Heräsin tänään huomaten pelkääväni yksinäisyyttäni. Edellinen seurustelusuhteeni päättyi 1,5 vuotta sitten tosin ikävällä tavalla, joka hieman vaikuttaa uusiin suhteisiin. Tapaillu olen miehiä sen jälkeen harvakseltaa, mutta ne eivät ole johtaneet mihinkään toisen osapuolen vain kadotessa suhteesta ilman mitään selitystä.
Vanhempani ovat todella huonossa kunnossa ja heiltä olen saanut elämässäni kaiken tuen sekä avun. Nyt on varmaan minun vuoroni tarjota apuni sinne suuntaan.
Silti pelottaa. Ikää on lähemmäs kolmekymmentä itsekseni koiran kanssa lähinnä vietän aikaa. Ihania ystäviä kyllä löytyy, mutta ei heiltä sitä tukea voi pyytää mitä kumppanilta saisi.
En edes muista milloin olisi saanut kunnon halauksen. Sitä eniten kaipaan ja sanoja, että kyllä me tässä pärjäämme.
Miten selviää kun ikää tulee reilusti lisää, taloudellisesti kaikki on kyllä ok, mutta henkinen puoli. Tuntuu vaan, että ei jaksa olla aina muille se auttava olkapää jota ei kuitenkaan muilta takaisin saa.
Miten olette selvinneet pelon tunteen ylitse? Kuinka voi saada itsensä rakennettua taas niin vahvaksi, että tuntee pärjäävänsä. Miten voi rakentaa turvaverkkonsa mihin pudota turvallisesti ilman, että sattuu?
Sekavaa tekstiä varmaan, kyynelten lävitse kirjoitettuna. Antakaa anteeksi.
Vanhempani ovat todella huonossa kunnossa ja heiltä olen saanut elämässäni kaiken tuen sekä avun. Nyt on varmaan minun vuoroni tarjota apuni sinne suuntaan.
Silti pelottaa. Ikää on lähemmäs kolmekymmentä itsekseni koiran kanssa lähinnä vietän aikaa. Ihania ystäviä kyllä löytyy, mutta ei heiltä sitä tukea voi pyytää mitä kumppanilta saisi.
En edes muista milloin olisi saanut kunnon halauksen. Sitä eniten kaipaan ja sanoja, että kyllä me tässä pärjäämme.
Miten selviää kun ikää tulee reilusti lisää, taloudellisesti kaikki on kyllä ok, mutta henkinen puoli. Tuntuu vaan, että ei jaksa olla aina muille se auttava olkapää jota ei kuitenkaan muilta takaisin saa.
Miten olette selvinneet pelon tunteen ylitse? Kuinka voi saada itsensä rakennettua taas niin vahvaksi, että tuntee pärjäävänsä. Miten voi rakentaa turvaverkkonsa mihin pudota turvallisesti ilman, että sattuu?
Sekavaa tekstiä varmaan, kyynelten lävitse kirjoitettuna. Antakaa anteeksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kun seurasin sivusta toisten parisuhdetragedioita. Se antoi vähän perspektiiviä.
Luepa vaikka noita muita palstoja ja mieti, miten ihanaa on tulla kotiin, kun ei ole vaativaa, väkivaltaista, juoppoa tai täysin välinpitämätöntä miestä siellä odottamassa. Ja mitä kaikkea muuta parisuhteista saakaan lukea.
Tiedän tuon ikävän ja kaipuun. Se iskee aika ajoin eikä siihen oikein ole lääkettä. Ei siihen auta ystävät, koirat eikä perheenjäsenet. Se on ihan omanlaisensa juttu. Jotenkin se on vain kestettävä. Aina voi yrittää täyttää aikansa erilaisella tekemisellä, jotta sille kaipuulle jäisi vähemmän aikaa. Silti se iskee viimeistään nukkumaan mennessä, kun toivoisi, että olisi syli, johon käpertyä. Mutta väsytä itsesi niin, että nukahdat mahdollisimman nopeasti, jolloin kärvistelyaika jää lyhyeksi.
Ai niin. Minä joskus harrastin mielikuvitussuhteita. Nukkumaan käydessäni loin mielessäni tapahtumaketjun, jossa tapaisin jonkun ihanan miehen ja mitä kaikkea sanottaisiin ja tehtäisiin. Siihen oli aika kiva nukahtaa:)
Älä sä mieti liikaa elämänkumppania itsellä sama tilanne huonosti on mennyt mutta päivä kerrallaan mulla loppui 10 vuotta pitkä suhde 1,5v sitten oli kaikki mitä nuorena haaveiltiin mutta sekään ei aina riitä mutta yksinäisyys on toisaalta ihan jees mutta välillä ei kyllä se taas joskus kolahtaa älä mieti yksinäisyyttä yksinäisyytenä aina on ihmisiä ympärillä eikä me olla vanhoja!!!Kevät tulee ja mieli kirkastuu!!! t.Kaljupää kainuusta :)
kaksisuuntainen mieleltäsi sairas
hakeudu hoitoon ja heti
lloin paraneminen on mahdollista hoitoon ja heti
hus hus.
sehän varmaan auttaisi, että vetäisi nassun täyteen rauhoittavia sun muita mömmöjä. Aina mukava olo.
Kaikkea sitä ihmiset kirjoittaakin :(