Niin, ulkonäöllä on väliä parinmuodostuksessa. Itse olen kohta 20v. nuori kaunis nainen. Tai olen kaunis sellaisen yleisen käsityksen mukaan, tietenkään kaikkia ei voi miellyttää. Eksoottinen, kauniit kasvot, pitkät paksut tummat hiukset, kiva kroppa, pituutta löytyy (172cm) ja käytän korkokenkiä ja pukeudun muutenkin naisellisesti, mutta en kuitenkaan horahtavasti. Huomiota olen ulkonäköni takia saanut aina vierailtakin ihmisiltä. Mulle on täysin arkipäivää, että kaduilla ihmiset katsoo pitkään. Niin miehet kuin naisetkin, nuoret ja vanhat.
Kuitenkin käyn ahkerasti nettitreffeillä. Baareissa en viihdy, ja kuten kaikki tietää niin Suomessa ei ole tapana lähestyä yleisillä paikoilla tuntemattomia ihmisiä. Eli katseita kyllä saan miehiltä riittämiin, mutta siihen se jääkin. Poikkeuksena ulkomaalaiset miehet. Hirveästi en ole seurustellut, koska en ole löytänyt sopivaa ihmistä. Fyysinen viehätys ei riitä, vaan luonteiden on sovittava yhteen. Eli kirjoituksen pointti ehkä on se, että ulkonäkö auttaa poikaystävän saamisessa, mutta ulkonäkö itsessään ei turvaa seurustelusuhdetta. Se vaatii hyvin paljon omaa aktiivisuutta, etenkin Suomessa. Eli ei pidä ollenkaan paikkaansa, että kaunis nainen voi vaan istua ja odottaa kun miehet asettuvat jonoon.
Kyllähän esim. kaduilla näkee kaikennäköisiä seurustelevia ihmisiä. Myös tavallisen näköisiä, ylipainoisia tms. Eli sen minkä ulkonäössä menettää voi saada luonteellaan. Esim. mun 21-v serkulla on ollut ihan kivasti miehiä, vaikka hän on hyvin ylipainoinen. Luonne sen sijaan on todella mukava ja ulospäinsuuntatunut.
Ja loppuun sanon vielä, että ulkonäkö on kuin raha: se ei tuo onnellisuutta, mutta tekee elämästä mielenkiintoisempaa. En oikein osaa edes kuvitella minkälaista olisi olla perus tylsännäköinen nainen. Joten en valita.
Kuitenkin käyn ahkerasti nettitreffeillä. Baareissa en viihdy, ja kuten kaikki tietää niin Suomessa ei ole tapana lähestyä yleisillä paikoilla tuntemattomia ihmisiä. Eli katseita kyllä saan miehiltä riittämiin, mutta siihen se jääkin. Poikkeuksena ulkomaalaiset miehet. Hirveästi en ole seurustellut, koska en ole löytänyt sopivaa ihmistä. Fyysinen viehätys ei riitä, vaan luonteiden on sovittava yhteen. Eli kirjoituksen pointti ehkä on se, että ulkonäkö auttaa poikaystävän saamisessa, mutta ulkonäkö itsessään ei turvaa seurustelusuhdetta. Se vaatii hyvin paljon omaa aktiivisuutta, etenkin Suomessa. Eli ei pidä ollenkaan paikkaansa, että kaunis nainen voi vaan istua ja odottaa kun miehet asettuvat jonoon.
Kyllähän esim. kaduilla näkee kaikennäköisiä seurustelevia ihmisiä. Myös tavallisen näköisiä, ylipainoisia tms. Eli sen minkä ulkonäössä menettää voi saada luonteellaan. Esim. mun 21-v serkulla on ollut ihan kivasti miehiä, vaikka hän on hyvin ylipainoinen. Luonne sen sijaan on todella mukava ja ulospäinsuuntatunut.
Ja loppuun sanon vielä, että ulkonäkö on kuin raha: se ei tuo onnellisuutta, mutta tekee elämästä mielenkiintoisempaa. En oikein osaa edes kuvitella minkälaista olisi olla perus tylsännäköinen nainen. Joten en valita.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ton viimesen lauseen takia, alkutekstin perusteella olis viä voinu vastata jotain ihan suht älykästä mutta en mä jaksa enää vaivautua kun alko vituttaa.
vai että millasta on olla perustylsännäköinen, no ilman muuta tietty täytyy olla täysin perustylsää. ulkönäkohän sen määrää, et kuin mielenkiintoista tai mukavaa on, eiks jeh? Älä sä kaunotar valita, oikeestaan ole tosi onnellinen, ja muista kertoa muillekin, että onneks sun elämä on nyt kondikses kun sä näytät hyvältä. Heh. Ihanaa jatkoa sulle ja varo niitä tavallisen näköisiä. Pian se ruoste muuten tarttuu suhunkin.. Tai sun kauneutesi rapistuu, tulee vaikka näppy nenään tai jotakin yhtä vakavaa. Tai susta voi tulla tylsä ehkä. Onhan näitä kaikenlaisia uhkakuvia, mut pidä varasi.
