Miksi olette sinkkuja?

Koska olen antisosiaalinen saamaton luuseri.

siks vissii ku oon ujo ja ruma ja liian pitkä...
ei oo kivaa ku oon nii yksinäinen..

naiset eivät ole tehneet asian eteen yhtikäs mitään. Minunko tässä pitäisi alkaa pähkäilemään?

terv. Kunnon Mies

Erosin pitkästä parisuhteestani pari vuotta sitten ja nyt sen kaiken paskan jälkeen sinkkuelämä tuntuu niin ihanalta! Toistaiseksi ainakaan minulla ei ole vähäisintäkään halua ryhtyä mihinkään uuteen suhteeseen. Olen niin onnellinen, että minun elämässäni ei ainakaan ole sitä kaikkea ahdistavaa sontaa, mitä näilläkin palstoilla saa joka päivä lukea, ja jonka olen itsekin kokenut.

Tapailen ketä tapailen, mutta en harrasta mitään yhden yön juttuja. Elämä tuntuu mielekkäältä just näin. Katsotaan muuttuuko mieleni jossain vaiheessa..?

Ei kelvannut ja lopuksi ei enää kiinnostanutkaan

Tasan ei käy onnenlahjat!

Joskus ei kelvannut niille, joita yritti, ja nykyään ei uskalla yrittää, jos jollekulle kelpaisikin.

Mulla on syömishäiriö ja masennus ja niiden vuoksi huono itsetunto ja hirveä häpeä ulkonäöstäni, mikä on johtanut siihen että ensin eristäydyin ja myöhemmin menetin kokonaan kykyni käydä "missään" ja olla muiden ihmisten kanssa. Vai meniköhän se sittenkin toisin päin?

kelvata naisille :/

taitaapa olla monen sinkkumiehen tarina.
voihan sitä tietysti sanoa että on itsetunto ongelmia,mutta nekin johtunee siitä kun ei kelleen kelpaa.

en olisi sinkku päivääkään jos ei olisi pakko,olen 27v mies.

seksiä viimeksi 2 vuotta sitten(nainen 50v),sitä ennen ei ikinä.

Koska olen niin hemmetin ronkeli! Tästä on tullut oikeasti ongelma koska olen ollut jo niin kauan sinkkuna ettem taida osata enää sitoutua kehenkään. Ja kaikista tuntuu löytyvän jotain (elämää suurempaa) vikaa. Yleensä tähän riittää jokin ulkonäössä ärsyttävä seikka/huumorintajuttomuus/huono keskustelutaito jne...
Tai monesti kun sitten VIHDOIN itselle kolahtaa niin joko a) mies ei ole kiinnostunut kuin seksistä b) on varattu?!
Voi perkele!!

On ihan mukava olla sinkku ja tehdä mitä ikinä itse haluaa, ilman että juurikaan tarvii miettiä/kysellä muilta ihmisiltä. Tää vapaus ja riippumattomuus muista ihmisistä on se paras juttu, mutta kai mä ainakin haaveilen siitä mulle täydellisestä parisuhteesta tulevaisuudessa..
Mutta sitä odotellessa pitää kyllä nauttia tästäkin ajanjaksosta :)

Kaksi hyvää suhdetta takana, vakava sairaus vei molemmat, nyt olen asunut kaksi vuotta sinkkuna.
Perinnöksi on jäänyt niin "suuret saappaat" ettei niitä kuka hyvänsä voi täyttää, silti pienoinen haku on päällä ja uskonkin vielä jotain löytyvän mutta en jaksa kiirehtiä.

Mä erosin jokunen aika sitten ja nyt tuntuu, et on ihan kiva olla taas sinkku. Just noista sun mainittemista syistä.

Mitään kiirettä en oo pitäny sen oikeen löytämisessä, mut ei sitä koskaan tiiä.

http://www.healingeagle.net/Fin/Poems/Staring.html

Oma valintakin mutta myös vasten tahtoanikin.

Koska en luota miehiin ja vaikka mua pyydettäisiinkin ulos niin mieluummin juoksen karkuun :/. Sen verran pahasti sain exältäni "turpaani" ettei oikein uskalla ees yrittää. Pienessä päässäni olen leimannut kaikki miehet samanlaisiksi.

en huoli ketä vaan ja minua ei huoli kukaan.

mutta muutaman vuoden olen etsiytynyt parisuhteesen ja kerran onnistuin jopa rakastumaan.
Viimeisin turhake oli sen verran ikävä kokemus että siitä toivuttuani päätin nostaa rimaa entiselle tasolleen ja vaikea on löytää mies jonka kelpuuttaisin ja jolle minäkin olisin vastavuoroisesti oikea kappale.

