Jos heti ensitapaamisella huomasin, että anoppi on jotekin vaikea luonne: häntä piti jatkuvasti huomioida ja kehua yms. yms. Hän puhui kokoajan itsestään ja siitä mitä oli tehnyt ja moitti kaikkia muita aika rumastikin. Hän jaksaa puhua omasta itsestään vaikka koko illan (ihailevasti). En lähtenyt tähän narsistipeliin eli en ruoki hänen heikkio itsetuntoaan eli ole narsistin lähteeenä. Nyt olen anoppini vihollinen (=jatkuvaa seläntakana haukkumista. Ja nyt sitten hän on alkanut haukkua minun poikaani edellisestä liitostani). Kaiken kukkuraksi anoppi on myös puolijuoppo: kalja maistuu joka ilta. Olen läpeeni kyllästynyt - kertosiko joku, että minkälaista on elää narsistisen persoonallisuushäiriöisen kanssa? Ainakin anopin elämä näyttää tosi onnettomalta. Olen vetänyt kunnon hajuraoan, mutta ei tämäkään kivaa ole.
Anoppina narsistinen persoonallisuushäirikkö
TarinaX
363936
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kuule asia on päinvastoin, itse kehuskelet käänteisesti omahyväisyyttäsi siinä. Pidät itseäsi niin paljon parempana.
Narsistinen ihminen menestyy elämässään, ja kertomuksesi mukaan anoppisi on luuseri. Luuserit eivät ole narsisteja. Jos kalja maistuu ja siitä haetaan itsetuntoa, on se kaukana narsistista. Sinä itse haet tuolla kirjoituksellasi heijastusta.
Elämä vain nyt on ....................
narsismi. Ja narsismiin usein alkoholismi.
MINIÄNI ON KUIN ANOPPISI höystettynä agressiivisuudella, olen saanut kaksi kertaa turpaani, sekakäyttäjä, kavereina linnavenkulat, pettää poikaani, tuhlaa rahaa seläntakana itseensä, baaarikärpänen, haukkuu ihmisiä tekstiviestein, kielenkäyttö karkeaa. On olemassa vain hän, lapset ei mitään, puoliso ei mitään. Leikkii lääkäriä (lähihoitaja!). Katselimme mieheni kanssa tätä teatteria 6 vuotta ja sitten veistin pojalleni kännyynsä totuuden, koko totuuden keirtelemättä miniästäni, miksi emme pidä häneen yhteyttä, emmekä vastaa puheluihin jne. Tästä hyvästä poikani haistatti minulla vitut. Manipuloinnin mestari ja patologinen valehtelija åpuuttui vielä lista ai niin ja suuruudenhullu ja kaikkea mitä Narskut ovat. Lue kirja: Naamiona terve mieli, Risto Mäkelä. Tajuat, että sulla on 3 vaihtoehtoa; Pakene, taistele, jos jaksat, jää, mutta tiedä, mitä siitä seuraa. Kannattaa lukea nimittäin oikeasti. Mie pakenin. Nyt emme ole olleet missään tekemisissä vuoteen. Lapsenlastani en saa nähdä ja miniä on kiletänyt pojaltani ja pojanpojaltani kaikki suhteet "vaarallisiin" ihmisiin, eli omaan sukuunsa, minut mukaanlukien ettei vain poikani silmät aukenisi, ja näin Narsku saa tehdä vielä työtään ja pitää poikani pullossa. Neuvon: Älä ole missään tekemisissä, jos suinkin voit. Jos on ihan pakko, lasek tarinat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Voit myös sanoa eukolle, että "homma ei meidän välillä toimi", ihan neutraalisti. Psykologi neuvoi minua näin (työkaveri on narsku myös!). Älä vaan ala kahdenkeskisiin väittelyihin Narksun kanssa, koska hän kääntää kaiken sinua vastaan (kokemusta on) ja mustamaalaa, valehtelee jne. PYSY KAUKANA ! Narsku ja provosoi mieltäsi ja nauttii siitä ! Nasrkut ovat pahoja ja oikeasti vaarallisia. MITÄ ENEMMÄN OLET HÄNEN SEURASSAAN SITÄ SYVEMMÄLLE HÄN SAA SINUT IMETTYÄ MUKAANSA (usko tai älä, kkemusta on). Hän OSAA puhu kuulijaa miellyttääkseen siirappihuulin. ÄLÄ USKO, omia tarpeitaan tyydyttääksen hän puhuu. VARO !!!
Kiitos sinulle - jotain tällaista epäilinkin!! Onneksi tajusin väistyä ja jotekin olen selvinnyt. Mutta kivaa ei ole!
Sullapas noita narskuja riittää ympärilläsi... Että ihan miniä ja työkaveri. Entäs naapuri? Prosentuaalisesti heitä kuitenkin kun esiintyy aikas vähän väestössämme. Oletko itse pätevä diagnosoimaan miniäsi narsistiksi? (Haukuit pontevasti miniäsi "lääkärin leikkimistä".) Lisäksi yksi narsistisen persoonallisuushäiriön tunnusmerkeistä on kyky löytää pahuutta ja juonimista ympäriltään ja nähdä itsensä kunnon kansalaisena ja olosuhteiden uhrina. Oliskos aika katsahtaa peiliin?
