. Olen keskustelutaitoinen, yleissivistynyt, ulospäinsuuntautunut ja joskus jopa hulvattoman hauska. Vastapainoksi osaan kuitenkin kuunnella muitakin ihmisiä ja hyväksyn seuraani kaikenlaiset ihmiset. Ei ole siis lainkaan tavatonta, että löydän itseni kuuntelemasta baarissa esim. jonkun ADHD-lapsen isän vuodatusta.
Olen ollut aina sellainen henkilö, johon on ihastuttu helposti. Tämä kaikki alkoi jo kouluaikoina ja edelleen hiekkalaatikolla saan varoa, etten aiheuta mustasukkaisuuskohtausta.
Meillä on mieheni kanssa ihan hyvä avioliitto. Aloimme seurustella jo kun olimme 20. Mieheni on ihan hyvännäköinen, kiltti, turvallinen ja luotettava. Toisaalta olen joskus kärsinyt siitä, ettei hän ole kovin seksuaalisesti aktiivinen ja hänellä on paha taipumus tehdä monista asioista ärsyttäviä yleistyksiä ja "paasata" niistä tuntikaupalla.
Tapasin taannoin itseäni 12 vuotta vanhemman herrasmiehen. Ihastuimme toisiimme aivan silmittömästi. Seksiä emme koskaan harrastaneet, mutta tekstiviestit ja mailit olivat aika eroottisesti latautuneita. Käsittelin mieheni kanssa asiaa siten, että nyt on tainnut tämä tyttö ihastua. En kuitenkaan kertonut sanantarkasti viestiemme sisällöstä ym.
Eli asiaan taas. En usko, että pojat ja miehet olisivat olleet minusta näin kiinnostuneita, jos olisin mustapäänenäinen, väritön, tihrusilmäinen pullukka. Kun olen joskus joutunut jopa pöytien alle baarissa piiloon liian innokkaita miehiä, luulen, että osasyynä on ulkonäköni. Ja tietynlainen seksuaalinen lataus, joka minusta voi huokua. (Joo joo, en käytä paljastavia vaatteita enkä ole koskaan harrastanut yhden illan juttuja.) Kyllä luonto tekee tehtävänsä.
Nyt otetaan rinta rottingilla puukot vastaan kateellisilta lajitovereiltamme! :)
Suurin osa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä "kärsivistä" pettää. Sama mielenhäiriö tuntuu olevan edellisellä kirjoittajalla.
Rakkaus on tahtoa antaa.
Annat itsesi toisen kuulijaksi. Annat kaikki asiasi toisen kuulla. Eli luotat toisen tahtoon olla läsnä kaikilla tasoilla.
Kun ei luota kaikessa toiseen eli ei sano kaikenlaisia asioita toiselle niin siten jo osoittaa omaa rakkauden puutetta.
Seksuaalisuus ei riitä rakkauden olemassaolon osoitukseksi eikä omistushalu. Intohimo ei kanna kahta vuotta pidemmälle.
Kun antaa itsestään kaiken toiselle omasta tahdosta ja toinen tekee saman hänen tahdostaan, niin rakkaus kasvaa vahvaksi. Myös ikävät asiat annetaan ja sellaiset jotka saavat pohtimaan että pitäiskö. Eli näin rakennetaan luottamus siihen että toinen on rinnalla yhdessä vaikeidenkin aikojen yli. Arjesta tulee rakkauden juhlaa, joka päivä.
Eli noissa asioissa pettäminen johtaa monesti uskottomuuteen. Kun ei saa kokea kannetuksi tulemisen tunnetta, eikä saa kantaa toista vaikeissa asioissa petetään rakkauden tärkein yhteys; vuorovaikutteinen kuunteleva keskustelu.
Ei ole kyse paljosta puheesta tai suurista sanoista vaan tahdosta antaa. Eli siinä on syytä lähteä etsimään mahdollisuutta rakkauteen muualta eli sorrutaan uskottomuuteen. Tämä voi olla aika huomaamaton juttu ja siksi ei itsekkään tiedä, että miksi.
Itse hain rakkautta muualta jo ex-liiton aikana ja tiedän tasan tarkkaan syynkin miksi. Lasten vuoksi en ensin lähtenyt, yritin antaa itseni lapsille ja samaan aikaan piti löytää rakkaus. Ex ei antanut minun tukea itseään...salasi ja kielsi minua osallistumasta. Teki koko perhettä koskevia päätöksiä antamatta minulle pienintäkään mahdollisuutta olla tukena. Osoitti minulle, että antamani ehdotukset olivat arvottomia ja päinvastaisen (järjettömyyksienkin)toteuttaminen minun mielipiteitäni vastaan oli hänen sydämenasia. Syyllisti minua antamisessani, mitätöi antamiseni. ym.
No kukaan ei houkutellut, enkä itse kierrellyt etsimässä. Olin vain avosydänpotilas rakkaudettomuuden kurimuksessa. Purin vain pahaa oloani puhumalla ihmisten kanssa. Eräänä päivänä sitten havahduin puhuneeni erään naisen kanssa useita tunteja. Siinä oli Ihminen, jonka kanssa keskustelu toimi kaikilla tavoilla. Otin häntä kadestä kiitollisuuden tilassa ihan kohteliaisuuden vuoksi, käsi vain jäi käteen eikä irronnut. Se oli siinä.
