Olen toiminut jo pitkään moraalisesti väärin ja täysin kunnioituksetta itseäni ja muita ihmisiä kohtaan. Elän avioliitossa, mutta petän miestäni säännöllisesti. Minulla on olemassa toinenkin suhde.
Minun ja aviomieheni suhteesta on jo pitkään (siis jo paljon ennen pettämistäni) puuttunut
avoin keskusteluyhteys, läheisyys ja vuorovaikutteinen rakastelu. Näitä asioita löysin muualta ja aloin kehittämään niitä siellä muualla. Kuitenkin pidän kauniista kodistamme, yhteisestä arkisesta puuhailusta ja harrastuksista oman mieheni kanssa. Siis nyt pidän niistä, koska minun tietyt tarpeeni saavat huomiota muualla ja minun ei tarvitse olla nalkuttamassa ja vaatimassa niitä asioita mieheltäni.
Seksiä harrastan kahden miehen kanssa. Oman miehen kanssa tyydyttääkseni hänen tarpeensa ja varmistaakseni "konfliktivapaan" -ilmapiirin kotona. Toisen miehen kanssa saadakseni rakastella tyydyttävästi miehen kanssa.
Toinen mies on myös avioliitossa ja hänellä on samanlaisia ongelmia liitossaan kuin minulla.
Elän siis kaksoielämää. Valehtelen paljon ja vihaan sitä. Inhoan sitä, että en ole onnistunut saamaan elämääni "yhteen pakettiin"
Usein ajatellaan, että kaksoiselämään ryhtyvä ottaa itselleen lisää vapauksia. Olen toista mieltä. Kaksoiselämä on tiivis vankila. Kaikki aika ja energia menee kuvion ylläpitämiseen ja tuntuu, että elämä ei oikeasi ole missään.
Ja siitä ei pääse irti. Ei sitten niin millään.
Älkää hyvät ihmiset missään nimessä alkako tähän
hommaan. Huonokin liitto on paljon parempi vaihtoehto kuin tämä. Tämä syö ihmistä syvältä sisältä. Tämä ei ole ihmisarvoista elämää.
Haluaisin pois, mutta niin syvät ovat tunteet tätä toista miestä kohtaan, että tuntuu mahdottomuudelta irrottautua siitä. Kuten myös tuntuu mahdottomalta irtautua omasta avioliitosta.
Onko joku kokenut vastaavaa ja millä ajatuksilla ja keinoilla pääsitte vapaaksi?
Minun ja aviomieheni suhteesta on jo pitkään (siis jo paljon ennen pettämistäni) puuttunut
avoin keskusteluyhteys, läheisyys ja vuorovaikutteinen rakastelu. Näitä asioita löysin muualta ja aloin kehittämään niitä siellä muualla. Kuitenkin pidän kauniista kodistamme, yhteisestä arkisesta puuhailusta ja harrastuksista oman mieheni kanssa. Siis nyt pidän niistä, koska minun tietyt tarpeeni saavat huomiota muualla ja minun ei tarvitse olla nalkuttamassa ja vaatimassa niitä asioita mieheltäni.
Seksiä harrastan kahden miehen kanssa. Oman miehen kanssa tyydyttääkseni hänen tarpeensa ja varmistaakseni "konfliktivapaan" -ilmapiirin kotona. Toisen miehen kanssa saadakseni rakastella tyydyttävästi miehen kanssa.
Toinen mies on myös avioliitossa ja hänellä on samanlaisia ongelmia liitossaan kuin minulla.
Elän siis kaksoielämää. Valehtelen paljon ja vihaan sitä. Inhoan sitä, että en ole onnistunut saamaan elämääni "yhteen pakettiin"
Usein ajatellaan, että kaksoiselämään ryhtyvä ottaa itselleen lisää vapauksia. Olen toista mieltä. Kaksoiselämä on tiivis vankila. Kaikki aika ja energia menee kuvion ylläpitämiseen ja tuntuu, että elämä ei oikeasi ole missään.
Ja siitä ei pääse irti. Ei sitten niin millään.
Älkää hyvät ihmiset missään nimessä alkako tähän
hommaan. Huonokin liitto on paljon parempi vaihtoehto kuin tämä. Tämä syö ihmistä syvältä sisältä. Tämä ei ole ihmisarvoista elämää.
Haluaisin pois, mutta niin syvät ovat tunteet tätä toista miestä kohtaan, että tuntuu mahdottomuudelta irrottautua siitä. Kuten myös tuntuu mahdottomalta irtautua omasta avioliitosta.
Onko joku kokenut vastaavaa ja millä ajatuksilla ja keinoilla pääsitte vapaaksi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minulla on samanlainen tilanne ollut jo yli 6 vuotta.
Kirjoitapa minulle suoraan postiini ja jos et muuten voi niin otapa sellainen postiosoite millä voit kirjoittaa kuten minäkin otin.
Pohditaan asiaa monelta puolin.
