Meni viiden vuoden suhde poikki, tyttöystävä jätti, mikä auttaa pahaan oloon ja etenkin tosi kovaan ikävään, ei olla nähty eron jälkeen. Älkääkä sanoko aika, kaikkki sanoo, että aika!! Aikaa on kulunu jo viis kuukautta! Uus suhdekaan tai ees kaks semmosta ei auttanu kun tilapäisesti ja vähän. Help me.
suhde loppu :( mikä auttaa?
M23
192968
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
sori, mutta kyllä karsee totuus on se aika..viis kuukautta on vasta alkua, ittellä meni pari kolme vuotta ettei enää poltellu. viis vuotta oli raja kun pysty polttaan kaikki vanhat kuvat tms.Kymmenen vuotta ja ei tunnu enää missään ,että silleen..tämä ei varmaan jeesaa kyllä.
Uutta suhdetta peliin, niin edes se hetki helpottaa, kyllä hyvän naisen seura , kun on tarpeeksi mielenkiintoinen tapaus, alkaa irrottaa ajatuksia .
Minulla meni 6 vuoden suhde poikki n. 3 viikkoa sitten, jos joku tosissaan osaisi sanoa miten pystyy unohtamaan ja mikä auttaa ikävään niin voisin vaikka maksaa siitä- mutta siihen ei ole muuta keinoa kuin odottaa että tuska häviäisi...
Minun kärsimykseni on vasta alussa, nämä n. 3 viikkoa ovat olleet helvetillisiä.
Jos jotain hyvää haetaan niin olen huomaanut viime päivinä että kuinka paljon minulla on YSTÄVIÄ jotka todella välittävät minusta!!!
Ja ovat jaksaneet "huolehtia" minusta sillä ilman heitä en varmaan nyt istuisi tässä...?
PUHUMINEN YSTÄVILLE HELPOTTAA HETKEKSI...
Siihen suhteen loppumisen aiheuttamaan tuskaan ei vain ole mitään lääkettä...
niinkun sanotaan aika parantaa haavat...mut siihen tarvitaan paljon muutakin...
Kannattaa hankkia ja keksiä paljon sellaista aikaa kuluttavaa tekemistä. Hankkia mahdollisesti paljon harrastuksia ja viettää
paljon aikaa ystävien kanssa.
Viedä ajatukset pois siitä edesmenneestä suhteesta...
Katsoa avoimin silmin ympärillä olevia =) tapailla uusia ihmisiä!
Tietysti se että ei ole yhteydessä ex:ään ennen kuin on päässyt pahimman vaiheen yli....
Tiedän että ei ole helppoa, olen itse kokenut saman myös...
Seurustelimme kanssa 1,3v. vuoden olimme yhdessä ja nyt seurustelemme uudelleen...mut huonolla menestyksellä...
Toivottavasti aurinko alkaa paistaa elämään kun kesäkin tulee =)
kaikkea hyvää sinulle c"_,)
nin entä jos ei ole yhtään ystävä kelle vois puhua tämmösiä asioita!!!! onko sit ainut vaihtoehto mennä jonnekki ammattiauttajan tykö puhumaan!!!! uskokaa tai älkää mut mull ei ole ketään ystävää.(huom yksi on kyllä mut se assuu noin 300km päässä ja sill on tulossa perheenlisäystä aivan kohta, jota ei sit viiti olla koko ajan häirittemässä tämmösillä jutuilla...)
hei täällä 40 mies ja samat tuntemuset vaivaa , haluaisitko jutella kenties
t
Moi Maaria!
Meitä on monta ystävää täällä, ei sun tarvii olla yksin. Jaksamista sinulle kaikessa. Kirjoittele tänne, niin sekin jo helpotta. Itsellä jus päällä sama vaihe jättää vai ei.
Kyllä se on vaan niin että aika parantaa haavat!
Aika on paras lääke mutta sitä voit nopeuttaa käsittelemällä itseksesi/kaverin kanssa suhdetta ja käsitellä suhde loppuun,ei muuten mikää huono neuvo,meinaan joskus se on kuitenkin käsiteltävä.
