Tämä kysymys on vain naisille: Mikä teitä naisissa yleisesti ottaen ärsyttää?
Keron teille, mikä ärsyttää minua (minäkin siis olen nainen):
Naiset, jotka määrittelevät itsensä miehen kautta; naiset, joiden koko identiteetti on riippuvainen siitä, onko heillä miestä vai ei.
Annanpa esimerkin:
Menen baariin ystävättären kanssa. Tämä ystävätär ei tee baarissa mitään muuta, kuin kuikuilee, löytyykö sopivan näköistä miestä. Koko ilta menee tähän. Ystävätär ei voi keskittyä mihinkään muuhun. Juomaakaan hän ei tilaa, kun nekin kuuluu miehen maksaa. Kello on vähän yli puolen yön, kun ystävätär toteaa: "Taidankin lähteä kotiin, ei täällä ole ketään sopivaa, ei kait sua haittaa jos lähden.."
Ehei, ei haittaa (- ihan oikeasti!); loppuiltani on itse asiassa paljon hauskempi. Olen lipitänyt jo tovin juomia, ja olen parhaassa vireessäni...
Eli siis: tällainen käsittämätön MIEHENKIPEYS ärsyttää! Se on ANKEATA katseltavaa!
Kertokaapa naiset esimerkkejä ärsyttävistä naisista :)
Keron teille, mikä ärsyttää minua (minäkin siis olen nainen):
Naiset, jotka määrittelevät itsensä miehen kautta; naiset, joiden koko identiteetti on riippuvainen siitä, onko heillä miestä vai ei.
Annanpa esimerkin:
Menen baariin ystävättären kanssa. Tämä ystävätär ei tee baarissa mitään muuta, kuin kuikuilee, löytyykö sopivan näköistä miestä. Koko ilta menee tähän. Ystävätär ei voi keskittyä mihinkään muuhun. Juomaakaan hän ei tilaa, kun nekin kuuluu miehen maksaa. Kello on vähän yli puolen yön, kun ystävätär toteaa: "Taidankin lähteä kotiin, ei täällä ole ketään sopivaa, ei kait sua haittaa jos lähden.."
Ehei, ei haittaa (- ihan oikeasti!); loppuiltani on itse asiassa paljon hauskempi. Olen lipitänyt jo tovin juomia, ja olen parhaassa vireessäni...
Eli siis: tällainen käsittämätön MIEHENKIPEYS ärsyttää! Se on ANKEATA katseltavaa!
Kertokaapa naiset esimerkkejä ärsyttävistä naisista :)
Vastaukset 71
Vanhimmat
Häpeän joskus muutamien ystävättärieni puolesta.
Minulla on aika tuore suhde erittäin komean miehen kanssa.
Ymmärrän että mies voi sekoittaa muidenkin kuin minun pääni mutta naisten selkeä keimailu hänelle
on ärsyttävää.
Hiusten heiluttelu, suun mutristaminen ja syvä katsekontakti jutellessa on ärsyttävää ja
niin läpinäkyvää.
Onneksi mieheni osaa itse käyttäytyä minua kohtaan hyvin.
Ystäväiltä odottaisin sitä myös mutta minkäs
teet?
Mutta meidän miesten kannalta on hauskaa kun ystävättäret yrittävät hurmata. Sitä kokee olevansa hyvinkin suosittu, kun kanat kotkottavat yhden "hyväksi havaitun" perässä. "Kun se kelpaa tolle niin mäkin haluun sen." Naiset on hauskoja kotkottajia.
onks toi tosiaan ok? No, otetaan selvää niin kuin puhe oli...
..ja miehet menee helppoon.
Ja kun tälle yhdelle on mies todistettu kelvottomaksi, eron jälkeen kestää pari sekuntia niin joku testaajaporukasta nappaa miehen itselleen.
Naiset eivät todellakaan pelaa rehdisti, eivät edes tiedä mitä rehti tarkoittaa.
muakin ärsyttää. On naisia, jotka miehen kun miehen nähdessään alkavat välittömän keimailun. Aina pitää miellyttää. Ja ihan sama minkä ikäinen, voi olla 20 tai 50 - tää naistyyppi ei muutu koskaan!
sen miehen ei tarvitse edes olla superkomea, että tiettyjen naisten käytös muuttuu tuollaiseksi. Alunperin mies ei ole ollut kiinnostava, mutta miehen kiinnostavuutta lisää se, että "jos sen voisi viedä kaverilta". Sitä paitsi tuon tyylin keimailu näyttää aina helvetin tyhmältä ja on läpinäkyvää.
Tuttavapiiriini ei kuulu noita naisia-enää. Jossain vaiheessa kyllästyin NIIN totaalisesti ihmissuhdepeleihin...
just, mun systeri on just tollanen. aina kun poikaystäväni ilmaantuu maisemiin, yleensä niin fiksu nainen muuttuu hihittäväks pikkulikaks. se on niin etovaa! kumma juttu, tälläsiä naisia todellakin on, vaikee tajuta tollasen käyttäytymisen motiiveja??? hihitellään ja kiehnätään äijässä kiinni ja haetaan katsekontaktia ja tuijotetaan ja odotetaan miehen huomionosoituksia. voihan liipalaapa
Tuollaiset keimailijattaret vain testailevat omaa viehätysvoimaansa, ja se on helpointa tehdä varattulle miehelle, koska siitä ei ole samalla tavalla seurauksia kuin vapaalle miehelle keimailusta. Ja parasta on tehdä se nimenomaan naisystävän nähden, koska a) naisen reaktiosta näkee onko mies vaikuttunut b) sitten mies ei ala naisystävänsä edessä kuitenkaan lähentelemään, koska ei flirttiä naista oikeasti kiinnosta se mies kenelle hän keimailee. Miehet menee niin helppoon. Varsinkin kauniit, mutta itsetunnoltaan heikot naiseläjät harrastavat tällaista. Se on vain itsetunnon buustausta, vaikkakin vähän surkuhupaisaa, ja naisystävän näkökulmasta varmasti sapettavaa toimintaa.
sellainen asenne naisilla, että naisen pitää olla ihan tietynlainen, tai se ei ole ok. Esim. jotkut tuomitsevat kaikki poikamaiset harrastukset jne. Sitten on näitä feministien haukkujia, jotka eivät edes ymmärrä koko käsitteen merkitystä.
Yleisesti ottaen kaikki kanamaisuus ja barbie-rooliin identifioituminen ärsyttää.
Mitä tulee aloittajan juttuun siitä, että joku määrittelee itsensä miesten kautta, niin olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Eräs muuten ihan mukava nainen onnistuu ärsyttämään minua puhumalla enimmäkseen miehestään.
ainakin sellainen, joka puhuu toisesta ihmisestä valeita muille ihmisille, tarkoituksenaan saada toinen ihminen huonoon valoon ja tiettyyn mielikuvaan muiden silmissä. Yleensä tarkoitus on sosiaalisen statuksen tai ammatillisen arvostuksen laskeminen.
Ärsyttävä IHMINEN on sellainen, joka ei osaa joustaa kuuntelemaan muita ihmisiä muulta "tasolta" kuin omaltaan.
