Mies saa olla perheen pää

Lieneekö provo vai joku muinaisjäänteen kirjoitus.

Mutta kaikki on hyvin jos kaikki ovat tyytyväisiä käytäntöön.

viitsi edes suuttua, niin selkeä provo tämä. :)

heh, et vaan onnistu kyllä ketään vetämään halpaan. leikkaa ne munat ensin, kasvata tissit ja hommaa joku "tom of finland" sinne himaas nahkaruoskineen esittämään "perheen päätä" ja uikuta sit tasa-arvon kamaluudesta...

joo, mä en ainakaan naisena katso sekuntiakaan itserakasta paskaa joka luulee olevansa kaiken kuningas. toki, en sitä kuvittele olevani itsekään ja kaikki on tyytyväisiä =)

mies on perheen pää ja naisen paikka on kunnioittaa miestään. MUTTA- miehen tehtävä on rakastaa vaimoaan, ja täten hän ei tee päätöksiä jotka loukkaavat vaimoa tai eivät ole tälle hyväksi. Näin meillä toimii homma. Mies tekee päätökset ja nainen on tukena. Myös minun mielestäni naisen kuuluu elää miellyttääkseen miestä. No- näiden pomottaja-naisten miehet hyppää vieraissa, meidän miehet ei. Ehkä muutkin joskus ymmärtävät että näin oli alkuperäinen tarkoitus ja hyvä niin. Me olemme onnellisia ainakin. Ihan perinteiseen lokeroon emme mahdu, koska minä käyn töissä, johtotehtävissä isohkossa firmassa, mies hoitaa kodin ja lapset. Se meni töihin jolle ekana työtä oli tarjolla. SILTI johtoasema on säilynyt ennallaan. Ja tämä ei ole provo vaikka alku ehkä olikin- epäilen kyllä-

Arvasin, että tätä epäillään kovasti provoksi. Harmi, sillä halusin ihan aidosti herätellä keskustelua siitä, että meitäkin vielä löytyy.

Siinä se nähdään, että nykyään ajattelutapaani pidetään niin uskomattomana, että heti leimataan provoilijaksi:(

Ihan vakavissani aikaisemman kuitenkin kirjoitin. Mikään muinaisjäännekkään en katso olevani, ja ikääkään ei minulla ole vielä kolmeakymmentäkään.

Mukavaa kuitenkin lukea, etten täysin yksin ajatusteni kanssa ole.

Joo, meilläkin mies tulee siistiin kotiin, pyykit pestynä, ruoka valmiina (jos olen aamuvuorossa).Erona vain se, että olemme uusioperhe, ja minä käyn töissä.Kun minulla on iltavuoro, ei ole ruoka valmiina minulle, vaan mies kyselee mitä syötäisiin, kun tulen 22.00 jälkeen kotiin....
Asumme minun kodissani, ja miehen lapset käyttävät asuntoani isänsä tapaamiseen...
Miehen mielestä kuitenkin hänen pitäisi saada päättää mitä tehdään ja milloin.Koska hän on "isäntä" talossa. Kuinka paljon minun vielä pitäisi oikein venyä, kun mikää ei riitä?
Olen miehelle sanonut että silloin hän on perheenpää kun vain hän käy töissä ja tuo elannon perheelle.Ei ennen!

"Minä ainakin huolehdin mielelläni siitä, että mies saa tulla töistä siistiin kotiin, vaatteet ovat pestyinä ja silitettyinä, ruoka valmiina ja mies saa ansaitsemansa lepohetken töiden jälkeen."

Tähän yhdyn mutta kaikki muu olikin sitten miehen ylenpalttista palvomista. En koe että kummankaan tulee olla suhteessa palvelijana, tai perheen päänä vaan todellakin tasa-arvoisina kumppaneina.

Tiedätkö,olen muuten täysin samaa mieltä asioista kanssasi paitsi että hiustyylistä päätän itse.Vaikkakin sekin on miehelleni mieluisa.;o)
Tällä hetkellä olen kotiäiti,enkä miellä passaavani miestäni vaikka "pidänkin häntä hyvänä".Ja on Raamatun mukaista että mies ON perheenpää.Ja on äärettömän levollista elää huolehtivaisen miehen kanssa,jota vielä rakastaa täydestä sydämestään.
Olen samaa mieltä siitä tasa-arvosta...se on mennyt jo liian pitkälle.

Minusta on näyttänyt siltä, että parhaiten kestää ne suhteet, joissa on molemmat yhtä arvokkaita ja aidosti läheisiä.

