Ajattelin jakaa ajatukseni täällä, jotta voisin itse aloittaa jonkunasteisen prosessoinnin tunteideni selvittämiseksi.
Menneisyydessäni on kolme "vakavaa" tai muuten vain pidempää parisuhdetta. Ensimmäinen elkoi kun olin 13vuotta ja kesti 1.5v. Toinen alkoi ollessani 15v. ja kesti 5.5v. Tämän parisuhteen aikana petin puolisoani enemmän kuin pystyn katumaan. Vahvistuttuani ja päätettyäni, etten enää halua satuttaa tätä ihanaa ihmistä, vaihdoin suhteesta toiseen ikäänkuin "lennossa". Tätä kesti 1.5v. Tässä suhteessa olin uskollinen, mutta se johtuikin varmasti siitä että suhde oli erittäin tulinen ja hankala. Riitelyä ja jatkuvaa hampaiden kiristelyä. Päätin pakata tavarani yhteisymmärryksessä kumppanini kanssa ja nyt olen ollut sinkkuna kohta 4kk.
Alussa minua pelotti ja olin lähesriippuvainen kaikista tapaamistani miehistä. Meni kaksi kuukautta ennenkuin olin ensimmäistäkään yötä yksin kotona. Seksisuhteita minulla ei ollut kuin yhteen. Muut tarvitsin vain tuekseni, kun pelkäsin yksinoloa niin kovasti.
Yhtäkkiä kaikki vain alkoi jotenkin kyllästyttää... Oli mukavaa nukkua yksin, enkä tuntenut tarvetta enää "haalia" miehiä ympärilleni kuten ennen. On niitä nytkin yhtäaikaa neljäkappaletta. Kuitenkaan olematta seksisuhdetta yhteenkään heistä. En ole "niitä" tyttöjä.
Ongelmani onkin nyt tunteettomuus. En tunne ketään kohtaan mitään enkä ihastu. Mulle on aivan sama mitä he minusta ajattelevat tai miltä näytän heidän silmissään. Välillä käyttäydyn heitä kohtaan kuin murrosikäinen kersa. Monesta olen päässytkin jo eroon. Mutta monta on tullut lisääkin. On mukavaa tapailla ja tutustua uusiin... Mutta kukaan ei tunnu enää miltään. Saatan käydä illan aikana 3 treffeillä... Suudella kolmea eri miestä yhdenillan aikana tuntematta mitään. En omatunnon tuskia... En ihastumista / mitään muutakaan jonka voisi luokitella tunteeksi.
Ja tämä on minulla kaikki uutta. En tiedä mitä tehdä tai ajatella. Kaikki on vaan "ihansama". Komeampia ja komeampia miehiä haaliessa ei kukaan tunnu enää missään! Huolestuttaa että mitä minulle on tapahtunut?! Ennen se läheisriippuvainen ihminen, joka petti ja ihastui pomoonsakin, ei halua ketään eikä tunne ketään kohtaan mitään.
Haluan ihastua. Haluan parisuhteen. Mutta jos aamulla alkaa jokaisen naama ärsyttämään ja lähinnä vituttamaan niin enhän pysty vakiintumaan. Ja olen ajatellut että tarvitsen aikaa. Ja että ajan kanssa varmasti ihastun kun se "oikea" tulee vastaan. Mutta tämä viimeisinkin on ihanampi kuin monet miehet yhteensä, enkä siltikään tunne mitään. Pelkkään että tämä sinkkuus ja tunteettomuus tekee minusta täysin kykenettömän parisuhteeseen.
Kiitos!
Menneisyydessäni on kolme "vakavaa" tai muuten vain pidempää parisuhdetta. Ensimmäinen elkoi kun olin 13vuotta ja kesti 1.5v. Toinen alkoi ollessani 15v. ja kesti 5.5v. Tämän parisuhteen aikana petin puolisoani enemmän kuin pystyn katumaan. Vahvistuttuani ja päätettyäni, etten enää halua satuttaa tätä ihanaa ihmistä, vaihdoin suhteesta toiseen ikäänkuin "lennossa". Tätä kesti 1.5v. Tässä suhteessa olin uskollinen, mutta se johtuikin varmasti siitä että suhde oli erittäin tulinen ja hankala. Riitelyä ja jatkuvaa hampaiden kiristelyä. Päätin pakata tavarani yhteisymmärryksessä kumppanini kanssa ja nyt olen ollut sinkkuna kohta 4kk.
