Se nainen sai minut heti polvilleni.
Ajatusmaailmamme törmäsivät yhteen.
Rakastimme täysin estoitta toisiamme.
Rakastelimme täysin estoitta.
Halusimme kokeilla ja kokeilimme.
Nautimme toisistamme.
Heräsimme kilpaa keittämään aamukahvit toiselle.
Rakastelimme kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
Keskustelimme illat silmiin katsoen.
Nauroimme yhdessä.
Monta vuotta olimme sama henkilö.
Ei tämmöistä voi tapahtua kenellekkään.
Tämä suhde oli kuin kirjasta.
Suojelin.
Palvoin.
Vihasin, hän vihasi.
Riitelimme.
Palasimme yhteen.
Rakastelimme.
Keskustelimme.
Ja taas kaikki oli hyvin.
Sitten jätin hänet.
Saunoimme ja annoin minuutin aikaa lähteä pois.
Periaatteesta.
Minua ei loukata.
Enkä voi enää antaa anteeksi.
Sisälle koskee.
On tyhjää.
Kaipaan niin.
Mutten voi nöyrtyä.
Avaan silti sähköpostini, ei uusia viestejä.
Onkohan kännykkä äänettömällä?
Onkohan se mennyt rikki?
Miksi teen edes niin, koska en anna anteeksi.
Mutta kun kuulisin jotain..
Alan etsiä joskus uutta.
Enkä koskaan voi löytää samaa.
Koska en osaa anteeksi antoa, ei minussa ole mitään jäljellä.
Ok, sitten se on näin.
Joku saa kuoret lainaan.
Ajatusmaailmamme törmäsivät yhteen.
Rakastimme täysin estoitta toisiamme.
Rakastelimme täysin estoitta.
Halusimme kokeilla ja kokeilimme.
Nautimme toisistamme.
Heräsimme kilpaa keittämään aamukahvit toiselle.
Rakastelimme kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
Keskustelimme illat silmiin katsoen.
Nauroimme yhdessä.
Monta vuotta olimme sama henkilö.
Ei tämmöistä voi tapahtua kenellekkään.
Tämä suhde oli kuin kirjasta.
Suojelin.
Palvoin.
Vihasin, hän vihasi.
Riitelimme.
Palasimme yhteen.
Rakastelimme.
Keskustelimme.
Ja taas kaikki oli hyvin.
Sitten jätin hänet.
Saunoimme ja annoin minuutin aikaa lähteä pois.
Periaatteesta.
Minua ei loukata.
Enkä voi enää antaa anteeksi.
Sisälle koskee.
On tyhjää.
Kaipaan niin.
Mutten voi nöyrtyä.
Avaan silti sähköpostini, ei uusia viestejä.
Onkohan kännykkä äänettömällä?
Onkohan se mennyt rikki?
Miksi teen edes niin, koska en anna anteeksi.
Mutta kun kuulisin jotain..
Alan etsiä joskus uutta.
Enkä koskaan voi löytää samaa.
Koska en osaa anteeksi antoa, ei minussa ole mitään jäljellä.
Ok, sitten se on näin.
Joku saa kuoret lainaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei mitään muuta sanottavaa.
ei muuta kuin että vielä kerran juuri näin.
Ja mikäköhän oli se juttu, jota et voi antaa naiselle anteeksi - periaatteesta?
Oma ylpeytesikö?
Kelasin heti tossa jutussasi siihen kohtaan missä meni pieleen. Vaan ei sellaista kohtaa siinä ollutkaan. Missä tai mihin se tyssäsi? Sori, mutta ei ole lainkaan selvää tosta jutustasi. Muuten hyvin kirjoitettu. Propsit siitä.
Olin varoittanut monta kertaa.
"kaverista"
Ja hänen seurastaan.
Joten..
Viekää minut baariin veljet.
Pöytään nostakaa.
Vittu joo.
Mä en tyhmä oo.
Jos mies en olla saa.
Tänään se alkaa.
Tyhjä elämä.
Näin se menee, JUST näin! Mulla ei ainakaan ole enää
sijaa elämässäni ihmiselle joka mua loukkas, koko ajan uudelleen ja uudelleen. Anteeks en tule koskaan antamaan, tämä ihminen menetti mahdollisuutes ja nyt saa itkeä ja rypeä ihan miten päin tykkää.
Kyllä se nii on ettei armoa kusipäille.
Ymmärrän, että tuollainen sattuu eikä ole fiksua ottaa takaisin ko. henkilöä. Mutta katkera ei kannata siltikään olla. Katkeruus nimittäin jäytää ainoastaan sinua sisältä. Se aiheuttaa kyynisyyttä, joka heijastuu sinun kaikkiin ihmissuhteisiisi.
katkera, mulla on voittoisa olo kun tiedän että mokoma kakkapää itkee nyt oloaan jossakin, tulis takasin heti jos vinkkaisin.
Mutta sitähän mä en tee! Kärsikööt tietäen että anteeks ei koskaan tule saamaan.