Mulla ois tämmönen ongelma, että eräs tyttö otti minuun yhteyttä 7 -luokalla, ennen joulua. Oli ilmeisen ihastunut minuun, ja kyseli haluaisinko alkaa seurustelemaan hänen kanssaan. Itse olen tosiaan seiskalla, hän ysillä, ja olin niin kokematon asioissa että en halunnut alkaa hänen kanssaan, ja minulla oli jo toinen ihminen josta välitin. Tämä kaikki on siis tapahtunut tekstiviestien kautta.
Ei siinä, hän halusi olla ystävä. Hyväksyin sen, vaikka en erityisemmin pitänyt ihmisestä, mutta olen aivan liian hyväsydäminen kuten huomaatte kun tarina etenee. Niin, hän sitten alkoi yhdesti puhumaan minulle, että hänelle on sattunut yksi juttu mistä hän haluaisi puhua. Ei kuulemma ollut mikään pieni juttu. No, kuuntelin häntä, ja selvisi että hänet on raiskattu. Olin kauhistunut. Hän oli myös harkinnut itsemurhaa. Kerroin kuitenkin hänelle että en voi auttaa häntä kyseisessä asiassa, että hän saa turvautua ystäviinsä jotka ovat samalla luokalla kuin hän. Hän suostui, ja oli helpottunut kertomisestaan.
Hän suunnitteli koulun terveydenhoitajalle menoa, kun se olisi seuraavan kerran mahdollista. Sanoin että kannattaa käydä puhumassa sille terveydenhoitajalle. Sitten, kuten arvelinkin, hänelle iski hirveä paniikki päivää ennen terveydenhoitajalle menoa, hän pyysi minua mukaan sinne. Olin peloissani, en tahtonut mennä sinne mukaan, ja ehdotin että hän ottaisi jonkun kavereistaan mukaan sinne. Hän ei suostunut, ja sanoi että jos en halua auttaa niin hän tekee itsemurhan, tämä raiskaaja saisi siten vasta vastuuta teoistaan.
Vaikka en välittänyt ihmisestä, niin silti mua kauhistutti saada tietää että tämä tekis itsemurhan. En voinut vaan olla tekemättä mitään. Sanoin sitten että enköhän voi lähteä mukaan sinne terkkarille. Sitten se sano että aikoo kattoa, saisko se jostaki kaverin sinne mukaan, meniskö se ihan yksin sinne, vai kysyiskö se mua.
Se meni vissiin ihan yksin sinne, puhumaan siitä asiasta. Ja olin huojentunut, nyt se ei varmaan puhuis mulle asiasta enempää, vaan puhuis sille terkkarille. Mutta ei. Sama meininki jatkui, ja melkein joka ilta jouduin sille puhumaan ettei se tekis itsemurhaa. No puhumaan ja puhumaan, puhelimen kautta siis tekstaamaan. Yleensä se on niin että satun kirjoittamaan jotaki sille, mistä se voi lukea rivien välistä että se on loukkaavaa. Se jotenkin keksii aina kaikkea. Vaikka ei mulla ole tarkotus loukata sitä. Tahtoisin vaan elää omaa elämääni. Tätä on jatkunut noin viikko.
Osaako joku siis auttaa mua? Mitä tehdä seuraavaksi? Pystyisikö tämä henkilö tekemään oikeasti itsellensä mitään, eli onko se vain jotain puhetta itsemurhasta? Jotain kuitenkin täytyy tehdä, en kestä tätä kauan, kun mulla on omia murheitanikin.
Ei siinä, hän halusi olla ystävä. Hyväksyin sen, vaikka en erityisemmin pitänyt ihmisestä, mutta olen aivan liian hyväsydäminen kuten huomaatte kun tarina etenee. Niin, hän sitten alkoi yhdesti puhumaan minulle, että hänelle on sattunut yksi juttu mistä hän haluaisi puhua. Ei kuulemma ollut mikään pieni juttu. No, kuuntelin häntä, ja selvisi että hänet on raiskattu. Olin kauhistunut. Hän oli myös harkinnut itsemurhaa. Kerroin kuitenkin hänelle että en voi auttaa häntä kyseisessä asiassa, että hän saa turvautua ystäviinsä jotka ovat samalla luokalla kuin hän. Hän suostui, ja oli helpottunut kertomisestaan.
Hän suunnitteli koulun terveydenhoitajalle menoa, kun se olisi seuraavan kerran mahdollista. Sanoin että kannattaa käydä puhumassa sille terveydenhoitajalle. Sitten, kuten arvelinkin, hänelle iski hirveä paniikki päivää ennen terveydenhoitajalle menoa, hän pyysi minua mukaan sinne. Olin peloissani, en tahtonut mennä sinne mukaan, ja ehdotin että hän ottaisi jonkun kavereistaan mukaan sinne. Hän ei suostunut, ja sanoi että jos en halua auttaa niin hän tekee itsemurhan, tämä raiskaaja saisi siten vasta vastuuta teoistaan.
Vaikka en välittänyt ihmisestä, niin silti mua kauhistutti saada tietää että tämä tekis itsemurhan. En voinut vaan olla tekemättä mitään. Sanoin sitten että enköhän voi lähteä mukaan sinne terkkarille. Sitten se sano että aikoo kattoa, saisko se jostaki kaverin sinne mukaan, meniskö se ihan yksin sinne, vai kysyiskö se mua.
