Oli metsä ja kulkija.Koivu joka yksin tähän metsän maisemiin eksynyt.Oli juhannus ja kulkija katseli metsän luontoa ihaili mietteissään miettikös koivu joka pääsi kulkijan ajatuksiin ,kulkija huomasi kauniin koivun vei mukana oven eteensä koivu ihasteli olemustaan ,mietti että tästä kun aika koittaa enkelin luona olen.Mutta koivu haaveissa mietti nyt kun juhannus koittaa minun täytyy näyttää syvältä hyvältä,kerran me me tässä maailmassa olemme.,pupu
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuulikannell oksilla koivun,jälkeen kesänjuhlan,
kesän nuoren,soittaa säveltä suruista,
kesänilot koivu kuihtuva nähdä tahtonut viel,
suven suloisen lämmön kokea,
ei oves pielessä kanneltansa soittaen,
vaan sydämmessäis ainoastaan,tuo riistetty koivu.