Rakastuin mieheeni tasan seitsemän vuotta sitten täytettyäni juuri 20 vuotta. Olin aivan korviani myöten ihastunut ja rakastunut häneen, ja halusin häntä enemmän kuin ketään muuta.
Mieheni oli ehkä minua jotenkin seksuaalisesti epävarmempi, ja hänellä oli huonoja kokemuksia aikaisemmista suhteista. Kun olimme harrastaneet ensimmäisen kerran seksiä, mieheni totesi minun pilanneen seksielämämme. Hän halusi jotakin "arvokkuutta" (mitähän se lie tarkoittaa) sukupuolielämään. Tämän lisäksi hänellä oli alussa vaikeuksia kiihottua minusta. Hänen mielestään kun olin iso nainen! Olen hyvinkin hoikka, mutta pitkä. Hänen entisensä olivat sellaisia 150-cm puputyttöjä. Suhteemme jatkui, ja minä olin aina halukkaampi osapuoli. Kerran pyytäessäni seksiä mieheni raivostui, alkoi repiä minulta alushousuja ja sanoi, että nussitaan sitten huora. Hän ei voinut sietää läheisyyttäni.
Jostakin syystä halusimme silti pysyä yhdessä, sillä rakastimme kuitenkin toisiamme. Mieheni haluttomuus tuli kuitenkin aina tämän tästä esille. Jos hän raivostui minuun, hän alkoi huutaa, että ei hän sille voi mitään, ettei hän kerta kaikkiaan halua minua.
Joo, tyhmä kai olin, kun silti annoin anteeksi.
Tilanteemme on nyt hieman parantunut viime vuosina. Sukupuolielämä luistaa ja kaikki on OK. Siltikin jostakin syystä nuo vanhat tapaukset tulevat mieleeni. En pysty näkemään kehoani ollenkaan arvokkaana, en pidä itseäni järin kauniina (monen mielestä sitä oikeasti olen) enkä osaa ajatella, että minullakin on oikeus nauttia ja tehdä seksialoite. En viitsi pyytää mieheltäni esim. suuseksiä, sillä pelkään, että hänen on epämieluisaa tehdä sitä minulle.
Luulen, että olen saanut jonkun seksuaalisen trauman. Vaikka olen naimisissa, olen ollut ihastunut jonkun aikaa jo toiseen mieheen. Suhdetta meillä ei ole ollut, enkä koskaan pettäisi miestäni fyysisesti. Kuitenkin minua kutkuttaa se asia, että tämä toinen mies pitää minua haluttavana ja ihanana naisena. Joskus vaihtelimme eroottisia tekstiviestejä, ja se tuntui minusta luvattoman ihanalta. Joku oikeasti haluaa minua!
Joskus tämä seksiasia painuu taka-alalle. Jossakin vaiheessa se taas aktivoituu mielessäni.
Mitä mieltä olette: onko minulla syy olla pahoillani vieläkin? Vaikka asia onkin päällisin puolin selvitetty.
Mieheni oli ehkä minua jotenkin seksuaalisesti epävarmempi, ja hänellä oli huonoja kokemuksia aikaisemmista suhteista. Kun olimme harrastaneet ensimmäisen kerran seksiä, mieheni totesi minun pilanneen seksielämämme. Hän halusi jotakin "arvokkuutta" (mitähän se lie tarkoittaa) sukupuolielämään. Tämän lisäksi hänellä oli alussa vaikeuksia kiihottua minusta. Hänen mielestään kun olin iso nainen! Olen hyvinkin hoikka, mutta pitkä. Hänen entisensä olivat sellaisia 150-cm puputyttöjä. Suhteemme jatkui, ja minä olin aina halukkaampi osapuoli. Kerran pyytäessäni seksiä mieheni raivostui, alkoi repiä minulta alushousuja ja sanoi, että nussitaan sitten huora. Hän ei voinut sietää läheisyyttäni.
Jostakin syystä halusimme silti pysyä yhdessä, sillä rakastimme kuitenkin toisiamme. Mieheni haluttomuus tuli kuitenkin aina tämän tästä esille. Jos hän raivostui minuun, hän alkoi huutaa, että ei hän sille voi mitään, ettei hän kerta kaikkiaan halua minua.