Kovin on outo hoitaja tämä miniäsi, mikäli totuudessa pysyt. Onhan varmasti sekakäyttäjiä, kevytkenkäisiä venkuloiden heiloja monissa ammattikunnissa, mutta harvakseltaan itse olen heitä työssäni tavannut hoitavalla puolella.
Pitäisiköhän teidän keskustella ongelmistanne saman pöydän ääressä? Kai miniässäsi jotain hyvääkin on, jos poikasi pysyy liitossaan.Sitä vastoin ihmetyttää syy, miksi poikasi on kääntänyt selkänsä sinulle. Veren kun sanotaan olevan vettä sakeampaa...
Ja mitä sairasta tyydytystä sinä saat kun huonosti voivaa ja kärsivää vanhaa ihmistä kiusaat lisää? Hänhän kertoo itse voivansa huonosti, niin minkä tyydytyksen saat kun vaivaudut kiusaamaan lisää?
En ole kuullutkaan, että mielenterveysalalla on tapana sairaan taakkaa lisätä.
Luulenpa, että sinä olet ollut mielenterveysalalla vain potilaana.
Kovin on outoa, mutta ihan totta. Ei voi mitään. Miksi valehtelisin? Halusin vain kertoa elämän nurjaa puolta, mitä se pahimmillaan voi olla. Lääkärin leikkiminen = SUURUUDENHULLUUTTA. Se oli vain yksi esimerkki hänen(Narskut ovat)suuruudenhulluista puheistaan, joita koko suku on (naureskellen) saanut kuunnella. Minniä tekke Päihdetyötä, kriisityötä , ja mielenterveystyötä ykistyisesä hoitokodissa. Eikö olekkin nurinkurista ?! On kyllä (ihme kumma?) vaihtanut työpaikka tiuhnaan tahtiin? Miksiköhän. HÄN HALUAA jakaa lääkkeet jne,. HÄN on PARAS jne. HÄN tietää (vaikka talossa on lääkärit ja koulutetut sosionomit ja sairaanhoitajat). Läpi paistaa ja vahvasti! No, miniässä on varmasti hyvää. Olisiko ukkovarpaiden väliisä, hän kun on poikani eka morsio, joka heti oitis hommautui raskaaksi, ja eikun heti naimisiin, talon rakennus, kulissit pystyyn jne. Pojallani hyvä ja vakaa valtion virjka, jossa käytetään ihan virkapukua (eikös täm hivele Narskua kovasti!!). Sai hyvän huoltajan itselleen ja omalle pojalleen. Poikani tekeekin kaiken kotona, vaimo ei jouda kun pitää seurustella kännyn ja kaljapullon kanssa kotona jabaareissa ja ajaa takseilla. Vielä tulee pää vetävän käteen. Manipuloinnin mestareita; lisänä kiristys ja uhkailu. Avioereo narksusta ei ole todella helppoa, kun on yhteiset talot ja tavarat ja lapsikin. Narskua EI JÄTETEÄ. HÄN jättää, jos kerta. Jos pääseekin eroon, niin alkaa lirkutus takaisin, ellei tämä tehoa uhataan. Näin se on, usko vain.
Kaikkea ei tarvitse purematta niellä. Jokainen tekee työtä persoonallaan, minun tyylini on tämä. Sinä olet varmasti kiva ja kiltti hoitaja, mahdollisesti vasta valmistunutkin. Tyylissäsi ei sinänsä ole mitään vikaa, sinun kaltaisiasi vain usein viedään kuin litran mittaa kriittisen ajattelun puuttuessa. Siihen ei kukaan kuole, että kyseenalaistaa kuulemaansa. Tarkoitukseni ei ole kiusata ketään, vaan herättää keskustelua. Jos provosoidut noin suurella kiihkolla, poltat itsesi hyvin pian loppuun mielenterveysalalla.
Kerron nyt kuitenkin vielä mihin itse kiinnitin huomiota ko anopin kirjoituksessa.