Myös miehet harrastavat tuota ensin maintsemaasi, sitkeistä harhaluuloista huolimatta...
Monella naisella on tarve vertailla itseään ystävättäriinsä ja kontrolloida muiden naisten elämää. Sellainen vain on monen naisen mentaliteetti. Joillakin naisilla on tarve lyödä muita naisia "lyttyyn", että tuntisivat itsensä joksikin muuksikin kuin kärpäsen paskaksi. Nainen ei hyväksy laumaansa kuin täysin samanarvoisia. Jos on huonompi tai parempi tulee eteen laumasta erottaminen.
Vertailu on ärsyttävää, totta. Huonoimmalla itsetunnolla varustetut selittävät itsensä parhaiksi asiassa kuin asiassa, jopa musta on valkoinen.
Sama ärsyttää minuakin, eli naisystävä, joka koko baari-illan etsii miestä eikä pysty keskittymään mihinkään muuhun, kuten hauskanpitoon ja vaikka tanssimiseen! Ärsyttävää käytöstä... Toinen asia on juuri sama kuin mitä eräs toinenkin kirjoitti; osa naisista ei hyväksy joukkoonsa "parempia/huonompia" naisia kuin itse ovat. Säälittävää omasta mielestäni. Ovat jääneet johonkin teini-iän pauloihin ja luulevat edelleen, että ihmiset pitää luokitella tiettyihin kasteihin tyyliin "mä en leiki sun kaa"! Kolmas ärsyttävä asia on itsekeskeisyys; eräät eivät pysty keskittymään mihinkään muuhun, kuin omiin ongelmiinsa ja niiden jakamiseen. Ei riitä kiinnostus kuuntelemaan toisen ajatuksia, oma napa on tärkein.
jättävät ystävänsä miehen vuoksi. Eli kun mies on löydetty, unohtuu ystävättäret. Eikä ole vain teinien ongelma, itse olen yli 30 ja melkein kaikki ystävät tällaisia. Ja naisten välinen "kauneuskilpailu" eli naisethan tunnetusti laihduttavat toisiaan varten, eivät miestä varten. Ja arvostelevat toistensa pukeutumista. ELi naiset kokevat toisensa uhkaksi itselleen.
olleetkaan? Pelkkiä kavereita.
Mulla on sama kokemus yhden ystävän taholta: ei meidän ystävyys siihen loppunut, mut se muutti muotoaan mikä on mulle sama asia. Mun ystävä joutu nuorena jo paniikkiin kun aviomiestä ei löytynyt. Sen koko energia meni miehen etsimiseen (oltiin sitä ennen pidetty aina hauskaa yhdessä). Sit kun se mies löyty niin piti alkaa elää hänen ehdoillaan. Nyt, vuosien jälkeen täytyy sanoa, et en edes ole varma voinko kutsua edes ystäväksi - puukon olen nimitttäin samalta henkilöltä vielä selkään saanu.
kaveri pitään "hauskaa" yksin baariin. Kuitenkin mua ainakin ärsyttää kaikista eniten se ettei ihmisten anneta olla sellaisia kuin he ovat. Miksi et arvosta ystäväsi tapaa etsiä miestä. Ei kovinkaan moni lopulta baarissa viihdy. Eikä kyllä ole kovin järkevää juoda itseään kovin känniin jos yksin on liikenteessä.
Ikävää tottakai jos kaveri ei viihdy baarissa, mutta pakkohan ne tosiasiat ja elämän rajallisuus on silti ottaa huomioon. Kaikki hauskuus loppuu aikanaan.
istua vierekkäin hissukseen ja etsiä yhelle miestä? Kyllä mielekästä olisi osata samalla viettää sitä iltaa ystävänsä kanssa ja kyetä keskustelemaan.
tämä ystävättäreni sitten haluaa minut seurakseen baariin, jos kerran hän ei itse etsi baarista muuta kuin miestä? Eikö olisi reilua kertoa etukäteen, mikä on baarikeikan tarkoitus, jolloin minä voisin päättää haluanko ylipäänsä hänen kanssaan baariin.
Minusta tämä hänen käytöksensä voidaan määritellä myös ihan puhtaasti huonoksi käytökseksi, tilannetajun puuttumiseksi.
Voin kertoa sinulle, että tämän naisen kanssa en enää koskaan baariin lähde. Onneksi minulla on hyvääkin baariseuraa.
Moni nainen ajattelee karmeita mielessään, mutta käyttäytyy "hyvin" ja ystävällisesti ulospäin. Sitten pitäisi olla yhtä ystävällinen takaisinpäin, vaikka tekisi mieli yksinkertaisen tylysti vaan kääntää selkäänsä ja kohdistaa huomionsa tärkeämpiin asioihin. Jos et ole yhtä teeskennellyn ystävällinen takaisin, vaan kohtelet naista kylmäkiskoisesti, niin tämä ajattelee olevansa parempi ja jotenkin voittaneensa sinut. Ihme teeskentelypeliä naisten rintamalla. No, onneksi vanhemmiten ei enää välitä siitä, mitä kateelliset akat pikku päissään miettivät.
Naiset, jotka ajattelevat kaikkien olevan heille kateellisia.
Oma suhtautuminen toisiin on tietysti krissesalmismaista luonnostaan (ilman mainion koomikon itseironiaa).
Suomalainen nainen ei ansaitse termiä "nainen". Suomalainen nainen on jotakin muuta kuin oikea nainen.
Olin kerran sinkkuna lomareissulla yksin. Samalla matkalla oli yks nuorehko pariskunta. Aina kun törmäsin heihin juttelin iloisesti. Huomasin heti, et olen tälle pariskunnan naiselle ongelma - sen ilme kerto mulle, et älä vaan vie mun miestä. Se ei pystyny oleen luonteva ollenkaan.
Tällainen ärsyttää!!!! Siis voiko olla ankeempaa elämänasennetta, ku pelätä et joku tuntematon sinkku ryöstää sulta miehen matkalla!!!!!!!!! Yööööökkk
Juu...samoilla linjoilla. Itselleni tuottaa vaikeuksia pitää naama peruslukemilla jos huomaa seurueessa naisen, jolla on selvästi joku "ongelma" tai toiset naiset, jotka huorittelevat kun kokevat toiset naiset itselleen niin uhaksi, niin uhaksi. Me naisethan olemme syntyneet maan päälle iskemään toisten naisten miehiä (juupa juu), tosin toisilla meistä on parempaakin tekemistä(=
jos näkisin naisen ahdistuvan. Sinkkuna en tajunnut miksi jotkut ahdistuu niin paljon, mutta seurustellessa sen jotenkuten ymmärtää.
ihan luontaisesti, niiden elämä on kapeutunut pelkäksi miehen kyttäämiseksi, mä en ainakaan haluu olla miessään tekemisissä tollasten ihmiten kanssa. Män sanoisin et tollanen on jo jotenkin patologista. Siis et lomamatkalla pelkää pahinta kun joku nainen tulee vaan ytävällisesti jutteleen..
mikä naisen käytöksen taustalla on. Voihan sille oikeasti olla syynsä. No, onneksi sitä ei tarvi pohtia. Jättää sellaiset vaan väliin, ettei tule ikäviä välikohtauksia.
