Mulla on jo jonkin aikaa ollu tunne, että on ehkä miehen kans alettu kasvaa erillemme. Olemme edelleen samalla aaltopituudella, tulemme hyvin toimeen keskenämme ja välitämme toisistamme.
Silti (ilmeisesti vain minulle) on tullut tunne, että haluaisimme pikkasen eri asioita elämältä. Mieheni on myös jotenkin alkanut tuntua joissakin asioissa niin epäkypsältä (mm rahankäyttö ja jatkuva menemisen halu). Tunne jollain tavalla on vain vahvistunut viime aikoina. Olen koettanu jutella, mutta ei sitä puusta pitkälle olla päästy. Mies alkaa märistä, että pelkää menettävänsä minut ja että kaikki on kummiskin periaatteessa niin ok...
Onko muilla tällainen vaihe mennyt ohi vai onko pahenemista odotettavissa?
Kai tämä on joku ihan normi vaihe parisuhteessa, kun on jo 5 vuotta takana kummiskin. Tuntuu vaan niin... tyhjältä. Se kuvaa ehkä parhaiten koko olotilaa. Miehelläni oli puolitoista vuotta sitten vähän samanlaisia tuntemuksia ku mulla nyt, mutta hällä ne meni pirun äkkiä ohi ja nyt mun mies hehkuttaa kuinka hän on rakastunut muhun syvemmin uudelleen ja kuin hän on onnellinen.
Silti (ilmeisesti vain minulle) on tullut tunne, että haluaisimme pikkasen eri asioita elämältä. Mieheni on myös jotenkin alkanut tuntua joissakin asioissa niin epäkypsältä (mm rahankäyttö ja jatkuva menemisen halu). Tunne jollain tavalla on vain vahvistunut viime aikoina. Olen koettanu jutella, mutta ei sitä puusta pitkälle olla päästy. Mies alkaa märistä, että pelkää menettävänsä minut ja että kaikki on kummiskin periaatteessa niin ok...
Onko muilla tällainen vaihe mennyt ohi vai onko pahenemista odotettavissa?
Kai tämä on joku ihan normi vaihe parisuhteessa, kun on jo 5 vuotta takana kummiskin. Tuntuu vaan niin... tyhjältä. Se kuvaa ehkä parhaiten koko olotilaa. Miehelläni oli puolitoista vuotta sitten vähän samanlaisia tuntemuksia ku mulla nyt, mutta hällä ne meni pirun äkkiä ohi ja nyt mun mies hehkuttaa kuinka hän on rakastunut muhun syvemmin uudelleen ja kuin hän on onnellinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
no mulla on itellä milteen 12v takana. oli hetkiä jolloin oli samanlaisia fiiliksiä, mut kehittelin meille yhteisiä juttuja koska en kuitenkaan halunut pois.mut päätös on sun mitä aijot...
Jos kipinä sammuu, on suhteesta päästävä eroon. Väkisin sytyttämällä se ei palavaksi muutu. Hyvin kuvaava kipinän puuttumisen ilmaisin on kykenemättömyys keskustelun avulla selvittämään mielen sopukoissa olevia ongelmia. EROA!
Me ollaan oltu myös viisi vuotta yhdessä. Mahtuu siihen aikaan jo kaikenlaista. Itsestäkin tuntuu välillä, että alkaako sitä toiseen kyllästymään, kun jo tuntee toisen jo hyvin ja elämä menee tietyissä uomissa, mutta toisaalta taas rakastan miestäni enkä ole eroa ainakaan itse kovin vakavasti harkinut. Toisinaan se ehkä käy mielessä varsinkin sillloin kun toisen kanssa on jotakin erimielisyyttä ym... Omalla kohdalla asiaan on vaikuttanut kun haluiaisin muuttaa yhteen mutta toinen osapuoli on hieman varovainen tekemään ratkaisuja... No,eteenpäin sitä mennään ja toisina päivinä toisen kanssa tuntuu oleminen paremmalta ja sitä ei haluaisi antaa pois... Kai nämä mietteet kuuluvat elämään..
Jos on 5 vuotta kestänyt, kestää 5 lisää :)
Yhdessä ollaan ja rakastetaan.
Joskus on..täysin tunteeton olo, arkinen.
Mutta tarvitseeko tunteiden räiskyä joka
päivä makaroonia keittäessä?
Minä sovin mieheni kanssa että hän saa mennä
ja pitää hauskaa joka toinen viikonloppu ja
muuten on kiltisti kotona minun tykönä :)
Lähdn kyllä usein itsekkin hauskan pitoon mukaan.
Vaikka joskus tulee..tunteetonta ja tyhjää
niin jossain siellä alla on se rakkaus.
Se on siellä vielä 20 vuoden päästä jos niin
haluaa.
Jos haluaa vain rakastumisen tunnetta niin
saa vaihtaa miestä 1-2 vuoden välein, niin kauan
se kerralla kestää.
Pitkien suhteiden salat ovat monimutkaiset mutta
uskon että on tehtävä töitä. Ei se itsestään
parane.
Kuunteleppa The Beatlesin Help biisiä.
Hymyillyttää minua aina se biisi.
Pistä kuule elämä ranttaliksi, salille ja kuntoon, kampaajalle, sexikauppaan, hierontaan.
Nauti elämästä. Ehkäpä elämä siitä herää
henkiin kun kevät tulee. :)
Muutos alkaa sinusta. Sinä voit päättää mitä
joka päivä teet suhteesi eteen.
5 vuotta on kunnioitettava aika yhdessä oloa.
Taistele sen puolesta. On niin helppo antaa olla.
Tsemppiä!!!!!
Meillä myös 5v. yhteiseloa. Olemme keski-ikäisiä ja yhteisiä lapsia ei ole. Minulla 1 aikuinen.
Mua on alkanut ärsyttää miehen tyyli, menohalut. Kalja ei maksa mitään eikä reisut mutta kun kauppaan mennään niin kaikkein halvinta "sittiä" pitäis ostaa. Itse haluan laadukasta ruokaa.
Mieheni naputtaa jatkuvasti että pilaan jatkuvalla pesemisellä vaatteet. Itse hän vaihtaisi kerran viikossa esim.sukat ja se saa mut kiehuun. Tai työstä tultua syömään ja sohvalle surffaan kaukosäätimellä...Ennen teimme yhdessä kaikkea. Olen yrittänyt kertoa että puhuisimme asioista, hänen kommentti on, että kysy niin vastaan. Se niistä keskusteluista.. Alan kypsyä. Käry nousee päästäni.
Itse olen osittain romanttinen ja nautin kaikesta kauniista. Kerran tässä kerroin miehelleni, että muistatko kun tapasimme, ostit kukkia toit leivokset ja joimme kahvia. Hän nauroi et onko hän ollut niin tyhmä. Se loukkasi. Revi tästä nyt iloa..
Toki meissä kaikissa omat vikamme. On sellainen fiilis etten jaksa enää välittää. Olen sanomatta mitään.
Seksiä saan pyytää. Hän ei koskaan tee aloitetta. ei koskaan. Loukkaa toikin, jos kerran kuussa saat. Eikä mitään halailuja vaan tekninen suoritus. Surullista.
Alkaa jaksaminen olla vähissä. Hänellä paljon työstä johtuvia menoja. Nautin kyllä hiljaisuudesta.
Olen tässä pohtinut minkä ratkaisun teen, näin ei vain jaksa. Kaipaan hellää puolisoa, joka myös osoittaa välittämisen... Hänen mukaansa hän osoittaa välittämisen teoilla EI sanoilla.