Sanat ja puheenaiheet loppuvat liian nopeasti kesken, jos yritän alkaa jututtaa tuntematonta. Siksi en kehtaa hyökätä vieraiden seuraan, enkä saa juuri yhtään uusia tuttavuuksia.

Siksi kun en kertakaikkisesti ihastu kehenkään. Baarissa saan huomiota vain sellaisilta miehiltä, joista en itse kiinnostu. Jos huomaan jonkun kiinnostavan, häntä piirittää illan aikana noin 20 naista. Haaskaan baarissa aikaani juttelemalla vain niiden ihan kivojen kanssa, koska en uskalla lähestyä niitä, jotka oikeasti kiinnostaisivat. En tiedä, mitä tehdä. Odottaako, että mies lähestyy vai lähestyäkö itse? Kun tuntuu siltä, että miehet kyllä toimivat, jos kiinnostuvat. Olen ollut reilut pari vuotta sinkku. Ehkä etsin sellaista miestä, jolla olisi exäni hyvät puolet mutta ei huonoja. Ei sellaista ole.

mua tarpeeksi että olisi päättänyt niellä ylpeytensä ja ottaa härkää sarvista kiinni ja lähteä ratkomaan parisuhteemme ongelmia.

Ihanaa olla sinkku! :D

hyvää ei ole löytynyt ja huonoa en huoli:)

No tosiasiassa se on niin, että sopivaa ei ole löytänyt ja epäsopivaa en huoli.

Voi se parisuhde olla ihanaa siinä kuin kamalaakin - niinhän noilta muilta palstoilta saa lukea.

En pariudu pariutumisen takia, joten olen sinkku ja ihan tyytyväinen sellainen, kunnes toisin käy.

Olen sinkku, koska naiset eivät ihastu minuun. Itse asiassa, koko elämäni aikana kukaan nainen ei ole koskaan ollut minuun ihastunut. Itse kyllä ihastun aika helposti ja teen aloitteita jos mahdollista, mutten koskaan saa mitään takaisin. Naiset vain ilmoittavat ettei nyt oikeen tiedä tai kiinnosta. Ja eihän sille mitään voi, jos ei ole oikeaa kemiaa niin ei vaan ole.

Minulla ei vaan ole niitä ominaisuuksia, joihin naiset ihastuvat ja rakastuvat. Pidän kyllä itseäni hyväkäytöksisenä, kohteliaana ja luotettavana, olen käynyt koulut, käyn töissä enkä polta tai juo. Mutta nuo kaikki ovat vain "nice to have" -ominaisuuksia. Eivät naiset niihin ihastu samoin kuin ihastuvat vaikka vahvoihin lihaksiin, tai pilkkeeseen silmäkulmassa.

Rehellisesti sanottuna, en mitään muuta niin paljon toivo kuin että minulla olisi parempana puoliskona nainen jota rakastaisin ja joka rakastaisi minua. Mutta täytän kohta 27v, mitään tämän tapaistakaan ei oikestaan koskaan ole ollut, ja alkaa vahvasti näyttää siltä, että vietän koko loppuelämäni yksinäisyydessä. Ainut mitä tässä enää voi tapahtua on, että joku vanhapiika suostuisi minut epätoivoisuuksissaan ottamaan. Silloinkaan ei ole kyse rakkaudesta vaan paremman puutteesta, enkä suostuisi siihen koska se on vielä huonompi vaihtoehto kuin olla yksin.

Joten, on totuteltava yksinäisyyteen!

liian vaativa..
Koska jos mies lähestyy rohkeasti niin ajattelen että "jaaha toi on tollanen että rutiinilla menee jo" eli liiaan itsevarma.

Mutta sitten taas jos mies on epävarma niin sekin yököttää.
En osaa sanoa minkälainen lähestyminen olisi minulle oikeanlainen, sen pitäisi olla joku "kulmalla törmääminen" elokuvien tyyliin jossa kahvit lentää toisen syliin ja siitä lähtee asiat vaan etenemään.
Ja sellaisia ei oikeassa elämässä edes tapahdu.