Joo yks ärsyttävä asia on just tämä ylpeys.. Ei voi olla ystäviä, kun toinen on "huonompi" kun itse on, tai sit jos yrittää olla väleissä, niin sit toinen koko ajan "huomauttelee" asiasta.
Oma 'ystäväni' pitää itseään parempana, kun on sentään töissä kaupan kassalla, kun itse olen vielä opiskelija! Ja näin ollen hän tienaa enemmän, kun opiskelija.
Sehän se on viisasta ajattelua. Ei ymmärrä, että jokaisella on oma elämäntilanteensa, eikä kaikkien tarvitse olla niin kuin hänellä.
Tällainen on tuttua. Tiedän naisia (ja pariskuntia), jotka valitsevat tuttavapiiriinsä vain "tietynlaisia" ihmisiä: kriteerinä on usein varakkuus, eli vain yhtä rikkaat tai vielä rikkaammat ovat tarpeeksi "tasokasta" seuraa; ja kaikille uusille tuttavuuksille tehdän nopeasti selväksi, kuinka paljon varallisuutta on, eli missä kastissa painitaan - no, eivät nämä ihmissuhteet välttämättä mitään oikeita ystävyyssuhteita olekaan.
Kun nainen/mies kysyy täällä jotain vain miehiltä, naisten on aivan pakko tunkea ketjuun mukaan esittämään oma mielipiteensä. Nyt kun esitettiin kysymys vain naisille, kukaan mies ei vastannut. Miten onkin mahdollista, että miehiltä tämä sujuu paremmin?
sinä noiden kirjoittajien sukupuolen tiedät.
No ei varsinaisesti ärsytä mutta joidenkin naisten kanssa on pirun vaikea keskustella. Tällainen tyyppi ottaa kaiken hirvittävän henkilökohtaisesti tai ei uskalla sanoa oikein mitään tai ei ole mitään sanottavaa? Jokatapauksessa ko. naistyyppi järkyttyy syvästi jos lauot jotain uskonnosta tai politiikasta tai maailmanmenosta yleensä. Hämmentyneen hiljaisuuden jälkeen palataan turvallisesti keskusteluissa verhojen värivalikoimaan, resepteihin ja televisio-ohjelmiin. Tosin pahoissa tapauksissa myös näistä pitäisi osata olla sitä tiettyä, mystisen naiskoodiston mukaista mieltä tai tyrmistys on jälleen taattu.
Yksilöllistähän tämä toki on mutta jotenkin tuntuu että joidenkin suht outojenkin miesten kanssa voi huoletta kinastella reippaastikin eikä siitä kumpikaan suutu. Voi olla että "en ole mitään mieltä mistään"- ihmiset pitäisi tuntea paremmin jotta he uskaltaisivat oikeasti sanoa jotain?
Sama asia vaivaa myös minua. Tosin kutsuisin tuota avoimuuden putteeksi (tai sitten ehkä mahdollisesti sivistyksen). Olisi tosiaankin mukavaa keskustella välillä muistakin aiheista kuin vaatteista tai baarissa käymisestä, säästä jne. mutta olen huomannut, että juuri yhteiskunnalliset aiheet, uskonto, politiikka saavat monen hiljaisen vaivaantuneeksi. Eniten ehkä tuossa ärsyttää se, että tulee tavallaan paljastettua toiselle osa itseään, mutta toiselta ei saa samanlaista vastakaikua. Eli tässä mielessä ei olla sujut. Tietyllä tavalla sitä tulee sitten itsekin varautuneemmaksi.
Nämä ovat juuri näitä ihmisiä jotka voi sanoa tietäneensä kymmenen vuotta, muttei varsinaisesti tunteneensa. Ja tyypit kyllä kertovat eteenpäin tuntevansa sut... Näitä ihmisiä olen jotenkin oppinut varomaan, kantapään kautta. Niin kuin joskus aikaisemmin sanoin "hiljaisissa vesissä ne kalat kutevat". Jos ei sitä omaa kantaa sulle varsinaisesti ilmoiteta, niin jotain kautta se sitten ilmi joka tapauksessa tulee... Eikä välttämättä aina hyvässä mielessä.
Jos ei jotain tiedä niin voisihan sitä vaikkapa nauraa ja kuitata sanomalla että "enpä ole yhtään seurannut", ja siirtyä sitten johonkin muuhun puheenaiheeseen vähän luontevammin?
Tai vielä parempi tapa, jos siis yhtään jaksaa kiinnostaa, olisi yksinkertaisesti pyytää kertomaan lisää, perustelemaan jne. sillä ihmisethän rakastavat sitä jos heitä kuunnellaan ja siinähän sitä saa avattua päätä sille omankin elämänpiirin laajentamiselle? Ei siinä nyt tarvitse mitään tietääkään varsinaisesti jos vaikkapa mainitsee nähneensä vain otsikon ko. aiheesta jossain, vastapuoli kyllä yleensä kertoo hyvin mielellään loput.
Kaipailen keskustelua jossa väitettä seuraa vastaväite, ilman että oikeastaan ihan hirveästi siitä omasta mielipiteestä on kysymyskään, mutta olisiko sitten niin että naisille on tärkeintä yrittää löytää joukko jossa ollaan kaikki samaa mieltä? Olisiko siitä kyse?
Tavallaan väite-vastaväite -keskustelussahan avataan keskustelu vain jollain tarpeeksi mielenkiintoisella lauseella jotta kaveri kiinnostuisi lähtemään leikkiin mukaa eikä ole tarkoituskaan kertoa omaa mielipidettä vaan käsitellä asian eri puolia. Mutta eri tapaan tottunut ihminen tästä järkyttyy ja menee vielä parhaassa tapauksessa keuhkoamaan tosiaan eteenpäin että mitä se hullu hippi nyt meni sanomaan ja mitä mieltä se tästäkin on...
ja ehkäpä tästä meidän kahdenkeskeisestä vuoropuhelusta jälleen huomaamme, että asiat ovat näin. :) Valitettavasti :(.
Olen kanssa laittanut merkille, että ihmiset tykkäävät puhua, vaikkakin ehkä tässä asiassa suomalaiset ovat muuta Eurooppaa jäljessä. Pelkäämmekö liikaa ylilyöntejä? Miksi?. Mutta miksi sitten juuri nämä PC:n ylittävät keskustelut saavat tietyt ihmiset hämilleen? Väittelynä sanana on selkeästi paha kaiku täällä (= pyrkyri, mikä lie yrittäjä, miestennielijä, asosiaalinen, idealisti jne.). Etenkin tämä tulee ilmi suuremmassa seurueessa. Naisten välisiä tietäviä katseita vaihdetaan tiuhaan, jos joku yrittää poiketa kuosista. Ja aivan varmasti asia käsitellään loppuun sitten kun kyseinen henkilö ei ole paikalla.