Joo, tyhmä kai olin, kun silti annoin anteeksi.
Tilanteemme on nyt hieman parantunut viime vuosina. Sukupuolielämä luistaa ja kaikki on OK. Siltikin jostakin syystä nuo vanhat tapaukset tulevat mieleeni. En pysty näkemään kehoani ollenkaan arvokkaana, en pidä itseäni järin kauniina (monen mielestä sitä oikeasti olen) enkä osaa ajatella, että minullakin on oikeus nauttia ja tehdä seksialoite. En viitsi pyytää mieheltäni esim. suuseksiä, sillä pelkään, että hänen on epämieluisaa tehdä sitä minulle.
Luulen, että olen saanut jonkun seksuaalisen trauman. Vaikka olen naimisissa, olen ollut ihastunut jonkun aikaa jo toiseen mieheen. Suhdetta meillä ei ole ollut, enkä koskaan pettäisi miestäni fyysisesti. Kuitenkin minua kutkuttaa se asia, että tämä toinen mies pitää minua haluttavana ja ihanana naisena. Joskus vaihtelimme eroottisia tekstiviestejä, ja se tuntui minusta luvattoman ihanalta. Joku oikeasti haluaa minua!
Joskus tämä seksiasia painuu taka-alalle. Jossakin vaiheessa se taas aktivoituu mielessäni.
Mitä mieltä olette: onko minulla syy olla pahoillani vieläkin? Vaikka asia onkin päällisin puolin selvitetty.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ihmetyttää miksi kukaan suostuu olemaan tuollaisessa suhteessa? Ja olemaan vuosia ilman suuseksiä?!
No tähän suhteen ympärille on rakentunut kokonainen elämä. Ei pienen lapsen äiti voi noin vaan häipyä. Johan sanoin itsekin, että olisi pitänyt aikanaan miettiä. Sitä ei tarvitse tulla minulle enää siis erikseen mainitsemaan.
Mietin vain sitä, että olenko aikanaan loukkaantunut turhasta. Tai että onkohan toisen miehen ihanalta tuntuvilla viesteillä joku yhteys näihin ikäviin kokemuksiin.
ei lapsen takia kannata yrittää elämää yhdessä jos se ei onnistu.miehesi tuntuu haluavan saada vallan sinusta, onnistuen siinä.ota valta takaisin itsellesi.
miehesi jo aikoja sitten. Hyi mikä mies!
pokkaa tulla selittämään että "olisit jättäny, olisit jättäny!". Ihminen on erehtyväinen, ja tuollaisessa tilanteessa olevaa ihmistä tulisi tukea ja auttaa pääsemään yli traumastaan. Ei arvostella hänen mennyttään!!! Koska se ei ainakaan auta tätä asiaa!
Ymmärrän, että tunnet olosi arvottomaksi ja "rumaksi" tuollaisen jäljiltä. Miehelläsi on selvästikin OMIA ongelmiaan, jotka hänen tulisi selvittää, eikä "kostaa" sinulle.
Vaihda miestä...!
Miksiköhän ne on tehneet lapsenkin? Miehen vaihtaminen on takuuvarmasti helpompaa ilman sitä.
vammaääliö. Jos toisella on noinkin "pieni" ongelma, niin hänen ainoa ratkaisu on miehen vaihtaminen. Helppo huudella sivusta.
ehkä paikallaan olisi pariterapia. Se mitä kerroit, kuulosti kuitenkin aika loukkaavalta. Ehkä miehesi on jo kasvanut ja sinut seksuaalisuutensa kanssa, mutta menneisyydestä ei noin vain pääse irti. Siispä suosittelisin sitä pariterapiaa ja sen lisäksi mahdollisesti tarpeen mukaan yksilöterapiaa.
Ikävä kokemus ja en ihmettele että sulle on jäänyt trauma. No meitä rakastuneena kaiken anteeksi antavia riittää. Oma eka kertani aviomieheni kanssa oli myös aika ikävä: seuraavana aamuna hän haukkui lihavaksi lehmäksi. Ei pyytänyt edes anteeksi.
Mutta ikinä en unohda sitä aamua, kun olin niin rakastunut ja odotin jotain hellää ja kaunista kuulevani..
