...ensin sen piti olla vaan yhden yön juttu, tai ei oikeestaa muuta kun juttuseuraa eron kaaoksessa. No, sitten tuli vakipano-titteli ja nyt taitaa olla niin, että olen ihan pikkuriikkisen tainnut rakastuakin. Tämän ei pitänyt olla mahdollista laisinkaan, alusta asti on ollu "säännöt" selvillä; ei sitoumuksia puolin eikä toisin. Kaikki muu elämä pidetään tämän "kahden aikuisen ihmisen järjestelyn" ulkopuolella. Miten tämän kanssa nyt sitten elät...Kertokaa hyvät kanssaihmiset, onko muilla kokemuksia tilanteesta. Niin, ja toinen osapuoli ei tiedä tästä sitten mitään, älkääkä ihmeessä kertokokaan ; )
Näin pääs käymään...
eneri
32469
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
no, en mä oo kyllä kun kerran vakipanoon rakastunu. Mä luulen et sekin tykkäs musta enemmänkin, mut sössin itse koko jutun jun ylpeys ei antanut periksi olla rehellinen. Esitin kovaa gimmaa.Ja työnsin koko jäbän pois kun ahisti. Kyl ihmisten pitäisi osata heittäytyä ja puhua. Mitä siinä siiten menettää?
Toi on vähän kimurantti juttu.
Nytkin vois olla lähellä ihastua vakkariin, mut en anna ittelleni siihen mahdollisuutta. "säännöt"kun on sovittu. Panen siis sitä ja kattelen tässä sivussa josko löytyisi jotain syvempää muualta.
Minä vähän niinkuin vahingossa tapasin oikein kivan miehen eräänä iltana. Koska suhteeni on ollut mieheeni jo kauan päin v..., oli kuin tilauksesta, tämä kauan odotettu kiva juttu.
Olen tavannut vain muutaman kerran tämän miehen ja aina on ollut aivan mahtavaa. Ei kaduta pätkääkään niin kivaa on ollut ja kun tämä mieskin on aivan mahtavan kiva ja kiltti tyyppi ja hyvä vielä sänky puuhissakin.
Ehkä se menee jotenkin niin,että jos ei saa rakkautta,opettelee rakastamaan sitä mitä saa...
Vakipanostani en usko miyään sen syvempää syntyvän,vaikka hänestä vältänkin,joten toivon löytäväni jotakin vakavampaa ja syvällisempää ihan uudelta suunnalta. Sitten on aika luopua vakipanosta.