Tilanteeni on nyt hermoja raastava. Poikaystäväni jätti mut 5 vuoden yhdessäolon jälkeen noin kuukausi sitten. En mitään selkeää syytä edes saanut. Joitain yksittäisiä pikkumutinoita. Rakastaa mua kuulemma ikuisesti, mutta ei ole enää rakastunut...olen joskus ärsyttävä...haluaa nyt olla aivan yksin. Exä suuttuu että miksi jankkaan asioita kun haluaisin tietää, että mikä meni vikaan..miksi mä en ole enää hänen arvoisensa kaiken tämän jälkeen?
Mä rakastan tuota äijää enemmän kuin mitään ja luotin häneen täysillä, että meidän rakkautemme kyllä kestää sen, että toinen on joskus ärsyttävä. Kuuluu mielestäni elämään. Ennen eroa exä oli maailman ihanin poikaystävä, vaikka en minäkään 5 vuoden jälkeen enää missään rakastumisen huumassa ollut, mutta rakastan häntä. Vielä viikko sitten mieskin oli mielestäni ihan normaali, sanoi rakastavansa kun aamulla lähdin töihin jne. Mulla on tosi paha olla. Sydämeni on todella hajalla, en saa nukuttua, ruoka ei maistu..päivät ovat pelkkää itkemistä.
Se mikä asian tekee hankalaksi on se, että exä haluais vielä asua saman katon alla. Helpompaa hänelle. Mun tilanteeni on se, että jo ennen eroamme oli mulla paikkakunnan vaihto tiedossa, kun menen vuodeksi muualle opiskelemaan (tämän piti olla meille sellainen sopiva irtiotto toisistamme, jotta muistuu taas millaista on ikävöidä toista) ja joudunkin muuttamaan parin kuukauden päästä joka tapauksessa.
Poikaystävä jätti mut, mutta ei suostu nyt muuttamaan pois yhteisesti vuokrakämpästämme. Hänkin muuttaa kuulemma vasta sitten kun minäkin, ei saa uutta kämppää aiemmin. Sanoo, että hänellä ei ole mitään paikkaa mihin mennä. Että miksi olen niin ilkeä ja yritän ajaa hänet pois kodistaan! Mutta hän jätti minut! Hän halusi minusta eroon! Hänellä asuu sentään liuta ystäviä ja kaikki sukulaiset tällä paikkakunnalla, minulla ei ketään jonka luokse voisin mennä punkkaamaan kahdeksi kuukaudeksi. Nykyisellä paikkakunnalla mulla on vielä töitä opintojen alkuun saakka.
Mulla on vielä sekin, että kaikki huonekalut yms. tavarat on mun, että jos mies häipyisi hän ottaisi vain melkeinpä omat vaatteensa.
Mä en voi millään etsiä uutta kämppää itelleni kahdeksi kuukaudeksi ja raijata rojuja edestakaisin!
Exällä on tietenkin joku uus muijakin kuvioissa. Soittelee ja tekstailee.Erosta tosiaankin vasta kuukausi... Eipä tuo exä paljoa enää kotona ole, mutta sekin vähä mitä se on satuttaa tosi paljon. Se patsastelee tuossa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, ero ei tunnu missään, elämä jatkuu ja kaikki uusi kiva odottaa nyt kun on vanhasta ämmästä päässyt eroon. Mulle se on pirun kiukkunen koko ajan, huutaa ja karjuu että miksi oon niin vaikea ja skitso ämmä, miksi suren koko ajan..miksen relaa ja ota rennosti. Se ei tajuu, että sattuu niin saakelisti... :(
Mitä hemmettiä mä teen...seuraavat 2 kuukautta tulee olemaan helvettiä saman katon alla.. :( Mä todellakin olen seonnut, niinkuin exä sanoo mutta surusta. Miten maailman rakkaimmasta ihmisestä tuli yhdessä yössä vihollinen?
Mä rakastan tuota äijää enemmän kuin mitään ja luotin häneen täysillä, että meidän rakkautemme kyllä kestää sen, että toinen on joskus ärsyttävä. Kuuluu mielestäni elämään. Ennen eroa exä oli maailman ihanin poikaystävä, vaikka en minäkään 5 vuoden jälkeen enää missään rakastumisen huumassa ollut, mutta rakastan häntä. Vielä viikko sitten mieskin oli mielestäni ihan normaali, sanoi rakastavansa kun aamulla lähdin töihin jne. Mulla on tosi paha olla. Sydämeni on todella hajalla, en saa nukuttua, ruoka ei maistu..päivät ovat pelkkää itkemistä.
