Paljon puhutaan nykyään miesten väkivallasta, siitä kuinka avuttomia naisia pahoinpidellään parisuhteissa, mutta puhutaanko naisten
harjoittamasta henkisestä väkivallasta ollenkaan? Mielestäni tässä ei oo vähäisemmästä asiasta kyse, vaikka uhrille ei näkyviä mustelmia tulekaan.
Tässä maassa on varmaan useita kaltaisiani nuoria miehiä, jotka eivät ole psyykkisesti aseistautuneita naisten hyväksikäyttöä vastaan.
Mun on vaikeaa ymmärtää sitä johdonmukaisuutta ja julmuutta mihin jotkut heistä, usein päälle päin ihan tavalliset naiset, kykenevät nähdessään tilasuuden toisen vahingoittamiselle.
Tässä lohduttaa ainoastaan se, että ehkä joillekin näistä psykopaateista myöhemmin ilmestyy omatunto ja he tajuavat millaista vahinkoa ovat saaneet aikaan. Toisaalta kun tälläiset tapaukset tulevat ilmi harvemmin, jos koskaan, niin meno voi jatkua vaikka hautaan asti.
Muille paria hakeville miehille: olkaa varuillanne, liikkeellä on hirviöitä enkelin asussa. Jos teitä alkaa epäilyttämään deittailemanne naisen motiivit, niin todennäköisesti se on aiheellista. Älkää tehkö itestänne uhria, älkääkä ryhtykö luottavaiseksi liian helposti, edes kuukausia kestäneen tuttavuuden jälkeen. Jos joudutte uhriksi, puhukaa kokemuksistanne, älkää haudatko sitä.
harjoittamasta henkisestä väkivallasta ollenkaan? Mielestäni tässä ei oo vähäisemmästä asiasta kyse, vaikka uhrille ei näkyviä mustelmia tulekaan.
Tässä maassa on varmaan useita kaltaisiani nuoria miehiä, jotka eivät ole psyykkisesti aseistautuneita naisten hyväksikäyttöä vastaan.
Mun on vaikeaa ymmärtää sitä johdonmukaisuutta ja julmuutta mihin jotkut heistä, usein päälle päin ihan tavalliset naiset, kykenevät nähdessään tilasuuden toisen vahingoittamiselle.
Tässä lohduttaa ainoastaan se, että ehkä joillekin näistä psykopaateista myöhemmin ilmestyy omatunto ja he tajuavat millaista vahinkoa ovat saaneet aikaan. Toisaalta kun tälläiset tapaukset tulevat ilmi harvemmin, jos koskaan, niin meno voi jatkua vaikka hautaan asti.
Muille paria hakeville miehille: olkaa varuillanne, liikkeellä on hirviöitä enkelin asussa. Jos teitä alkaa epäilyttämään deittailemanne naisen motiivit, niin todennäköisesti se on aiheellista. Älkää tehkö itestänne uhria, älkääkä ryhtykö luottavaiseksi liian helposti, edes kuukausia kestäneen tuttavuuden jälkeen. Jos joudutte uhriksi, puhukaa kokemuksistanne, älkää haudatko sitä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ketään ei voi kukaan omistaa.
Stressin määrä on viimeaikoina ollut todella korkealla ja aloin jo oireilla. Olen aina luullut että johtuu töistä, mutta stressi jatkui vain vaikka töissä helpottikin. Aloin sitten miettiä mistä voisi johtua ja tajusin että olen ollut kotona jatkuvasti syyllisyyden tunnossa. Eli aina on ollut jotain huomauttamista jostain, joskus aiheellista mutta useimmiten jotain sivuseikkoja. No meikäläinen on stressaavaa sorttia ja sellainen että haluan aina miellyttää toista niin noidankehä on valmis koska toinen osapuoli on tajunnut tämän ja käyttää sitä sumeilematta hyväkseen. En tiedä kauanko tätä jaksaa ja kuinka tästä tilanteesta edes pääsisi pois tai saisi sitä paremmaksi... :( Tuo oireilu alkaa jo heijastua töihinkin ja olen joutunut olemaan pois töistäkin tämän asian kanssa, nyt tajuan kuinka jotkut miehet päätyvät syrjäytyneiksi vaikka ovat töissä ja avioliitossa kaiken näyttäessä ulospäin hyvältä.
tekeekö se sen tahallaan vai ei. Itse olen kyllä sitä sorttia etten helposti näytä jos rasitun/loukkaannun jostain. Nyt koko homma voitaisiin kääntää minun syykseni kun en puhu, mutta jos olen yrittänyt puhua asioista minun mielipiteet on lytätty aina heti ja sitä on pidetty vääränä jos kritisoin jotain.
