Viisi vuotta sitten pääsin vapaaksi riitaisesta ja väkivaltaisesta liitosta. Sen jälkeen en ole oikein osannut olla kenenkään kanssa, tosin en ole oikeastaan ketään etsinytkään. Nauttinut vain vapaudesta. Nyt jonkin aikaa on tuntunut,että joku saisi tulla elämääni ja on ehkä tullutkin. Se on vain hyvin alussa vielä ja ns.tutustutaan vasta, mutta tuntuu mukavalta. Sitten tuleekin se vaikeus:
Tutustuin kaksi vuotta sitten mieheen joka on naimisissa. Olemme olleet yhteydessä koko ajan, soitelleet ja tapailleet. Rakastan häntä syvästi ja hän minua. Hän ei ole kuitenkaan eroamassa ja tiedän etten saa häntä koskaan. Pelkään etten pysty mihinkään muuhun suhteeseen tämän takia, kun en saa häntä sydämestäni. Mitä minun pitäisi tehdä?
Tutustuin kaksi vuotta sitten mieheen joka on naimisissa. Olemme olleet yhteydessä koko ajan, soitelleet ja tapailleet. Rakastan häntä syvästi ja hän minua. Hän ei ole kuitenkaan eroamassa ja tiedän etten saa häntä koskaan. Pelkään etten pysty mihinkään muuhun suhteeseen tämän takia, kun en saa häntä sydämestäni. Mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 21
Vanhimmat
heivaa se varattu mies..jos ei ole vielä vaimoaan heivannut niin ei tule sitä tekemäänkään,käyttää sua vain hyväksi,vaikka sanookin että rakastaa.ja luuletko että tuo mies jolla on vaimo jota pettää, olisi sitten sulle uskollinen?unohda tuo aviomies ja keskity uuteen mieheen jos hän tuntuu mukavalta.miksi kiduttaa itseään varatun takia?
siinä se on pesän rikkoja ootko aatellu,jos sen ukon eukko saa tietää miltähän siitä mahtais tuntua.eti vapaa mies itelles eläkä toisten ukkoja kyttää raukkamaista.
Miksi heittäydyt varatun miehen syliin? Hänestä et koskaan saa uskollista kumppania, kenties jo pian vaimo keksii miehen pettämisen ja tai mies pelkää paljastuvansa ja jättää sinut. Vaikka jättäisi vaimonsa ja ottaisi sinut, luuletko että pitää sinusta ikuisesti, kun jo kerran on naista pettänyt?
Pahemmin et olisi voinut vapauttasi käyttää!!!
Eli itselläni oli pitkään sama tilanne. Olimme miehen kanssa työpari pitkään ja se sitten reissujen (joissa vietettiin paljon vapaa-aikaa yhdessä) ja muuten vain ajan mittaan syveni rakkaudeksi asti, ensin miehen puolelta ja sitten lopulta omaltanikin. Alusta asti oli selvää että mies ei lapsiaan jätä joten naimisissa on ja pysyy.
Tilanne alkoi jo ahdistaa, koska jo pakosta olin valtavasti tekemisissä miehen kanssa. Työparina olimme lyömättömän hyviä tuloksissamme ja kaikki vähän vitsailikin siitä että kun ne on niiiin rakastuneita vaikka ei meillä avoimesti mitään ollut meneillään - keskinäinen kanssakäyminen vain taisi kieliä toista.
Tilanne alkoi minua vaivaamaan lopulta kun omasta erostani oli kulunut tarpeeksi aikaa, aloin itse olemaan valmis uuteen, aitoon suhteeseen. Onneksi sitten sain hyvän työtarjouksen ja vaihdoin työpaikkaa, samalla sitten saatoin pikkuhiljaa päästä yli tunteistani häneen. Kauan se vei, muutaman vuoden. Edelleen olemme ystäviä, käymme kahvilla silloin tällöin ja kirjoittelemme paljon sähköpostia - olimme kuitenkin käytännössä toistemme parhaat ystävät niin monta vuotta ettemme sitä kuitenkaan halua kokonaan heittää hukkaan.