Se mikä asian tekee hankalaksi on se, että exä haluais vielä asua saman katon alla. Helpompaa hänelle. Mun tilanteeni on se, että jo ennen eroamme oli mulla paikkakunnan vaihto tiedossa, kun menen vuodeksi muualle opiskelemaan (tämän piti olla meille sellainen sopiva irtiotto toisistamme, jotta muistuu taas millaista on ikävöidä toista) ja joudunkin muuttamaan parin kuukauden päästä joka tapauksessa.
Poikaystävä jätti mut, mutta ei suostu nyt muuttamaan pois yhteisesti vuokrakämpästämme. Hänkin muuttaa kuulemma vasta sitten kun minäkin, ei saa uutta kämppää aiemmin. Sanoo, että hänellä ei ole mitään paikkaa mihin mennä. Että miksi olen niin ilkeä ja yritän ajaa hänet pois kodistaan! Mutta hän jätti minut! Hän halusi minusta eroon! Hänellä asuu sentään liuta ystäviä ja kaikki sukulaiset tällä paikkakunnalla, minulla ei ketään jonka luokse voisin mennä punkkaamaan kahdeksi kuukaudeksi. Nykyisellä paikkakunnalla mulla on vielä töitä opintojen alkuun saakka.
Mulla on vielä sekin, että kaikki huonekalut yms. tavarat on mun, että jos mies häipyisi hän ottaisi vain melkeinpä omat vaatteensa.
Mä en voi millään etsiä uutta kämppää itelleni kahdeksi kuukaudeksi ja raijata rojuja edestakaisin!
Exällä on tietenkin joku uus muijakin kuvioissa. Soittelee ja tekstailee.Erosta tosiaankin vasta kuukausi... Eipä tuo exä paljoa enää kotona ole, mutta sekin vähä mitä se on satuttaa tosi paljon. Se patsastelee tuossa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, ero ei tunnu missään, elämä jatkuu ja kaikki uusi kiva odottaa nyt kun on vanhasta ämmästä päässyt eroon. Mulle se on pirun kiukkunen koko ajan, huutaa ja karjuu että miksi oon niin vaikea ja skitso ämmä, miksi suren koko ajan..miksen relaa ja ota rennosti. Se ei tajuu, että sattuu niin saakelisti... :(
Mitä hemmettiä mä teen...seuraavat 2 kuukautta tulee olemaan helvettiä saman katon alla.. :( Mä todellakin olen seonnut, niinkuin exä sanoo mutta surusta. Miten maailman rakkaimmasta ihmisestä tuli yhdessä yössä vihollinen?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Exä jätti mut puoli vuotta sitte.
Mut se halusi asuu viel meijän yhteses kodis,
ku täällä on huonekalut ja astiat ja muu(kaikki iratimisto on minun siis, sillei oo ku vaatteet ja pyyhe, hammasharja). Mun kaverit sano mulle että jos jätkä haluu lähtee , niin sen asumishaluamisilla ei ole enää mitään merkitystä että saa luvan lähteä saman tien. Mut en mä pysty sanoon sille.
Sillä alko heti sinkkuvienti, naisille tekstaillaan ja käydään treffeillä.
Mua ahdistaa ja itkettää melki joka päivä.
Jos se ex huomaa niin se vaan kysyy mikäsunon, relaajo.
Nyt ajatte ne jätkät kylmästi pihalle, kyllä ne aina uuden vuoteen löytää!
Ette ole niiden äitejä ja huoltajia! Lopettakaa tuommoinen itsenne alistaminen!
Päät pystyyn ja exät pihalle NYT!
ja vaihdatte vaikka lukot, jos eivät muuten lähde. Tai soitatte miehen äidin hakemaan poikansa..
Ja jos sekään ei auta niin sitten soitatte poliisit paikalle!
no mitäköhän se poliisi voisi tehdä, jos miehen kuitenkin on myöskin asunnon vuokralaisia. Tuolla menetelmällähän ne äijät vois heittää muijatkin pihalle sieltä.
