Ihan ensimmäiseksi.. Asiallisia vastauksia kiitos.
Olen ajautunut suhteeseen varatun miehen kanssa, ollaan vietetty viime ajat erittäin tiiviisti yhdessä. Ja tunteet tuntuvat molemminpuolisilta.
Mies puhunut erosta avokkinsa kanssa ja tiedän, ainahan näitä luvataan kakkosille.. Mutta onko kenelläkään positiivisia kokemuksia. Onko suhteenne onnistunut, jos mies on eronnut "ykkösestä"?
Olen ajautunut suhteeseen varatun miehen kanssa, ollaan vietetty viime ajat erittäin tiiviisti yhdessä. Ja tunteet tuntuvat molemminpuolisilta.
Mies puhunut erosta avokkinsa kanssa ja tiedän, ainahan näitä luvataan kakkosille.. Mutta onko kenelläkään positiivisia kokemuksia. Onko suhteenne onnistunut, jos mies on eronnut "ykkösestä"?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miten vietät miehen kanssa aikaa, kun hänellä on kerran avovaimo ?
Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska olen omaa avomiestäni potkimassa pihalle vaikka ei millään meinaa lähteä.
Epäilen jotain ja mietin vaan että miten te varattuja tapailevat yleensä tapaatte.
En kysy pahalla vaan haluan vaan tietää.
Olen kärsinyt pettävästä miehestä jo pitkään ja haluan hänet nyt "kiertoon".
On matkatyö, eli siis asuu melkeinpä osittain luonani.
En tiedä sitten kuinka muilla..
Ja sinä ap oletat, että tämä mies sitten sinun kanssasi liittoutuessaan muuttuisi ykskaks uskolliseksi aviomieheksi, vaikka matkatöitään jatkaakin.
Jatka toki suhdetta, jos se sellaisenaan sinua tyydyttää, mutta älä turhaan koeta siitä vääntää mitäään muuta kuin sitä mitä se on: satunaista seksiä vaihtelunhaluiselle (ukko)miehelle ja seksin tarpeessa olevalla (sinkku)naiselle!
Tässäpä minun tarinani
Suhteeni varattuun mieheen alkoi viime kevättalvena eräällä keskustelupalstalla. Meidän oli heti helppo keskustella toistemme kanssa, niin hyvistä kuin pahoistakin asioista. Tunnelataus oli valtaisa ensimmäisistä Chat-kontakteista lähtien. Pikkuhiljaa kuukausien kuluessa vaihtuivat valokuvat, henkilökohtaiset tiedot, puhelinnumerot ja lopulta puolenvuoden kuluttua ensi"kohtaamisesta" tapasimme oikeasti. Siihen mennessä tiesimme toisistamme "kaiken" mitä sähköisesti voi toisilleen kertoa. Ensitapaamisesta lähtien oli selvää se että välillämme oli suunnatonta fyysistä ja henkistä vetovoimaa. 1,5kk tapaamisemme jälkeen mies erosi vaimostaan ja yhteiseloa meillä on nyt takana kohta 6kk. Suhteemme on täynnä rakkautta, huolenpitoa ja välittämistä. Molemmat saamme nyt tästä suhteesta sitä mitä olemme aina kaivanneet. Tiedän että yhteinen aikamme on vielä kovin lyhyt ja että asiat voivat muuttua, mutta en mieti sitä nyt koska tiedän että olemme molemmat nyt onnellisia ja se on kaikkein tärkeintä.
Uskonkin siis että jos tällaisessa tilanteessa mies tekee ratkaisunsa nopeasti (n.6kk max.) kyse on rakkaudesta... jos taas venuttaa ja vanuttaa päätöstään, lienee turha jäädä odottelemaan, mutta tämä siis vain minun mielipiteeni ja uskomukseni.
