kuolema

Voihan sitä viritellä jonkin verran sukulaissuhteita niiden mukavimpien kanssa positiivisissa merkeissä jos se on mahdollista. Oma kiva työ /ala olemassa, rahallisesti pärjäisi. Ystäviä voi pikkuhiljaa haalia taustalle tai tuttuja.

Sinulla on sisko kumminkin, jonka kanssa voi jutella aina niitä näitä mukavia. Isänne on toisaalta vasta 60v ja saattaa elää vielä pitkään. Sinä olet 10 vuoden päästä 34 ja 20 vuoden päästä 44. Kyllä opiskelu ja työ selkiytyy ja rahatilanne ok. Vakio asuinpaikka. Ehkä vaimo(?) joskus.

Minulla ei ole sisaruksia eikä muutakaan. Äiti on lähemmäs 60v. Minulla ei ole yhteyksiä sukulaisiin juuri. Luotettavia ystäviä ei ole juurikaan tai ystäviä. Niitä haluaisin jostain hankkia, kun mahdollisuus tulee. Kerroppas miten minä pärjään?? On vielä sairauskin tai pari -ei liian vakavia kuitenkaan tietääkseni. :) Eräs serkkuni on minua nuorempi ja hänen äitinsä on minun äitiäni vanhempi, mutta tällä on sisarus kuitenkin ja yhteyksiä.

Mutta jos kuolisin kotiini tms. nuorempana, voisi mennä nytkin päiviä ehkä ennenkuin kukaan kysyisi miten menee.

Mutta uskon että sinä tulet pärjäämään hyvin. On muitakin aikuisia miehiä tai naisia olemassa tutuiksi jos jotain olisi. Lisäksi ystäviä. Jos oikein hirvittää niin aina on auttajia ja kuuntelijoita, sekä tukihenkilöitä. Nimettömänä livessä, netissä ja julkisesti.

En minäkään tiedä kokonaan miltä joskus tuntuu jos joku kuolee. Ehkä ne opit ja energia jää tänne. Joku esimerkki malli. Osa minusta suree asiaa ja joku osa iloitsee että toisella on siellä muualla hyvä olla. Toisaalta tuntuu lopulliselta joksikin aikaa, toisaalta tuntuu että jää tänne paljon.

En minä tiedä miten pärjään, jotenkin on selvittävä, yksin ja sitten tukeuduttava oikeasti muihin jos siltä tuntuu. Ihminen tarvitsee kumminkin jollain tapaa muita. Tuleeko jotain muuta sitten elämään -ihminen... en tiedä.

Nyt ei kukaan ole kuolemassa. Isäsi on vasta 60v. Ei kukaan meistä tiedä kauanko elää. Huomiseen vai 90v asti. Ainahan sitä toivoo nuoria vanhempia, mutta kaikilla se ei ole niin. Voi joku nuorenakin kuolla siis lapsen vanhempi.

Itsekin katson muita joilla on nuoret vanhemmat. Mutta itselläni se ei vain mene niin. Isää ei ole ollut piiiitkiin aikoihin, kuoli kun olin lapsi. Ja...

Jos en täällä voita, niin ei ollut tarkoitus. Voitan jossain muussa paljon, täällä tai muualla sitten kun vanhana kuolen itse.

Positiivisia ajatuksia, ne kantaa. Ja itse otan yhteyttä johonkin, tykkäsi tai ei jos jotain tulee, ihan yksin ei pärjää kukaan. Toivon vaan ettei moni sano ei kiitos jos tosi tilanne. Itse koitan järjestää asiani hyvin työssä jne.

Kuinka erilaista olisi isä, äiti ja sisarus. Olemassa. Äitiäkään ei elämässäni ole ollut. Näkisinkö asiat erilailla. Vähän. Välillä en osaa kuvitella sitä, nipin napin onnistun. Parempi tämä kuin perhe jossa olisi ongelmia ollut liikaa, enemmän kuin minulla.

Turha haikailla, elämässä on hyviä hienoja asioita.

Onko sille todettu siis joku vakava sairaus kun aattelet jo sitä että sittenkun se kuolee. Ite oon 14 ja mun isä 54 enkä odota sen kuolevan nyt Ainakaan 15 vuoteen,ellei jotain onnettomuutta käy.. Mut kyllä sä varmasti selviit siitä,onhan sulla sisko tukemassa jonka kanssa voitte jakaa surut

Mitennii olette nuoria? Eikö 24 v. seiso jo omilla tolpillaan? Koulutus (tai ainakin melkein valmis), duuni, oma huusholli...

Jos isukkinne ei ole just nyt kuolemaa tekemässä niin onhan sillä vielä about 15-20 v, aikaa - meinaatko että kun olet 39 tai 44 v. niin et pärjää itekses? Niihin aikoihin sun pitäs olla huolissas jo omasta eläkkeestäs. Ja siihen mennessä sulla on omia kersoja kaitsettavana.

Vai pitääkö isä teidät peräkammarissa lukkojen takana vielä 20 vuotta?

No ensinnäkään sun isäs ei ole ikäloppu, vaan hänellä voi olla vielä runsaasti vuosia edessä. Mun tätini nimittäin täytti tänään 92 vuotta ja on todella teräsmimmi edelleen. Että eiköhän se ole turha miettiä etukäteen kuinka selviäisi...koska kukaan ei tiedä lähtöjärjestystä etukäteen...ja kuitenkin asioista selviää kun on pakko..kun muuta tietä ei ole.Annetaan luonnon hoitaa asiat omalla mallillaan.

Olen kokenut siskoni kanssa samanlaista sillä meidän äidin kuolemasta tulee kohta vuosi olemme kyllä alaikäisiä joten otimme raskaasti äidin menetyksen itse olen 12 ja siskoni 10 äitipuolta emme oikein hyväksy vieläkään vaikka toukokuusta asti ollaan jouduttu olemaan isämme ja hänen kanssa emme me sentään tuppisuita olla

Miksi sinä tuollaista pohdit?
Ei isäsi ainakaan vanhuuttaan vielä kuole, hän on vielä nuori, mies parhaassa iässä.
Minun isä eli yli yhdeksänkymmenen, silti se oli hyvin surullista ja vieläkin on ikävä, vaikka hän on ollut pois jo kohta kymmenen vuotta.
Eikö olis aika korjata välit vanhemmankin siskon kanssa.Eläminen sovussa kaikkien kanssa on mukavaa.