Kritisoin kyseisen henkilön tyyliä diagnosoida sekä miniänsä että työkaverinsa, kun kuitenkin oli valmis pitämään miniäänsä pätijänä, joka leikkii lääkäriä. Pseudoasiantuntijuus oli siis tuomittavaa miniältä, ei häneltä. Myös kehoitus peiliin katsomisesta oli mielestäni ihan aiheelinen, kun ympärillä alkaa pyöriä enemmänkin samalla epiteetillä varustettuja ihmisiä. Kehoitin myös juttelemaan ongelmat saman pöydän ääressä, eikös se ole rakentavaa? Ihmettelin miniän käytöstä sekakäytön ja venkuloiden parissa, totesin myös, että harvakseltaan olen työssäni sen tyyppisiä hoitajia tavannut. En väittänyt sen olevan mahdotonta. Yritin myös tiedustella, olisiko mitenkään mahdollista, että miniässä olisi hitunen hyvääkin. Useimmissa meissä on. Kyseinen anoppi kertoi mielestäni varsin yksipuolisen tarinan, jätti mainitsematta oman panoksensa ko soppaan ja millä tavoin miniä ei pidä muita minään. Totta on toki, että luonnehäiriöisen ihmisen kanssa on todella vaikeaa tehdä minkäänlaista yhteistyötä eikä riitaankaan tarvita tuolloin kahta. Jos miniä on todellakin persoonallisuushäiriöinen, hän ei varmasti ole valinnut sairauttaan ja olisi suotavaa päästä terapiaan.Siitä hyötyisi koko perhe, vaikkakin kyseisen persoonallisuushäiriön hoitaminen on työlästä ja parantuminen valitettavan harvinaista.
Ja anopille: mikäli asian laita todella on niin kuin sanot, olen todella pahoillani miniäsi ja poikasi lasten vuoksi. Oletko ajatellut tehdä esimerkiksi lastensuojeluilmoitusta, mikäli tilanne on niin huono kotona? Lapset eivät hyödy siitä, että kirjoittelet nettiin heidän äidistään ja isästään. Konkreettinen apu olisi varmasti tervetullutta. Vaikka valitettavan tottahan on se, että lastensuojelutyö on näillä lakeuksilla varsin hampaatonta ja usein vanhempien oikeudet katsotaan tarkoin toteutuviksi.
Hyvää viikonloppua kaikille.
En ole kuullut muuta ääntä, kuin tietsikan nappuloista naputusta ja silloinkin vain, kun itse kirjoitan.
Olet varmaan keskustellut itsesi kanssa.
Todella ikävältä kuulostaa poikasi elämä. Kuten jo sanottu, tarkoitukseni ei ollut loukata sinua kriittisellä kirjoituksellani vaan herättää keskustelua. Kuulosti vain niin pahalta, että vaikea kuvitella. Mukavaa, että otit kritiikkini asiallisesti vastaan ja vastasit selkeyttävästi. Voimia sinulle.
Niin se on. Olet oikeassa.
ottaa mitään kantaa koko heidän elämäänsä, on sen verran huonoja kokemuksia jo kertynyt. Parit poliisikuulustelut jo takana aiheettomasti. Näyttöjen puuttuessa asia raukesi - tottakai ! Miniällä ei mene hyvin, kun takertuu oljenkorsiin, kun "jätin" hänet suuruudenhulluine puheineen, haukkumisineen ja hyväkikäyttöineen ihan yksin. En alennu kenenkään, kenenkään kynnysmatoksi, miksi pitäisi. Surullinen asia - miniän puolesta pahoillani. Mutta kunten sanottu, Narskut harvoin hakaeutuvat hoitoon (ei heissä ole mitään vikaa), KOKO maailma on heitä vastaan! JOS he hakeutuvat hoitoon, niin yleensä masennuksen takia, joka johtuu siitä (kun asiaa ovat asiantuntijat pähkäilleet ja diagnosineet), että Narsku on itse omalla käytöksellään rikkonut kaikki siltansa takanaan ja jäi yksin. Tällöin paljastuukin juuri tämä OIKEA masennuksen syy - ja mielenterveyshäiriö. Ennuste paranemisessa on todella huono, varsinkaan jos sairas ihminen ei itse miellä olevansajuuri tällä tavalla sairas tai sairas ylipäätään, koska kaikki vikahan on muualla ja he ovat aina joka tapauksessa oikeassa. Miniä ei tule yhteisen pöydän ääreen keskustelemaan asioita. Mieheni yritti kaksi kertaa asiallisesti, miniä pakeni paikalta. Tyypillistä. Poikani jäi kyllä! Joksikin aikaa. Eikä tämä kerro mitään ?!?
Se kertoo jotain. Ikävää, että tilanne on noin paha ja ettei siitä puhumalla selviä. Kyllähän sekin kertoo jo jotain, että työpaikat ovat vaihtuneet noin tiuhaan kuin miniälläsi. Valitettavasti narskujen taustalla on kuitenkin usein niin vahvoja perinnöllisiä ja kehityksellisiä tekijöitä, että he tosiaan harvoin hakeutuvat hakemaan apua tai edes ymmärtävät käytöksensä olevan poikkeuksellista. Ihmisen ei pitäisi joutua koskaan tekemään päätöksiä vanhempiensa ja puolisonsa välillä. Valitettavasti sinun poikasi on ilmeisesti näin joutunut tekemään. Kirjoituksestasi kuitenkin voisi päätellä, että olet valmis antamaan täyden tukesi pojalle sitten kun hän sitä tulee tarvitsemaan.
