tiedän että tämä mitä aion kysyä, on kaikille eri ja kukaan muu ei voi oikeastaan tähän vastata kuin minä itse mutta kysympä kuitenkin...
mikä olisi sopiva väli oman jaksamisen, parisuhteen jaksamisen ja ensimmäisen lapsen kannalta seuraavalle lapselle??
meillä on poika 1/2v ja vauvakuume on vaivannut jo joku 2kk:tta...vielä tuntuu aika liian nopealta kun on kiva keskittyä seuraamaan esikoisenkin kasvamista, mutta mietiskelin että milloinkohan voisi olla sopiva harkita ja kokeilla toista lasta??
onko jollain "tämä oli meille hyvä" tai "tämä ei todellakaan ollut hyvä"-kokemuksia..tiedän että jos toinen saa tulla meille niin kyllä sitä selivää, oli väli sitten vuosi tai 5 vuotta, mutta mietiskelin ja kyselen tässä nyt muilta...tiedän siis että osaan tähän vastata itse kaikista parhaiteb mutta jos jtn vinkkiä saisin:)
mikä olisi sopiva väli oman jaksamisen, parisuhteen jaksamisen ja ensimmäisen lapsen kannalta seuraavalle lapselle??
meillä on poika 1/2v ja vauvakuume on vaivannut jo joku 2kk:tta...vielä tuntuu aika liian nopealta kun on kiva keskittyä seuraamaan esikoisenkin kasvamista, mutta mietiskelin että milloinkohan voisi olla sopiva harkita ja kokeilla toista lasta??
onko jollain "tämä oli meille hyvä" tai "tämä ei todellakaan ollut hyvä"-kokemuksia..tiedän että jos toinen saa tulla meille niin kyllä sitä selivää, oli väli sitten vuosi tai 5 vuotta, mutta mietiskelin ja kyselen tässä nyt muilta...tiedän siis että osaan tähän vastata itse kaikista parhaiteb mutta jos jtn vinkkiä saisin:)
Vastaukset 2
Vanhimmat
noin vuosi ikäeroa ja hyvin on mennyt nyt nuorin 6kk ja vanhempi 18kk.Hyvin on mennyt
hip hei! Oma kokemukseni lasten ikäerosta on 2v ja 1v1kk. Vauva-aikaa muistellessani oli hyvä, kun esikoinen oli "jo" 2, jolloin osas jo kävellä ja ymmärsi puhetta. Vauvan syöttämiset/imettämiset meni ihan kivasti, kun voi toiselle siinä höpötellä tai tarvittaessa "lueskella" kuvakirjaa. Kaksi vuotias oli jo innokas auttelemaankin, hakemaan vaippaa,tuttia tms. pikkusiskolle. Eikä ollut vielä 3v:n ns. "uhmaiässä".
Toisen ja kolmannen välinen ikäero on 1,1v. Ite olin melko poikki,koska en ollut todennäkösesti ihan palautunut edellisestä raskaudesta. Ihan kivasti sekin aika meni; toinen "tissillä" toisella puolella ja toisella vellipullo toisessa kainalossa :-) Mutta näin jälkijunassa miettien, olin kyllä aika poikki,koska en muista tosta ajasta kamalasti mitään. Sitä vaan "suoriutu" (en nyt tarkoita negatiivisessa mielessä, vaan silleen tavallisesti/arkisesti, miten elämä suurimmin osin kulkee)
Sen verran toisen lapsen "tulemisesta", että selkeesti enemmän tarvitsi miehen tukea ja apuja. Näin siksi, että enää ei voinu esimerkiksi paikata univelkojaan vauvan nukkuessa, koska toinen oli hereillä jne.
Sisaruksista on toisilleen paljon seuraa (myös riitakaveriksi ;-) ja tukea. Oon onnellinen kaikista ja uskon että lapset myös toisistaan!
Onnea "kakkosen" hankintaan! :-)