Siis sinulleko seksi on velvollisuuden hoitamista sen takia että miehellä on halut? Sinullako ei niitä haluja ole? Ehe ehe. Jos minulla ei haluja olisi, en varmasti seksiä harrastaisi, enkä edes olisi miehen kanssa vaan asuisin yksin.

Jos mies on vieraisiin menevää sorttia, hän menee, vaikka tyrkyttäisit päälläsi seisoen vittuasi miehen naamaan. Naisen alistuvaisuus ei takaa miehen uskollisuutta. Ja mitä sillä uskollisuudella edes tekee, jos kerran et itse seksiä halua (tai sen kuvan tekstistäsi saa) vaan annat sen takia, että mies ei menisi vieraisiin. Haloota!!!

Mutta sinä ilmeisesti asut miehesi kämpässä ja hän tienaa rahat talouteen. Sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin piipittää ja alistua ja antaa pillua kun toisen tekee mieli. Ei kateeksi käy, ei.

Meillä minä olen lasten kanssa kotona ja mies tienaa rahaa töissä. Hän maksaa yhteisestä asunnostamme kaiken ja minä ostan ruuat. Jos omat rahani loppuvat, saan mieheltäni rahaa. Mies tekee päätökset pääosin meillä, monesti kyllä olemme samaa mieltä asioista. Jos mieheni haluaa lähteä jonnekkin, hän vaan ilmoittaa lähtevänsä, sama koskee myös minua, voin lähteä jonnekkin, jos haluan, eikä minun tarvitse pyytää lupaa. Poikkeuksena on, että minä otan nuorimmaisen aina mukaani, ja jätän vanhemmat lapset isälle jos eivät tahdo mukaan.

Meillä mies on perheen pää, hänellä on ylin auktoriteetti. Jos mieheni sanoo EI, niin se sitten on ei. Kunnioitan miestäni ja hän kunnioittaa minua. En jaksa joka päivä siivota ja tehdä ruokaa valmiiksi, kun hän tulee kotiin. Yritän kuitenkin pitää kodin jossakin kunnossa, että mahtuu kävelemään edes.. Ei mies koskaan ole valittanut huonosta ruuasta tai sotkuisuudesta, hän ymmärtää, että päätehtäväni on kasvattaa lapsia.

Ja sehän se ero onkin, mies on perheen pää, mutta minä kasvatan meidän lapset. Tottakai mieskin nyt jotenkin osallistuu, mutta hän on 11 tuntia päivässä poissa, niin eiköhän se päävastuu ole minulla. Ja näin on hyvä. En minä oleta, että mieheni siivoisi meillä viikonloppusiivouksen tai tekisi ruokaa kun tulee kotiin. Enhän minäkään vaihda autoihimme renkaita tai korjaa, jos jokin menee rikki. Lapsilleen hän on ihan normi isä, jonka kanssa tehdään isäjuttuja. Naiset olettaa, että miehet tekee naisten töitä, mutta eivät itse ole valmiita tekemän miesten töitä. Paitsi nykyyän liian monet miehet ja naiset ovat niin saamattomia/avuttomia/laiskoja, että kaikkeen pikkuhommaankin palkataan ammatti-ihmiset tekemään.

Tasa-arvoisuus tulee siitä, että molemmat ovat tyytyväisiä osaansa. En minä elä miellyttääkseni miestäni, enkä ole alistettuna kotiorjana, uskallan sanoa mielipiteeni ja se kuunnellaan vaikka mies asiat päättääkin. Minulle ainakin tulee hyvä mieli, että mieheni on hyvällä tuulella ja viihtyy kotona. Jos jokapäivä nalkuttaisin että "koskaan et tee mitään hoida lapset ja tiskaa mä lähen nyt baariin heipparallaa" niin kauanko mieskään jaksaisi sitä. Eri asia, jos molemmat käyvät töissä tuon ruuanlaiton suhteen, ehkä silloin ruuan voisi tehdä se, joka on ekana kotona. Paitsi naiset monesti tekee parempaa ruokaa kuin miehet, en minä ainakaan tykkää kovasti mieheni pöperöistä. Mutta siivous on naisten hommaa ja lasten hoito, miehillä on perinteiset fyysiset ja erityistä taitoa vaativat työt. Monissa tuttavaperheissä jatkuvasti riidellään ja erotaan, kun jatkuvasti pitää riidellä kuka tekee ja mitä. Lapsia ei kasvata omat vanhemmat vaan hoitopaikan tädit, ja kotona lapset kuulee riitelyä. Perinteet kunniaan, niin on paras. Valitettavasti näyttää siltä, että me perinteiset naiset olemme nykyään katoava kansanlaji..

mieltä.