Olen kanssa huomannut tuon, että miesten kanssa väittely on paljon yksinkertaisempaa, eikä siinä ole mitään seksusaalisesti virittäytynyttä mukana. Välillä on hirveän vaikea puolustaa oman sukupuolensa nokkeluutta, kun jutut liikkuvat varsin alkeellisella tasolla, naisten kesken. Tosin en sitten tiedä kuinka paljon miehet puhuvat arvomaailmaa koskettavista aiheista? Onko heillä keskinäisessä seurassaan sama tilanne?
Pidän väittelystä ja vastaväitteiden esittämisestä. Miten sitä muuten voisi onnistua avartamaan maailmankatsomustaan. Ahdasmielistä tyytyä vain yhteen kantaan. Monesti siitä yhdestä kannasta tulee se ainoa oikea, kun paremmasta ei ole tietoa.
Mielenkiintoinen kommentti sinulla samaamieltäolemisesta. Nimittäkäämme sitä "Joo joo -tyttöjen joukkoteoriaksi". Täytyypä pureksia vähän lisää... Mistähän tuo voisi johtua, että sellainen joukko on löydettävä, jossa on oltava samaa mieltä kaikesta? Väritöntä.
Olen ehdottoman samaa mieltä: Minulla on lapsuudenaikainen ystävä, jonka kanssa en voi olla edes asia-aiheesta eri mieltä ilman, että hän kokee keskustelun sävyn henkilökohtaiseksi loukkaukseksi.
Sitten tulee piinaava hiljaisuus, jonka jälkeen siirrytään kevyempään jutusteluun. Tässä vaiheessa alan itse tosin olla jo kypsä lähtemään kotiin, mitään kiinnostavaa ei tällaisen välikohtauksen jälkeen enää ole tiedossa... ikävä kyllä.
Olen itse 'väittelijä'-luonne; onneksi löytyy samanhenkisiä ystäviä, sekä miehiä että naisia :)
Olen huomannut saman kuin te kaksi. Jotenkin musta tuntuu, että osa naisista pitää yllä sellaista ideaa että antaa miesten kesksutella Oikeasta Asioista ja ollaan me naiset kivoja ja hymyilään täällä nurkassa. Tähän sortuvat fiksutkin naiset, sellaiset jotka naisten kesken osaavat kyllä esittää mielipiteensä hyvinkin terävästi. Mutta, nyt kun sanoitte, huomasin että ne mielipiteet ovat näillä tyypeillä aina saman suuntaisia kuin itselläni. Sellaista kiivasta (mutta ei henkilökohtaiselle tasolle menevää) väittelyä ei voi käydä kuin miesten kanssa. Naiset vaikenevat tai vielä pahempaa, alkavat hyssytellä. Eräs ystäväni on sanonut ihan suoraan että häntä ahdistaa kun olen niin aggressiivinen. Kun siis otan kantaa asioihin, voimakkaastikin, ilman mitään henkilökohtaista. Enkä todellakaan ole vihainen.
Itsensä verbaalinen puolustaminen kaikenkarvaisilta kusipäiltä on myös tämän naistyypin mielestä kauhea rikos. Ilmeisesti pitäisi istua jossain nurkassa itkemässä jotain prinssiä apuun ja antaa jonkun lima-örkin kouria itseään sitä odotellessa. Se vituttaa äärimmäisen paljon, että selkeästi naisvihaisen miehen seurassakin ollaan niiiiiin herttaista ja ihanaa että. Juu, se kusipää varmaan lakkaa halveeramasta naisia kun nuolet sen persettä. Tässä asiassa hyssyttely on aivan käsittämätöntä. Paitsi tietysti, jos haluaa tuntea olevansa alempiarvoinen pikkukana, jolla ei ole pokkaa edes pitää puoliaan. Way to go.
Tuntusinkin teidän kaltaisianne naisia niin voisimme murtaa tämän kehän. ;) Mietin kyllä sitäkin, että pata kattilaa soimaa - olenko itsekkin varovaisempi naisten kanssa? Kun tiedän, miten ei "saa" keskustella, jätänkö suosiolla kaikki vääntämiset miesten kanssa tehtäviksi? Ehkä meitä samanlaisia naisia on samoissa porukoissakin, mutta kukaan ei enää jaksa yrittää. ;)
Sitä en allekirjoita, että naiset olisivat kategorisesti vähemmän luotettavia kuin miehet. Tosielämässä kummatkin puukottavat ihan samalla innolla, miesten kuuluu vain olla kuin ei missään tuntuisi ja jatkaa kavereiden kanssa hengaamista vaikka tekisi mieli lähteä vidduun koko ihmissuhteesta. Eräskin poikaystävän ystävä on muun muassa lähestynyt minua mieheni silmän välttäessä, samaan aikaan kuin hokevat että nainen on naiselle susi. Kyllä se on ihan ihminen se susi.
Osa naisista kyllä yrittää tasapäistää kaikki naiset samanlaisiksi ja antaa hyvin selvästi ymmärtää, milloin joku poikkeaa ruodusta. Oli se sitten vaatteet tai liian kovaääninen tapa puhua (enkä viittaa nyt äänenvoimakkuuteen). Tätä tapahtuu ihan netissäkin, käykääpä vaikka kaksplussan mitäs nyt -palstalla katsomassa miten naiset huorittelevat toisiaan esimerkiksi siksi, että topin alta näkyy rintsikan olkain. Miehet eivät edes keksi näin hienovaraisia kontrollin tapoja. :D
Sanottakoon vielä että tunnen ihania ja fiksujakin naisia, enkä todellakaan ajattele että naiset olisivat miehiä "huonompia". Naisissa on omat feelunsa, miehissä omansa. Ja suuri osa ihmisistä on perseestä ihan sukupuoleen katsomatta, valitettavasti...
muu ärsytä kuin huono itsetunto sen ilmenemismuotoineen. Oman egon pönkittämistä ja toisten vähättelyä tai selkään puukottamista ja juoruilua tai kamalaa kilpailuhenkisyyttä joka asiassa tai että ei osaa olla oma itsensä vaan täytyy esittää jotain muuta.
Sellaista en siedä ja valikoin ystäväni tarkkaan etteivät sellaiset ystäväpiiriini kuulukaan.
Huono itsetunto sen monine ilmenemismuotoineen on kyllä joskus suorastaan aika kamala asia, olen samaa mieltä. Se usein pilaa ihmissuhteen. Toki ymmärtävästä ystävästä on apua ja tukea.
Ihan pakko kysyä, että mitä tällainen nainen (ystävättäresi, mutta muutkin vastaavat) tekee siinä tilanteessa, kun kohteeksi sopiva mies ilmestyy näköpiiriin siellä baarissa? Ja kuinka useasti tällainen tilanne tulee eteen? Ihanko oikeasti menevät iskemään sitä miestä?
Tervetuloa naisten keskusteluun!
Kyllä tämä ystävätär yrittää iskeä sen sopivan löytyneen miehen mahdollisimman nopeasti.
Luulen, että aika moni nainen on ystävättäreni kaltainen, ei vain ehkä yhtä näkyvällä tavalla. Iskuyrityksiä tapahtuu kerran viikossa - onko se paljon, vai vähän?