Nyt olen uudessa, tosin vielä kovin tuoreessa, suhteessa ja ensimmäistä kertaa koin alusta asti vilpittömiä ihastuksen tunteita tätä, vapaata, miestä kohtaan. Niitä ei enää varjostanut mitkään vanhat tunteet. Välissä tapailin mukavanoloisia miehiä, yksi helmi taisi mennä hukkaan, mutta kun tunteita oli vielä liikaa tuota varattua miestä kohtaan niin ne jutut lopahtivat aika alkuunsa. Eli tavallaan säälin hieman niitä miehiä, koska oikeastaan käytin heitä vain päästäkseni yli tuosta varatusta miehestä. Onneksi se toimi ja nyt elämä taas näyttää valoisammalta.
Ja noille kodinrikkoja haukkujille, en koskaan olisi hyväksynyt että tuo mies olisi jättänyt perheensä minun takiani ja toppuuttelin miestä aika tavalla. Olin itse toipumassa erosta ja en mitenkään olisi itse olla varma että haluan viettää loppuelämäni hänen kanssaan.
pelkästä mielenkiinnosta haluaisin kysyä, että tiedätkö tämän miehen nykyisiä vaiheita. Kuinka hän on toipunut suhteenne loppumisesta? Onko löytänyt uuden naisen tilallesi vai onko suhde omaan vaimoon parantunut?
Edelleen kun ystäviä ollaan, niin tiedän hyvin hänen nykyisen tilanteesa. Ei, ei ole ketään toista naista ja ei ole etsimässäkään - se meidänkään juttu oli kaikkea muuta kuin suunniteltu ja muodostui todellakin ajan mittaan.
Suhde vaimoon on entisellään, tosin vaimo on ilmeisesti aikoja sitten hyväksynyt tilanteen ja hänellä itseasiassa on mitä ilmeisemmin toinen mies ollut jo pitkään. Mutta jokainen taaplaa tyylillään, en ala kristisoimaan kenenkään avioliittoa.
Toi juttu vaimon uudesta miehestä..Et kai sä niin hölmö ole että uskot? Nyt se äijä valehtelee sulle, et pysyisit rauhallisena. Ja sit se muka olis niiku uskollinen sulle. Voi hettanjestas kun ihminen voi olla pönttö!! Kyl se vaan niin on, et sillä sen vaimolla on yksi ja sama mies, ja se on se sen aviomies. Eli älä kuvittele itsestäs suurempaa kun olet.
kuulostaa, että ensin miehellä on pitkäaikainen kuuma työpaikkaromanssi ja vaimon kanssa hommat stopissa. Sitten kun romanssi kuivuu kokoon, ei miehellä sitten olisikaa ketään eikä mitään rakkauselämän puolella. Hmmm...harakirin paikka normimiehellä.
Siis mulle on aivan yhdentekevää onko miehellä joku nainen tai sen vaimolla joku mies ja miksi miehen tarvitsisi pitää minut "rauhallisena", en toivo muuta kuin hyvää hänelle. Itsellä ei todellakaan ole enää tunteita pelissä (kuten jo aikaisemmin tässä viestiketjussa kävi ilmi) ja olen hyvässä suhteessa tätä nykyä itse (ja ihan vapaan miehen kanssa :)
Eikä mies ole minulle rouvansa "toisesta" puhunut, muuta kuin omia epäilyjään - itse olen rouvan nähnyt useaan otteeseen vaan toisen miehen seurassa ja aivan muissa tunnelmissa kuin ihan vain ystävillä.
Ei vaan jaksa ymmärtää kuinka tämä voi olla niin arka aihe, että aina hypitään seinille ja kuvitellaan että naiset ei tajua mistä on kysymys. Itse en tosiaan olisi hyväksynyt miehen jättävän perhettään, enkä sitä halunnut. Tunsin vaimon ja lapset, nuorempi jopa kävi harrastamassa kanssani. Vaimon kanssa tulin ihan hyvin juttuun ja en usko että hän olisi niin tyhmä ettei olisi tajunnut asioiden oikeaa laitaa, mutta taisi vain hyväksyä sen. Mutta siis jokaisen avioliitto on ihan heidän oma asiansa.
Katkaise suhde! Kerran se vaan kirpasee vaikka voi pahalta tuntuakin. Vaihda vaikka puhelinnumero, niin mies ei saa sinuun otettua yhteyttä.
Onko järkeä tuhlata aikaa varattuun miehee, jos se ei kuitenkaan koskaan ole eroamassa!
