Jollain tapaa kuullostaa tutulta tarinalta, mutta omalla kohdallani painopiste menee juuri tuohon peiliin katsomisen tarpeeseen. Eli minulla on jokaisessa suhteessani ollut se, että etsin täydellisyyttä. Aina on ollut joku vika kumppanissa.
Nyt takana seurustelua vuoden verran ja kyseiset "pahat ajatukset" tulivat ilmoille heti sen alkuhuuman jälkeen. Kumppanini on 4 vuotta minua nuorempi ja parasta mitä minun elämälleni on tapahtunut.Intohimoa ja rakkautta on. Ei ole mitään syytä siis valittaa.
No, jotta perinteinen täydellisyyden etsiminen toteutuisi, niin jostain helvetin syystä olen nyt työstänyt sellaista, että haluaisinko/tarvitsisinko itselleni vanhemman kumppanin??!! Aivan, kuullostaa järjettömältä, sillä kuten sanottua tästä suhteestamme ei puutu mitään. Ei ole asiaa tai elementtiä, jota enemmän tarvitsisin tai kaipaisin.
Siitä huolimatta tämä "millainen olisi minua vanhempi nainen, rakastaisinko eri tavalla, tarvitsisinko häntä eri tavalla jne jne". Sen verran olen asioita onnekseni järkeillyt, että omalla kohdallani tämä täydellisyyden hakeminen perustuu ihan lapsuuden juttuihin. Sen tajuaminen kesti pitkään, mutta keskustelut eri ihmisten kanssa auttoi.
Mitä vanhempi kumppani voisi elämääni tuoda, mitä nykyinen ei? Vastaamalla tuohon "ei mitään" olen aina tuota asiaa työstänyt. Koen, että tarvitsen/haluan kumppaniltani aika ajoin myös sellaista "äitimäistä" otetta, eli tunnetta että kumppani pysyy vahvana ja tukee vaikeina aikoina. Huvittavinta koko hommassa on se, että nykyinen tyttöni tekee juuri noin, mutta ilmeisesti tuosta 4 vuoden ikäerostamme minun on vaikea asennoitua/huomata sitä. Ja sitten alkavatkin jälleen ne "olisiko vanhempi kumppani parempi?"-kysymykset.
Mielipiteitä?
ps. Minkä hintaisia psykologit/psykiatrit ovat? Jos kävisi ihan ammatti-ihmiselle juttelemassa, koska tästä suhteesta haluan pitää kiinni.
Nyt takana seurustelua vuoden verran ja kyseiset "pahat ajatukset" tulivat ilmoille heti sen alkuhuuman jälkeen. Kumppanini on 4 vuotta minua nuorempi ja parasta mitä minun elämälleni on tapahtunut.Intohimoa ja rakkautta on. Ei ole mitään syytä siis valittaa.
No, jotta perinteinen täydellisyyden etsiminen toteutuisi, niin jostain helvetin syystä olen nyt työstänyt sellaista, että haluaisinko/tarvitsisinko itselleni vanhemman kumppanin??!! Aivan, kuullostaa järjettömältä, sillä kuten sanottua tästä suhteestamme ei puutu mitään. Ei ole asiaa tai elementtiä, jota enemmän tarvitsisin tai kaipaisin.
Siitä huolimatta tämä "millainen olisi minua vanhempi nainen, rakastaisinko eri tavalla, tarvitsisinko häntä eri tavalla jne jne". Sen verran olen asioita onnekseni järkeillyt, että omalla kohdallani tämä täydellisyyden hakeminen perustuu ihan lapsuuden juttuihin. Sen tajuaminen kesti pitkään, mutta keskustelut eri ihmisten kanssa auttoi.
Mitä vanhempi kumppani voisi elämääni tuoda, mitä nykyinen ei? Vastaamalla tuohon "ei mitään" olen aina tuota asiaa työstänyt. Koen, että tarvitsen/haluan kumppaniltani aika ajoin myös sellaista "äitimäistä" otetta, eli tunnetta että kumppani pysyy vahvana ja tukee vaikeina aikoina. Huvittavinta koko hommassa on se, että nykyinen tyttöni tekee juuri noin, mutta ilmeisesti tuosta 4 vuoden ikäerostamme minun on vaikea asennoitua/huomata sitä. Ja sitten alkavatkin jälleen ne "olisiko vanhempi kumppani parempi?"-kysymykset.
Mielipiteitä?
ps. Minkä hintaisia psykologit/psykiatrit ovat? Jos kävisi ihan ammatti-ihmiselle juttelemassa, koska tästä suhteesta haluan pitää kiinni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan normaalia nuoruuteen liittyvää epävarmuutta se vaan on ja menee kyllä ohi jos vaan jaksat sinnitellä ja antaa itsellesi aikaa tottua elämään sen nykyisesi kanssa, etkä pakene taas uuteen rakastumiseen.
Aina löytyy jossittelun aiheita jos sille tielle lähtee. Kukaan ei tule koskaaan olemaan se "täydellinen" ellet anna kellekään edes mahdollisuutta muovautua sellaiseksi - ajan kanssa. Valmista täydellisyyttä ei ole olemassakaan, on vain erilaisia yksilöitä.
Kyll se sun kumppanis siitä vanhenee usko pois,et huomaakaan kun mietit nuoremman perään.
Ja jotenkin tulee tunne et sun napanuoras ei oo tainnut vielä kunnolla katketa...
Jos oma itsetunto on heikko etsii toisesta vikoja, eli ellet pysty rakastamaan itseäsi et voi rakastaa aidosti toistakaan.
Kehitä itsetuntoasi ja itsetuntenmustasi.