"ystävätär" kerkeää siinä jo laukoa, miten mitättömän näköiseen tossukkaan se armas ystävä on haksahtanut...eli et mukamas toisen miesvalinnat on huonoja...sellaisia ärsyttäviä naisia löytyy.
Älyllisyyden puute. Moni nainen on tunteilija. Mies-juttuja jauhetaan tuntitolkulla. Keskustelusa ei ole järjen häivää, koska se ei ole keskustelua, vaan monologia; toisen naisen pitää sanoa myös mitä toinen haluaa kuulla, ei omaa rehellistä mielipidettään.
Tunteenomainen asioista jauhaminen - se on paitsi ärsyttävää myös äärettömän tylsää kuunneltavaa. Onneksi löytyy maailmasta jokunen järjelläkin ajatteva nainen.
Joku täällä jo mainitsikin tärkeäksi väittelytaidon ja kiinnostuksen maailman asioihin, eikä vain omaan napaan ja kulloinkin meneillään olevaan miessuhteeseen.
Olet oikeassa.
Huomaan tältä palstalta, että minulla on tässä asiassa kanssasisaria. Kyllä sitä saa jatkuvasti huomata, ettei ole suostunut asettumaan soveliaaseen muottiin. Näin kun kolmekymppiä alkaa olla lähellä, ei ole edes enää nuoruusvuosien sopeutuvaisuutta. Suurin osa naisista ja tytöistä tuntuu tosi rasittavilta. Miehet ovat selvästi halukkaampia keskustelemaan myös asia-aiheista, mutta kyllä ihmissuhteistakin voidaan puhua. Ei vaan tarvitse ruveta vatvomaan "ja sit se sano ja blaablaa ja sit blaablaa, ja sit siel oli se ja se ja se sano et.." Välillä meinaan repiä hiukset päästäni.
Noinhan se menee, just toi naisissa ärsyttääkin, sitten kun joku on saatu näköpiiriin, niin sitten hihitetään kuin teinit ja suurin piirtein hoetaan, että mee sää rohkeempana sanomaan sille sitä ja tätä.
Yks hyvä esimerkki on sellainen, kun menee kattomaan jotain bändiä, niin ensimmäisen puolen tunnin aikana ystävätär on käynyt läpi kaikkien bändin jäsenten hyvät ja huonot ulkoiset puolet. Tämä pätee kaikkiin naispuolisiin ystäviini. Niin ja musiikki on sitten tietysti ulkonäöstä täysin riippuvainen.
Esim. kanamaiset naiset ärsyttää, toisia naisia mollaavat naiset ärsyttää (siis että se nainen on susi toisille naisille...tulee mieleen et aika vähä omaa naissukupuoltaan hän arvostaa), hyvin ronskit miesmäiset naiset (vääntää tupakankarheata naurua lähipubissa vanhojen deekusetien pöydässä yms.)
Luonteessa ärsyttää myös liika makeus, ylenpalttinen turhamaisuus (vain ulkonäkö mukamas ratkaisee, käyttää rahansa vain vaatteisiin, koruihin yms...siis että ostaa niitä ihan extremisti), kaksinaamaisuus, feikkaaminen.
vaikka kuinka moni asia.... eniten kai teennäisyys/pinnallisuus ja semmoinen "keimailu" ja feikki tyttöily, ns. turhanpäiväinen säälinkalastelu ja itsensä voivottelu .. chätissä joskus ihan juttelumielellä kun olen käynyt niin huomannut semmosia naisia jotka ns. söpöilevät miehille vaikka vaikuttavat ihan idiooteilta.... myös huomannut että osa on hyvin kateellisia ja haluaa olla parempi eikä toivo kaverilleen hyvää ns. petollisia ja epäluotettavia eikä sellaisiin kannata edes tutustua... itse en kyllä ole mitenkään hmm ylpeä sukupuolestani tai tuo sitä jatkuvasti esiin toisin kuin sellaiset jotka minua ärsyttävät, vaan olen aito ja oma itseni enkä laita itseäni jonkun vajaaälyisen akan muottiin. Mutta ärsyttää minua myös sellaiset "olen poikamainen tyttö" akat jotka eivät todellisuudessa sitä edes ole kunhan vaan luulevat olevansa cooleja kun on poikia kavereina ja on se lutkahtava mehiläinen... vajaavainen älyisyys epämiellytävä luonne =läpinäkyvä feikki
Minua koko naissukupuolessa ja naiseuden toteuttamisessa ärsyttää eniten kaavamaisuus. Lähes kaikki naisten sosiaaliset suhteet ovat osa monimutkaista näytelmää tarkkoine juonineen, sivujuonineen ja sivujuonten yllättävine käänteineen. Itse haluaisin oikaista ja jättää "mitäsullekuuluuaiettäonihanamekkomitenteillämiehenkanskuulitkomuutenmitäseMinnanytteki"-fraasit väliin ja hypätä suoraan oikeaan keskusteluun, mutta olen todennut sen mahdottomaksi. Naisten kanssa keskustelu noudattaa AINA samaa kaavaa, ja se alkaa jo kyllästyttää.
Toinen ärsytystä herättävä asia on naiseuden vähättely ja maskuliinisten ominaisuuksien korostaminen. Minusta virkkaaminen, siivoaminen tai pitsinnypläys ovat ihan yhtä arvokkaita ja hyviä harrastuksia kuin penkkiurheilu tai autonronklauskin, mutta näitä puolia harvoin tuodaan esiin. Useimmiten naiset kyllä muistavat mainita sen, kuinka näppärästi vaihtoivat autoonsa renkaat ihan itse, mutta pitsit ja neulokset piilotetaan melkeinpä häpeillen kaapin perälle. Ns. "poikatytöt" ovat sitten jo oma, surullinenkin luokkansa. Minä ainakin olen ylpeä sukupuolestani ja sen ominaisuuksista, näistä pienistä puutteistammekin huolimatta.
Jälkimmäisestä kappaleesta... Tai sitten sinä haluat vain nähdä asian niin. Ehkäpä nyt pilkka osuu omaan nilkkaan: muut siis eivät saa olla omia itsejään omalla tavallaan, koska poikatytöt ovat "surullinen luokka" koska sinähän se osaan oikean naiseuden määritelmän tehdä ja tiedät millaisia on oikeat naiset ja iloinen luokka... Jaa-a. Ehkäpä se häpeäjä oletkin sinä itse, siis siksi syytät siitä muita. Miksi et tuo niitä omia puoliasi ylpeänä esiin, ja miksi et sitten esittele töitäsi, eihän muitten mahdolliset mielipiteet pitäisi sinua estää? Hienoa, että kuitenkin tuomitset toiset, sillä sinähän sen poikatyttöjen surullisuuden tiedät: on se hyvä, ettei kukaan saa olla erilainen eikä oma itsensä. Sinun mukaasi, "ne" eivät hyväksy sinun juttujasi, mutta sinä todistat ainoastaan ettet sinä hyväksy niiden.