Oletko keskustellut miehen kanssa sinun ja hänen yhteisestä tulevaisuudesta? Oletko miettinyt, mitä mies voi sinulle tarjota, koska hän ei aio erota perheestään?
Teetkö oikein itseäsi kohtaan olemalla suhteessa mieheen, jota et voi saada? Mitä sinä saat itsellesi tästä suhteesta? Voiko suhteessa olla siten, että on vain tässä hetkessä, mutta ei ajattele yhteistä tulevaisuutta - etenkin kun koet, ettet saa miestä koskaan itsellesi?
Olemme keskustelleet paljon ja molemmat tiedämme tilanteen. Ystäviä ollaan aina, tapahtui mitä hyvänsä?? Sitä vain toivoo, että asiat olisi toisin, eli että hän olisi vapaa, mutta tiedän ettei pelkkä toivo riitä. Kiitos teille jotka ovat ymmärtäneet tilanteen. En ikinä olisi näin halunnut käyvän, eikä tarkoitus ole toisten miehiä vikitellä. Tiedän, ettei hänellä ole muuta annettavaa minulle näin ja kyllä minä tarvitsenkin enemmän. Siksi halusin kirjoittaa ja kysyä neuvoa. Haluan aloittaa tämän uuden suhteen puhtaalta pöydältä ja olla rehellinen tälle uudelle miehelle. Toivon, että sydän antaa siihen luvan...
Homma menee kyllä niin, että ihminen on aina just niin vapaa kun itse tahtoo. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, tahtooko olla vapaa. Miksi ei olisi vapaa lähtemään? Pelkääkö hän menettävänsä lapsensa? Siitä vaan hakemaan yhteishuoltajuutta. Jos on (ainakin paperilla )kunnollinen mies, niin yleensä sen saa. Nykyinen vaimo on sairas tms., hän ei kestäisi jos mies lähtisi. Just joo, mitenkähän se vaimo kestää miehensä pettämisen? Raha, talo tai muu omaisuus ja se, että ne joutuisi jakamaan? Kuulostaa tosi syvälliseltä syyltä. Kulissit ja muiden mielipide? Kuulostaa myös tosi syvälliseltä syyltä. En keksi yhtään ainoaa hyvää syytä jatkaa kahdessa suhteessa jos oikeasti tahtoo päästä vapaaksi!
Koska te kakkoset opitte tajuamaan miehen ajatukset? Jos mies ei ole jättämässä vaimoaan, niin hän ei todellisuudessa HALUA jättää tätä. Kaikki muut syyt ovat tekosyitä! Eihän siinä mitään jos se "toisen oma" riittää, mutta monelleko riittää? Suurin osa kakkosista toivoo, että jonain päivänä mies jättäisi vaimonsa. Montako kertaa kakkonen on saanut huomata, että kyllä se vaimokulta jää, kun miehen elämään tupsahtaa sellainen nainen, joka todella halutaan. Siinä jäävät sekä vaimo, että kakkonen!
Tarkoitus ei ole mollata ketään, mutta ottakaa nyt järki käteen ja katsokaa sitä elämää ilman rakastuneen ruusunpunaisia laseja. En halua mollata myöskään näitä miehiä, sillä tuskin hekään läpensä pahoja ovat. Silti mies, joka pettää vaimoaan suhteessa toisen kanssa on jollain tavalla viallinen. Tunnen myös tapauksen, jossa vaimo tietää miehensä suhteesta ja on sen jo alunperin hyväksynyt. Ainoa hyväksikäytetty on se kakkonen, joka luulee, että mies elää huonossa suhteessa ja tahtoisi jättää vaimonsa, mutta ei "voi".
Kaikkein oudoimpia ovat nämä tapaukset, jotka kuvittelevat, että vaimossa on aina vikaa jos mies pettää, vaimo on liian takertuva, ei anna, on ilkeä tms. ja mies on vain uhri. Minä itse olen niin erilainen, ihana ja rakastettava, että ei hän minua koskaan pettäisi. Voiko sinisilmäisempää enää olla? En ole ikinä kuullut miehestä, joka uskoisi tällaisiin satuihin!
Siis olet aikuinen nainen? Et oikein aikuiselta vaikuta. Olisihan sinun pitänyt jo alussa tajuta, että mies ei missään tapauksessa luovu vaimostaan, perheestään, omaisuudestaan jne.