Mua ei voi saada muulla tavalla kuin kalauttamalla halolla päähän ja raahamalla luolaan, siltä se vaikuttaa=(

kukaan ei välitä, ei tule vastauksia deiteistä, vaikka olen ihan kivannäköinen. Ei tule oli kuva tai ei. Ei tule, oli teksti millainen tahansa. Mut vitut välii, antaa mennä kun on alamäki!

Näin on hyvä olla, ei tarvitse kenenkään kanssa sovitella menoja, ei tarvitse miettiä toisen tunteita ym parisuhdehömppää.

Kaamosmasennus iskee välillä mutta muuten ei ole mitään läheisyydenkaipuuta ym.

Kolme eritasoista suhdetta takana joista kaikista on oppinut jotakin. Yhteistä näille on että nainen petti jokaisessa. Aikanani olin katkera, mutta en enää.

Näin on hyvä olla.

en halua sortua keskinkertaisuuteen tässä vaiheessa.
seurustelussa sitä ihminen tekee mitä se voi/saa. sinkkuna pystyt tekemään mitä haluat...siinä viotunmoinen ero.

..en seurustele kenenkään kanssa pelkän seurustelun vuoksi. Ja aina menee ristiin eli itse ihastun sellaisiin miehiin, jotka eivät kiinnostu minusta ja päinvastoin. Eli oon sinkku sekä omasta valinnasta että kohtalon ivasta (?)

Koska tähän päivään mennessä ei ole paikalle löytynyt vielä täyttäjää. Ronkeli olen ja tuon paikan lunastaa vain itseni kaltainen ihminen jonka siihen itse hyväksyn. Hyvä mies tarvitsee rinnalleen hyvän naisen, muu ei kelpaa ja mihinkään väkinäisiin yrityksiin en lähde.

Tässä suhteessa sinkkuus on ihan oma valinta ja ei täs yksin touhuamisessa mitään vikaa ole. Saa tehdä mitä lystää ja voi nauttia omasta rauhasta mut kuitenkin mukavaa olis joku tuohon kylkeen saada joten paikka on auki niin kauan kun siihen täyttäjä löytyy.

Olen sinkku koska kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Jos joku nainen yrittää tulla juttelemaan niin menen heti täysin lukkoon ja ahdistun. Että tällainen tapaus...

Jos tietäisin, en varmaan enää olisi sinkku.

Ehkä en osaa seurustella ja olen jo liian vanha opettelemaan.

En myöskään seurustele seurustelemisen takia niinkuin suurin osa kavereista ja tutuista, joilla ei näytä kellään oikein se tuo seurustelukaan niin autuaalta näyttävän.

Käytännössä, en ole vielä koskaan omasta mielestäni nähnyt onnellista paria, silti välillä tuntuu kuin jotkut seurustelevat kaverini säälisivät minua, vaikka yleensä tunnen itseni paljon onnellisemmaksi kuin he...

Olen ATM. Olen siis seksuaalisesti syrjäytynyt. Enkä todellakaan nauti yhtään

Olen masentunut, tämän vuoksi en pysty antamaan kenellekkään sellaista emotionaalista sysäystä joka johtaisi suhteeseen.

KAikki pantavan näköiset mukavat naiset on varattuja.

Vaikkakin tämä ketju on melkein 4v vanha vastaan silti.

"Miksi olette sinkkuja?"
Kun ei ole tullut ketään sopivaa vastaan, jonka kanssa olisi voinut ryhtyä suhteeseen.
En voi ryhtyä suhteeseen, jos ei toinen sytytä jotain erikoista. Kaikki lähtee toisen käytöksestä minkä mukaan voin ryhtyä tai olla ryhtymättä suhteeseen.
Vaikkakin kieltämättä olen todennut itselleni millainen naistyyppi ns. sytyttää minut. Tosin en ole vielä kohdannut sopivaa, muuta kuin varattuja sellaisia :( No sitä kuitenkin toivoo että joskus tulisi vastaan vapaana tuollainen, ei pitäisi olla vaikeaa mutta näin se vaan tuntuu olevan.
No kuitenkin päivä kerrallaan ei sitä kannata murehtia vaikka yksin olen ollut jo kauan.

koska kaikkien hyvännäköisten naisten päällä ähkii joku paska

Nautin sinkkuna olemisesta. saa tehdä mitä haluaa, milloin haluaa ja kenen kanssa haluaa. kenellekään ei tarvitse tilitellä tekemisiä eikä menemisiä. erosin vähä aikaa sitten, ja nyt vain harmittaa, etten lähtenyt jo aiemmin! :)
Tällä hetkellä en voisi kuvitella seurustelevani. Deittailla kyllä ja pitää hauskaa. ;)
kyllä varmasti taas jonain päivänä haluan rinnalleni sen toisen puoliskon, jonka kanssa asettua aloilleen ja jakaa elämä. mutta ei vielä....

ei kukaan huoli. Hommat menee aina puihin, tulis edes Debi ja ottaisi...