Koin ihmeen ja sain elämän elettäväksi. Nyt rakkaus on muutakin kuin huulilta kuultu sana. Tiedämme molemmat, että me rakastamme eikä siinä ole sijaa petokselle. Kaikki asiat puhutaan. Mitään ei jätetä sanomatta, koska ei pyritä ajattelemaan mistään toisen puolesta.
Raha, omaisuus ja työpaikka muuttuvat vähämerkityksisiksi asioiksi kun rakkaus täyttää sydämen.
Kyvytön ottamaan vastuuta ja sitoutumaan annettuihin lupauksiin.
Kyvytön päättämään siitä, mitä oikeastaan elämältään tahtoo, vaan toimii yksittäisten impulssien ohjaamana ja näin tekee sitoutumislupauksia yhteen suuntaan ja tarjoaa seksiä toiseen suuntaan.
Kyvytön näkemään omaa osuuttaan ongelmien synnyssä.
Taipuvainen syyttämään jotain ulkopuolista tekijää: toista ihmistä, omaa ulkonäköään, olosuhteita, geenejä, runsaita houkutuksia jne.jne.
Kyvytön empatiaan ja näkemään asiat loukatun kannalta, vaikka niin väittäisikin. Sillä se, joka todella olisi riittävän empaattinen, tietääkseen miltä pettäminen tuntuu, ei ikinä sitä tekisi.
Ja ne "kunnolliset", jotka eivät oikein usko itsekään ajautuneensa suhteeseen, ovat niitä, joiden profiiliin kuuluu lisäksi olettaa olevansa parempi kuin muut.
Siinä sulle pettäjän profiili.
Sillä ei ole mitään tekoa ihmisen ulkoisten ominaisuuksien kanssa. Usko tai älä rumatkin pettää.
Ja on olemassa myös kauniita ihmisiä, jotka kykenevät kerta toisensa jälkeen väistämään houkutukset, lankeamatta niihin. On kyse tahdon voimasta. Ei mistään muusta. Parisuhde on tahtolaji.
Jos sinä olet sellaisessa tilanteessa useinkin, jossa edellisen salasuhteesi jälkeen "seuraava jo jonottaa tekstarein vuoroaan", suosittelen, että menet itseesi ja pohdit omaa käyttäytymistäsi, sillä jotain käytöksessäsi on sellaista, joka antaa muille luvan ylittää soveliaisuuden rajat.
Jos tämä on taas ainutkertainen tilanne, suosittelen, että ilmoitat selkeästi ja yksiselitteisesti tuolle tekstarijonottajalle, että ei voisi vähempää kiinnostaa.
Ota vastuu tekemisistäsi. Ei ole olemassa yleistä "pettäjän sisäsyntyistä vaistoa". Kuten ei ole myöskään "alkoholistin sisäsyntyistä vaistoa" tai "ylensyöjän sisäsyntyistä vaistoa". On vain joko tahdon voimaa tai sitten ei. So simple!
Pettäjä on kykenemätön tekemään oikeita valintoja ja näkemään, missä vaiheessa valintoja pitää ja kannattaa tehdä.
Aina muka puolustellaan, että se vain johti siihen, mutta siellä taustalla on kasa vääriä valintoja.
Tietty sekin pitää musitaa, että meistä jokainen tekee vääriä valintoja, eikä kaikki liity mitenkään pettämiseen.
Pettäjäkin on vain ihminen, joten annetaan heille mahdollisuus oppia ja muuttua virheistä.
Ensimmäinen virhe on ymmärtämättömyyttä/tietämättömyyttä, toinen on tyhmyyttä ja kolmas on elämäntapa.
Poimit muutamia asioita ihmmisen lajille tunnusomaisesta käyttäytymisestä. Siis ihmisapinoiden käyttäytymisestä.
Katsotaanpa koko kuvaa.
Ihmisapinat ovat kannibaaleja (simpanssit), sotaisia (simpanssit) ja moniavioisia (simpanssit). Simpanssi on myös geeniperimältään ihmistä lähinnä.
Ihminen eroaa simpansseista siinä, että hänellä on kyky ennakoida tulevaa ja toimia niin, että hän on tietoinen tekojensa seurauksista.
Tai ainakin pitäisi olla. Jotkut ihmiset ovat selkeästi käyttäytymiseltään lähempanä simpanssia kuin ihmistä siinä, että heille asioita "tapahtuu" ja he eivät kykene näkemään ennalta tekojensa seurauksia.
Hermoilleni käy vähäsen se, että luullaan, että ihmiset ovat keskimäärin niin kovin erilaisia, että voidaan luokitella hyvät ja huonot ihmiset.