Minun mielestäni ne harrastukset ovat arvokkaita, mistä kukakin tykkää, itse en mainitsemistasi harrastuksista tykkää. Minä olen se sinun surullinen luokkasi, tosin en näytä yhtään poikatytöltä, paitsi ehkä lihaksia on vähän enemmän kun ns. norminaisella, koska raskaita töitä (ja harrastuksia) tehdessä niitä tulee. Että, minä urheilen, en penkkiurheile, korjaankin autoni itse, teen miesvaltaisella alalla töitä, - jo ihan palkan paremmuuden takia, jne.
Suhtaudun sukupuoleeni melko neutraalisti, samoin miesten. Siis kun nyt puhutaan seurustelun (ja seksin) ulkopuolella. En sotke seksuaalisuutta joka asiaan. Mutta siis: sukupuoli on se, mihin sattuu syntymään, mitä ylpeyden aihetta sinullakaan on, ei se sinun ansiotasi millään tavalla ole? Tai miehillä, joo, en ole huomannut, että pelkkä pili toisi mitään ihmisarvoa automaattisesti korottavaa. Olen tuntenut tosi mukavia miehiä ja naisia, joilla on monenlaisia tarinoita ja monenlaisia harrastuksia, ihan laidasta laitaan. Tosin olenkin tuntenut ihmisiä todella paljon, koska olen kiertänyt niin paljon... Ja olen opetellut kuuntelemaan. Kaikissa "ihmispaikoissa" on mielenkiintoisia tarinoita ja ihmisiä, ja aivan erilaisia! Ihan miehissä ja naisissa. Myös kyllä pissipäitä. Mutta se joka väittää kaikkien ihmisten olevan samanlaisia, ei ole nähnyt riittävästi. Tai että jossain ihmisryhmässä on vain tylsiä ihmisiä, on itse todennäköisesti tylsä ja itsekäs.
Ihmisille kehittyy tiettyjä yleisiä ominaisuuksia, mutta riippuen ympäristöstä enemmän, kun sukupuolesta, - se sukupuoli taas saattaa vaikuttaa siihen ympäristön suhtautumiseen ja mallin syöttämiseen paljonkin. Esimerkiksi tämä sinun toisten ihmisten surulliseksi leimaaminen on tyypillistä sellaisille naisille, jotka itse kokevat jotenkin huonon itsetunnon takia että heidän omaa naiseuttaan ei arvosteta ja väitteistään huolimatta he eivät osaa arvostaa sitä. Siksi kukaan toinen nainen ei saisi olla erilainen. Siksi ne naiset arvostelevat ja tuomitsevat toisia naisia, pelosta, että heitä itseään arvostellaan ja tuomitaan. Mutta ihan samaa esiintyy miehillä, ja kyllä, ihan omaa sukupuoltaan kohtaan. Ihminen jotenkin joskus kokee tarpeelliseksi saada kaikki samaan ruotuun, ettei kukaan poikkeaisi laumasta. Ehkä se on joku ikiaikainen vaisto, mistä ihminen ei pääse millään eroon, että erilaisuus on uhkaavaa.
Osaan arvata että sosiaaliset suhteet noudattavat sinulla kaavaa, se ei ehkä johdu muista. Saattaapi olla että se johtuu ihan sinusta itsestään. Sinähän siinä kaavassa olet mukana ja sinähän sitä noudatat. Kyllä sinä voit itsekin määrätä keskustellujen suuntaa tai valita keskustelukumppaneitasi. Lisäksi voisit sitten miettiä, vaaditko liikaa: siis ei kaikki halua keskustella kaikkien kanssa syvällisiä, eikä kaikki ole ystäviä vaan tuttuja. Sinä olet ehkä siis itse liian passiivinen, vaativa ja mustavalkoinen yhtäaikaa.
Lisäksi muista se, että "oikea keskustelu" voi joskus olla paljon pienempi kun mitä sinä haluaisit määritellä. Etenkin miesten kanssa olen oppinut tämän: joskus sillä näennäisesti pinnallisella jutustelulla kerrotaan paljon enemmän kun mitä huono kuuntelija tajuaa.
Joten. Yritä olla vähemmän tuomitseva, ja ota rennommin. Joskus on todella helppo nähdä roska toisen olkapäällä eikä kaatopaikkaa kaatuvan omaan niskaan.
Jopas siellä vedettiin pitkää hernettä nenään:) No, ei siinä mitään, keskustelu on aina hyvästä.
"Poikatytöillä" en suinkaan tarkoittanut kuvailemasi kaltaista aikuista naista, vaan nimenomaan vielä kehitysvaiheessa olevia tyttöjä. Ja kyllä, osuit siinä oikeaan, että pilkka osui omaan nilkkaan -tosin menneessä aikamuodossa. Tein aiemmin kaikkeni ollakseni "yksi pojista". Pukeuduin kuin pojat, käyttäydyin kuin pojat, iltaisin jopa toivoin herääväni seuraavana aamuna poikana. Tätä jatkui aikuisikään saakka, ja siksi tiedänkin niin hyvin, mistä puhuin.
Minulla meni kauan hyväksyä se tosiasia, että synnyin naiseksi naisen varusteilla ja ominaisuuksilla. Minulla meni kauan hyväksyä myös se, että miehet ja naiset ovat erilaisia -molemmat sukupuolet ominaispiirteineen yhtä tärkeitä ja arvokkaita. Toki me olemme kaikki yksilöitä, mutta et voi väittää, etteikö sukupuoli ohjaa taipumuksia tiettyyn pisteeseen asti. Stereotypiat eivät synny syyttä, vaan pohjautuvat yleensä totuuksiin. Esimerkki: olin aiemmin kova kuuluttamaan sitä, miten 2000-luvulla ei pitäisi enää jaotella "miesten ja naisten töitä", kunnes vakiintuminen oli itselleni ajankohtaista. Totuus yksinkertaisesti on se, että renkaiden vaihto sujuu mieheltäni paljon sukkelammin, kun taas minä osaan pestä ikkunat miestäni paremmin. Näin se vain menee ainakin meillä, "supernaiset" on sitten asia erikseen.
Keskusteluasiaan en edes puutu sen tarkemmin, vaikka olenkin kanssasi samaa mieltä siitä, että myös "jutustelu" on tärkeää. En vain satu pitämään siitä, että se on joka kerta naisystäviäni tavatessa välttämätön rituaali -siinäkin tapauksessa, että olisimme edellisenä päivänä puhuneet samat asiat ja kysyneet samat kysymykset.
Lisättäköön vielä noihin harrastuksiin liittyen, että minä en harrasta pitsinnypläystä enkä penkkiurheilua, vaan harrastukseni ovat yhtä yleisiä miesten kuin naistenkin keskuudessa. Nostin nämä esiin siksi, että olivat sopivan "leimaavia" esimerkkejä (en esimerkiksi tiedä yhtäkään miestä, joka harrastaisi pitsinnypläystä, vaikka varmasti heitäkin löytyy).
Luulen tavoittavani pointtisi. osa naisista pitää sitä hienona ja mahtavana, että eivät vain ole Naisellsia eivätkä pidä mistään tyttömäissitä jutuista. Ihan kuin kaikki naiseuteen liittyvä olisi kategorisesti huonompaa kuin ne asiat, joita liitetään maskuliinisuuteen. Tällä asenteella nainen halveeraa itseään ja muita naisia, hyviä naisia ei olekaan vaan vain miehiä ja mieheksi yrittäviä wanna-be-hyviä jätkiä.
