Oletteko muuten huomanneet, että nykypäivänä hirveän monet parit menevät kihlohin parin kuukauden seurustelun jälkeen ymmärtämättä mitä kihlaus merkitsee.. Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä miten suhteesta tulee parempi, jos on sormus sormessa. Itse haluan elää yhden ihmisen kanssa loppuelämäni, mutten tunne tarpeelliseksi sitä että menisin kihloihin/naimisiin... Onko ketään joka tuntee samoin?
kihloihin meno
pulla
4473
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei se sormus toista pidättele, tai joku tyhmä paperin palanen siitä, että ollaan yhdessä. Jos suhde toimii, ei sitä tarvitse (mutta toki saa!) kaikille - vielä aika kalliilla tavalla - julistaa.
Oikeastaan ... joskus käy niin, että mitä komeammat häät ja kalliit kulissit, niin sitä nopeammin erotaan. En yleistä, mutta tämä sopii itselleni.
Itse olen elänyt avoliitossa pian kolme vuotta ja alusta asti olen ollut sitä mieltä, että naimisiin ei ole kiirettä, ja kihloihin en mene kihloihin menon vuoksi -kihlautuminen ei ole minulle itseisarvo- mutta naimisiin meno on ihan eri juttu. Moni menee kihloihin tai naimisiin, koska on umpirakastuneita, itselläni ei tällaista tarvetta ilmennyt alkuhuumassa, eikä pitkään aikaan tavallisessa arjessakaan. Nyt haluaisin perustaa perheen ja siksi mennä naimisiin. Sen verran olen vanhoillinen. Silloin on elämässään saavuttanut jotain, kun vierellä on ihminen, jonka kanssa on valmis ja halukas kohtaamaan elämän vaikeudet, puhumattakaan siitä luotamuksesta, mitä toista kohtaan tuntee, kun haluaa tehdä hänelle lapsen jne....
Mutta kukin tavallaan!
Olen osittain kanssasi samaa mieltä. En ymmärrä miksi jotkut menevät kihloihin parin kuukauden jälkeen tai edes vielä vuoden jälkeen, koska niin lyhyessä ajassa ei voi olla varma pysytäänkö yhdessä ja onko kaikki vain alkuhuumaa tai ehkä tämäkin on suhdekohtainen kysymys, mutta tämä onkin vain minun mielipiteeni. Toiseksi en ymmärrä sitä miksi teineillä (=lähinnä 15 vuotiailla tai alle) on hirveä kiire mennä kihloihin, ihan kuin se olisi jokin muoti-ilmiö tai jotain...
Itse olen kihloissa, menimme kolmen vuoden seurustelun jälkeen kihloihin ja siitä on nyt kaksi vuotta. Eihän se sinäänsä muuttanut millään tavalla meidän suhdetta, mutta ehkä pidin sitä syvän rakkauden osoituksena ja askeleena eteenpäin. Ei meillä mikään kiire ole naimisiin, mutta olemme kuitenkin keskustelleet, että menisimme naimisiin about kolmen seuraavan vuoden sisällä. Eipä se naimisissa oleminenkaan muuta mitään, mutta katson sen oikeaksi vaihtoehdoksi ennen lasten saamista jne.
jonkinlaisena muoti-ilmiönähän tuota kihloihin menemistä voi ainakin tietyssä ikävaiheessa pitää. mutta jos ajatellaan ns. vakavissaan kihlautuvia, minullakin alle vuoden yhdessäolon aikana tehdyt kihlaukset nostattavat kulmakarvoja.
minäkään en suhteeni ensimmäisinä vuosina kaivannut lainkaan kihloihin tai naimisiin. mutta mieli muuttuu kun vuodet kuluu! näin kun kohta kuusi vuotta parisuhdetta on takana, kihloihin pääsy/meneminen olisi TODELLA mahtavaa. elämässä olisi kiva päästä eteenpäin ja saada todistaa/symboloida rakkauttaan jotenkin. välillä tuppaa jo tulemaan mieleen mikä minussa on vikana kun en morsiameksi kelpaa... noh, ehkä pitkä odotus palkitaan hienolla kosinnalla?! toivossa on hyvä elää, ehkä jaksan vielä jonkin aikaa odottaa. :)