...se, jos toinen osapuoli on mukava, huomioonottava ja kivannäköinen, mutta hirveää intohimoa ei ole? Kaikki muuten ok, mutta seksi aika valjua.
Riittäkö seurusteluun...
XXxxXX
231406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
monelle se riittää, mutta itselleni ei.
kaikki ulkoiset ja sisäiset tekijät pitää mallillaan, jos meikäläisen meinaa suhteeseen saada. kompromissejä ei kannata kriteereiden suhteen tehdä, muuten tulee paskaa paketissa.
täydellistä ei olekkaan, siitä vaan leikkiin mukaan :)
ei olekkaan, mutta epätäydellisiä saatanasti ja kuka niiden kanssa jaksaa pelleillä
ompas hemmetin ärsyttävä lause. Taidat luulla olevas sellanen kultakimpale jonka kaikki yrittää saada rengastettua.
ärsyttävää tuossa oli. esitin vain omat kriteerini ja mieltymykseni. mä en satanassa kerjää että pääsen parisuhteeseen...mä luule yhtään mitään, mä tiedän.
Kyllä naisen täytyy olla haluttava, jos hänen kanssaan meinaan edes jonkinlaista seurustelunpoikasta viritellä. Fyysisen vetovoiman merkitystä ei voi vähätellä. Seksin pitää olla hyvää ja molempia osapuolia tyydyttävää.
Aika heikot on perusteet seurusteluun jos seksielämä ei oikein toimi eikä muutenkaan ole intohimoa, toinen on vain mukava. Itse joku aika sitten tapailin naista joka oli tosi mukava, huumorintajuinen, pidettiin samoista asioista aika pitkälle ja elämän arvotkin oli samanlaiset. Mutta kun ei löytynyt itseltäni tarpeeksi tunteita niin en ryhtynyt suhteeseen. Kyllä rakkautta pitää olla!
niinkö?
Kenelle riittää kenelle ei...
Itse toivon, että myös se intohimo ja polte on olemassa. Sillä jos sitä ei ole alussa, miten on myöhemmin kun kuitenkin "tottumus" ja muu astuu kuvioihin mukaan. Kemiaa pitää olla ja molemminpuolista, muuten tylsyys valtaa mielen.
Tietenkään ei AINA voi ketään haluttaa, mutta on se kiva kun miesystäväni tykkää helliä ja haluaa minua - ja minä samaten häntä.
Eli jos itse olet tyytymätön suhteeseenne, on sulla ne kaksi vaihtoehtoa? Jotkut tosin taitavat syttyä hitaammin eli ei hätiköintikään aina paras ratkaisu ole......
Hellimistä ja haalaamista meillä on yllin kyllin. Itse olen tolkuttoman rakastunut, mutta mieheni ei halua niin plajon seksiä....Mietin siis onko vika minussa... Muuten mielestäni kaikki on täydellistä, haluamme samoja asioita, ymmärrämme toisiamme ja tuemme toisiamme. Meidän on helppo olla yhdessä. Mutta mikä mättää?????
Syitähän tuohon voi olla monia. Mutta ensimmäiseksi sun on turha "syyttää" itseäsi!
Voisi olla pelkoa erektiohäiriöistä, henkistä (esim. epävarmuutta, stressiä), yleistä uupumusta jne. jne. Olisikohan syytä jutella lempeään sävyyn asiasta. Pitkään jatkunut puhumattomuus ongelmista ja toiveista ei varmastikaan ole hyväksi.
Eikös tuota sanota kaveruudeksi jos ei ole intohimoa eikä seksikään juuri kiinnosta kyseisen ihmisen kanssa?
asiaa niin jos kaikki muut on kohdallaan, siis ihan kaikki muut seikat hyvän suhteen luomiseksi eli vain se intohimo puuttuu, niin kyllä se suhde silti voi onnistua. Intohimo voi syttyä myöhemmin...Monet ystävyydestä alkaneet suhteet nimenomaan alkavat niin, ensin tulee rakkaus.
ja usein ystävyydestä alkanut suhde muodostuu hyvin vahvaksi ja kantavaksi.
johonkin hetken huumassa tapahtuviin pikasuhteisiin. Intohimo räiskyy ehkä alussa aikansa, koko suhde rakentuu seksin varaan...ei kaikkein paras mahdollinen tapa aloittaa suhdetta.
tutustuin nykyiseen mieheeni 18-vuotiaana. En kiinnittänyt häneen niin paljon huomiota, kunhan pidin mukavana ja fiksuna. hän kuulemma ihastui minuun saman tien. Seurustelin hänen kaverinsa kanssa muutaman kuukauden.
20-vuotiaana sain tiedon opiskelupaikasta toisen kaupungin yliopistossa. Tällöin mietin tyttökavereiden illanvietossa: onko kotikaupungissamme yhtään hyviä poikamiehiä? silloin valaistuin, ja menin seuraavalla viikolla pokaamaan tämän tyypin hänen kotioveltaan! Nyt: neljä vuotta yhdessä, kesähäät, perheenlisäystä toivomuksessa...
Vaikka olimme pitkään "vain ystäviä", suhteemme syveni, ja kun aloimme seurustella, kaverien asenne oli: "Miten nuo eivät ole löytäneet toisiaan aikaisemmin?"
intohimo on elämän suola
Kyllä tuo yhteen kertaan riittää. Toinen kerta jääkin sitten tulematta.
ps Olisi reilumpaa käyttää rekattua nikkiä..
..on niin päällä että kaikki muut jutut unohtuu
...ei voi mitenkään tietää. No, miten on, kerro jo. Riittääkö?
/Nev
Mä olen yrittänyt muutaman kerran aloittaa seurustelun ilman suurempaa intohimoa. Ei tule onnistumaan. Tunteeni naisia kohtaan ovat sellaisia millaisia niiden pitäisi olla vasta muutaman vuoden kuluttua, kun alkuhuuma on ohitse. Silloin suhde voisi kestää, mutta jos heti alussa yhdessä oleminen on intohimotonta, niin ei tule onnistumaan. Valitettavasti.
...olla ainakin vuosi, jolloin kaikki tuntuu ah niin ihanalta ja tekee mieli käydä toisen kimppuun mitä kummallisimmissa paikoissa! Pikku hiljaa suhde muuttuu syväksi rakkaudeksi ja ystävyydeksi.
Luulen, että moni on aloittanut suhteen ap:n kuvaamalla tavalla, koska tuntuu hyvälle, ei haluta olla yksin ja toinen on kaiken puolin sopiva kumppani. luulen kuitenkin, että jossain vaiheessa elämään saattaa astua jonkinlainen henkinen tyhjiö, jota sitten koitetaan paikata yhteisillä harrastuksilla ja kaikella puuhastelulla ja työllä, jottei se vaan tulisi ihan pintaan. Valitan....
Mulla oli tuollainen tilanne: mies oli kiva, hyvännäköinen ja otti mut huomioon kaikella tapaa. Siis unelmatapaus. Mutta, sängyssä tarpeet ja halut ei kohdannut. Joten ei ja ei! Seksi on tärkeä osa suhdetta, ilman sitä ei tuu mitään...