Löysin unelmieni miehen, sellaisen, jonka kanssa tuntuu, että "tämän kanssa voin kuvitella eläväni loppuelämäni", "tästä en halua luopua", "tätä ilman en voi elää". Ja nyt... nyt tuntuu kuin tämä ihana mies valuu käsistäni, enkä pysty mitään tekemään, mitenkään estämään?
Hän sairastui pahaan masennukseen ja siihen liittyen vielä pahoihin pakko-ajatuksiin, että on tulossa homoksi. Tätä edelsi pari kertaa erektion hiipuminen hyvin alkaneen alun jälkeen, joten nyt soimaa itseään tapahtuneesta, syyllistää itseään, masentuu lisää ja noidankehä pyörii... Lääkitykset on aloitettu, mutta nyt tuli takapakkia ja itsetuhoiset ajatuksetkin on tulleet seuraksi...
Tuntuu niin pahalta, niin suunnattoman pahalta, kun ei tiedä miten toista auttaa? Tuntuu voimattomalta lääketieteen ja mielen koukeroiden keskellä, ettei tätä masennusta ja epätodellisia ajatuksia voida saada kuntoon ja saisimme jatkaa hyvin alkanutta matkaa? Vihastuttaa kertakaikkiaan! Olinkin alusta alkaen sitä mieltä, että tämä mies on liian hyvää ollakseen totta. Tässäkö se nyt sitten on? Tässäkö on nyt kiitos ja rangaistus eletystä elämästäni?!
Hän sairastui pahaan masennukseen ja siihen liittyen vielä pahoihin pakko-ajatuksiin, että on tulossa homoksi. Tätä edelsi pari kertaa erektion hiipuminen hyvin alkaneen alun jälkeen, joten nyt soimaa itseään tapahtuneesta, syyllistää itseään, masentuu lisää ja noidankehä pyörii... Lääkitykset on aloitettu, mutta nyt tuli takapakkia ja itsetuhoiset ajatuksetkin on tulleet seuraksi...
Tuntuu niin pahalta, niin suunnattoman pahalta, kun ei tiedä miten toista auttaa? Tuntuu voimattomalta lääketieteen ja mielen koukeroiden keskellä, ettei tätä masennusta ja epätodellisia ajatuksia voida saada kuntoon ja saisimme jatkaa hyvin alkanutta matkaa? Vihastuttaa kertakaikkiaan! Olinkin alusta alkaen sitä mieltä, että tämä mies on liian hyvää ollakseen totta. Tässäkö se nyt sitten on? Tässäkö on nyt kiitos ja rangaistus eletystä elämästäni?!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heipä hei
Ei sille mitään voi jos toinen sairastui masennukseen, se on vaa huono asia teille molemmille.
Ja näinhän se on , yleensä parhaimmat ihmiset sairastaa tai on sairastanut jossain vaiheessa masennusta. Ainakin näin itse tuumin.
Aika ratkaisee miten toimia, ei tuohon nyt mitään neuvoja pysty antaa.
Elämä on sellainen kuin on, ja ehkä elämä tahtoo opettaa sinulle jotakin hyvin erikoista ja ainutlaatuista kokemasi tuskan avulla.
tarinasi kuulosti liiankin tutulta, joten oli ihan pakko vastata.en kuitenkaan jaksa toistaa mun stooria ainakaan alkuosin.sen vain voin kertoa että masennusta on sellaisen ihmisen vaikea ymmärtää joka ei sitä ole itse kokenut..minä en ole.enkä siksi kai sitten oikein ymmärtänytkään koko juttua.mutta väistämätön lopputulos oli se ettei meidän ajatukset enää jatkossakaan oikein löytäneet yhteistä säveltä enää.vielä olemme yhdessä, mutta tunne ei ole enää molemminpuolista..valitettavasti.
hyvä kuitenkin että ystäväsi pääsi hoidon piiriin ja lääkitykset ym on hänelläkin alkanut.muista kuitenkin että ei pelkkä lääkitys ole avain ongelman ratkeamiseen ja tilanteen normalisoitumiseen.tarvitaan myös paljon aikaa ja paljon tukea ja rohkaisuja..tie on pitkä kummallekin ja vaikea.minä en siitä tiestä selviytynyt..tieni johtaa muualle