Vaikka tällä hetkellä olen kotiäitinä ja nautin siitä, minulla ei ole aikomustakaan jäädä loppuelämäkseni kotiin. Niin kauan kun olen kotona, mies saa (yleensä) tulla töistä siistiin kotiin, ottaa puhtaat vaatteet valmiina kaapista ja jos hyvin käy, ruokakin on valmiina pöydässä. Lepohetkiä tarvitsemme molemmat. Työelämään palattuani kotityöt eivät voi jäädä yksin minun harteilleni, kuten ns. miesten työt eivät ole koskaan olleet yksin miehen harteilla. Naimisiin mennessämme lupasin paljon, mutten koskaan ryhtyväni ilmaiseksi piiaksi miehelle, jolla itselläänkin on kaksi toimivaa kättä.

Minä olen opiskellut itselleni ammatin, hankkinut koulutustani vastaavan työn ja kouluttautunut lisää ylläpitääkseni ja kehittääkseni ammattitaitoani. Miksi heittäisin kaiken sen vaivannäön ja työn hukkaan? Aion todellakin olla itsenäinen nyt ja tulevaisuudessa, pysyä kiinni työelämässä, ansaita "omaa" rahaa ja osallistua perheen päätöksentekoon tasavertaisena miehen kanssa. Sillä mitä tapahtuu, jos mies jonakin päivänä haluaakin erota, sairastuu vakavasti tai kuolee? Mitä minulle ja lapsilleni silloin tapahtuu, jos olisin omistanut elämäni miehen miellyttämiselle ja palvelemiselle?

Päätöksenteon jättäminen yksin toisen harteille merkitsee helposti sitä, ettei itsellä olekaan tietoa siitä, miten kaikki on järjestetty. Eron tai kuoleman sattuessa onkin sitten aikamoinen urakka ryhtyä ottamaan asioista selvää. Samoin töiden jakaminen mustavalkoisesti miesten ja naisten töihin saattaa merkitä puutteellista osaamista tärkeissä asioissa.

Minusta nainen on itselleen ja lapsilleen vastuussa siitä, että kykenee huolehtimaan omasta ja perheensä hyvinvoinnista myös ilman miestä.

Olet käsittänyt tasa-arvon aivan väärin. Se ei poissulje sitä, etteikö mies voisi olla perheen pää, jos molemmat niin haluavat. Nainen voi olla nainen ja hyvin perinteinen, jos hän niin haluaa; tätä on tasa-arvo eli jokainen voi sukupuolestaan huolimatta olla ja tehdä sitä, minkä kokee omakseen.

Käsittämätöntä on, että tasa-arvon piikkiin pannaan kaikkea mahdollista asiaa, joka ei mene niin kuin itse toivoisi.....Tasa-arvoa on myös se, että ymmärrä erilaisia tapoja elää.

""Uskon, että jos useammat naiset kunnioittaisivat miestään, niin, että antaisivat heidän olla perheen päänä, ei miesten tarvitsisi hakea miehiselle itsetunnolleen pönkitystä vieraista. ""

Päinvastoin. Valta-asema ajaa miehen vieraisiin. Sehän nähdään jo valtaapitävistäkin. Mies pitää alistaa. Tossun alla on paras paikka

Mua etoo kyllä niin pahasti tää " mies on perheen pää -juttu ".

Siis miään asia maailmassa, ei mikään, saisi oikeasti tehdä kummastakaan sukupuolesta arvovaltaisempaa kuin toisesta.
Sen tiedän että en koskaan itse suostuisi tuohon, se on aivan varma.

Tosin minulla ei ole minkäänlaista oikeutta arvostella toisten ihmisten harkintaa.
Alkoi vaan pahasti ahdistamaan tää juttu.

Elämä on mielestäni aivan liian lyhyt, että sen käyttäisi jo kauan sitten omaksuttuihin ajattelutapoihin, sillä paljon mielenkiintoisempaa ja kehittävämpää on ajatella itse. Mies perheen päänä ei voi millään perustua kriittiselle arvionnille vaan omaksutulle ajattelulle sukupuolten erilaisuudesta ja sen mukaisista toimintatavoista. Ahdistaa.