Se meni vissiin ihan yksin sinne, puhumaan siitä asiasta. Ja olin huojentunut, nyt se ei varmaan puhuis mulle asiasta enempää, vaan puhuis sille terkkarille. Mutta ei. Sama meininki jatkui, ja melkein joka ilta jouduin sille puhumaan ettei se tekis itsemurhaa. No puhumaan ja puhumaan, puhelimen kautta siis tekstaamaan. Yleensä se on niin että satun kirjoittamaan jotaki sille, mistä se voi lukea rivien välistä että se on loukkaavaa. Se jotenkin keksii aina kaikkea. Vaikka ei mulla ole tarkotus loukata sitä. Tahtoisin vaan elää omaa elämääni. Tätä on jatkunut noin viikko.
Osaako joku siis auttaa mua? Mitä tehdä seuraavaksi? Pystyisikö tämä henkilö tekemään oikeasti itsellensä mitään, eli onko se vain jotain puhetta itsemurhasta? Jotain kuitenkin täytyy tehdä, en kestä tätä kauan, kun mulla on omia murheitanikin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hankkiuduhan tuollaisesta riipasta eroon, niin julmalta kun se voi kuullostaakin mutta julmaa on myös kiusata sinua tuollaisilla itsari jutuilla. Kun seuraavan kerran hän alkaa jauhamaan tuota itsari tarinaa laitappa takaisin vaikka että muista rasvata köysi hyvin koska monesti tuollainen odottamaton vastaus herättää tämän itsariuhkailijan paremmin kun hyssyttely ja päänsilittely. Yleensä tuollainen itsari juttelu on huomion hakemista ja ethän sinä ole vastuussa toisen elämästä. Ellet aivan noin karskisti ole valmis hänelle sanomaan niin kerro että olet nyt avuton tilanteen edessä ja käske tätä tyttöä ammattiauttajalle. Mutta eikähän jokaisella ole tarpeeksi puuhaa omassakin elämässä ettei tuollaiseen ole pakko suostua, kuulostaa varmaan itsekkäältä mutta niin se on.
Veikkaan, että se on nyt takertunut jotenkin suhun ja sun ns. apuusi. Nyt varsinkin, kun tiedät sen olevan/olleen ihastunut suhun, niin kaipa se käyttää jotenkin tuota sun kiltteyttä hyväkseen. Tietää että sä yrität lohduttaa sitä aina parhaasi mukaan. Sano sille, että sen kannattaa varmaan käydä vielä sillä terveydenhoitajalla ja kysyä, josko terkkari voisi järkätä sen vaikka ammattiauttajan puheille, jos ne sen jutut on vähän väliä sitä itsemurha läppää.
Tiedätkö kuka sen raiskasi ja missä? Oliko se joku ns. tuttu ja oliko siinä kummallakin alkoholi mukana kuvioissa? Sano että puhuu vanhemmilleen ja menevät vaikka poliisin puheille sen jälkeen.
En tiiä sitä tyyppiä joka sen raiskasi, mutta hänet oli raiskattu 4 kk sitten, suurinpiirtein. Raiskaajalla oli alkoholin vaikutuksen alaisena, raiskattu ei.
Kiitokset neuvoista. Taitaa olla parempi että sanon sille että turhaa se enää mulle tekstaa ku en osaa auttaa, ja parempi kun se ei tekstaa ollenkaan mulle, koska se löytää aina mun viesteistä jotain mikä pilkkaa sitä. Sitten sille tulee paha mieli ja se alkaa miettiin itsaria.
Itsemurhauhkailut pitää aina ottaa tosissaan. Se on aivan totta, että ne ovat huomionhakua, mutta se on myös AVUNHUUTO (tiedän omasta kokemuksesta). Itsemurhasta puhuessa haluaa huomiota, mutta oikeasti toivoo, että joku auttaisi.
Ymmärrän kuitenkin aloittajankin kannan, koska ette ole edes läheisiä ystäviä. PYYDÄN kuitenkin: ennen kuin jätät tämän tytön oman onnensa nojaan, kehota hakeutumaan psykiatrin/psykologin vastaanotolle. Se voi PELASTAA HENGEN. Uskon, että tyttö ei ole käynyt terveydenhoitajalla, koska asiantunteva henkilö olisi lähettänyt raiskauksen uhrin eteenpäin.
Voimia teille molemmille.
Se sanoi, että terkkari oli määrännyt sen käymään psykologilla, en sitä muistanut mainita.
Ok, hyvä asia. Kuitenkin luulen, että olisi tärkeämpää, jos SINÄ kehottaisit häntä hakemaan apua ja jos suinkin jaksat, antaisit vaikka jonkun paikkakuntanne psykologin puhelinnumeron (ellei terveydenhoitaja ole sellaista ymmärtänyt antaa).
Puhun nyt todellakin omasta kokemuksen pohjalta siitä, että itsermurhasta toistuvasti puhuminen on hätähuuto. Älä silti tunne syyllisyyttä, tapahtui mitä tahansa, sinä ET ole vastuussa.
Nyt meni liian pitkälle. Hän sai tietää että oon kertonu siitä sen ongelmasta yhdelle ulkopuoliselle, tosin luotettavalle. Mun ois pitäny mennä välitunnilla pyytämään siltä anteeksi mutta en päässy ku yhellä välitunnilla ulos. Ja en nähnyt sitä siellä.
Nyt oon päättäny että en vastaa sen viesteihin, vaikka mikä olis, ahdistaa liikaa. Ja haluan elää omaa elämääni. Enkä ole vastuussa. Muutenkin on murheita tarpeeksi, en tarttee ketään ylimäärästä enää sotkemaan asioita.
Toivottavasti tämä päätös on pitänyt, kyllä tämä "tuttavuus" nyt on muuttunut niin omituiseksi...Jatka rauhallisin mielin omaa elämääsi, tämä tyttö kun ei selvästi edes apua halua. Sinä olet nyt tehnyt voitavasi ja muuta jatkakoot siitä. Hyvää kevään ja kesän odotusta sinulle..