Alussa minua pelotti ja olin lähesriippuvainen kaikista tapaamistani miehistä. Meni kaksi kuukautta ennenkuin olin ensimmäistäkään yötä yksin kotona. Seksisuhteita minulla ei ollut kuin yhteen. Muut tarvitsin vain tuekseni, kun pelkäsin yksinoloa niin kovasti.
Yhtäkkiä kaikki vain alkoi jotenkin kyllästyttää... Oli mukavaa nukkua yksin, enkä tuntenut tarvetta enää "haalia" miehiä ympärilleni kuten ennen. On niitä nytkin yhtäaikaa neljäkappaletta. Kuitenkaan olematta seksisuhdetta yhteenkään heistä. En ole "niitä" tyttöjä.
Ongelmani onkin nyt tunteettomuus. En tunne ketään kohtaan mitään enkä ihastu. Mulle on aivan sama mitä he minusta ajattelevat tai miltä näytän heidän silmissään. Välillä käyttäydyn heitä kohtaan kuin murrosikäinen kersa. Monesta olen päässytkin jo eroon. Mutta monta on tullut lisääkin. On mukavaa tapailla ja tutustua uusiin... Mutta kukaan ei tunnu enää miltään. Saatan käydä illan aikana 3 treffeillä... Suudella kolmea eri miestä yhdenillan aikana tuntematta mitään. En omatunnon tuskia... En ihastumista / mitään muutakaan jonka voisi luokitella tunteeksi.
Ja tämä on minulla kaikki uutta. En tiedä mitä tehdä tai ajatella. Kaikki on vaan "ihansama". Komeampia ja komeampia miehiä haaliessa ei kukaan tunnu enää missään! Huolestuttaa että mitä minulle on tapahtunut?! Ennen se läheisriippuvainen ihminen, joka petti ja ihastui pomoonsakin, ei halua ketään eikä tunne ketään kohtaan mitään.
Haluan ihastua. Haluan parisuhteen. Mutta jos aamulla alkaa jokaisen naama ärsyttämään ja lähinnä vituttamaan niin enhän pysty vakiintumaan. Ja olen ajatellut että tarvitsen aikaa. Ja että ajan kanssa varmasti ihastun kun se "oikea" tulee vastaan. Mutta tämä viimeisinkin on ihanampi kuin monet miehet yhteensä, enkä siltikään tunne mitään. Pelkkään että tämä sinkkuus ja tunteettomuus tekee minusta täysin kykenettömän parisuhteeseen.
Kiitos!
Vastaukset 10
Vanhimmat
perseenjakokiintiösi vain tuli täyteen.
toisilla siihen menee koko elinikä mutta sinä aloitit aikaisin ja sellaisella intensiteetillä ettei siitä riittänyt kuin vähän yli parikymppiseksi. loppuelämäsi meneekin mukavasti katkerana vanhanapiikana.
eräästä kolanjuontijupakasta tuttua fraasia lainatakseni "nyt kävi näin."
sulla varmasti saa vähintään herpeksen, hyi saatana mua et varmasti saisi.
taitaa piillä siinä, että et osaa olla yksin. Sain sellaisen käsityksen, että olet melkein koko ajan seurustellut tai touhunnut jotain jonkun kanssa. Kaveripiirissäni on myös tällaisia ihmisiä, jotka ovat vaihtaneet kumppania lennosta, eivätkä he ole kovin vahvoja henkisesti. He eivät ole ikinä päässeet tutustumaan siihen todelliseen itseensä, vaan ovat määritelleet itsensä sen kumppanin kautta. Jos ei ole ketään, jonka kautta määritellä, he ovat aivan hukassa.