Koittakaa puhua asia selväksi niin se ei jäisi niin pahasti vaivaamaan mieltäsi, mieti sitten miten suhteenne käy.
"Joo, tyhmä kai olin, kun silti annoin anteeksi."
Annoit anteeksi mitä?? Mitä hänen olisi pitänyt pyytää anteeksi??
Ei ne vanhat sanotut asiat unohdu. Itse olen kokenut niin paljon sanomista että vaikka ne pyydettäis anteeksi ja kaikki muuttuis, niin siellä ne vain väijyy. Sen huomaa ihan läheisissä tilanteissa. ja kehon kieli on siihen paras mittari, sitä lukee toista mikä on kivaa ja mitä tehdään vain toista miellyttääkseen.
Jo kivan seksikerrankin jälkeen jää paha maku suuhun, vaikka itse aktissa olis kaikki mennyt hyvin. Musta on tullut tarkkailija ja huomaan etten osaa keskittyä kypällä kun lähellä ollaan.
Olen alkanut ujoksi, ja mietin et mikä on sopivaa ja mikä ei. Kun mieleni tekee mennä lähelle niin punnitsen asian moneen kertaan. ja kun pitkä avioliitto on takana niin luottamusta pitäis olla. Mut kun kerran on "haavoitettu" kunnolla niin arvet on aina pinnassa.
Ja mies kun tietää loukanneensa niin se myötäilee liikaa. Ja jotenkin siihen on tullut ihme kohteliaisuusefekti tuohon touhuun. Mä olen pyytänyt suuseksiä, ja pyydän että mies hyväilee mua, ja se tuntuu taivaalliselta. Mut häiritsee kun mies itse ei pyydä itselleen mitään. Tai jos haluan häntä vain hyväillä hän ei osaa mennä sillä tunteella, vaan kyselee et onko susta epämielyttävää, kun ei ole. Sitten musta tuntuu että ajatteleeko hän mun kohdalla samoin kun tekee sitä mulle.
Ja seksissä ei pitäis olla ujo, eikä saa hävetä tai liikaa tarkkailla. ja nää jutut tuli sen jälkeen kun mies loukkas mua. Toki olen itsekin syyllistynyt miehen arvosteluun ja ihmetellyt hänen toimiaan. Mutta tuo seksi on naiselle just vaikeampaa koska naisten oletetaan, ja kasvatuskin sen tehnyt että nainen tuntee itsensä halvaksi. Ja orgasmin tuottaminen naiselle ei aina ole niin helppoa. Ja nainen menee seksissä nin tunteella kun mies taas mene himolla. Itse aktissa en orgasmista niin perusta jos vain löytyy läheisyyttä. Miehelle taas tuntuu monasti olevan sama että miten hän laukeaa kunhan laukeaa. Tää on opeteltu juttu et tehdään mullekkin hyvä olo. Vuosia meni niin ettei miestä edes vaivannut etten saanut koskaan.
Että puhuisin kans omalta kohdaltani jostain seksuaalisesta traumasta...
Olet hyvin tyypillinen nainen: Menet hullun molon kanssa naimisiin ja myöhemmin valitat, mikä mättää. No se mättää, että äijäs on hullu molo.
Teikäläiset menee muka rakkaudesta naimisiin. Paskaa! Otatte ensimmäisen ukon, jonka saatte, koska pelkäätte jäävänne yksin. Sitten, kun teillä on mies, alatte katsella ympärillenne. Haluatte kiikkua tikkailla seuraavalle askelmalle.
Hullu molo saa jäädä, koska hiukan parempi on tarjolla. Parin vuoden päästä on taas aika ottaa seuraava askelma...
Vaikuttaa siltä, että miehelläsi on jonkinlainen persoonallisuushäiriö ja itsetunto ongelma. Sinua mollaamalla ja kontrolloimalla seksuaalisesti hän ilmeisesti "hallitsee" tilannetta.
Suosittelen ehdottomasti pariterapiaa. Teidän pitäisi löytää toisenne ja toistenne kunnioittamisen. Meitä konitohtoreita täällä netissä riittää, menkää ihmeessä oikean "tohtorin" juttusille. Esim. monen seurakunnan puitteissa järjestetään pariterapiaa jota pitää ammattitaitoinen psykologi.