Korjaan itse miehiä kun he kutsuvat minua hyväksi jätkäksi, koska en todellakaan ole mikään jätkä. Olen naisellinen nainen ja pidän siitä. ja kas ihmetta, naisellinen nainen voi olla reilu ja fiksu ja ihana ihminen ihan omana itsenään, ei minään pikku-miehenä. Leivon pullaa ja väittelen siinä sivussa politiikasta, siinä ei ole mitään outoa.
Jos nainen ei koe itseään kotoisaksi korkokengissä tai mekossa kuten allekirjoittanut, se on ihan ok. Minun maailmaani mahtuu ulkoisesti androgyynejä naisia, jotka ropaavat autojaan ja duunaavat perinteisiä miehisiä juttuja. Odottaisin vain, että osa tällaisista naisista, juuri ne itseään jätkinä pitävät tajuaisivat myös sen, että naiseuden ei tarvitse olla vain jotain.
Lähinnä sellaiset hienohelmat, jotka ei voi sotkea käsiään. Ja ovat miten sen sanoisi hiukan uusavuttomia ja iikk ääk apua kaakottajia. Semmoset oikeen kaakottavat ja juoruilevat akat myöskin.
Turhaan kimittävät ja natkuttavat naiset saa myös pinnan kiristymään.
Minua ärsyttää
-Tyhjäpäisyys, johon kuuluu jo em. söpöily, kykeneminen keskustelemaan pelkästään kengistä ja verhoista, hihkuminen jostain "löydöstä" ja muutenkin pinnallisuus ja ulkonäkökeskeisyys.
-Välinpitämättömyys ja itsekkyys (pätee kyllä molempiin sukupuoliin), eli se minä-ensin-ajatusmalli, että kunhan itsellä on kaikki hyvin. Muiden hädästä ja maailmantilasta viis. Ja varsinkin tuollaisen aivopierun ylpeänä ääneen päästäminen. En vain voi sietää.
-Huonoitsetuntoiset naiset jotka luulevat olevansa ovelia kun testaavat viehätysvoimaansa kavereidensa varattuihin miehiin. Alkaa kiehua kun huomaan jonkun räpsyripsen keikistelevän luovan syvempiä katseita vaikka kaverin mieheen. Mies tietenkin on aivan otettu (eivät he tajua tällaisia asioita ollenkaan), ja tämä flirtti nainen yrittää tehdä keimailunsa niin ettei muut naiset muka tajua.
-Huonoitsetuntoiset naiset jotka valittavat kokoajan omasta muka huonommuudestaan tyyliin "kato nyt näitä mun makkaroita, mä oon niin läski, hyvähän sun on kun sulla ei oo tällasia". Mitä tuohon pitäisi sanoa? "Jos vaikka menisit lenkille ja jättäisit sen karkkipussin syömättä" Siihen on syynsä miksi kaikilla ei ole makkaroita! Yleensäkin ihmiset, jotka valittavat omasta elämästään, mutta eivät tee asialle mitään, ärsyttää.
-Miesten huomiosta kilpailu ärsyttää! Aina täytyy tulla kertomaan kuinka moni mies on flirttaillut päivän aikana ja laittaa aina pornoimmat vaatteet ylleen kun lähdemme yhdessä jonnekin, ettei vaan miehet tulisi minulle juttelemaan.
-Naiset jotka esittävät miesten seurassa tyhmempää kuin oikeasti ovat!
Eniten minua ärsyttää muissa naisissa kauhea tarve puuttua jokaiseen asiaan ja joillakin lähes pakonomainen tarve "ohjeistaa" muita naisia. Hyvin monet naiset omaavat tällaisia piirteitä. He eivät luota siihen, että joku muukin osaa ja kykenee tekemään asioita. Naiset käyttäytyvät kuin he olisivat äitejä muille ja heidän tehtävänsä on pitää jatkuvasti huolta siitä, että se toinen varmasti tekee kaiken (heidän mielestään) oikein ja oikealla tavalla.
Tämä ohjeistaminen näkyy erityisesti työpaikoilla (anoppi-miniä suhteissa, äiti-tytär suhteissa, myös ystävyys suhteissa), joissa nämä naiset keskittyvät oman työn tekemisen sijaan siihen, että tuojottelevat sitä mitä se vieressä oleva nainen tekee. Sen jälkeen alkaa sen toisen naisen määräily kuinka hänen pitäisi työnsä tehdä. Pahimpia ovat kovaääniset suulaat naiset, jotka ovat ottaneet asiakseen olla ns. pikkupomoja. Heidän uhreikseen joutuu yleensä se fiksu, hillitysti käyttäyvä nainen joka keskittyy omiin hommiinsa. Näillä naisilla on jonkin sortin tarve päästä alistamaan muut omaan tahtoonsa ja saada nämä tekemään kaiken heidän haluamallaan tavalla. Kaikista huvittavinta tässä asiassa on se, että nämä naiset eivät ole millään tavalla esimies asemassa tai muutenkaan siinä asemassa, että heillä olisi mitään valtuuksia ryhtyä määräilemään.
Sitten ovat vielä nämä kuittailevat marttyyrit. Joillakin naisilla on hyvin ovela tapa kuittailla kauttarantain toisille naisille. Sitten kun suorasukaisempi nainen hermostuu ja suuttuu niin tämä marttyyri nainen loukkaantuu muka hirveästi ja alkaa itkeä pillitää. Samalla teeskennellään, että ei muka itse olla ensin toiselle kuitattu ikävästi. Nämä on niitä pahimpia kiusaajia, jotka saava kiusatut näyttämään niiltä hankalilta ihmisiltä.
Ärsyttäviä asioita piisaa...
1. Pakkomielle seurustella/löytää mies/olla parisuhteessa
2. Pakkomielle mennä naimisiin jo teinistä lähtien
3. Muiden naisten näkeminen kilpakumppaneina
4. Miesten näkeminen hyvännäköisinä tai rumina. Joko tai.
5. Kun itse tustuu uuteen miespuoliseen henkilöön, ensimmäinen kysymys on: onks se hyvännäköinen?
6. Esittäminen miesten edessä
7. Epätoivoisuus
8. Itsensä alentaminen "Miehet korkeammalla kuin minä" "Kyllä mulle sellainen juoppokin kelpaisi"
9. Tekopyhyys
10. Itsensä korottaminen miehen yläpuolelle "Minun mieheni on kyllä niin tossun alla, ja siellä pysyy"
Hyypiöukkojaan hyysäävät naiset, jotka takertuvat minkälaiseen mieheen tahansa, koska eivät uskaltaisi asua yksin - jolloin voisi joutua vaikka silmätikuksi. Sitten ollaan kumminkin katkeria elämän kulumisesta lajityypillisellä tavalla, mikä aiheuttaa jatkuvaa, pahansuopaista juoruilunhalua. Miehistä voisi puhua yhtä lailla. Takertuvat toisiinsa kuin iilimadot, mutta eivät saa suhdetta toimimaan niin, että siinä voisi kasvaa ihmisenä.
