Kun aina puhutaan parisuhteen vaalimisesta, niin miten se oikein käytännössä tapahtuu? Olen itse parisuhteessa enkä oikein tiedä, että vaalitaanko tässä nyt parisuhdetta vai ei vai vaaliiko toinen vaan vai eikö kumpikaan vaali. Mitä tehdä semmoisessa tilanteessa, jos minä vaalin, mutta mieheni ei. Miten voi saada toisen ymmärtämään vaalimisen tärkeyden ja ylipäätänsä miten vaalitaan?
Toinen minua askarruttava seikka on se, että kun sanotaan, että asioista pitää puhua niin mistä asioista ja kuinka paljon? Me puhumme hyvin monista asioista, mutta en ole ihan varma puhummeko tarpeeksi ja puhummeko samaa kieltä. Onko puhuminen jotenkin erilaista kuin keskusteleminen.
Kysymykseni saattavat vaikuttaa typeriltä tai lapsellisilta, mutta jos niitä tarkastelee vähänkin syvällisemmin niin huomaa, että nuo itsestään selvyydet eivät enää sisälläkään mitään merkitystä. Suhdetta pitää vaalia ja asioista pitää puhua, eikö kuulostakin kliseiseltä?
Olisi mukava kuulla pohdintoja asian tiimoilta.
Toinen minua askarruttava seikka on se, että kun sanotaan, että asioista pitää puhua niin mistä asioista ja kuinka paljon? Me puhumme hyvin monista asioista, mutta en ole ihan varma puhummeko tarpeeksi ja puhummeko samaa kieltä. Onko puhuminen jotenkin erilaista kuin keskusteleminen.
Kysymykseni saattavat vaikuttaa typeriltä tai lapsellisilta, mutta jos niitä tarkastelee vähänkin syvällisemmin niin huomaa, että nuo itsestään selvyydet eivät enää sisälläkään mitään merkitystä. Suhdetta pitää vaalia ja asioista pitää puhua, eikö kuulostakin kliseiseltä?
Olisi mukava kuulla pohdintoja asian tiimoilta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suhteen vaaliminen... Hmm? Toisilta se kai tulee luonnostaan ja toisten täytyy herätä huomaamaan sen tärkeys. Itse käsittäisin sillä esim. toisen huomioonottamisen ja sen, että arkenakin jaksaa osoittaa arvostavansa toista ja hänen läsnäoloaan.
Toinen ei siis saa olla itsestäänselvyys, tai vaikka olisikin, häntä ei saa kohdella sellaisena, esim. lupaukset on pidettävä. Lisäksi myös ihan tavallisena arkena voi sanoa jotain kaunista, ostaa kukkia tai pienen lahjan, tarjoutua hieromaan hartoita, tuoda aamukahvin sänkyyn tms.
Mielestäni suhteen vaaliminen lähtee ruohonjuuritasolta. Jos kunnioitus, välittäminen ja arvostus puuttuvat ja toinen vaikkapa lähtee ennemmin ties kuinka monentena viikonloppuna peräkkäin kavereiden kanssa oluelle koti-illan sijaan (tämä oli siis esimerkki), niin ei sitä pysty paikkaamaan hienoilla illallisilla ja kalliilla lahjoilla.
Puhuminen taas - no, puhua voi monistakin asioista, mutta tärkeää on se, että voi puhua itseään vaivaavista asioista rakentavassa hengessä, ei siis toista syytellen ja moittien. Puhumiseen liittyy se, että tuntee olonsa turvalliseksi sekä puhujana että kuuntelijana: uskaltaa sekä sanoa asiat, jotka vaivaavat että kuunnella, mitä toisella on sanottavaa.
Tässäpä muutamia ajatuksia näin perjantai-iltapäivänä...
aivan saman asian. Puhua pitää ja keskustella. Kukaan ei kerro sitä, että toisen pitäisi myös ymmärtää asia! Ja vaikka sen ymmärtäisikin niin entä sitten!!??
Olen sitä mieltä, että toista voi aika pitkälle ymmärtää ilman jatkuvaa höpötystä jostakin. Omakohtaisesti olen kokenut pikemminkin puhumattomuuden tarpeelliseksi! Toiselle pitää antaa välillä kunnon hengähdystaukoja, jotta hän jaksaisi taas keskustella ja ymmärtää paremmin...
Monista asioista saadaan aikaiseksi mahdottoman hienoilta kuullostavia teorioita, jotka käytännössä eivät mitään sen kummempaa tarkoita, normaalia elämää vain. Normaali elämä ei kuitenkaan ole klisee vaan jokaisella tyystin erilainen!