Jos vuokrasopimus on vain naisen nimellä, niin miehellä ei ole mitään oikeuksia asua siellä , jos asunnon omistaja ei niin halua. Sitten, jos sopimuksessa on molempien nimet, tilanne on se, minkä sanoitkin .
Avioliitossa sitten tilanne mutkistuu vielä, vaikka asunto olisi vain toisen nimillä. Mutta molemmissa tapauksissa on ymmärtääkseni kyse avoliitosta.
Minunkin mielipiteeni on, että tuollaiset hyväksikäyttäjävelliperseet pitää heittää pihalle NYT. Palaavat sitten vaikka äiteen helmoihin, jos ei muuta paikkaa löydy. On se jumalauta ihme kun ei aikuiset (?) miehet tajua, mikä on sopivaa ja mikä ei.
Voi ei! :(
En voi ymmärtää tuollaista käyttäytymistä keneltäkään tunteita omistavalta ihmiseltä! Miten voi olla noin välinpitämätön ja ymmärtämätön toista kohtaan? Miten voi vain lakata rakastamasta ja välittämästä toisen hyvinvoinnista? En ymmärrä en...
Suoraan sanottuna järkytyin tuosta, että mies kyselee, miksi olet surullinen, olisit iloinen. Häh?!? Onko tämä mies koskaan edes rakastanut? Ja kuinka he kestävät katsella satuttamaansa ihmistä itkemässä? Mitä v...? Ovatko nämä miehet itsekin aivan shokissa, ja siksi käyttäytyvät näin? Vai onko heillä ollut jo pidempään joku toinen? Miksi he eivät suostu edes puhumaan teidän kanssanne?! En millään voi uskoa, että nämä miehet ovat kykeneviä rakastamaan ketään muuta kuin itseään.
Enkä ymmärrä teitä, hyvät ja ihanat naiset, miksi suostutte tällaiseen eloon? Oikeasti... Teitä käytetään kyllä aivan täysin hyväksi! Kinuavat vielä varmaan sänkyynnekin? Lakanoista lakanoihin, niin...
Pitkän yhteiselon jälkeen tiedätte varmasti, mikä miehiänne ärsyttää, tehkää siis juuri niitä asioita. Nyt kaikki aggressiot kehiin! Jos miehiä ärsyttää kyselytunnit ja itkunaamat, kyselkää oikein kunnolla, riidelkää, huutakaa, kieltäkää käyttämästä mitään tavaraanne, laittakaa miehet siivoamaan, pesemään pyykkinsä, tiskaamaan teidänkin astiat. Kun hän on puhelimessa ehkäpä uuden tuttavansa kanssa, puhukaa hänelle jotain, häiritkää. Mitä tahansa, ettei miehistä ole kivaa asua teidän kodissanne.
Pakatkaa heidän vaattensa ja kosmetiikkansa jätesäkkeihin, ja laittakaa vaikka eteiseen vinkiksi. Täyttäkää tyhjät hyllyt omilla vaatteillanne ja tavaroillanne.
Eieiei, en voi käsittää tätä en... Kyllä tällaisissa asioissa pitäisi järkeänsäkin käyttää! Jos toisella ei ole pakopaikkaa, hänelle jää asunto. Jos toinen haluaa jättää, jättäköön sitten, jos on paikka mihin mennä! Jos ei ole, niin olkoon edes hienovarainen menemisiensä ja tulemisiensa kanssa, sekä sanojensa ja yleisen olonsa kanssa, sen aikaa kun yhteiseloa jatkuu. Aina tilanteen mukaan.
näin on jos annat pojan vielä tulla sinulle niin
kuinka jaksat hermojesi kanssa. Pistä kaverin tavarat pakettin ja ovesta ulos. Käytä auktoriteettiasi ja pyydä hänet poistumaan ja avain pois. Hyvää yritystä ja kevättä.
Riippuu aivan siita onko miehella laillista oikeutta asuntoon.
Jos on niin sitten sinun vaihtoehdot ovat vahissa.
Ellei niin sitten sinulla ei ole mitaan ongelmaa.
On todella yksinkertaista laittaa miehen rojut muovipusseihin silla aika kun lukkoseppa vaihtaa lukot ja jattaa vain sinulle avaimet.
Mikali mies yrittaa tunkeutua sinun asuntoosi, sinulla on oikeus kutsua virkavalta apuun. Miehella ei ole oikeutta asuntoosi jos sina niin haluat.