tuen poikaani ja pojanpoikaani, koska miellä ovat olleet aina todella hyvät välit ENNEN tuota naispaholaista. Viestin vuosi sitten pojalleni, että "olet tervetullut luokseni, mutta eukko ei ja syyn toedät 100 %"Hyvä, että ymmärsit, missä menen, asiani ei todellakaan ole mielikuvitusta tai provoa. Perhesovun säilyttämiseksi painostuksen, uhkailun (uhkailtu minuakin) ja kiristyksen vuoksi poikani ei vain "valinnut" vaimoaan, vaan hylkäsi äidin, kasvattajansa. Olisihan poikani voinut SILTI pitää yhteyttä omaan sukuun kaiken uhallakin, ainakin jotenkin. Olisiko niistä puheluista esim. ollut pakko kertoa vaimolle ? No, eukko tietysti vahtii poikaani kuin haukka, ja vahtii näin puheluitakin, vierailuja, ystäviä jne. Poikani työkaverien vaimot kuulemani mukaan pelkäävät miniääni, ja ovat luonnehtineet häntä sanalla "seko". Miniän kielenkäyttö on raakaa, kuin jätkillä; sanavarastossa vilisee vittuja jne. Kaikki huudetaan lasten kuullen. Aíka paha sekin, että tämä eukko on pahoinpidellyt erään todistajan (joka mulle kertoikin) ja poikani ja LASTEN läsnäollessa (lapset pelänneet ja menneet kaappiin piiloon) sukulaistyttönsä pahoin. Tyttö kannettu naapuriin ! Töppöset ylöspäin ristiin, ei muu auta.
asiaa olet selkeyttänyt, ymmärrän miltä asian täytyy sinusta tuntua. Narsistit pyrkivät erottamaan "omansa" muista ihmisistä rajoittamalla heidän sosiaalisia suhteitaan. Toivottavasti pojassasi on tervettä miehenmallia, syliä ja rakkautta omalle pojalleen, ettei siirry kipeä käytösmalli äidiltä pojalle. Sydäntäsärkevää, että lapsi joutuu näkemään fyysistä väkivaltaa. Ja kaikkeen ei tosiaan pysty vaikuttamaan, vaikka kuinka haluaisi. Mainitsinkin jo aiemmin hampaattomasta lastensuojelusta. Tosin en itse työskentele ko sektorilla, enkä todellakaan ole asiantuntija. Kaikenlaista sitä kuitenkin kuulee ja hyvin usein katsotaan, että lapsen on parasta olla äitinsä luona, oli tämä kuinka sairas tahansa. Surullista, ei voi kyllä muuta sanoa.
Ei tosiaankaan kannata puuttua liikaa narsistien elämään. He osaavat kääntää asiat sen terveen syyksi niin ovelasti, että helposti siihen itsekin uskoo. Narsisteilla ei ole minkäänlaista rajaa tekemisissään, varsinkin jos ne suututtaa kunnolla. Se on heille kaikki oikeutettua, oikeaa ja väärää, moraaliakaan ei usein ole. Kyllä minusta terve ihminen narskun helposti tunnistaa, nimittäin niiltä puuttuu empatiakyky, kyky asettua toisen asemaan mikä taas terveellä ihmisellä on ihan luonnostaankin olemassa. Ja jos kysyt tällaiselta ihmiseltä vaikka että "oletko hirviö" niin jos saat vastaukseksi suuttumuksen tai sen kieltämisen, luultavasti silloin kyseessä on narsku. He eivät pysty myöntämään todellakaan itsessään mitään vikaa olevan. Sitä en tiedä, tajuavatko he sen millään tasolla itse kylläkään. Kun en ole alan ammattilainen, kiinnostunut kyllä asiasta ja mulla on myös (ollut) lähisuvussa näitä, tai ainakin jonkinlaisen persoonallisuushäiriön omaavia ihmisiä. Valitettavasti, nyt olis taas yhden sukujuhlat tulossa, ja mietin menenkö niihin; toisaalta kun olen sen verran kiltti ihminen, en haluais olla menemättäkään mutta toisaalta en taas haluaisi "kadota" toistensa/itsensä ihailuun ja itseni jäätävään mutta hienovaraiseen hyljeksintään. olipas hienosti sanottu ;). Siltä se on vaan tuntunut. Äitini tiedän melko varmasti olleen narsku, isänsäkin sitä oli, joten kyllä kokemusta narsistin luonteenpiirteistä sitä kautta löytyy.
Kyllähän terve ihminen voi nähdä negatiivisia piireitä toisissa, mutta suhde itseen on nimenomaan se kysymys (eikö?), miten suhtautuu ja miten realistisesti itseensä ja tekemisiinsä ja se heijastuu sitten myös toisiin. Kaikenlainen yli menevä itseihailu ja toisen pitäminen "välineenä" on minusta jo hälyttävä merkki. Kyllähän narsisti voi esittää (Raimo Mäkelän "Naamiona terve mieli, nimenomaan naamio!!) vaikka miten ihanaa, mutta ehkä ne teot loppujen lopuksi sanojen ohella tietty paljastavat "aidon" narsistisen persoonallisuuden.