Siksi etten kelpaa kenellekään naiselle joka ei ole läski. Tai en ainakaan kohtaa missään kiinnostavia naisia jotka olisivat minusta kiinnostuneita.

32v nainen ja ollut sinkku jo 7 vuotta.
Isoin syy on varmaan ujous, en siis itse uskalla ketään iskeä ja olen myös vaikeasti iskettävissä, taas: koska oon ujo.
Hyvänä kakkosena tulee se, että minusta jostain syystä kiinnostuvat vain vanhat miehet ja varatut.
En tajua miksi!? Mitenkään hutsahtavalta en todellakaan näytä, päinvastoin.
Minusta ei koskaan nuorempanakaan oman ikäiseni kiinnostuneet, aina vanhat miehet vaan ja nyt vieläkin vanhemmat;P
Kolmas syy on se, että vaadin ehdotonta uskollisuutta. Vastaavia arvoja omaavaa miestä on vaikea löytää.

Että yksi syy on huono naistenlukutaito, tai ylipäätään se, että kun ei ole koskaan kunnolla seukannut naisen kanssa, niin ei osaa arvata, mitä nainen mahdollisesti minusta ajattelee ja haluaa. Noin yleensä ottaen kun tuntuu siltä, että äärimmäisen harvoin naisista suoraan näkee, että kannattaisi vaivautua edes yrittämään.
Viikonloppuna kun kumminkin pääsin suutelemaan kiihkeästi hyvännäköistä hieman tuttua (just sopivan verran tuttu, että naisella on enemmän luottoa kuin vieraaseen, mutta kuitenkin riittävän uusi, ettei suhde ole ehtinyt leimautua kaveruudeksi) naista, niin en kai voi olla aivan toivottoman etova tapaus.

Ja exällä meni hermot kun en nuku.

Koska en ole saanut miestä.

Oma valinta. Erosin 5 vuotta sitten. Eron käsittely oli raskasta kuten suhteen loppuaikakin. Suhteelle tuli annettua niin paljon. Kun menikin perseelleen, luotti väärään ihmiseen, niin jostain syystä ei jaksaisi alkaa leikkiä omilla tunteillaan enää koskaan. Pari vuotta on ollut varsin mukavaa ja leppoisaa.

En kaipaa miestä kuin seksiin, ja sen takia ei tarvitse sitoutua ja asua samassa osoitteessa. Eikä tarvitse edes tapailla ja seurustella ja sellasta .En halua jakaa elettyä elämääni kenenkään kanssa, enkä haalia yhteistä tulevaisuuttakaan.

Elämä on tässä ja nyt. En väkisin työnnä pois jos joku luontevasti jää kylkeen, mutta yritän kyllä välttää ja estää se tapahtuvan. Pidän etäisyyttä jo heti alkuunsa. En anna toisen kuvitella, että mulle voi puhua mistä vaan. En osoita empatiaa yhtään liikaa. Ainakaan niin paljon että toinen viihtyisi liikaa. Sanon suoraan miten asiat on. Kotipsykologeja en jaksa jotka vaan väittää etten ole päässyt erosta yli vieläkään. Niinkuin parisuhde olisi itsetarkoitus. Parisuhde nyt vaan ei ole mulle tärkeä. En ole tähän mennessä saanut/hankkinut lapsia, enkä enää vanhoilla päivilläkään ala niitä tekemään. SIihenkään en miestä tarvitse.

Kaverit on kavereita ja niiden kanssa ei pelehditä. Ettei tule vahinkoa = yhteistä osoitetta.

Oma valintani hakeutua sinkuksi.

Olo sinkkuna on monien sattumien summa.

Seurustelisin jos sattuisi mieleinen mies kohille. Kyllä yhteiselokin onnistuisi todennäköisesti ajan kanssa.

