Mä oon ollu reilu vuoden mun jätkän kaa yhessä. Me ei nähdä usein eikä soitella kauheen usein nykyään. Sillä on duunia ja sit se pelaa wowii ihan liikaa mun mielest. Sillon ku nähään ni se on seksiä tai sit ollaan kavereitte kaa vaan jossain ja tuskin puhutaan toisillemme. Tuntuu et sille on tärkeempii sen kaveri ja wowi :/ Kyl se joskus pyytää mua leffaan ja sanoo jotai söpöö mut silti tuntuu vaan et en saa siit tarpeeks sitä mitä tartten.. Noh poikahan on mua 3 vuotta nuorempi eli -91. Mut Tää poika on mun ensirakkaus ja jolle menetin neitsyytenikin, tää olin mun kanssa ku mun äiti kuoli vajaa vuos sitte...
Mut nyt tuntuu et en vaan jaksais enään sitä et se ei soittele eikä nähä, tuntuu et me mentäs eteenpäin sen ajan ja tahdon mukaan. Ei enää oikeestaan ees puhuta mistään tunteistamme toisillemme. Musta vaan tuntuu et jos puhutaan ni se johtaa tappeluun tai ei johsa muuhun kun siihen että en saa siitä juttelutuokiosta kuitenkaa mitään irti :S
Vaik ollaa oltu vuos yhes ni ei silti olla enää yhtää samallai ku enne.. et en oikeesti enää ees uskalla soittaa sille ja kysyy et tuleeks se meille tms ku tiiön et se ei tuu.. en viitti vaa.. mul on jotenki omaki itsetunto laskenu täs.. siks en nyt tiiä miten sille sanoisin et en jaksa tätä juttuu enäää.. Oon miettiny tätä jo jonkun aikaa mut nyt tuntuu et mun pitää jatkaa eteenpäin.. Alkaa jo tuntuu et haluun jonkun hellän ja huolehtivan ja VANHEMMAN jätkän. (tietäisin jo yhen jonka kaa oon tekstaillu) Mut tää ei johdu kyl pelkästään siitä et oon ehk ihastunu vähä tähä toiseen poikaan. Ehkä se sai vaan mut irtautumaan ja ajattelemaan asoita..
Täs vaihees tää paskempi juttu tästä, mulla ei oo pokkaa sanoo ees sille puhelimes tai suoraan tätä.. joten miten voin sanoo tän tekstaril et se ei pidä mua tyhmänä...? Vaik salee kuitenki pitää ja niin pitää kaikki muutki.. Mut oon aina tienny et kukaan ei oikeestaan ymmärrä mua muutenkaan enää ku en oo halunu avautuu kellekkää...
Jos joku ees jotenki ymmärtäs ni vois keksii jotain...? ://
Mut nyt tuntuu et en vaan jaksais enään sitä et se ei soittele eikä nähä, tuntuu et me mentäs eteenpäin sen ajan ja tahdon mukaan. Ei enää oikeestaan ees puhuta mistään tunteistamme toisillemme. Musta vaan tuntuu et jos puhutaan ni se johtaa tappeluun tai ei johsa muuhun kun siihen että en saa siitä juttelutuokiosta kuitenkaa mitään irti :S
Vaik ollaa oltu vuos yhes ni ei silti olla enää yhtää samallai ku enne.. et en oikeesti enää ees uskalla soittaa sille ja kysyy et tuleeks se meille tms ku tiiön et se ei tuu.. en viitti vaa.. mul on jotenki omaki itsetunto laskenu täs.. siks en nyt tiiä miten sille sanoisin et en jaksa tätä juttuu enäää.. Oon miettiny tätä jo jonkun aikaa mut nyt tuntuu et mun pitää jatkaa eteenpäin.. Alkaa jo tuntuu et haluun jonkun hellän ja huolehtivan ja VANHEMMAN jätkän. (tietäisin jo yhen jonka kaa oon tekstaillu) Mut tää ei johdu kyl pelkästään siitä et oon ehk ihastunu vähä tähä toiseen poikaan. Ehkä se sai vaan mut irtautumaan ja ajattelemaan asoita..