Minusta terve ihminen pystyy tutkimaan itseään ja omaa mielenterveyttään, vaikka kysymällä "olenko minä hullu" mitä taas persoonallisuushäiriöinen ei pysty.
Oletteko muuten samaa mieltä kanssani, ettei narsku kestä toisessa mitään parempaa, (vai onko se "vain" kateutta..) tai erilaista mitä itsessään? Koko elämä tätä vihollista vastaan on jonkinlaista kilpailua.. näin oli ainakin äidin kanssa, todella voimia kuluttavaa se oli.
Mä en tiedä, miten narsismi periytyy, tai varmaankin se myös periytyy, mutta mahtuuhan sekaan meitä terveempiäkin narskujen lapsia.. joo.
Voimia sulle narskun kanssa elävälle, koko luonnehäiriö tuntuu nyt kyllä lisääntyneen Suomessa maailman raaistumisen (?) myötä varmaan muutenkin. Se on rankkaa, mutta on mahdollista silti nauttia edes jotenkin omasta elämästä, jos ei anna sen vaikuttaa liikaa itseensä. Vetää ne tarpeelliset rajat toisen ja itsensä välille. Olen käynyt kovaa koulua omaa näiden ihmisten kanssa, mutta ehkä myös Luojan avulla olen oppinut pitämään itseni erillään liikaa näiden vahingoittavien suhteiden suhteen. Se on tosin vaatinut mm. etäisyyden oton ja myös vähemmän yhteydenpidon, mutta niin suo itselleen enemmän vapautta hengittää.
Terv. Paljon kokenut, ystävyydellä teille jotka kärsitte :).
NPH -ihmisen vaikutuspiirissä eläneenä/kasvaneena on kokemuksen kautta mielestäni helppo tunnistaa kyseinen käyttääntyminen.
Lapsena sitä ihmetteli, että missä tässä mennään ja mitä tämä on? Aikuisempana, kun sai etäisyyttä ko. henkilöön, oppi ymmärtämään taudinkuvan melko helposti. Ja suhtautumaan siihen itseään "suojelevalla" tavalla.
Omakohtaisesti syyllistäminen on kai se pahin asia, jolla narsisti kiusaa läheisiään. Ja hänen kateudellaan ei myöskään ole mitään rajoja. Narsisti myös rakastaa oman erinomaisuutensa julkituomista läheisensä kustannuksella. Mitätöimällä/nolaamalla ja alistamalla lastaan/puolisoaan vieraiden ihmisten läsnä ollessa. Perheen lapsista hän yleensä nostaa myös yhden, ylitse muiden. Tämä ”jumalasta” seuraavan tekemänä ei nähdä mitään virheitä ja hän on kaiken yläpuolella kaikkine virheineen. Tämä palvottu henkilö myös myötäilee täysin sokeasti narsistia. Tämän yhteistyön seurauksena narsisti todistaa itselleen ja muille, että hän on hyvä ihminen. Vaikka muut perheenjäsenet eläisivät suoranaisessa helvetissä saman perheen sisällä.
itse elin samanlaisessa helvetissä monta vuotta avioliitossa ja anoppikin oli samanlainen kuin ex-mieheni,aina olin heidän mielestään väärässä joka asiassa ja aina piti mollata ja arvostella niitä asioita mistä pidin,mutta onneks se on taaksejäänyttä elämää ja anoppia joutuu enää sietämään vain lasten synttäreillä ja ei varmaankaan olisi pakko milloinkaan sietää enää ja kuunnella aina samaa naputusta,mutta hän on lapsille tärkeä ihminen....ois kiva kuulla muitten mielipiteitä asiaan ja jotain neuvoja?
Kaikki, mitä kerrot täsmää. Tämä naapuri-peto on nainen, kontrolloinut perhettään jo vuosia.
Karvansa paljasti muutamia vuosia sitten.
On korkeasti koulutettu, muttei koulutustaan vastaavassa työssä - ohjattiin työterveyteen yhdessä työpaikassa, mutta hänessähän ei ole mitään vikaa, vika on kaikissa muissa.
Terrorisoi kaikkia lähinaapureita, me pahimmin tulilinjalla. Meilläkään ei saisi kukaan käydä, muut naapurit eivät uskalla tulla, koska kosto seuraa. Sama koskee aikuisia lapsiamme.
Pakko muuttaa, pois täältä on päästävä.
Tämän naispaholaisen tytär muutti ulkomaille, sanoi, että oli pakko päästä äidistä eroon.
Tämäkin naispaholainen tulee kiinni, on pelottavan agressiivinen.
Olemme oppineet, että hänelle ei kannata puhua, hän ei kuuntele kuin itseään. Vääntää kaikki asiat nurinkurisiksi. Hänen kanssaan ei saa olla mistään erimieltä, koska hän ja vain hän on aina oikeassa.
Kun emme häntä noteeraa, hän yrittää ärsyttää kaikin keinoin. Käsittämätöntä, miten joku ihminen voikin käyttäytyä noin vuodesta toiseen.