Itse 15v liitto takana ja nyt ollut yksin 1.5v,eikä edes helpota kuin joskus
Aika ei yksinään paranna läheskään niin nopeasti kuin se, että jatkat elämääsi mahdollisimman pian. Se exän näkeminen eron jälkeen ei ainakaan auta asiaan varsinkin jos exä heluu jo toisen jannun käsipuolessa. Puhuminen jollekin auttaa ja sen jälkeen ei auta kuin ottaa itseään niskasta kiinni, repiä selkä suoraksi ja jatkaa elämistä. Helppoa se ei ole, mutta eiköhän se onnistu.
Asia täytyy ajatella niin, että se on jo mennyttä. Entinen ei enää palaa, vaikka tekisit mitä tahansa, joten se on vain unohdettava, vaikka tuntuisikin hankalalle.
kyllä sitä usein miettii, et mitä järkee tässä elämässä on ku joutuu kärsimään niin paljon. olen vihainen kaikelle, maailmalle, jumalalle. se vihaa mua varmaan.
mua auttaa hetkellisesti ainakin kuulla ja lukea toisten kokemuksista. tietää, ettei koskaan ole yksin. aina on kohtalotovereita jotka kokee saman mielettömän surun ja ikävän. aina on joku joka tietää tasan miltä susta tuntuu. pitää vaan löytää se henkilö ja käydä nää jutut läpi sen kanssa.
ehkä siinä sitten jossain vaiheessa tajuaa jotain mitä ei ole ennen tajunnu. ehkä sitä jopa kasvaa ihmisenä ja vahvistuu, vaikka sellainen väite tuntuu tässä vaiheessa aivan naurettavalta.
kaikkea hyvää sulle!
Oikeestaan ainoo vaihtoehto...että pääsee elämäs eteenpäin!!!Vaikka kuinka sattuu niin kun se on loppu niin se on loppu!!!
Eläkä tee sitä virhettä että rupeet ruikutta exäs perään...se on virhe!!!Maailma on täynnä naisia,tietenkin jos olet ollut uskollinen ja oikeasti rakastunu niin nais verkosto on päässy kyllä haurastuu ja "joutuu" alottaa niin sanotusti tyhjältä pöydältä!!!
Rakkaus ei koskaan kuole,se vain vaihtaa kohdettaan!!!!
3.5 vuoden ja vajaan 2 vuoden suhteet takana. Olen M26. Tiedän mitä helvettiä eroaminen on kun on suunnitellut elämänsä sen mukaan että rakastaisi toista loppuun asti. Tällä hetkellä taas onnellisessa suhteessa, mutta suhteiden jälkeen yksin eläminen on ollut niin hirveää kun on vielä kiinni toisessa. Sen verran osaan neuvoa että ei missään nimessä kannata jäädä roikkumaan entisessä, ruikuttumalla aidon ja "ainoan oikean" rakkauden nimessä entisen perässä ei voi koskaan johtaa mihinkään vaikka kuinka tekisi mieli tehdä niin. Nimimerkillä kokemusta siitä on liikaakin. Paras idea on jättää toinen vaan kokonaan rauhaan ja välttää näkemästä jos mahdollista.
Yleensä annetaan neuvoja että heti uusia seksi/seurustelu/jne. -kokemuksia perään niin entinen unohtuu mutta ainakin omalla kohdalla nämä eivät ole toimineet ollenkaan. Vielä monienkin seksikokemusten jälkeen olen ollut niin hajalla että on tuntunut ettei kukaan muu ihminen maailmassa voi tuntea sellaista tuskaa. Aika itsellä ainakin parantanut jota ei saisi sanoa mutta toisaalta aikakin kannattaa käyttää viisaasti, itsesäälistä/muiden kokemuksista/aiheeseen liittyvien elokuvien katsomisesta tai musiikin kuuntelusta voi olla apua tuskaan mutta ne eivät koskaan poista itse ongelmaa, joten kannattaa keskittyä itseensä ja suunnitella elämää tulevien pettymysten ja onnistumisten suhteen ihan uudelta pohjalta.
