Olemmeko me nyt itseämme upottamassa suohon, kun kasvatamme lapsistamme liiankin avarakatseisia omia halujaan vapaasti toteuttavia luovia kansalaisia, kun joissakin yhteiskuntaluokissa on ainakin uutisien mukaan alkanut ilmetä työvoimapulaa.
Kun lapsesta tulee aikuinen, ei enään sen jälkeen voida millään kenotekoisilla keinoilla muuttaa näiden yhteiskunnallisesti tavoitteiden toteuttamiseksi väärin ajattelevien aikuisten ajattelumaailmaa.
Kun lapsesta tulee aikuinen, ei enään sen jälkeen voida millään kenotekoisilla keinoilla muuttaa näiden yhteiskunnallisesti tavoitteiden toteuttamiseksi väärin ajattelevien aikuisten ajattelumaailmaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jokainen itseäänkunnioittava aikuinen kasvattaa lapesestaan mahdollisimman hyvin omassa elämässään menestyvän aikuisen, ei kukaan kasvata lapsestaan huono-osaista duunaria vain sen takia, koska yhteiskunta kaipaa myös tämän alan osaajia ja sitä paitsi jokaiselle on myös annettava lapsena vapaus valita oman elämänsä suunta.
Tyttö ja poika.
Aloittivat alle 10-vuotisina oman huoneen siivouksesta.
Sitten koko alakerta.
Sen jälkeen muukin talo paitsi meidän makuuhuoneemme.
Tietenkin tiskivuorot (ei konetta) oli jaettu v10:n vaiheilla.
Samoin pihatyöt ( OK ) läpi vuoden.
Pesivät pyykkinsä itse.
Tietenkään emme maksaneet näistä erikseen.
Jakoivat mainoksia ja möivät joululehtiä.
Kundi hoiti myös naapurin pihatyöt maksusta.
Molemmat 15-vuotisina palkkatyöhön kesäajaksi.
18-v tyttö sailaalaan kesätöihin ennen opiskelua.
Kundi metallin paskatöihin.
Molemmat ovat akateemisissa ammateissa.
Sanoivat myöhemmin että joskus vitutti kotihommat mutta vanhemmiten ovat ymmärtäneet syyn ja antavat tunnustuksen menettelyllemme.
Oppivat varhain ettei kaikkea haluamaansa voi saada.
Samoin sen ettei meitä heilauta jonkun toisen olemiset.
Mitään niin hyvää maailmassa ei saa olla etteikö siitä voi kieltäytyä.
Minä tein yksinäni kaikki kotityöt, kun äitini oli iltatöissä jo 10v alkaen. 11v olin ensimmäisen kerran kesätöissä ja siitä asti joka kesä kunnes valmistuin ensimmäiseen ammattiin ja sain vakipaikan. Mutta kun tuli lama jouduin massatyöttömyyden kouriin, hoidin lapsiani itse ja yhtäkkiä olinkin kelvoton mihinkään: omalle alalle liian vanha tai ei kokemusta, siivoamaan yms. liian koulutettu. Se, että lapsena oppii ahkeraksi, ei estä työttömäksi joutumista. Ahkeruuteni ja osaamiseni on ollut jopa pahe, kun tiedän paljon sellaista mitä vakituiset eivät ja teen yleensä kaiken nopeammin. Nyt en ole työtön, mutta se, että olen teininä tehnyt paljon enemmän töitä kun useimmat ikäiseni, ei takaa yhtään mitään tulevaisuudelle.
Tuntevatko he syyllisyyttä siitä, että he ovat akateemisissa ammateissa, kun yhteiskunta tarvitsisi nyt aivan toisenlaista osaamista hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi.
Miksi tuntisivat?
Päin vastoin!
ovat ylpeitä siitä että tarvittaessa pystyvät ja ovat jopa halukkaita tekemään muutakin kuin nykyisiä tehtäviään.
Kundilla lapsuusajan askareiden lisäksi
- metalliteollisuuden ja laitossiivous
- vartiointi
- varastotyöt
- leipomotyöt
- yksinkertaiset koneistustehtävät
- satamajätkän askareet
ovat antaneet perspektiiviä eri ammattiryhmien ja ajattelutapojen ymmärtämiseen.
Ei haittaa nykyisessäkään, ylemmän liikkeenjohdon konsultoinnissakaan.
Ps. Harrastuksena vanhojen autonromujen käyttökunnossa pitäminen, oma valinta, sekä kavereiden rakennuksilla touhuilu ennen omaa projektia.
..on jotenkin säälittävää. Isäni tekee sitä myös. Lyhyet työttömyysjaksoni ovat ollet hänelle häpeä. Nyt kun olen opetustöissä, olenkin jotain ihmeellistä, jota pitää kehua. Vaikka ei tämä opettaminen mitään erikoista omasta mielestäni ole.
Isäni (ikää 70 ) mielestäni muuten kaikki konsultit ovat huijareita, eikä hän pidä niitä minään oikeina töinä.
..opettaminen on toki työnä kivaa, kun opetettavat ovat aikuisia, mutta ei se tee miksikään yli-ihmiseksi. Sellaisiahan monet kuvittelevat olevansa.
Tiedän muuten vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka ovat ensimmäisen kerran olleet töissä yli 20-vuotiaina, laman aikana kun ei kesätöihin helpolla päässyt mihinkään. Siitä huolimatta heillä on vakituisia työpaikkoja. Tiedän myös vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka ovat lähteneet vakituisiin töihin 15-vuotiaana suoraan peruskoulusta ja ovat nyt työttömänä, osa heistä on käynyt kouluja aikuisella iällä työn ohessa tai siinä välissä. Jotenkin vaikea uskoa, ettei kukaan tiedä. Kaipa ihmiset ovat niin vähän tekemisissä oman sisäpiirinsä ulkopuolella, mm. opetustöitä tehneenä tulee nähneeksi kaikenlaista. Myös erittäin päteviä ja osaavia työttömiä.