Mitä ajattelet tyttöystäväsi olevan sinulle, mies? Onko hän vain vakituinen ja varma pano? Pidätkö häntä kumppaninasi, jonka kanssa haluat vilpittömästi jakaa arkisetkin asiat? Vai onko hän ehkä "pakollinen paha" tyyliin: "kun kavereillakin on niin miksei minullakin"? Ehkä näyttelyesine ja "edustusvaimo"?
Odotan eri-ikäisten miesten ja poikien kertomuksia..
Odotan eri-ikäisten miesten ja poikien kertomuksia..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hän oli kumppani, paras ystävä, rakkain ihminen, se kenen vierestä halusi herätä joka aamu ja se kelle ei toivonut mitään pahaa tapahtuvan. Vaan tapahtui silti, ja erittäin epäsuotuisten olosuhteiden johdosta emme ole enää yhdessä... surullista.
jonkinlaista vastausta kirjoittaisin, varsinkin kun eri-ikäisiä vastauksia toivotaan. Eli olen 19-vuotias nuorukainen, seurustellut vakituisesti saman ihmisen kanssa (yhdellä tauolla) kohta kaksi ja puoli vuotta. Emme kuitenkaan asu saman katon alla, emmekä ole muuttamassakaan (ainakaan hetkeen).
Minun tyttöystäväni on minulle ennenkaikkea kumppani, rakastettu. Joku jonka kanssa voi jakaa huolia ja ajatuksia, keskustella, syli johon voi käpertyä. En tietenkään voi kiistää ajatelleeni joskus myös ihan elämään itseensä liityviä etuuksia, kuten säännöllistä seksiä. Mutta ne ovat bonuksia, eivät syitä. Sosiaalinen paine on ollut meilläpäin enemmän toiseen suuntaan, muttei se ole paljoa mihinkään vaikuttanut.
jonkinlaista vastausta kirjoittaisin, varsinkin kun eri-ikäisiä vastauksia toivotaan. Eli olen 19-vuotias nuorukainen, seurustellut vakituisesti saman ihmisen kanssa (yhdellä tauolla) kohta kaksi ja puoli vuotta. Emme kuitenkaan asu saman katon alla, emmekä ole muuttamassakaan (ainakaan hetkeen).
Minun tyttöystäväni on minulle ennenkaikkea kumppani, rakastettu. Joku jonka kanssa voi jakaa huolia ja ajatuksia, keskustella, syli johon voi käpertyä. En tietenkään voi kiistää ajatelleeni joskus myös ihan elämään itseensä liityviä etuuksia, kuten säännöllistä seksiä. Mutta ne ovat bonuksia, eivät syitä. Sosiaalinen paine on ollut meilläpäin enemmän toiseen suuntaan, muttei se ole paljoa mihinkään vaikuttanut.
Niin itse elän avoliitossa ja olen elänyt 1,5 vuotta.
Minulle avovaimoni on elämäni läheisin ihminen.
Kun nyt ajattelen avovaimoani silloin kun hänet tapasin ja nyt, tuntuu kun kyse olisi eri ihmisistä, koska nyt tuntuu siltä, että olisin tuntenut hänet aina.
Minulla on ollut ennen häntä jonkin verran "tapauksia". Nämä saivat minut vähän kyyniseksi naisia kohtaan, mutta avoni muutti tämän asian.
Ajattelen hänen olevan paljon parempi ja "ylempänä" kuin suurin osa nykynaisista.
Muutama aikaisempi tyttöystävä tosiaan oli minulle vain "vakipano", mutta sittenkun oikeesti tapaa ihmisen, mikä jollakin tavalla syvästi vaikuttaa ja vakuuttaa niin jotenkin sitä itse jo kokee, että tämä ihminen ansaitsee minun parhaan yritykseni.
Todellinen ihana ja hieno nainen, sellainen mihin mies voi rakastua on sellainen, joka saa miehen katsomaan itseensä ja miettimään, miten minä voin muuttaa elämääni ja asioitani ollakseni tuon naisen arvoinen. 8)
Hän on mun hellyyden kohde jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut.
Minäkin olen miettinyt tuota samaa kuin Neiti Y, joten tähän tarkentava kysymys: onko tyttöystävä / avovaimo / vaimo samalla ystävä?
Exäni sanoi joskus, että en ole hänen ystävänsä, olen hänen avovaimonsa! Hänelle siis seurustelu ja ystävyys olivat toisensa poissulkevia asioita, mikä minusta kuulosti oudolta. (Lisäksi hänen arvomaailmassaan ystävät tulivat ennen avovaimoa, mikä taas on toinen juttu...) Minun mielestäni seurustelukumppani on samalla myös ystävä.