Täällä on myös tapahtunut paljon 'tihutöitä', myös ympäristössä (= muut naapurit). Ilman riittäviä todisteita ei pysty etenemään.
Ihmispeto lienee parhaiten kuvaava nimitys.
Kaiken lisäksi meidän on muutettava kauas, ihan lähelle ei (koston pelossa -- mehän olemme syypäitä asiaan kuin asiaan) uskalla jäädä.
Oli aika, jolloin asuinpaikkamme oli ihana ja kaikki naapurit ihania. Yksi peto pystyy tuhoamaan monen perheen elämän - tätä mieltä on moni naapuri täällä.
Poliisista ei ole mitään apua, niinkauan kuin ei ole ns. riittävää näyttöä = riittävä määrä silminnäkijöitä (24 h/vrk).
Narsisimi näyttää olevan 2000-luvun muotiselitys huonoille ihmissuhteille.
Joidenkin mielestä kaikki ihmiset joiden kanssa eivät tule toimeen ovat narsisteja.
Suomessa on narsistien määrä huomattavasti lisääntynyt........ ja peilien määrä vähentynyt ;D .
Narsismi/narsisti on ihan eri asia kuin narsistinen persoonallisuushäiriö. Ota selvää ennenkuin kirjoitat.
psykiatria, niin Suomessa kuin muualla, tuntee hyvin narsistisen persoonallisuushäiriön; Länsimaissa tämä häiriö on lisääntyntyt jatkuvasti, samalla kun neuroosien määrä vähenee.
Tätä ilmiötä voi seurata vaikkapa tältä palstalta: Kun viestin aloittaja kertoo ongelelmansa, niin (narsistinen) nykyihminen kokee tärkeimmäksi tehtäväkseen kertoa tälle henkilölle, että hänellä itsellään on päässä vikaa.
Tunnistitko itsesi? :)
mistä tiedät että hän on narsistinen luonne? Onko sinulla esim.asian arviointiin riittävä psykologinen yliopistotutkinto?
Moi VITTUILIJA - en tosiaankaan ole lääkäri. Mutta olen sen verran järjissäni, että tajuan esim. jos joku on alkoholisti yms.
psykologia, kun ns. normaali ihminen/ihmiset jo melko pian havaitsevat yhteisössään "erilaisuuden", olipa se sitten työpaikalla/perhepiirissä/harrastuksissa. Näin on aina ollut ja on. Usko pois. Jos useat ihmiset (kuten minun tapauksessani, mulla on narsistinen, alkoholisti minä)älyävät ääneen ihmetellä (niin vanhemmat kuin nuoremmat) miniäni kummallista käytöstä koko sen ajan kun eukko ollut läsnä jossain meidän elomme kuvioissa (nyt emme kukaan ole eukon kanssa missään tekemisissä oman itsemme takia ISO hajurako, lopullisesti), niin eihän miniän käytös voi olla muuta kuin sairasta. Kaikkein parhaiten lukemani perusteella miniään sopii kuvaus; narsistinen luonnehäiriöinen, mahdollisesti skitsotyyppinen ihminen. Miniän sanojen mukaan isänsä ollut skitso joka tehnyt itsarin ja samoin veli ja sisko on täysi deeku. Siskon lapsilla on häiriökäyttäytymistä siinä määrin, että lapset ovat hoidoissa psykiatrisella osastolla. Jo hänen ystäväpiirinsä (joista hän avoimesti humalassa lörventi ja kehui) kertoo paljon ihmisestä. Ystävinä linnavenkulat ja narkkarit (lähisukalainen työssä vankila-alalla ja tunsikin nämä nimeltä mainitut henkilöt ja jengit). Kyllä ns. normaalin vittumaisen ja kieron luonteen erottaa IHAN VARMASTI sairaasta ihmisestä. On sen verran elämänkokemusta mullakin ja nähnyt olen MONIA ihmistyyppejä niin työssäni kuin muualla. Tämmöisten ihmisetn kanssa en suosittele knenkään "kaveeraamaan" edes velvollisuudentunnosta (kuten itse tein), vaan pysymään hyvin kaukan, olipa ihminen sitten kuka hyvänsä: veli, sisko, vävy, miniä tms. henkilö. Peskööt jokainen omat paskapyykkinsä. Elämäni on minulle lahjaksi annettu ja on ainutlaatuinen, ei kannata tuhlata sitä mahdottomien suhteiden vellomiseen ja miettimiseen ja tuskailuun. Ei ole pakko elämässä yhtään mihinkään, kuin kerran ja kuolemaan. T: 50 v. mummo, äiti, anoppi, ja sisko, vaimo.
Erittäin tärkeää on yleensä elämässä mielstäni se, että: osaa erottaa sellaiset asiat joihin itse voi vaikuttaa ja joihin ei ja toimia sen mukaan. Ei kannata tuulimyllyjä vastaan taistella ja pakolla yrittää ja pinnistä. Kaikki asiat selviävät aikanaan, näin uskon. Ei mitkään tekokulissit voi pysyä pystyssä kymmeniä vuosia. Itse olin iloinen, kun sain miniän (uuden tyttären) sukuunija hänen puolivuotiaan poikansa mummotettavaksi. Pettymys on ollut todella hirmuinen katseltuani miniän touhuja ja tulleeni hyväksikäytetyksi perinpohjin kaikella tavalla. Että ihminen ilkeää, ja ilkeäähän se !! Elämä on....