Olen samassa tilanteessa kanssasi. Olen sinkku ja tapailen naimisissa olevaa miestä. Tuttavuutemme alkoi chatissa, ihan samaan tyyliin kuin edellisenkin kirjoittajan on alkanut. Toki me tapasimme jo 3 viikon chattailun jälkeen. Tunnemme suurta vetoa toisiimme sekä henkisellä että fyysisellä tasolla. Mutta meidän suhteemme on tähän asti ollut pelkkää seksiä ja minun luonani. Enkä oleta, että hän jättäisi perhettään ja alottaisi suhteen kanssani. En varmaan itsekään halua sellaista.
Mutta koen kyllä aika pahaa omantunnon tuskaa, koska tuntuu siltä kuin houkuttelisin häntä tähän pahuuteen. Olenkin vakavasti harkinnut, että suhde pitäisi lopettaa...
Minäkään en olettanut enkä toivonut missään vaiheessa yhtään mitään, enkä ikinä uskonut sekaantuvani varattuun mieheen. Tiedän että sen puolen vuoden aikana kun kontaktoimme vain sähköisesti olisimme voineet tehdä erilaisia päätöksiä, olla Chattaamatta, mailailematta, tekstailematta, soittelematta, olisimme voineet valita toisin... jos olisimme niin halunneet. Olisimme voineet olla sopimatta tapaamisemme tai olisimme voineet jättää sen siihen yhteen kertaan. Podin todella huonoa omaatuntoa, koska tiesin että lopputuloksena olisi rikkinäinen/ rikkinäisiä ihmisiä, sitä en vain tiennyt kuka/ketkä niitä loppupeleissä olisi. Nyt kun tilanne on rauennut voin todeta että meitä rikkinäisiä tuli kolme, mutta kahdella meistä on toisemme, saamme tukea toisistamme, yksi jäi yksin, ilman lohtua ja tukea, se kaikista rikkinäisin. Loppujen lopuksi tilanne on kuitenkin se että kolmesta onnettomasta ihmisestä tuli kaksi onnellista ihmistä monen sattuman ja mutkan kautta. Viime aikoina onnellisuuttamme on lisännyt tieto siitä että meistä kolmesta myös sen kolmannen elämään paistaa aurinko uuden rakkauden myötä, eli lopputuloksena taitaakin olla neljä onnellista ihmistä.
Tosi hienosti sanottu ja päätelty. Mukavaa, että näinkin voi käydä. Onnea teille kaikille..
En vaan voi olla varma, että minun tapauksessani kävisi näin, tai tulisi edes yhtä tai kahta onnellista, neljästä nyt puhumattakaan.
ei se eroa. Yksinkertaisesti siitä syystä ettei kukaan halua että näyttäisi paljon haukutulta petturilta. tosi on. Jos jättää taas avokkinsa niin teidän suhteessa sä tulet itse mittimään monet kerrat sitä että onkos se sua kohtaan uskollinen kun on edellistäkin pettänyt sun kanssas. hmm...
Mistä voit olla varma että hän on todellakin puhunut siitä avokkinsa kanssa. minulle jos olisi puhuttu tuollaisesta. niin olisin ajanut jo ukon pellolle. en usko että kukaan jää roikkumaan mieheen joka "suunnittelee eroa"
Minä joka olen uskollinen, enkä koskaan kuvitellut että koskisin varattuun mieheen. Itse silloin sinkkuna kuitenkin lankesin. Jees, ihanaa seksiä, ei sitoutumista, salaisia treffejä hotelleissa....mutta, itse en pystynyt kestämään sitä nöyryytystä, että se vaimo on kuitenkin ykkönen, en minä. En voinut soittaa kun halusin, ei voitu käydä julkisesti missään yhdessä jne...kun se muutaman kerran iski tajuntaan ja huomasin että tunteeni ovat vaarallisen voimakkaat miestä kohtaan, irroittauduin...itseni takia, en halunnut nöyryyttää itseäni, tai satuttaa. Turha kerjätä ikävyyksiä tarkoituksella, nämä tietyt miestyypit ovat hyvin taitavia, ja saavat sinut uskomaan ehkä hetken muuta, mutta totuus on toinen, olet vain huvia! Kestätkö sen?