Kukaan ei voi tietää toisen ihmisen koko elämänkaarta ja kokemuksia. Sen takia yksittäistä tekoa ei mielestäni kannata lähteä kenenkään liikaa tuomitsemaan. Koska jos tuomitsijalle itselleen olisi tapahtunut kaikki ne asiat mitä tuomitulle, hän olisi saattanut päätyä tekemään tasan sen saman teon, josta toisen tuomitsi.
Vähän monipuolisuutta ja ratkaisukeskeisyyttä toivoisin omaan ja muiden mieliin.
En ihan ymmärrä, kenelle viestisi on tarkoitettu, sillä tässä keskustelussa ei ole kukaan vielä tuominnut ketään.
On esitetty erilaisia mielipiteitä siitä, minkälainen on pettäjän profiili.
Toisten mielestä petttäjät ovat niin haluttuja, että ei ihme jos heillä välillä vähän lipsahtelee. Toiset ovat sitä mieltä, että pettäjille on yhteistä se, että he eivät tee valintoja ja kanna valintojensa seurauksia, vaan enempi ajelehtivat ja hakevat syitä käytökselleen itsensä ulkopuolelta.
Keskustelulle on ominaista, että siinä esiintyy erilaisia kantoja. Muuten se ei olisi keskustelua.
Aina täytyisi muistaa, että me kaikki ollaan ihan samassa veneessä.
Ihmiset VOI luokitella hyviin ja huonohin ihmisiin heidät TEKOJENSA avulla.
Hyvälaatikko =
Huonolaatikko=
Noin helppoa. Ei millään jaksa tuonlaista "ihmisiä sarjamurhaajatkin ovat!" paskaa.
ehdottomasti uskollinen, tunnekuollut, itsekeskeinen, kumppaninsa tunteista piittaamaton ihminen?
Miksi jotkut lankeavat ja toiset eivät... Lieneekö kyseessä houkutuksen voimakkuusaste suhteessa itsekurin määrään?
Sellainen ihminen, jolla on huono itsetunto ja kaipaa kokoajan sille pönkitystä. Vertaa: vaimo mökötti tänään -> se ei välitä minusta enää -> etsin jonkun joka välittää.
Täältä löytyi luonnehdinta viidestä eri pettäjätyypistä:
http://www.suhdesoppa.fi/artikkelit/tunnista-pettajatyypit.html
Siis uskomattominta paskaa mitä olen kuullut pitkään aikaan. Itse olen mies ja rakastan naistani yli kaiken. Olen erittäin hyvävartaloinen ja komeakin. Naiset osoittavat kiinnostustaan välillä vähän liiaksikin, tekstiviestein, e-mailein ja jopa tullaan ihan iholle asti. Naiseni on ehkä hivenen ylipainoinen, mutta niin kaunis, niin kaunis. Ja hänen kanssaan on ihana jutella ja pitää hauskaa. Huumorintaju natsaa.
Tuota kirjoitustasi en ymmärrä. Minunko olisi jotenkin pakottavampi pettää kuin hänen? Koska olen paremman näköinen = markkina-arvoni on suurempi? Mikäs helvetin järki tuossa nyt on? Kyllähän pettäminen on ihan pään sisältä kiinni, toki on helpompi pettää, jos on hyvännäköinen, pettämiskumppaneita olisi paljon. Kyllähän kaikennäköiset ja muotoiset ihmiset pettävät jos haluavat.. näkeehän sen jo siitä amerikkalaisesta ohjelmasta cheaters.. senverran rumaa porukkaa siinä välillä, etten edes kehtaa katsoa.
Minulla homma meni näin. Olin meistä kahdesta, minusta ja ex-miesystävästäni se "paremman näköinen". Kuitenkin mieheni petti minua, ystävättärensä kanssa, joka oli pyöreä eikä mitenkään erityisen kauniskaan. Minä taas en ole koskaan pettänyt yhtäkään kumppaniani, vaikka tilaisuuksia olisi ollut ja ihailijoita riittää.
Aloittaja tuntuu olevan kovin ulkonäkökeskeinen/keskenkasvuinen pissis...
Luulisi äo:n riittävän edes sen asian käsittämiseen, ettei pettämisessä ole ulkonäöstä kyse. Kauniilla/komeilla ihmisillä ei ole jotain pettämisgeeniä kehossaan mikä rumemmilta puuttuu ja joka pakottaisi kauniit ja komeat pettämään, koska siihen on geneettinen tarve/pakko.
Pettäjiä ovat sellaiset ihmiset, joilla ei ole erityistä makua ihmisten suhteen eli ovat ns kaikki ruokaisia. He saattavat ihastua keneen tahansa vastaantulijaan oli se lihava tai laiha, kaunis tai ruma, nuori tai vanha, jos vain saavat vastakaikua siltä toiselta.
Miehiä riittää niin kauan juu kun jaksaa nauraa heidän jokaiselle kommentilleen...
"pettäjän" sisäsyntyinen vaisto, on sitä että ihmiset haluavat luonnostaan useampia. Eihän luonto ole voinut osoittaa vain yhtä ihmistä sinun elämääsi, vaihtoehtoja on oltava useampia. Toisaalta taas kaikkien mahdollisten mielenkiintoisten kanssa ei kannata käydä parittelemaan, ymmärrät kai senkin