Tuntuu siltä kuin puolisoni olisi todella hyvä manipuloimaan minua ja taitaa omata narsistisia piirteitä. Olen mm. joutunut tämän suhteen aikana melkein täydelliseen sosiaaliseen eristykseen. Toki minulle on tolkutettu että voin mennä ja tulla niinkuin tykkään, mutta tässä ei käytäntö kohtaa teoriaa. Jos olen lähdössä jonnekkin ilman häntä siitä seuraa päivien kiukuttelu joka huipentuu erolla uhkailuun tai joissain tapauksissa jopa tavaroiden pakkaamiseen. Ainoastaan työ on poikkeus ja nykyään töissä olo tuntuukin lomailulta, tosin työssäkäynnistäkin on viimeaikoina alettu kuitteilemaan ja ilmeisesti hän toivoisi että ottaisin enemmän vapaata töistä, mutta kun se vanhempien kullannuppu joka ei ole ikinä oikeassa työpaikassa ollut päivääkään ei tajua että sellaisesta lentää helposti pihalle.
Viikonloput ovat aika ahdistavia, mutta pääseehän silloin yleensä varttiksi johonkin, oi että se onkin luksusta jos käyn esim. viemässä lottokupongin kioskille, kokonainen 20 min ihan omaa aikaa. Säälittää kun ajattelee kuinka vaapaaksi sitä tunsikaan itsensä 2v sitten, mutta toisaalta olin sillon myös yksinäinen ja yksinäisyyteen palaaminen pelottaa minua tosi paljon :(
otetaan. Jos täällä nainen kirjoittaa jostain pikkuasioista on heti monia tukemassa ja neuvomassa, mutta kun mies puhuu tälläisestä asiasta joka on todellinen ongelma ei kukaan viitsi kummemmin edes kommentoida.
Eikä miehet naisia. 90% tämän palstan lukijoista on varmaan naisia. Epävarmassa tilanteessa ihminen on uskollinen sukupuolelleen :-)
Oletko ajatellut. Vaimosi valitsi sinut juuri siitä syystä, että olet yksinäinen ja kiltti. Varmaan hän laskelmoidusti ajtteli, että sinua on helppo manipuloida ja hallita.
Nyt sinun kannattaa miettiä kumpi parempi vaihtoehto. Yksin olo vai elämää vaimosi holhouksessa.
Olen joskus funtsannut, että mikä oikein johtaa tällaiseen suhteen dynamiikkaan. Siis siihen, että mies antaa vaimon hyvin julmallakin tavalla jyrätä itsensä eikä osaa lähteä selvästi sairaasta suhteesta, joka jopa vaikeuttaa omaa elämää kaikella tavalla.
Eikös näissä ole useimmiten tilanne sellainen, että kiltti mies tapaa tomeran ja päättäväisen naisen, johon rakastuu ja pari menee naimisiin. Alussa on mukavaa, kun on nainen joka tietää mitä tahtoo. Haavekuva elää voimakkaana. Ajan oloon tämä ihana nainen muuttaa miehen silmissä muotoaan kuvainnollista kaulinta heiluttavaksi Justiinaksi - ja mies itse Pekka Puupääksi.
Niin se vaan on, että hyväluontoisten, vähän ujojen ja lempeitten miesten olisi hyvä keskittyä kiltteihin ja lempeisiin naisiin.
toimii. Ihminen, tässä tapauksessa nainen, valitsee vaistonvaraisesti itselleen miehen, joka on hyväluontoinen, vähän ujo, ehkä yksinäinen, sellainen muokattavissa oleva täydellinen uhri. Ensin on kivaa ja mukavaa, mutta vähitelleen alkaa miehen koulutus. Lopulta ei miehessä ole enää mitään arvokasta, hyvää eikä miellyttävää, mutta irtikään ei voi päästää. Kuka silloin enää olisi likaämpärinä ja kuka siihen paremmin sopisikaan kuin täydellisen syyllistetty mies, joka on niin lamaantuntunut ettei osaa toimia omaksi parhaakseen ja irtautua tilanteesta. Syyllisyyttä on liiaksi, koska kaikki on miehen vika.
no tuota ovat myös naiset kokeneet miesten aiheuttaessa pahaa mieltä,huonoa itsetuntoa,henkisiä arpia jne.silti naisilta kysytään siinä vaiheessa jos mies on pettänyt tai pahoinpidellyt naista että mitäs sinä nainen itse teit ensin,ihan niinkuin miehessä ei olis syytä ollenkaan(?!). nainen jos annattaa samalla mitalla takaisin niin hän on psykopaatti ja synnystään ilkeä ihminen ja kauhea noita.naiset jos pettävät he ovat huoria ja jakorasioita,mies jos pettää hän on tosi äijä ja mahtisonni ja kaikkien kaveri(!?). ok on niitä ilkeitäkin naisia ja ilkeitä miehiä.joten eipäs yleistetä naisissakaan. nytten tiedätte miltä tuollainen käytös naisista tuntuu.
Henkinen väkivalta on monesti todella julmaa.
Eikä siitä valitettavasti mitään rangaistuksia saa, vaikka murjoisi toisen kuinka pahasti hyvänsä.
Ellei sitten usko karmaan.
Eiköhän näitä ole Suomessakin aika paljon. Mullakin on tuttavapiirissä pari naista, joista huomaa heti kun suunsa aukasevat, että he pitävät jotenkin oikeutenaan "jyrätä" miehensä. Viaton vitsailu aiheesta ei oikein peitä sitä tosiasiaa, että omassa asenteessa olis korjattavaa...