Nykypäivänä sinkkuus on aika helppoa: seksiä niin paljon kun haluaa eikä sitoumuksia.

Minulle sinkkuus tarkoittaa AINA seksittömyyttä. En pysty pinnallisiin yhden illan säätöihin. Pitää olla tunteita.

Olen aina elänyt yksin. Kerran seurustelin 3kk yhden naisen kanssa. Seksiä oli hyvin vähän ja sekin kauheeta ahdistavaa säätämistä kun ei ollut tunteita. Tyhjää ja merkityksetöntä. Sen jälkeen ja sitä ennen aina totaaliyksin eikä minkäänlaisia ihmissuhteita.

Olen 35-vuotias mies. Yksin loppuun asti mennään. Sinkkuus on mulle siis seksittömyyttä ja niin se pitäisi aina ollakin. Piste.

Kunnei oo kellekään kelvannut, niin siksi.

Olen introvertti humanisti jolla on jonkin verran ongelmia itsetunnon kanssa. En ole oppinut hyväksymään itseäni. Tiedän yhden tytön yliopistoltani jonka kanssa olisin milloin vain valmis aloittamaan parisuhteen, jos vain oppisin ensin rakastamaan itseäni. Arvostan naisia ja haluan tarjota parasta mahdollista tulevalle kumppanilleni, mutta jos en osaa hyväksyä itseäni tällaisena kuin olen, niin en viitsi aloittaa suhdetta koska siitä tulisi ikävää molemmille osapuolille.


Olen kyllä harkinnut avun hankkimista ongelmiini, mutta en tiedä osaisinko kuitenkaan avata niitä...

En tee aloitteita.

Olen läheistä sukua nimim. JK:n kanssa.

Täällä kolmekymppinen sinkkumies. Omasta tahdosta tehty valinta. Nuoruuden huonojen seurustelukokemusten myötä en ole kovin innokas leikkimään kotia kenenkään kanssa. En jaksa enää toisen epävarmuuksia ja oikkuja. Täysin tasapainoisen naisen löytäminen on vaikeaa. Tai ehkä minulla on ollut vain huonoa tuuria.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän yhdessä asumiseen enää olisi mahdollisuuksiakaan. Suurimmalla osalla naisista alkaa olemaan lapsia, joita en halua. Oma persoona saa myös elämänkokemuksen myötä syvyyttä ja vastakappaleen löytäminen vaikeutuu.

Olen ruma ja vastenmielinen.

Olen ollut kaksi kertaa naimisissa - Ensimmäinen oli hyvin pitkä suhde, teininä alkanut. Toinen taas hullua heittäytymistä (välissä kolme vuotta ja lukuisia naisia), ja siitä ei tullut mitään joten ero tuli saman tien. Nyt reilun vuoden olen ollut yksinäni. Keväällä tapailin erästä naista hetken aikaa, rakastuin kovasti mutta hän ei tuntenut samoin.

Olen kokenut hyvin paljon, ja tuntuu että nyt pitäisi löytyä huippunainen ja hänen pitäisi vielä kiinnostua minusta. Tuntuu mahdottomalta yhtälöltä.

Jatkan katselemista mutta en oikein jaksa enää yrittää löytää. Aika näyttää tuleeko tähän vielä joskus muutos.

Olen kans ruma. Sille ei voi mitään jos on rumaksi syntynyt. Kaikki vaan ei saa tyttöystävää. Tai muut saa mut minä en

Helppoa ku heinänteko tämä sinkkuna eläminen. Eikä se parisuhde oikein kiinnosta muutenkaan. Enkä mä edes saisi sellaista naista, joka olis seksuaalisessa mielessä riittävän kiinnostava.

Koska joudun elämään ja kuolemaan Suomessa.

Koska olen liian ronkeli.. vaatimuslistaa on vaikka miten paljon. Tosin itsenikin pitää täyttää samat vaatimukset jotka ovat näin karusti viivoilla laitetttuna:

-ei saa polttaa
-ei saa juoda
-ei saa pettää tai katsoa pornoa
-ei saa olla peliaddikti tai yleensäkään kiinni tietokoneessa tai pleikkarissa.
-ei saa olla narsistinen
-ei saa käydä baareissa riekkumassa
-ei saa kiroilla keskustellessa tai huutaa riidellessä
-ei saa olla pinnallinen

ja mieluiten ei myöskään halua kyseisiä asioita.