[email protected]
Kokeile ihmeessä viinaa. Se auttaa kaikkiin vaivoihin ja ei ole asiaa jota ei saisi vielä huonompaan jamaan kunnon ryyppäämisellä :D
...eikös tuossa nyt ole kyse siitä että et ole täysin tyytyväinen kummankaan kanssa kun tuollaista jatkat. Eli toiselta saat perunat lautaselle ja toiselta sitten pihvin kastikkeineen? Ilman kumpaakin ateria ei ole täydellinen. Minun neuvoni on että joko teet päätöksen toisen suhteen tai irtaudut kummastakin. Tahdonvoimaa se vaatii varmasti mutta ei kait tämä ole reilua ketään kohtaan? Kuten sanoit, tilanne ei ole hyväksi edes omalle pääkopallesi. Mieti miksi tilanne miehesi kanssa on sellainen kuin se on, ja onko se korjattavissa.
PS: Hirveä akka tai ei, mutta eikös aika moni meistä ajaudu tällaisiin tilanteisiin kun emme uskalla tehdä päätöksiä / muutoksia ajoissa? On helpompi tuudittautua siihen tuttuun ja turvalliseen (oli se sitten työpaikka, ihmissuhde, mikä tahansa) kuin pyrkiä siihen mikä tekee onnelliseksi. Pyrkimys onnellisuuteen vaatii välillä raakaakin rehellisyyttä itseään kohtaan, mikä voi olla jopa pelottavakin vaihtoehto.
Kaikkea ei voi saada sehän tiedetään.
Luulen että paras vaihtoehto olisi selvittää oma pää
ihan yksikseen.
Kärsit syyllisyydestä koska et haluaisi pettää
miestäsi etkä loukata häntä.
Kuvittele itsesi hänen tilalleen mitä toivoisit
puolisoltasi tälläisessä tilanteesa?
Rehellisyyttä kenties.
On suuri pelko että erostanne tulee todella
katkera ja miehestäsi loppu-elämäksi naisten
vihaaja ja pettynyt.
Katkeruus syntyy enemmän valehtelusta kuin
siitä että toinen hastuu toiseen ihmiseen.
Sinä vihaat itseäsi jos tiedostat aiheuttaneesi tämän omalla epärehellisyydelläsi.
Omat tarpeesi eivät ole vääriä vaan olet
tiedostanut ne. Se on ihan oikein.
Sinä et ole paha ihminen jos haluat rakkautta
ja läheisyyttä.
Valehtelu on tietoinen teko johon voit vaikuttaa.
Itsesi takia sinun on tehtävä päätös.
Jotta voisit olla onnellinen.
Et ansaitse omaa vihaasi eikä miehesi ansaitse
valehtelua ja teeskenneltyä seksiä.
Oli kuin olisi omaa tekstiänsä lukenut! Tää on kieltämättä ihan kauhea tilanne, etsin itsekin ulospääsyä epätoivoisesti, mutta vajoan koko ajan syvemmälle valheiden suohon..
Olette säälittäviä te akat jotka ette uskalla ensin lopettaa yhtä suhdetta ja sitten vasta aloittaa puhtaalta pöydältä uutta suhdetta!! Mitä varten te roikutte huonoissa avioliitoissanne jos ei se oikealla tavalla tyydytä KAIKKIA normaali ihmisen tarpeita?! Halveksin tuollaisia jotka pitävät niin tärkeänä kulissin ylläpitämistä, eli just tätä muuten meillä menee niin hyvin, on kaunis koti ja blaa blaa..minusta todella iljettävää!! EROTKAA REILUSTI! ERO ON AINUT OIKEA VAIHTOEHTO, JOKAISELLE OSAPUOLELLE!!
Hei, tuntuu niin kovin tutulta. Tosin minä en ole vielä suhteessa kenenkään muun kanssa. Rakastan avopuolisoani yli kaiken, enkä ikinä haluaisi satuttaa häntä. Hänen lähellään on hyvä olla, ja yhdessä on aina mukavaa. Silti..silti en voi olla ajttelematta muita miehiä, tai lähinnä seksiä heidän kanssaan. Olen aina ollut kovin seksuaalinen ihminen ja vaikka rakkaani tyydyttääkin minut sängyssä, silti jotain jää puuttumaan.
Viime viikonloppuna se sitten tapahtui, mitä olen pidempään pelännyt. Tapasin miehen, ketä en pystynyt vastustamaan. Seksi oli aivan taivaallista. Jälkeenpäin ei ollut edes oikeastaan huono omatunto. Tietenkin luonnollisesti tunsin kultani nähdessäni jonkun verran häpeää omasta käytöksestäni, mutta..
Mennyt viikko on ollut kultani kanssa ihana, olen ollut hyvällä tuulella. Mietin, että kaipa olen jollain tavalla ollut seksuaalisesti turhautunut ja se on purkautunut ärtyisyytenä..
Nyt en pysty miettimään, viikonlopun ollessa tulossa; entä jos taas...
Onko ihmiset tarkoitettu yksiavioisiksi?
kaikki mielisairaat pettävät. He eivät saa mistään tyydytystä koskaan.
Ja sinä hani olet lukihäiriöinen...
Yhdyssanat puppe, yhdyssanat. :)