- Feministiset poikatytöt, jotka eivät pysty hyväksymään sitä, että toiset meistä haluavat elää miesten kanssa ja tykkäävät mm. pyykkäämisestä ja kodinhoidosta. Haluavat lapsia ja perheen.
- Naiset, jotka ajattelevat oman elämäntapansa olevan se ainut oikea.
- Naiset, jotka kadehtivat kauniita seksikkäästi pukeutuvia naisia.
- Naiset, jotka käyttäytyvät jätkämäisesti, eivätkä voi sietää sitä että joku toinen on naisellinen.
- Ylipäätään kahdetivat naiset ovat pahimpia.
- Pätijänaiset. Ne jotka kuvittelevat olevansa joka asiassa oikessa ja ne joiden täytyy aina saada se viimeinen sana sanotuksi.
- Ymmärtämättömät empatiakyvyttömät "kovat" naiset, jotka eivät osaa samaistua toisen tilanteeseen.
"Feministiset poikatytöt, jotka eivät pysty hyväksymään sitä, että toiset meistä haluavat elää miesten kanssa ja tykkäävät mm. pyykkäämisestä ja kodinhoidosta. Haluavat lapsia ja perheen. "
Minua taas ärsyttää se, että feminismi liitetään hirveän usein miesvihaan ja poikatyttöyteen. Olen feministi, maltillinen sellainen. Se ei estä minua olemasta naisellinen nainen ja hyvässä suhteessa mieheni kanssa. Feminismi ei tarkoita miesvihaa tai pallien polkemista kuin ääripäissään. Tutustukaa hyvä naiset aiheeseen.
Ai niin, mutta jos tietty naistyyppi (ei välttämättä edellinen kirjoittaja kun en tiedä hänen toiminnastaa) tietäisi mitä feminismi on, voisi tuntua vaikealta mielistellä miehiä sillä että irtisanoutuu feminismistä. Sehän tuntuu olevan nykyisin muotia, kertoa että AINAKAAN ei ole feministi, vaikka ei oliai hajuakaan mitä koko käsite pitää sisällään.
"Minua taas ärsyttää se, että feminismi liitetään hirveän usein miesvihaan ja poikatyttöyteen. Olen feministi, maltillinen sellainen. Se ei estä minua olemasta naisellinen nainen ja hyvässä suhteessa mieheni kanssa. Feminismi ei tarkoita miesvihaa tai pallien polkemista kuin ääripäissään. Tutustukaa hyvä naiset aiheeseen."
Feminismiin liittyy niin paljon miesvihaa ja negatiivisia tunteita, joten mielestäni on erittäin typerää sanoa itseään feministiksi. Vaikka olisikin tasa-arvoa kannattava ihminen, miksi sitä pitää korostaa tuollaisella "arvonimellä" ? Eikö tasa-arvon kannattaminen ole nykyään jo ihan normaalin ihmisen toimintaa eikä sitä tarvitse korostaa millään ääriliikkeen arvonimellä?
Luki sanakirjassa mitä tahansa, miesviha on liittynyt aina vahvasti feminismiin.
Tiedän kyllä mitä feminismi tarkoittaa, mutta jotkut eivät ymmärtäneet lukemaansa? Siis yritän vääntää rautalangasta, minua ärsyttää tietyn tyyppiset feministiset naiset. Sellaiset, jotka vähättelevät kotiäitiyttä ja näkevät miehelle ja lapsille omistautuvan naisen luuserina. He paasaavaat siitä kuinka itsekkäitä lapsia tekevät naiset ovat ja vetoavat täällä harvaan asutussa suomessa mm. liikakansoitukseen.
Noo, jos luit minun aiemman kommenttini, niin saatoit tai ainakin olisit saattanut huomata että kirjoitin näin: "Minua taas ärsyttää se, että feminismi liitetään hirveän usein miesvihaan ja poikatyttöyteen."
"Hirveän usein" ei tarkoita, että sinä olisit puhunut feminismistä tismalleen, vain ja ainoastaan siinä mielessä että kaikki feministiti olisivat jonkinlaisia. Kommenttini oli jatkoa sinun kommentillesi, mutta siinä otettiin kantaa muuhunkin kuin sinun esittämääsi asiaan. Nimittäin siihen, että USEIN on tapana määritellä feminismi miesvihaksi.
Tässä ketjussahan oli tarkoitus kertoa niistä asioista mikä muissa naisissa ärsyttää, ei siitä mitä feminismi on tai ei ole. Sitä vartenhan tuolla on ihan oma palstakin olemassa :)....ja sitäpaitsi jos jonkunmielestä feminismi on miesvihaa niin hänellä on yhtälainen oikeus mielipiteeseensä siinä kuin muillakin. Liitetäänhän sovinismikin usein naisvihaan. Itse en pidä kummastaan vaan otan ihmiset vastaan ihan ihmisinä, niin miehet kuin naisetkin. Kukin taaplaa tyylillään. Toiset tykkää elää perinteisten mies ja naisroolien mukaan ja toiset ei....
Se, mitä jokin käsite teoreettisella tasolla sisältää ei kovinkaan usein korreloi käytännön toiminnan tai todellisten arvojen ja asenteiden kanssa.
Näkemyseroja liittyy myös itse käsitteen määrittelyyn, joten lopullinen siihen pohjautuva ajattelu- ja toimintamalli saattaa erota merkittävästi yksilöiden välillä.
Siitä, millä ideologisella pohjalla todelliseen tasa-arvoon tulisi pyrkiä, puhumattakaan sen saavuttamisesta, vallitsee edelleen kohtuullista suurempia näkemyseroja maailmassa - myös varsinaisten intressiryhmien keskuudessa.
^ Tämä on totta. Mikä ei poissulje sitä asiaa, että osalle naisista feminismin dissaaminen on jonkinlainen kunnia-asia. Ja juurikin siksi, että käsite "feminismi" on aika moniulotteinen, sen yksiselitteinen aliarviointi tai huonona pitäminen on melkoista idiotismia.
Idiotismia on väkisin pitää itsellään tällaista arvonimeä, jota joutuu aina selittelemään. Miksi ei voi vain sanoa kannattavansa tasa-arvoa ja jättää tuo historiallinen riekale?
Sinä määrittelet feminismin "arvonimeksi", minä en.
Sanon aina kannattavani maltillista feminismiä ja voin kyllä määritellä, mitä se minulle tarkoittaa. Juurikin siksi, että mielestäni ammun naisena omaan jalkaani, jos määrittelen feminismin kirosanaksi ja välttelen siitä puhumista. Sinulla on toki täysi vapaus suhtautua ko. aiheeseen ihan kuten lystäät, jottet joudu ainakaan tarkemmin määrittelemään, eli mielestäsi selittelemään. Minusta on ihan ok perustella, mitä ajattelee ja miksi.
Sama kun minä sanoisin, että kannatan lievästi natsismia, koska kannatan tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa.
Eikö tällöin olisi parempi vain sanoa kannattavansa tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa ja kannattavasta sukupuolten välistä tasa-arvoa?