Sitten näitä pitäisi hänen olla:

-Normaalipainoinen jolta löytyy lihasta ja läskiä
- liikunnallinen
-hauska juttelukaveri
-rakastaja
-omistautuva
-vastuullinen
-rohkea ja vahva mielipiteissään
-yhteiset tavoitteet
-yhteinen vastuu asioista

näillä ei ole väliä:

-onko hän töissä vai työtön
-onko rahaa vai ei (kunhan ei hirveissä veloissa)
-näyttääkö hän yleisesti hyvältä.. minusta voi silti näyttää täydelliselle
-pukeutuminen
-elämän suoritukset
-haluaako lapsia vai ei

Että tuossapa on syytä miksi olen sinkku... en edes itse ihmettele :D

Olen yhteiskunnasta syrjäytynyt sinkku vanhempien puutteellisten kasvatustaitojen takia.

Koska ne ei anna.

ATM

Yhteen robottiin mahtuu vain yksi sinkku. Toista olen pyytänyt, mutta ei ole annettu, kun voi tulla ongelmia keskittymisessä.

"Nautin siitä että saan tavata moniakin miehiä ilman että tulisi pettämisen tunnetta."

Siis panna? Miksi aina yritetään olla jotenkin siveellisiä. Eihän mieskavereiden tapaaminen mitään pettämistä suhteessa ole.

Koska naisista suurin osa haluaa tulla raskaaksi ja elää lasten kanssa saman katon alla. Minä en sellaisen härdellin keskellä pysty elämään.

Koska osa tuon em. vauvakuumeisten joukon ulkopuolelle jääneistä on kovapintaisia uraohjuksia ja yhtä suuri osa on alkoholin/huumeiden kanssa leikkiviä. Kumpaakaan touhua en halua katsoa läheltä enää.

Koska osa lopuista inhoaa koiria tai on allerginen niille. Itselleni koira on oleellinen osa elämää.

(..ja näitä kohtia on vielä muutama..)

Ts. se oikeantyyppinen henkilö jonka kanssa suuret linjat kolahtaisivat yksiin, ei ole vielä löytynyt.

Miksen olisi sinkku ? Parempi sekin kuin vaimon hakkaaja !

Onkos sinkkuus joku ongelma sinulle. Ei pitäisi, jollei se ole ongelma sinkuillekaan...
Tiedän monia, joille parisuhde on ongelma. Taitaapi olla niitä enemmän kuin näitä, joille sinkkuus on ongelma....jollei sitten puhuta sinusta, jolle mikä tahansa tässä elämässä on ongelma paitsi sinä ITSE !!!

Lyhyesti: Koska olen ATM.

Pitemmin: Huono itsetunto ujous huono tuuri. Useimmiten en saa niiden kiinnostavien naisten suhteen mitään aikaiseksi, ne pari harvaa kertaa kun olen kauhean tsemppaamisen jälkeen saanut aloitteen tehtyä on tullut pakit kun neiti oli jo varattu tai olin jo peruuttamattomasti friendzonettanut itseni. Ja vastaavasti ne pari kertaa kun joku nainen on ollut musta kiinnostunut ei ole taas itseä napannut yhtään.

Aika MIELENKIINTOISTA kuinka aloittaja jaksaa vastata itselleen niin innokkaasti.

ATM, jolla on huono itsetunto. Vittu mikä vitsi. Ilmiselvästi aloittajan itse itselleen vastaama viesti !!!

Eihän kukaan täysijärkinen voi tajuta miksi juuri nimenomaan huiono itsetunto olisi ATM:stä kiinni ilman MINKÄÄNLAISTA PERUSTELUA ! Eikai sellaista perustelua voi löytyäkään !

Niillä, jotka hakkavat vaimojaan on huono itsetunto ja niitähän tässä maassa riittää. Parempi että tuollaiset apukoulutason koulutuksen omaavat katuluudatkin sen tajuavat ennenkuin joutuvat TODELLISTEN ONGELMATAPAUSTEN kanssa tekemisiin !!!

Olo on kuin olisin parantunut sairaudesta kun pääsin siitä paskiaisesta eroon. Nyt nautin yksinolosta.

Koska olen ruma ja vastenmielinen.

Olen Tero ja asun Hangossa. On paha tapa kiroilla. Yritin iskeä naisia, mutta ne ei huomaa tällaista urosta. Olen Badoossa ja Facebookissa.

halit mulle kyll kelpais....