Mies kayttaa sinua todella rouhkeasti hyvakseen. Eika ainosataan vain tuo mutta myoskin torkea kaytos on jo lahes rikollista!
Olet aarettoman yksinkertainen jos annat tuon jatkua!
Niin todellakin, mitään "oikeudellista" ongelmaa tässä ei ole. Ollaan molemmat tasavertaisia vuokralaisia, kun ollaan tää kämppä yhdessä pari vuotta sitten vuokrattu yhteiseksi kodiksi.
Juttu on vaan niin, että mun mielestä exä on kohtuuton. Itse halusi tuollaisen shokkieron monen vuoden jälkeen, niin olisi sitten heti ollut valmis ottamaan ne pari muovikassillista vaatteitaan ja häipymään. Tässä on nyt vain kiistaa siitä kumpi saa jäädä asuntoon...
Ehkä olen sitten väärässä mutta mun mielestä olisi reilua, jos exä poistuisi takavasemmalle. Hän jätti minut ja rikkoi yhteisen kotimme, hän suuttuu kun nyt kotona on joku itkuinen muija joka ahdistelee häntä kysymyksillä eron syistä..
Hän ei tajua, miksemme voi vaan olla nätisti kämppiksiä...Hänelle se on helppoa. Hänellä on jo uusi ihastus ja hän leijuu pilvissä. Minunkin pitäisi esittää, että kaikki on ok, vaikka sydän on riekaleina.
Sillä että ehdotan, että eikö hän voisi mennä jonkun kaverinsa tai vanhempiensa luo siksi aikaa kun löytää asunnon, saan vain kauhean riidan aikaan. Exä on todella kireä...
Ei kukaan tuttunikaan eron jälkeen ole asunut vielä 3 kk yhdessä. Kyllä toisen osapuolen lähtö on tapahtunut aika nopeasti....
Siirry koviin konsteihin: ota yhteys miehen äitiin ja käske opettamaan poikansa tavoille. :) Pyydä , että mites olisi, saatko muuttaa heidän luokse, kun mies ei suostu muuttamaan ja sinun on ikävä asua enää yhdessä, kun mies pitää uutta naista ja kaikkea... äidit yleensä saavat poikiinsa liikettä.
Raahaa kotiin joku kivannäköinen uusi poikaystäväehdokas! Tai jos sulla on miespuolisia kavereita, näytelkää rakastuneita.. Vaikket vielä jaksaisikaan uutta kaveria elämääsi ottaa, miehet ovat yleensä sen verran mustasukkaisia että eiköhän exä pakkaa pussinsa aika nopeasti.. kun teillä on noin pitkä suhdekin takana, mies varmaan pitää sua kuitenkin tavallaan naisenaan. ExNaisena jos ei muuta. Muista että ajoitus on tärkein, tee vaikka hyvää ruokaa uudelle ukolle. Kukaan ei voi olla niin kylmä etteikö se tuntuisi. Saisi herätyksen kylmään maailmaan jossa myös naisen elämä jatkuu eron jälkeen.
"Mun tilanteeni on se, että jo ennen eroamme oli mulla paikkakunnan vaihto tiedossa, kun menen vuodeksi muualle opiskelemaan (tämän piti olla meille sellainen sopiva irtiotto toisistamme, jotta muistuu taas millaista on ikävöidä toista)"
Onko tässä syy jättämiseesi ? Miehet joko on tai sitten ei. Loukkaantuiko, kylmenikö siksi miehen rakkaus ? Luuli ettet välitä kun menet pois hänen luotaan? Mies tarvii toista ihmistä aina... ko?
Kissanviikset! Kyseinen jätkä vaikuttaa täys idiootilta! Asua nyt exän kanssa jonka jätti ja siinä sivussa deittailla uusia. Eihän toi ole reilua, fiksuudesta puhumattakaan.
Tiedän MIEHIÄ jotka ovat odottaneet uskollisesti ja tukeneet rakastamaansa naista kun nainen on esimerkiksi opiskelemassa satojen kilsojen päässä.
Miehellä ja pojilla on eroa. Jotkut jää ikuisiksi pojiksi kun löytyy noita selittäjiä tyyliin "miehillä pitää aina olla kainalo ja ,,,blablablaa")
Tollanen jätkä on varsinainen mammanpoika! Kukahan ressukka senkin kans käu deiteillä,heh?