Eikö narsismiin aina jollain tavalla liity PAHUUS ja PINNALLISUUS, kulissit on tärkeitä, ulkoinen pinta ym.. Pahat teot, pahat puheet, toisia vahingoittavat. Kenen mielestä se, ainakin liiallisuuksiin menevä, on muka "tervettä". Juu, olen kuullut ettei elämä aina olisi tai pitäiskään olla niin hyvää, mutta kait siinäkin jokin raja on oltava. Tuntuu että se raja persoonallisuushäiriöisellä (narsistilla?) on häilyvä tai olematon. Ja nimenomaan vaatimattomuus mitä minusta terveissä ihmisissä on, se asia voi olla täysin vieras narsistille.
Entä jos yhtä ihmistä sorsitaan ja haukutaan koko suvun toimesta, joku suvusta välillä yrittää ehkä olla päällisin puolin mielin kielin mutta helposti esim. jokin ulkopuolinen (paha?) voima saa mielen kääntymään ja kas, taas tämä yksi avuton on hampaissai, ilman omatuntoa sitä sorsitaan. Ei ole herkkua. En muista että olisin koskaan kuullut pahemmin heiltä mitään positiivista sanottavaa itsestäni. Jotenkin on vaan pitänyt aina keskittyä niihin negatiivisiin. Kyllä se pidemmän päälle ihmetyttää ja ajatteluttaa ja tottakai myös masentaa.
Mä ymmärrän sua 50-vuotias mummo, kyllä yksikin häiriintynyt ihminen on todella raskas asia jaksaa. Ja se lähipiiri, jos tykkää tai haluaa jopa paistatella jonkun moraalittoman tai linnakundien kanssa samassa "veneessä", kyllä silloinkin jotain on vialla.
Narsisti on melkoisen hyvä huijari; pitää ulkoiset merkit kaikki kunnossa. Ei ole mitään tutkintoa, minkä avulla tunnistaisit narsistisen ihmisen paremmin kuin ilman tutkintoa tai jonkun toisen tutkinnon suorittaneena.
Narsistin tunnistavat hänen uhrinsa; läheiset ihmiset, joiden elämästä narsisti tekee vähintään vaikeaa.
Narsistin kanssa eläminen ei varmasti ole niitä asioita, joita haluaa nähdä ja kokea.
En ihmettele, että jotkut eivät usko narsistin olevan olemassakaan, vaan syyttävät narsistin tunnistajaa erinäisistä keksityistä piirteistä. Ensinnäkään narsistin uhrikaan ei usko heti näkemäänsä ja kuulemaansa. Helvetti hiippailee niin hiljaa elämään, että ollaan jo pitkällä ennen kuin uhri ymmärtää tarvitsevansa apua ja että elämän ei kuuluisi olla sellaista. Toiseksi, uhrin on Suomessa aika hankala saada empatiaa, tukea tai konkreettista apua, sillä täällä näyttää olevan vallalla ennemminkin lyö lyötyä -ajattelutapa. Sietäisi ajatella, miksi näin on.
Kiitos PP, näyt todella tietävän mistä on kysymys. Harvoin uskaltaa tänne kirjoittaa kokemuksiaan. Kun vastauksena alkaa tulemaan lisää syyttelyä "kotipsykologiasta" yms.
Itse olen elänyt elämäni narsistin lapsena ja tiedän, mitä se voi olla pahimillaan. Mutta vanhempiammehan emme voi valita.
Esim. työpaikkahaastattelun yhteydessä ,kun ammattihenkilöt tekevevät testejään ja haastattelevat työnhakija narskua, hän ei takuusti paljastu. Joku joskus toivoinkin, että eikö jo tässä vaiheessa tunnista työyhteisöön haluavan narsistin, mutta ei tunnista. Aika ja ihmisen oma käytös paljastaa lopulta ihan kaiken, ja valitettavasti hyvin myöhään ja silloin läheinen/läheiset ovat jo koukussa tai irrottautuvat ja seuraukset tiedän. Parempi olla oman itsensä takia kaukana narksuista, ovatpa he keitä tahansa. Syyllistäminen ja valehtelu on narskuille ihan normaalia ja jokapäiväistä elämää. Antaa mennä korvasta sisään ja toisesta ulos. Narskun pitää olla aina nro 1, se on nähty myös. Onpa onni että tunnistin tämän henkilön narskuksi, on itselläni paljon helpompaa, enkä syyllistä itseäni siitä, että lähdin pois hänen vaikutuspiiristään! Olen siis vahva! Vielä jonain päivänä poikani tulee luokseni, uskon näin. Siihen voi mennä aikaa jopa vuosikymmen, mutta se on poikani valinta, koska hän tietää että ovi on hänelle aina auki. Kerroinhan sen tekstiviestissäni. Voimia kaikille narskujen uhreille. Lukekaa aiheesta niin saatte vahvuutta.