Miehellähän on näitä salarakkaita säännöllisen epäsäännöllisesti. Kavereiden kanssa on sitten mukava naureskella näille miehenkipeille naisille, jotka uskovat kaiken mitä heille sanotaan. Voi tätä naissukukuntaa!!
Hei!
Olen samassa tilanteessa, paitsi että miesystäväni on eronnut mutta vain paperilla, ei henkisesti.
Pari vuotta myös olemme tapailleet ja hänen exänsä on pyörinyt koko ajan kuvioissa mukana.
Meillä menisi muuten ihanasti ja kaikki synkkaa mainiosti, olemme samalla aaltopituudella kaikesta,
enää en jaksa leikkiä ymmärtäväistä, pakko ottaa järki käteen ja pistää poikki tää stoory. Tästä tulee vain hermopaineita ja harmaita hiuksia. Tietty helpompi sanoa kuin toteuttaa mutta tee sinäkin loppu tuosta suhteesta joka syö vain SINUA (ei häntä). Miehellähän on kaikki hyvin, turvallinen kotisatama ja rakastajatar jonka syliin on kiva sukeltaa silloin kun hänelle sopii ja kun tekee mieli vaihtelua sexiin, näin se menee.....
Nailla keskustelupalstoilla on niin monta sinunlaistasi, teidan pitaisi aloittaa oma ammattiliitto.
Ajattele miten paljon hyvaa se saisi aikaan: voisite saada tarkat taksat joiden mukaan laskuttaa "ihme illoista" ja "super seurasta", teilla olisi oikeus maksaa saamistanne tuloista veroa, joka taas vaikuttaisi positiivisesti elakekassaan, voisitte maksaa laakarivierailut yksityisesti ilman odottamatta listoilla jnejne ...
Tunnepuoli? Mita se on? Tehan osaatte jo raaaaaaaaakastaa!
Taidat olla mieheni salarakas, jonka olemassaolon mieheni jaksaa kiistää. Näyttöä suhteesta on jo aivan riittävästi. Mitähän lienee Sinulle valehdellut? Vaimohan on sairaan mustasukkainen, seksielämää ei ole(vaikka onkin säännöllisesti)jne. Älä ole liian sinisilmäinen, voisit vaikka soittaa minulle, niin voisin kertoa tarinan toisen puolen. Numeron kyllä tiedät tai ainakin löydät.
mua ihan kiinnostaa, että miten sä asian ajattelet.. siis tuon seksielämän ja sen olemassaolon tai puutteen. Mun ajatus on, että miehesi käy mun luona (oikeasti kyllä jonkun muun), saa kunnon seksiä, visioita, fiboja, joilla saa myös teidän seksielämän kuntoon. Oletko sä valmis ajattelemaan sellaista seikkaa, että sun miehesi saattaa kiihottua ajattelemalla jotain toista ~minua, ja sinä saat hyvät kyydit. Siis miehelläsi on muistikuva minusta, joka saa pelit toimimaan, ja hän kyydittää sinua, vain ja ainoastaan koska sinä olet siinä, en minä? Miltä tuntuu, vai onko se ihan sama miksi seisoo, kunhan seisoo ?
Ihan turhaan yrität tuota, mitähän miehesi minulle valehtelee.. miksi pitäisi valehdella? Uskotko, että toisaalta on ihan se ja sama mitä tuolla miehellä ja hänen vaimollaan on kotonaan, me emme käytä aikaa sen jauhamiseen. Niin vähän sinä vaimo hyvä merkitset. Vielä vähemmän kuin miehellesi.
Mieltä rauhoittaaksesi, sinä et mitenkään voi olla juuri se vaimo, jonka kanssa mieheni on naimisissa, jos tuo 34viittaa ikääsi.
joku pätemisen tarpeinen superpimppa kakkonen hehkuttaa, "hänen miehestään". Eihän tollasta voi ees kommentoida.
Tiedät kyllä mitä 34 tarkoittaa. Ja niistä miesten jutuista, kummasti ne vaan tahtovat sitä omaa elämäänsä ja sen surkeutta selittää. Sinä ilmeisesti olet onnistunut välttymään, hyvä niin.
Tulee väkisinkin mieleen, että se seksi jota sinulta saadaan ei ole riittävää, kun vielä se "kotivarpunenkin" kelpaa.:))
Joko olet tehnyt päätöksesi?