"Miehet joko on tai sitten ei". Niinkö? No kumpaako tään alkuperäsen kirjottajan esimerkki tekeepi?
Kamalintahan tässä tilanteessa on tietenkin tää suru suhteen päättymisestä. Se, että mun elämäni tärkein henkilö olikin loppujen lopuksi tuollainen kylmäsydäminen joka ei näe toisen ahdinkoa. Ennen olin sitä mieltä, että hän on todella lämmin ja rakastava, oli aina ennen ekana lohduttamassa ja halaamassa jos oli paha olla. Hän ei ollut mitään näitä juroja jotka eivät puhu eikä pussaa.
Mutta ilmeisesti nyt uusi ihastus ja rakastumisen huuma pitkän vakaan suhteen jälkeen on sokaissut hänet. En varmastikaan ole ainoa nainen, joka jätetyksi tultuuan löytänyt toiseen ihastuneesta miehestään uusia puolia? Kyllähän suhteita särkyy jatkuvasti kun toinen haluaa jtn muuta elämäänsä tai ihastuu 3 osapuoleen...kyllä silloin vanha voi jäädä kylmästikin taakse. Mä olen lukenut näitä juttuja aika paljon näissä keskusteluissa.
Exä ei nyt vaan yksinkertaisesti tunne enää mitään mua kohtaan. Olen hänelle vain yksi ihminen muiden joukossa ja ihan hyvinhän hän voi olla kämppis sellaisen kanssa, tulee helpommaksi kun lähteä yhtäkkiä vain litomaan...
Hän ei vaan tajua, että mun tunteeni häntä kohtaan ovat yhä suuret ja suhteen päättyminen on mulle suuri suru. Satuttaa ihan hirveästi seurata vierestä tota hänen uutta elämäänsä johon en minä enää mahdu. Käy niin reippaana ulkona kavereiden kanssa harrastaa liikuntaakin nykyään, vaikka ennen makasi vain sohvalla ja pelasi koneella koko ajan, eikä inahtanutkaan vaikka mitä olisin ehdottanut...
En usko että tuleva opiskelupaikkana toisaalla oli eron syy, mutta kai sekin osaltaan helpotti tilannetta. Mun muutto oli kyllä tiedossa jo pidemmän aikaa ja yhdessä sitä sillon mietittiin joskus että mä voin niin tehdä. Hän sanoi, että kyllä hän sen mulle suo kun en voi täällä sitä tutkintoa suorittaa. Mutta että ikävä tulee ja hän kyllä maksaa mun matkojakin, jotta pääsen varmasti joka viikonloppu kotiin käymään...Että kyllä sen asian piti olla ihan ok...
paitsi että se Matti ei jääny bunkkaan sen kämppään.
Nyt kuule kovat keinot käyttöön. Alat itse liikkumaan ja käyt kaunistumassa kampaajalla, kosmetologilla jne... Alat äymään ulkona juhlimassa ja voit vaikka treffaillakin miehiä...;) Laitat jonkun ystävän miehen vaikka soittamaan sinulle, mutta älä ammu ylitse!
Mies on nyt tällä hetkellä kyllästynyt sinuun, kun on uusi ihastus jne.., mutta kyllä loppupelissä se pitkä suhde voittaa nuo ihastukset. Olet nyt liian helppo, kun ruinaat takaisin ja se ärsyttää miestäsi ja työntää häntä toisen naisen luokse. Nyt etäisyysvaihde päälle, ei itkuja vaan pää pystyyn ja pysy mahdollisimman paljon pois kotona. Jos mes ei silti halua jatkaa niin ei voi mitään, mutta tämä on ainut keino saada mies takaisin tai ainakin saat lähteä suhteesta pää pystyssä!Tsemppiä!
vaikka itse, jos äijänketaletta ei saa asunnosta ulos? Pääsisit aloittamaan toipumisesi eikä tarvitsisi kärsiä miehen uuden onnen katselemisesta? Hankit asunnon kaikessa hiljaisuudessa ja kun äijä joku päivä tulee kotiin, olet häipynyt. Äläkä tuommosta olmia enää takaisin ota, vaikka miehen uusi suhde kuivuisi kasaan!