Hoitakoon miehesi vaan suhteensa äitiinsä. Ei sinun tarvitse muuttaa anoppiasi vaan anna olla mikä on. Jos anoppi ei tykkää teistä niin pysy kaukana.
vähän omituinen. alussa kaljapäissään tivasi minulta:"sanoiko x että rakastaa sinua?" ja kun vastasin myöntävästi alkoi itkeminen. eikä itkenyt liikutuksesta ja myötätunnosta sen sain myöhemmin tuta.
anopilla oli myös vaikeuksia hyväksyä lapseni edellisestä liitosta ja se että olin hänen poikaansa vanhempi.
eräänkin keraan menimme yhdessä mökille appivanhaempien kutsumina, ja kuinkas ollakaan taas pienessä pierussa tämä äiti ei voinutkaan olla samassa paikassa poikansa valitun saatikka tämän lapsen kanssa. hänet piti lähteä kuskaamaan kesken kaiken pois.
ei hyväksynyt koskaan poikansa valittua.
menetti myös poikansa. voivoi. ymmärrän kyllä että sairas ihminen kysessä, haukkumaan tai riitelemään en ole alkanut, mutta en myöskään ole tuommoista ihmissuhdetta tarvinnut vaikka onkin mieheni äiti.
niin ja mieskin on pian entinen mutta ihan muista syistä. addiktiivisten vanhempien
lapsilla usein myös löytyy joku addiktio, joka vaikeuttaa yhteiseloa.
Saatko kiksejä siitä että vanhemmat menettää omat lapsensa? Pysy itse erossa anopistsi jos et tule toimeen mutta on todella itsekästä kostaa rikkomalla vanhempien ja lastensa välit.
Anoppi voit olla itsekkin tulevaisuudessa ja miltä se tuntuisi välit lapseen katkee? Sinulla näkyy kaikki olevan entisiä hetken päästä ja nautit ihmisten välien rikkomisestako?
Vanha hutsu lapsinesi olisit kenelle tahansa anopille ja anoppisi on ollut ihan oikeessa. Mikäs addiktiivi itselläsi on kun tarvii tunkee äpärineen joka sukuun?
Voi sitä seuraavaa anoppi parkaa joka on uhrina! Kyllä ne vanhat anopit näkee heti mikä olet ja säälivät poikaansa mihinkä horatsuun ovat langenneet.
aika ilkeä ihminen. Ei kai ko miniä sanonut missään vaiheessa saavansa kiksejä tai edes rikkoneensa pojan ja anoppinsa välejä. Kirjoituksestahan sai sen kuvan, että anoppi itse valitsi tiensä eli hylki miniäänsä( jota ilkesit nimitellä hutsuksi ja horatsuksi) sekä tämä lasta ( joka varmasti on syytön mihinkään ja jota katsoit asiaksesi nimitellä äpäräksi).
Mikä sinut oikeuttaa käyttäytymään noin törkeästi?
Minäkin ajattelin että pysyn kaukana anopista ja annan vaimoni hoitaa yhteyden häneen.
Homma vain kääntyi päälaelleen vaimoni kuoltua, sain anopin kimppuuni. Ensin hän yritti väkisin muutta asumaan kotiimme vaikkei sitä ennen pitänyt juurikaan yhteyttä, kun kielsin ettei hän saa rampata kuin kotonaan hän suuttui.
Sen jälkeen hän hyökkäsi kimppuuni nuorimman poikani varjolla.
Hän selitti kaikille kuinka huonosti hoidan heitä (muutin työt siten että voin hoitaa ne kotoa, en käytä juurikaan alkoholia enkä vietä muutenkaan huonoa elämää).
Yritti saada nuorimman huoltajuuden itselleen, kun ei siinä onnistunut niin katkaisi kokonaan välit.
Ajattelin että siitähän päästiin helposti.
Sitten kävi niin että appeni kuoli ja tuli kyse lasteni perinnöstä.
Anoppi ei halunnutkaan antaa mitään lapsilleni.
Tällä hetkellä todistettavasti 3 kavallusta joiden yhteisarvo lähes 100000€ sekä todennäköisesti asiakirja väärennöksiä. Tällä hetkellä on vasta pintaa raapastu, mitä vielä löytyy.
Tälläisessa tapauksessa on todella vaikea antaa mielenhäiriöisen olla omissa oloissaan ja tuhlata lasteni perintö.
Pakko puuttua ja aloittaa tappelu narskun kanssa.
Tällä hetkellä olen pyytänyt rikospoliisia laittamaan asian hyllylle, mutta taidan soittaa ja kehoittaa jatkamaan täydellä teholla uusien todisteiden kanssa. Harmi vain että hän on sotkenut nuorimman poikansakkin kavalluksiin mukaan.