Toivoisin että osaisin sanoa jotain rakentavampaakin koska tiedän ettei kirjoittamani poista suurta tuskaa. Voin vain sanoa että olen ollut samassa veneessä ja tuntenut samat tunteet niin syvästi ettei elämän jatkaminen ole enää tuntunut edes mielekkäältä mutta siitä huolimatta olen onnistunut jatkamaan ja unohtamaan täysin entiset tyttöystävät seksuaalisessa/rakkaudellisessa mielessä jo ennen nykyistä ja rakastunut taas jonka taas toivoisi tällä kertaa jatkuvan vaikka elämän loppuun asti. :)
Voin tehdä sähköpostiosoitteen ja vaihtaa kuulumisia ja koittaa auttaa "yksityiskohtaisemmin" omien vaiheiden pohjalta jos haluat(te) ja jos vain pyydät.
Ohoh. Paljon aikaa käytettyäni kirjoittamiseen ja lähetettyäni huomasin että kaikki muut paitsi 40 ikäisen sankarin kirjoitukset ovat vuodelta 2003. Miten onkaan mahdollista nostaa näin vanha keskustelu uusimpien sekaan. No joka tapauksessa jos joku kokee kirjoituksestani apua ja haluaa avautua niin olen käytettävissä jos pyydätte että teen sähköpostiosoitteen.
mitä itekin tässä oon miettinyt.Ja tosta loppulauseestasi sai kuvan että sun ajatus ei oo halventaa.Oon ite tullut nyt siihen johtopäätökseen että ei se aika yksin paranna,jos murheeseen jää piehtaroimaan ja odottelee vaan että millos tää aika nyt sit olis niinku hoitanu tehtävänsä.Ite oon kuluttanut (jälkeenpäin ajatellen tuhlannut!!!) vuosia muutaman ihmisen perään,jotka ei paskankaan vertaa minun aikaani ja kärsimyksiäni miettineet.Tietty,surun ja pettymyksen hetkillä tuntuu mahdottomalta ajatellakaan ketään muuta kuin SITÄ YHTÄ JA AINOOTA.Mut oon samoilla linjoilla.Jäitä hattuun ja "hauskan pitoon" vaiks vähän hampaat irvissäkin,te/me jotka täs jätettyinä ja onnettomina kärsitään.
No, AP: itä tulee valitettavasti koko ajan uusia vaiks vanhat onnellisina? pääsiski vetäytyyn takavasemmalle styylailemaan. Tsemppiä ja kannustusta tässä tarvitaan,aina uusille ja uusille.Mäkin oon taas yks AP.
En voi näin tekstin suojin sinulle täydellistä helpotusta tuskasta antaa. Ei ole kaksimielistä. Lyhyen tekstisi avulla en voi juuri sanoa muuta kuin aika. Uudet kokemukset, ja se mitä opit uusista kokemuksista varsinkin. Muistot pysyvät aina. Se on elämää.
n20
Ensinnäkin on ikävää, että suhde meni poikki. Noin pitkän suhteen jälkeen eroaminen jo tuntuukin.
Mä ehdoittaisin myös vaan näitä klassisia, eli kyllä aika auttaa ja sit mukavat puuhastelut ja ystävät.
Erossa ystävät punnitaan, sanon ma... Viisi kuukautta ei ole vielä pitkä aika toipumisessa. Olet vasta alussa.
Tosin riippuu yleinsäkin siitä, että millainen suhde oli ja, mitkä on sun aiemmat kokemukset yhdessä olosta ja eroamisesta.
Muista vaan kuunnella omia tuntemuksiasi. Vielä ei ehkä ole aika uusille suhteille tai exän kanssa lähentymiselle.
Joku iso elämän muutos. Jotain aivan muuta ajateltavaa. Tee jotain mitä et olis koskaan voinu kuvitella tekeväs. En tarkota itsemurhaa tai jotain tonne päin. Vähän irtiottoja. Masennus ja mieliala lääkkeitäkin on keksitty mutta niillä ei kovin pitkälle pötki. Alkoholi tuskin oloa parantaa.
AP on vuodelta 03, et kyl hän varmaan on jo päässyt eksästä yli :)
hei, tee vain maili osoite. täällä olisi yksi mies, joka haluaisi keskustella, koska itsellä samanlaisia kokemuksia ja keskutelu auttaisi paljon asiaa!!
-i-