Viimeksi tänään törmäsin keskusteluun siitä, miksi en ole mennyt naimisiin, vaikka olenkin ihan ns. parhaassa naimaiässä. Tätä on sattunut niin kovasti usein, että aloin miettiä, mitä helvettiä se kenellekään muulle kuuluu, mitä minä elämälläni teen? Onko avioliitto jotain sellaista, jonka mukaan määritellään oma identiteetti ja joka on pakko saavuttaa jossain tietyssä ajassa/iässä, muuten on jotain pahasti vialla?
En missään tapauksessa aio taipua omasta näkemyksestäni, minä en mene naimisiin ellen tapaa oikeanlaista ihmistä. Marriage of convenience on muita varten. Olisi mukava tosin kuulla muiden ajatuksia avioliitosta yleensä.
En missään tapauksessa aio taipua omasta näkemyksestäni, minä en mene naimisiin ellen tapaa oikeanlaista ihmistä. Marriage of convenience on muita varten. Olisi mukava tosin kuulla muiden ajatuksia avioliitosta yleensä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hanki itsetuntoa sen verran ettei tarvitse miettiä toisten mielipiteitä omasta elämästäsi...
sä voit itse kokeilla rupeeko sulla keittämään pikkuhiljaa, kun joka välissä keskustelu vedetään siihen, miksi et ole JO naimisissa. Ihan kuin tämä elämä olisi pikajuoksua naimisiin.
Ei muilla juurikaan ole tuollaisia ongelmia.
Ja itsetunto auttaa siinä asiassa.
Älä vaan taivukkaan.Onneksi nykyään ei tarvi mennä avioon kun muuttaa yhteen,voi asua avoliitossa.Toista ennenvanhaan,yli 30v takana.Tietääkö sitä edes miltä loppujen lopuks tuntuu 20v. sitoutua loppu elämäksi?
Koin itse ihan samaa nuoruudessani.
Mutta aiheeseen liittyvät typerät kyselyt loppuivat, kun aloin soveltaa yhtä juttua, jonka kuulin.
Yksi kaverinikin sovelsi sitä ja sanoi että sai olla rauhassa sen jälkeen.
Eli:
kun sinulta seuraavaksi kysytään, että mikset ole naimisissa, niin vastaat että kannatat vankasti esiaviollisia suhteita, kuten seurustelua, avolittoa ja kihloissa oloa.
Ja jos kysyjä tivaa syytä moiseen, niin vastaat:
Ettei enää tarvitse olla niin kauan naimisissa!
Kyselyt loppuvat siihen ja sinua pidetään jotakuinkin outona ja eikä enään tulla kyselemään.
Tuo toimii. Sitä on kokeiltu monesti.
Vauvauteluihin olen ajatellut esittää kysymyksen, että montako tarvitsisitte ja koska? Että nyt on noita kyselijöitä ja tilauksia kertynyt sen verran, että menee kyllä vähän pitkälle.
Eräs kaverini valitti kun häneltä kysellään vauvauutisia ja itse kuitenkin kysyi työkaveriltaan koska ovat ajatelleet hankkia pikkuveljen tai siskon "Markolle". Kai ihmiset kyselevät vain sen kummemmin ajattelematta. Mutta mikä on perimmäinen syy? Onko se avioliitto heidän mielestään ainoa oikea tapa elää jne.?
Enpä usko että ihmiset menevät naimisiin vain siksi että yleensä mennään naimisiin. Vaikka onhan sitä kaikenlaisia höyrypäitä olemassa.
Itse en ole koskaan ihastuillut ahkerasti, mutta sitten kun kolahti niin sitten kolahti ja avioiduimme.
Minusta tuntuu, että ihmiset puhuvat avioliitosta ja lapsista vähän niinkuin smalltalkkina. "Oletko naimisissa?" tai "No, onkos lapsia tilauksessa?". Tai jos on raskaana, niin voidaan kysyä "Koskas menette naimisiin?"
Ihmiset joilla ei ole kumpiakaan suunnitelmia voivat loukkaantua ja ahdistuakin kysymyksistä, mutta oikeasti hyvin marginaalinen osa kysyjistä oikeasti asettaa mitään pakko-odotuksia. Se on vain yleistä höpinää.
Ymmärrän hyvin, että vastaavasti naimisissa olevat kokisivat yhtä epämiellyttävänä jos kysyisit vastaavasti aina tavatessa "Vieläkö olette naimisissa?"
No, ilkeys ei johda mihinkään, joten voimia vaan sinulle kyselyiden keskellä. Pure hammasta ja jätä kyselyt omaan arvoonsa.
En voi käsittää miten avioliitto voisi olla pakkonormi. Asiat ovat yleensä sitä miten niitä katsoo.
Ehkäpä ihmiset ei niin ajattele, että kaikki ei välttämättä halua samoja asioita kuin he. Heille on ehkä itsestäänselvyys, että mennään naimisiin jne.
Sama asiahan on lasten kanssa. Että kysellään, että koskas te hankitte lapsia… Mikä on vielä tungettelevampaa.
Onko sillä todella merkitystä ihmisille, onko joku heidän kaverinsa, sukulaisensa, työkaverinsa, naapurinsa jne. naimisissa tai onko heillä lapsia? Miksi näitä asioita kysellään? Tai tuijotellaan onko jollain sormus tai ei. Mua ei ainakaan kiinnosta. Vaikka itse olenkin kihloissa ja menossa naimisiin. Ja jos alkaa kiinnostamaan niin eiköhän sen sitten näe, jos jollekin tulee tai ei tule lasta. Ei mun tarvi sitä etukäteen tietää.