Meille on tulossa toinen vauva nyt kesällä. Esikoinen on vauvan syntyessä 1v10kk ja arvaan että elämä heittää aika lailla ympäri. nyt kysyisinkin teiltä vastaavan tilanteen omaavilta, miten on parisuhteellenne käynyt kun toinen vauva tulee taaperon lisäksi taloon.
onko parisuhteelle aikaa ja voimia? miten seksi? entä läheisyys? ja osallistuuko mies enemmän lasten kanssa touhuamiseen, äidin kädet kun ei voi riittää?
onko parisuhteelle aikaa ja voimia? miten seksi? entä läheisyys? ja osallistuuko mies enemmän lasten kanssa touhuamiseen, äidin kädet kun ei voi riittää?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Meillä lapsilla on ikäeroa 1v3kk.
Oikeassa olet että elämä heittä häränpyllyä kun tulee toinen vauva taloon, varsinkin meillä kun esikoinen oli myös pikkuinen.
Meillä myös se, että meillä ei ole lastenhoitoapua sukulaisista. Toisen vanhemmat asuvat kaukana ja toisen vanhemmat taas ovat sitä mieltä että oli meidän valinta tehdä lapsia ei he jaksa auttaa. Ja tämäkin apu lähinnä pyydetty kun olin pääsemässä suolileikkauksesta kotiin ja silloin pyysimme voisiko mummu tulla lapsia katsomaan pariksi tunniksi että isä saa hakea äidin sairaalasta kotiin. Apua emme saaneet tuolloin emmekä kyllä muulloinkaan.
Rankkaa on todella ollut henkisesti. Lapset ovat nyt 2v ja 9kk ja edelleen yöt ovat risaisia. Esikoinen on aina ollut huono nukkumaan ja samaa sorttia on tämä toinenkin. Yössä heräämisiä n.10 kun laskee molempien lapsien heräilyt. Noroviruksen aikaan ei ollut huolta heräilyistä kun ei päässyt edes nukkumaan.
Mutta tällaiset asiat on hyvä miettiä jo silloin kun iskee vauvakuume ja miettii josko yrittäisi toista lyhyellä ikäerolla esikoisen seuraksi. Kannattaa miettiä onko tukiverkot kunnossa, ja jos ei ole tukiverkkoa kuinka sitten jaksaa, onko mahdollista ostaa hoitoapua silloin kun on pakottava tarve. Mysö kannattaa ottaa huomioon että esikoinen tarvitsee todella paljon ehkä jopa enemmänkin huomiota kuin aiemmin koska mustasukkaisuus ilmestyy varmasti alussa ja lisäksi meillä puhkesi vauvan myötä todella paha uhmaikäkin. Voimia kysytään todella molemmilta vanhemmilta.
toki on niitä ihanneperheitäkin, tai ainakin niin toisinaan saa lukea palstoilta, että lapset nukkuu kuin unelma, ei minkäänlaista mustasukkaisuutta esikoiselta vauvaan tai äitiin, kaikki sujuu kuin tanssi. Äiti ja isä on virheitä kuin peipposet ja ehtii käydä päiväkerhoissa ja kahvitella kaupungilla jne jne. Itse en tunne tällaisia tapauksia eikä me taatusti olla sellaisia. pelkkä ulos leikkipuistoon lähjtö vie älyttömästi voimia päivittäin kun puet kaksi huutavaa lasta ;o) Lisäksi kakkonen ei koskaan viihtynyt vaunuissa vaan kannettiin liinassa. Nyt kun istuu viihtyy rattaissa sisaruksen kanssa.
Kuria ja rutiineja ja paljon haleja ja suukkoja, ja ehdottomasti paljon aikaa leikkia ja olla molempien lasten kanssa. eiköhän se siitä lutviudu. ja vielä jos saa molemmat nukkumaan päiväunet samaan aikaan niin se on jo lottovoitto kun silloin ehtii syödä ja käydä suihkussa.
ja tosiaan, meillä isä mies on osallistunut hurjan paljon lasten hoitoon. herää yhtä lailla öisin hyssytteleen ja laittaan takaisin toista lasta kun minä laitan toista, auttaa kotitöissä, tosi vain käskemällä, ei oma-aloitteisesti. Ruokaa laittaa käskemättäkin ;o)
lapsilla ikäeroa reilut 2v, ja just ehdin esikoisen saada pois vaipoista ennekuin kuopus syntyi, oli hidasoppinen tämä esikoinen.