Kokemukseni mukaan jokaiselle ihmiselle tulee eteen se, että pitää opetella olemaan yksin. Opetella tuntemaan itsensä. Ehkä nyt sinulle on tullut se aika. Unohda miehet vähäksi aikaa ja keskity vain itseesi. Kun opit pitämään itsestäsi ja olemaan ylhäisessä yksinäisyydessäsi, voit alkaa pitämään muistakin ihmisistä.
Lily kiteytti homman hyvin,opettele hyvä ihminen yksin. Ihan itsesi takia, ja koska läheisriippuvaiset tytöt rikkoo aivan liikaa sydämiä tässä maassa. Me mukavat keskiarvomiehet otetaan kuitenkin aika rankasti se että toisella on korvaaja jo hommattuna kun hommat menee puihin.
Mulla olisi piiitkä tarina kerrottavana yhdestä tosi kivasta tytöstä joka ei vähän alle kolmikymmppisenä ole oppinut olemaan yksin.
Joka kertoo että itsetunnon pönkittämiseksi tarvitsee olla liuta peräänruikuttajia, säälittävää!!
Onneksi olkoon, sinutkin on aivopesty uskomaan että nuoren naisen mitta on parisuhde. Ehkä monen vuoden psykoterapialla pääset eroon tuosta muiden miellyttämisestä. Surullista kuinka monet ihmiset tuhotaan sillä tolkuttomalla propagandalla jota naistenlehdetkin syöttävät. Että ihminen ei ole mitään jos ei koko ajan ole jotain "sutinaa". Vittu :)
Ehkä minua ei niinkään kukaan ole aivopessyt, vaan ehkä oikeasti kaipaan jotain tunnetta. Jotain lämpöistä tai edes vihaa. En tunne mustasukkaisuutta, en mitään. Joku pienikin värähdys joka viittaisi tunteeseen tekisi hyvää. Tietäisin olevani elossa ja ajatteleva, tunteva ihminen.
Olen erittäin sosiaalinen ja iloinen naisenalku. Nautin ihmisten seurasta ja tulen hyvin toimeen kaikkien kanssa. Siinä on osasyy miksi minun on niin hankalaa käsitellä tätä tunteettomuutta, kun ennen olin erittäin herkkä ja ajattelevainen... Empaattinen ja ystävällinen!
Dr. Phil varmaan käsittelisi asian, että Minä kuvani on kadoksissa...
Mutta mistä sen löytää??
Ostetaan tunteita!
Hyi helvetti.
Surullinen tarina silti, joka onnistui herättämään jopa minussa lieviä säälintuntemuksia.
Ymmärrän sinua vallan mainiosti. Itsekin olen tunteitteni tai siis tunteettomuuteni kanssa samassa jamassa, kukaan ei tunnu miltään.
Itse olen ollut jo pitkälti toista vuotta sinkkuna ja edelleenkin kaikki tapaamani miehet eivät saa minkäänlaista värinää vatsanpohjassa aikaiseksi. Ehkä se on sitten vain se aika mikä saa tunteet taas heräämään, tiedä sitä sitten.
"enkä tuntenut tarvetta enää "haalia" miehiä ympärilleni kuten ennen. On niitä nytkin yhtäaikaa neljäkappaletta. Kuitenkaan olematta seksisuhdetta yhteenkään heistä. En ole "niitä" tyttöjä."
ja "Haluan ihastua. Haluan parisuhteen. Mutta jos aamulla alkaa jokaisen naama ärsyttämään ja lähinnä vituttamaan niin enhän pysty vakiintumaan."
Siis hetkinen!!!
Veikkaan että sulle on nyt käynyt just sillai kuin täällä monet on kirjoitellutkin kyseisen elämäntavan eläjistä. Myönnetään että itse elin samallatyylillä, en tosin noin rankasti mutta kuitenkin ja sellaset arvet siitä sitten lopulta jäi että tässä jo kohta 10v ollaan yksin tallailtu haavoja nuollessa. Toivottavasti sinulla kuitenkin menee vähemmän aikaa.