Yleistä:
CD on levy josta lasersäde levyä lukemalla tuottaa täysin puhdasta, virheetöntä ääntä joka soi puhtaasti matalista taajuuksista korkealle.
Vinyyli on äänilevy josta ääni muodostuu analogisesti kun neula seuraa levyllä olevaa uraa. Ääni ei voi olla läheskään täydellinen, taajuudet eivät soi aivan puhtaasti ja kohinaakin on huomattavasti enemmän kuin CD:llä.
Nuo yllä olevat seikat voidaan todistaa erilaisilla mittalaitteilla mutta mites itse "ääni"?. Voiko sitä mitenkään mitata?
Voidaanko esittää kysymys siitä, onko yleensä
ottaen analogisesti muodostuvalla äänellä eroa digitaalisesti muodostuvaan ääneen? Analoginen äänihän on sitä että tapahtuu todellinen kosketus ja siitä muodostuu ääntä. Tavallaan, voidaan ajatella että se on aidosti muodostuvaa ääntä.
CD:llä laser lukee levyä ja se muodostetaan virheettömäksi ääneksi, mutta se ei varsinaisesti muodostu mistään oikeasta todellisesta äänilähteestä, joka tapahtuu analogisella kosketuksella.
Tällaista "filosofiaa" olen hieman pohdiskellut ja kun itse kuuntelen molempia, vinyylejä ja CD:tä niin olen huomannut että juuri näissä 60 ja 70-luvuilla äänitetyissä albumeissa jotka tehtiin siis analogisilla laitteilla, soivat mukavemmin vinyyliltä. Nämä levyt tulivat ulos 80-luvulla cd:nä ja monet noista kärsii aika avuttomista soundeista. Esimerkkejä voisin luetella monia. Minulla itselläni on monet levyt vinyylinä ja juuri noina ensimmäisinä cd-julkaisuina. Olen myös lukenut musiikkilehdistä ja monet "asiantuntijat" itsekin väittävät vastaavaa.
Mutta kertokaapa te itse omat näkemyksenne asiasta, (siis vain jos on kokemusta tai tietämystä).
CD on levy josta lasersäde levyä lukemalla tuottaa täysin puhdasta, virheetöntä ääntä joka soi puhtaasti matalista taajuuksista korkealle.
Vinyyli on äänilevy josta ääni muodostuu analogisesti kun neula seuraa levyllä olevaa uraa. Ääni ei voi olla läheskään täydellinen, taajuudet eivät soi aivan puhtaasti ja kohinaakin on huomattavasti enemmän kuin CD:llä.
Nuo yllä olevat seikat voidaan todistaa erilaisilla mittalaitteilla mutta mites itse "ääni"?. Voiko sitä mitenkään mitata?
Voidaanko esittää kysymys siitä, onko yleensä
ottaen analogisesti muodostuvalla äänellä eroa digitaalisesti muodostuvaan ääneen? Analoginen äänihän on sitä että tapahtuu todellinen kosketus ja siitä muodostuu ääntä. Tavallaan, voidaan ajatella että se on aidosti muodostuvaa ääntä.
CD:llä laser lukee levyä ja se muodostetaan virheettömäksi ääneksi, mutta se ei varsinaisesti muodostu mistään oikeasta todellisesta äänilähteestä, joka tapahtuu analogisella kosketuksella.
Tällaista "filosofiaa" olen hieman pohdiskellut ja kun itse kuuntelen molempia, vinyylejä ja CD:tä niin olen huomannut että juuri näissä 60 ja 70-luvuilla äänitetyissä albumeissa jotka tehtiin siis analogisilla laitteilla, soivat mukavemmin vinyyliltä. Nämä levyt tulivat ulos 80-luvulla cd:nä ja monet noista kärsii aika avuttomista soundeista. Esimerkkejä voisin luetella monia. Minulla itselläni on monet levyt vinyylinä ja juuri noina ensimmäisinä cd-julkaisuina. Olen myös lukenut musiikkilehdistä ja monet "asiantuntijat" itsekin väittävät vastaavaa.
Mutta kertokaapa te itse omat näkemyksenne asiasta, (siis vain jos on kokemusta tai tietämystä).
Vastaukset 2
Vanhimmat
muodostuu jo siinä kun CD:llä alkuperäisestä äänestä leikataan pois ne kaikkein korkeimmat ja matalimmat äänen taajuudet ja kuten jo mainitsitkin, samalla myös kohinaa ja muuta häiriötä vähennetään.
Vinyylillä on kaikki alkuperäiset taajuudet vielä tallella, minkä johdosta vinyylin ääni on usein CD:tä täyteläisempi ja lämpimämpi vaikka kyseessä olisi muuten aivan sama levy. Tosin valitettavasti parhaimmillakaan vinyylisoittimilla ei vinyylin ääntä pystytä toistamaan yhtä puhtaasti mitä CD:llä. Näinollen mielestäni mitä äänen puhtaudessa menetetään, se äänen lämmössä saadaan takaisin.
Vinyyliä soitettaessa lopulliseen ääneen vaikuttaa levysoittimessa ja levyllä useampiakin tekijöitä kun CD:tä soitettaessa samaa "ongelmaa" ei ole vaan ainoa vaikutus on itse äänentoistolaitteisto.
Äänten erot ovat suurempia erityisesti vanhempien levyjen kohdalla kun ennen eivät niin studiolaitteet kuin masterointikaan ollut samaa tasoa mitä nykyään niin lopputulos oli usein hieman "tunkkaisen" kuuloinen. Tämä tunkkaisuus kuitenkin tuo syvyyttä ja tunnelmaa musiikkiin eli kun CD:tä varten vanhoja kappaleita puhdistetaan ja digitaalisesti parannellaan niin se alkuperäinen syvyys ja täyteläisyys jotenkin katoavat kun tavoitteena on vain saada äänellisesti puhdas lopputulos.
Itselläkin on useita vanhoja levyjä niin vinyyli- kuin CD-muodossa ja ero äänessä on joidenkin kohdalla jopa huomattava.
Olen itse useasti joutunut toteamaan saman asian ensimmäisten cd-levyjen avuttomuudesta. Useimmille levytuottajille nykyisinkään hyvällä soundilla ei ole merkitystä, vain nopea rahan saanti ratkaisee. Kaiken lisäksi valtaosa levyjen ostajista ei osaa kiinnittää huomiota dynamiikkaan, koska musiikkia kuunnellaan kännykällä tai mp3 soittimella, joiden äänenlaatu ei ole konserttiluokkaa. Jos kaiken lisäksi kuunteluympäristö on kadulla tai jossakin kulkuneuvossa ei silloin voida soundilta paljon vaatia.
Nimekkäät artistit ja yhtyeet käyttävät nykyisin analogista äänitystä sen paremman dynamiikan takia digitaalisen rinnalla. Kun on aikaa ja varaa panostaa äänenlaatuun lopputulos saadaan kuullostamaan luonnollisemmalta.
Nykyajan ongelmana on liiallinen kompressointi varsinkin radiossa soitettavan musiikin suhteen. Lopputuloksena on tasapaksu taustahäly, jossa ei nyanssit erotu.