Mies ei jaksanut yötyöläisenä pikkulapsiperheen arkea ja minun väsymystäni, olinhan suuren osan öistä aivan yksin huonostinukkuvien lasten kanssa. Ratkaisu oli hänelle helppo, ennenkuin kuopus ehti täyttää vuoden, isi löysi itselleen uuden nuoren tyttöystävän.Näin ei tietenkään käy jokaiselle, harvemmin varmaan, mutta toisen lapsen syntumä yleensäkin on se kriisin paikka ja vähän sen jälkeen avioero on todennäköisin. Kun siitä pääsee yli niin seuraavat lapset eivät sitten venettä enää niin keikutakkaan!
moi..meillä esikoinen 4-vuotta,ja kuopus 6kk..toista alettiin yrittää esikoisen ollessa 6kk,mut eipä se tärpännyt heti,niinkuin esikoinenkin antoi itseänsä odottaa.. kuopuksen jälkeen ei olla käytetty ehkäisyä,kolmonen saa tulla kun on tullakseen..luulin kyllä että taas menee pari vuotta ennen ku tärppää,mut nyt sit ollaan rv 7 6..esikoinen syntyi keskosena ja alkoi nukkumaan yöt kokonaan vasta 1v.6kk iässä,kuopus synty sit täysaikaisena ja nukkunu tosi hyvin..2kk jälkeen alkoi nukkumaan 8h ja nykysin 8-12 h yhtäkyytiä...tosin päivällä ei sit nuku puolta tuntia pitempiä päikkäreitä..hyvin ollaan pärjätty..karseet aamupahoinvoinnit,mut eiköhän se pian hellitä.ja mies tekee kyllä ruokaa,touhuaa lasten kanssa.
riitojen ja muiden kanssa on siis ns. asiaankuuluvaa. Meillä lapset 2v4kk ja 1v ja tuntuu että parisuhde on hirmu retuperällä. Molemmat ovat vaipoissa, esikoinen ei millään ymmärrä potan tai pytyn päälle ja yöt ovat olleet mitä ovat. Mutta siis, kuitenkin nämä kaksi pientä ovat aivan ihania ihmisen alkuja vaikka välillä meinaa pää hajota (lääkitystäkin on ollut). On se aika rankkaa pienellä ikäerolla tehdä lapsia, mutta joskushan sekin onnistuu. Meillä tuttavaperhe jossa lapsilla 1v8kk ikäero ja siellä sujuu aika mukavasti tai eivät ainakaan isommin muille valittele. Voimia kaikille muille mammoille!
taaplataan tähän tahtiin et esikoinen 2 ja 7kk ja toinen 9kk.. ..ei joks päivä oo paras päivä mutta koko alan kasvetaan ja kovaa vauhtia opetellaan esikoisen kanssa uuden vauvan tapoja..
isi käy töissä ja vapaa aikana osallistuu hommiin siinä missä minäkin.
yöt hyviä, mitä nyt esikoinen tepsuttelee joka yö omasta sängystään mein viereen mut kakkonen sit nukkuukin omassaan koko yön jos tuttia välillä laitan niin siinä se..
arki on tosiaan välillä hieman harmaata ja tyälästä mut iteppä miehen kanssa haluttiin et toinen tulee samaan syssyyn. liialla ressillä saa vaan hankaluuksia ja harmeja mut kunhan puoliskon kanssa ollaan samassa veneessä yhdessä soutamassa niin hyvin menee..
tuota yhteistä aikaa ja lakanoiden välissä touhuamista ja kaikkea siihen liittyvää vois tietysti olla enemmänkin..mutta kaikki aikanaan..
Mua kieltämättä kanssa aika ajoin mietityttää tuo että kun minä sitten paimennan kahta taaperoa päivät pitkät niin miten käy meidän parisuhteen...kun en nytkään jaksa aina hirveästi panostaa itseeni (eli ulkonäkööni) ja ukollekaan en aina jaksa olla kauhean hyväntuulinen...niin mitä jos hänkin löytää jonkun kivan ja pirteän huolettoman ja ennen kaikkea lapsettoman naisen esim baarista ja ihastuukin? baarissa hän kuitenkin käy noin 1krt/kk ja tietysti työnkin puolesta voisi jonkun tavata...