Jos ette mene turhaudut yhä enemmän seksuaalisuutesi kanssa, ajaudut pettämään (mitä mielestäni teet nyt jo) ja tuhoat perisuhteen rippeenne ihan itse. Koska teillä mitä ilmeisemmin on suhteessa kuitenkin rakkautta niin se on pelastamisen arvoinen.
Vai että oikein persoonallisuushäiriö ;-) Taisit sijoittaa kokonaisen 5 senttisen diplomiisi! Huvittavaa, kerrassaan huvittavaa :-)
Vaikea kommenroida, kun et kerro mitä sillä ensimmäisellä kerralla tapahtui. Eli?
Tein aloitteen seksiin, ja mieheni mielestä se oli tuolloin vain miehen tehtävä. Ja hänen mielestään kaikki tapahtui liian nopeasti. En siis tehnyt mitään törkeää, epäsopivaa, normaalista poikkeavaa tai perverssiä.
Tuohan on ihan selvä asia. Jos toinen sanoo, ettei halua eikä kiinnosta, niin tottakai tuollainen jättää syvät arvet. Toisen ihmisen huoraksi nimittely on mielestäni törkeintä, mitä ihmiselle voi sanoa.
Ja on myös ilmiselvä yhteys, että kun joku toinen mies osoittaa kiinnostusta, niin olet ihan onnessasi, koska miehesi ei sitä sinulle osoita.
Miehesi vaikuttaa tyrannilta. Ehkä hänen kotikasvatuksensa on ollut sellaista, että mies on se perheenpää, joka tekee aloitteet ja nainen vain makaa paikoillaan ja vikisee.
Eihän asia kuitenkaan niin ole. Kyllä toisen seurassa pitää pystyä olemaan oma itsensä ja erityisesti rakastelun aikana pitää pystyä luottamaan toiseen ja olemaan muutakin kuin makaava säkki. Ilmeisesti oma-aloitteinen nainen pelottaa miestäsi.
Mielestäni sinun tulisi nyt tehdä niin, että puhut miehesi kanssa näistä kaikista mieltä kaihertavista asioista. Jos hän suuttuu, niin tiedätpähän sitten, mitä mieltä hän on sinusta ja suhteestanne. Jos hän ei ota vakavasti sinua, niin turha tuollaista on sitten enää jatkaa. Kyllä jokaisella ihmisellä on oikeus onneen ja elämään, jossa voi olla täysin oma itsensä.
Ja ensi kerralla pyydät sitä suuseksiä! Ei vuosia avioliitossa oleva pariskunta voi olla noin kylmä toisiaan kohtaan, ettei tuollaista asiaa voi toiselta pyytää. Järkkyä!
Hei, mutta minullahan onkin aikalailla sama tilanne! Vuosi on mennyt tosin kokonaan ilman seksiä, koska mieheni ei halua minua. Kun kysyn miksi, hän suuttuu ja sanoo ettei tiedä miksi, mutta ei halua. Kuitenkin rakastaa eikä tahdo että muutan pois??!! Kuulemma pilaan kaikki viikonloput kun haluan keskustella toistuvasti näistä asioista. Hän sulkeutuu kuin simpukka ja suuttuu puhumattomaksi.
Ja mistä kaikesta teit nuo päätelmät??? Oletko ollut mukana (esim. kärpäsenä katossa) elämässä heidän elämäänsä? Oletko kuullut kyseisen miehen version asiaan??
Tietenkin saamasi tekstiviestit hivelevät itsetuntoasi ja hivelisivät vaikka miehesi olisi millainen Shemeikka hyvänsä.
Jokainen pitkään avioliitossa ollut löytäisi monia sellaisia kohtia elämästään, jossa olisi pakko erota. Vaihtamalla vaihtuu vain ongelmat.
Ymmärsin että asiat on muuten hyvin. Ei seksijutut niitä kaikkein tärkeimpiä ole ja tuskin ne kenelläkään koko elämän ajan loistavasti suju. Sinulla sattui se huono kohta vain alkuun. Jotkut miehet tuntuvat menettävän miehisyyttään, jos aloitteen tekee nainen.
Muista että elämä muuttuu. Kymmenen vuoden päästä huomaat olevasi aivan eri miehen kassa naimisissa ja huono muisti armahtaa