Täs vaihees tää paskempi juttu tästä, mulla ei oo pokkaa sanoo ees sille puhelimes tai suoraan tätä.. joten miten voin sanoo tän tekstaril et se ei pidä mua tyhmänä...? Vaik salee kuitenki pitää ja niin pitää kaikki muutki.. Mut oon aina tienny et kukaan ei oikeestaan ymmärrä mua muutenkaan enää ku en oo halunu avautuu kellekkää...
Jos joku ees jotenki ymmärtäs ni vois keksii jotain...? ://
Vastaukset 2
Vanhimmat
sanoa että eroatte, jos se ei karran ikänä soittele.. Kuulostaa ehkä tylylle, mut siinäpä poika oppii miten naista kohdellaan jos seurustellaan. Älä ole liian ilkeä, joten odota että se sitten vihdoin ottaa suhun yhteyttä ja kerro sille sitten et susta tuntuu et teidän juttu ei enää toimi. Jos se sattumalta ei ota pariin viikkoon yhteyttä tai jopa koskaan niin eipä siinä tarvitse kauheasti älyä käyttää ymmärtääkseen ettei mitään suhdetta enää edes ole. Mutta tosiaan keero sille heti kun näätte/olette yhteydessä ja jos et viitsi muiden kavereiden läsnäollessa kertoa, niin eiköhän sekin sitten selviä sillä ettet vaan kiinnitä mitään erityishuomioo jätkään vaan olet omissa maailmoissasi. Jos ei mitenkään tähän reagoi lähiaikoina niin selvä juttu taas kerran. Heti jos siis ottaa puheeksi ja ihmettelee käytöstäsi, kerrot sille mitä mieltä olet suhteestanne. Näin et siis tee mitään väärää sillä et jätä asiaasi kertomatta, mutta et silti tunge nenääsi ihmisen elämään joka ei edes ole vastaanottavainen viesteillesi, vaan odotat josko häntä edes kiinnostaa asiasi.
...kirjottaa paperille erokirjeen jossa ilmotat myös että olet halukas jutteleen naamatusten mutta että helpompi oli kirjottaa paperille kaikki ajatukset kuin puhua sulle koska meidän juttelut ei pääty muuhun kuin riitoihin. Parempi kuitenki ihan sinun ja hänenki kannalta että ilmotat erosta. Silloin sinä tiät missä mennään ja et roiku jossain toisessa ja hänen päätöksissään ja jos haluat tavotella tätä toista kaveria niin voit sen hyvällä omallatunnolla tehä. Ja silloin hän ei voi syyttää sinua mistään koska juttunne on pantu poikki ja hänkin tietää missä mennään ja voi alkaa yrittään korjata teidän suhdetta jos näin tuntee (ja saa sinut ehkä takaisin ehkä ei - sinun päätös). Tiän nuo ajatukset että miettii mitä kaikkea ihanaa on koettu yhessä ja missä toinen on ollu tukemassa silloin joskus..ja ne ajatukset vaikeuttaa erohaluista kertomista, Mutta tutki nyt tarkoin tunteitas - kumpaa haluat mielummin eron vai jatkon (ja jos jatkon niin siitäkinhän voi kirjoittaa kirjeen. Kirjottaessa itellekki selkenee asiat monesti ja kun toisen on "pakko" lukea se niin ne asiat se toinen ainakin sisäistää) ja toimi sen mukaan älä jää venymään siihen tilaan että et tee mitä oikeasti haluaisit - minä jäin ja oikeastaan tavallaan totuin siihen "olen elämääni tyytymätön"-tilaan ja sitä jatkui vuosia. Nyt olen vapaa ja suruhelvetin läpikäynyt, mutta niin oli parasta ja kaduttaa se etten saanut aikasemmin tehtyä ja sanottua asioita joita niin halusin.
Sen vielä sanoisin että jos eroatte niin älä ole liian kiireessä sen toisen kanssa...käsittele teän ero ensin omassa päässäsi :) voimia sulle