Mietin tässä myös sitä, että kun tuo esikko on tässä nyt aikansa ollut ja sulattanut meidän sydämet ihan kokonaan niin miten sitten kun toinen tulee...rakastuuko siihen toiseenkin heti samalla tavalla ja osaako kahta rakastaa ihan saman verran? miten teillä muilla? onko toien jostakin syystä "rakkaampi" tai saako enemmän huomiota? vai ovatko he automaattisesti 100% samalla linjalla?entä miehellä? onko jompi kumpi "ykkönen"?
Kaikkea sitä mielessä pyöriikin...hormoonien piikkiin!
Kiitos jos jaksatte vielä vastailla ja kertoa arjestanne!
jo luonto keksinyt rakentaa niin et se vanhempien rakkaus kasvaa suunnattomasti kun se toinenkin käärö pääsee sun syliin..
..jos se sun ukko on zun mielestä niin hyvä ja ihana niin sano se sille äläkä oleta että se on itsestään selvyys että hän sua jaksaa..
Meillä kakkonen oo ollut paljon ykköstä "helpompi" kun ei ole ollut allergiavaivoja ym. samalla lailla, niin siihen pieneen nyyttiin oli helppo rakastua. Esikoista rakastaa myös, koska hänen kanssaan on koettu paljon ja oltu paljon kahdestaan ja hän on se ensimmäinen "ihme". jne. Kyllä ihan varmasti rakastat molempia lapsiasi, et samalla lailla mutta yhtä lailla. :-)
Niin, otsikosta näkee, että meillä kahden ekan ikäero on 11 kk.
Kyllä se ensin oli järkytys, kun huomasin olevani raskaana niin pian.
Kaikesta kuitenkin selvittiin, mutta kädet oli totisesti täynnä työtä.
Parisuhteelle ei paljoa aikaa jäänyt, yritettiin vaan jaksaa päivästä toiseen.
Mies auttoi paljon lastenhoidossa ja kaikissa kotitöissä, voisi sanoa että meillä tehdään kaikki aikalailla puoliksi.
Seksiä ei kovin paljoa jaksettu harrastaa, kun lapset oli pieniä, mutta läheisyyttä meillä on ollut aina.
Mieheni on onneksi hyvin sitoutunut perheeseensä, ja rakastaa minua vieläkin (naimisissa on oltu yli 10 v.), olen aina voinut luottaa siihen, että hän seisoo rinnallani.
Nyt kun lapset ovat jo isoja, on meille yllättäen tulossa iltatähti!
vaikka lapsiluku päätettiinkin neljään. Mutta viimeiset päättivät olla kaksoset. Elikkäs meillä on esikoisella ja seruaavalla ikäeroa, 1v4kk, sen jälkeen syntyi 1,2kk päästä vauva joka kerkesi juuri täyttää 1v kun kaksoset syntyivät.
Ensimmäisen ja toisen lapsen kohalla mies vielä osallistui aika lailla lasten hoitoon, ja lasten kanssa touhuiluun. Tuolloin oli kyllä vielä aikaa viettää kahdestaankin, oli seksiä ja yhteisiä iltoja. Ei enää. Kakikkien mielestä kaks lasta tuhoaa parisuhteen, mutta mun mielestä kaksi on vielä helppo.
Eli mun kokemus on se, että kahden lapsen kanssa kyllä vielä toimii ja jää sille parisuhteellekkin aikaa samalla lailla kun yhdenkin lapsen kaa. Vaikka ei sitä joka välissä jaksakkaan ajatella.
Otan osaa.Tää on välillä yhtä helvettiä. Lasten ikäero 1v9kk.Parisuhde per*eellään, mies petti kk sitten.Ei tätä jaksa, mutta PAKKO jaksaa.Univelka armoton ja kaikki pielessä.En tiennyt tällaisesta elämästä.Ehkä joskus naurattaa, mutta epäilen.:(
palattiin pettämisestä huolimatta yhteen, ja ollaan pysytty jo kahdeksan vuotta. Helppoa ei aina ole ollut, mutta yli päästiin kuitenkin. Mutta eipä tuo aika unohdu ikinä, ja hyvä niin. Olkoon meille opetuksena, kynnys lähteä eri teille on huimasti kasvanut vaikka varmasti senkin jälkeen asia on mielessä käynyt.
Toivon voimia sinulle, päädyittepä minkälaiseen ratkaisuun tahansa.MEille tuo yhteen palaaminen oli hyvä ratkaisu.