Perusta vaikka kauniille oma puolue. Voitte sitten yhdessä ajaa näitä kauneusasioita ja ulkonäkökeskeisiä juttuja eteenpäin. Ja puolueen iskulauseeks tuo, et ulkonäöllä on väliä.
Arvasin 100% varmuudella, että saan juuri tämän tyyppisiä vastauksia. Suomessahan ei tunnetusti saa kehua itseään. Pitää olla nöyrä, alistuva ja vähäteltävä itseään niin saa ihmisten sympatiat. Jos taas on hyvä itseluottamus ja kehuu itseään niin saa ihmisten vihat päälleen. Johan tämä asia on miljoonat kerrat todistettu ja aina se on yhtä surkeaa touhua seurata.
Itse asiassa kyllä se vähän niin menee, että 20-vuotiaan elämä voi olla aika erilaista sen mukaan onko kaunis vai mitäänsanomattoman näköinen. Ja siinä ei ole mitään väärää että sen sanoo. Kuka oikeasti olisi mieluummin ruma tai tavis kuin kaunis. Kauneus on lahja aivan kuten vaikka älykkyys tai urheilukyvytkin. Niistä vain on aivan normaalia puhua tai iloita esim. opiskelu/urheilumenestyksestä, mutta heti kun joku sanoo olevansa iloinen siitä, että on siunaantunut kiva ulkonäkö, onkin sanoja jotenkin kamalan ylpeä tms.. Sen sijaan elämä tai aidon rakkauden löytäminen ei välttämättä silti ole helppoa, kuten aloittaja sanoi. Minusta ihan fiksu kirjoitus.
....olet itseesi tyytyväinen..se on aika harvinaista kai nuorten naisten keskuudesssa..ja puhun myös itsestäni. Olen 25 vuotias, ja kuulemma kivan ulkomuodon omaan, ja itsekin suhtkoht tyytyväinen, mutta epävarmoja hetkiäkin on. Mulla vähän sama tilanne, eli huomiota osakseni saan, mutta sitä omaa kultaa ei ole ilmestynyt. Baareissa en jaksa/halua enää käydä, joten mistä ihmeestä voi kivoja miehiä sillon bongata?? netistä olen itsekin katsellut..
mutta, tsemppiä sulle,löydät varmasti vielä sen Oikean..itsekin sitä odotellessa :)
kateuden tunnetta vaikka kuinka pinnistän. Miksi ihmiset kuvittelevat, että ainoa syy ihmisten kyttäämiseen on kauneus? Kyllä mäkin käännän päitä kaupungilla kulkiessani, mutta se johtuu vaatteista/hiuksista. Enkä kuvittele, että mummut vaihtavat kadun puoliskoa kauneuttani kunnioittaakseen, vaan koska pelkäävät, että meinaan varastaa heidän lompuukinsa.
"Eli ei pidä ollenkaan paikkaansa, että kaunis nainen voi vaan istua ja odottaa kun miehet asettuvat jonoon."
Ei ehkä tavallisessa katukuvassa (koska se ei ole Suomessa tapana), kuten itsekin kirjoitit, mutta menepä baariin ja istu odottamaan / notku baaritiskillä, niin veikkaan että n. neljän tunnin aikana saat 5-15 iskuyritystä. Ihan sama minkä näköisiä miehet ovat ja mikä on promilleluku, pointti on siinä, että iskuyrityksiä satelee. Eiköhän ensimmäisessä 30 yrityksessä jo ole useita hyvännäköisiä ja vähemmän kännissäkin olevia miehiä.
MUTTA
Ole mies ja yritä samaa. Saat odottaa ja odottaa ja odottaa ja odottaa ja odottaa ja......
Jos ulkonäkö on todella hyvä, niin ehkä viiden baarireissun jälkeen on käynyt yksi nainen iskemässä.
Ei pidä paikkaansa tuo ettei miehiä yritettäisi.
En tiedä missä asut ja voi tietty olla paikkakunnallakin merkitystä mutta kyllä nuo naiset täällä ainakin yrittävät suht ahkeraan ja jopa minuakin ovat yrittäneet vaikka näytän ihan vain itseltäni enkä lainkaan mallilta.
Ilmeisestikin kuulut siihen vähemmistöön, jota naiset iskevät. Vai missä oikein asut, jos se on siellä ihan yleistä? Itse asunut monessakin paikassa, enkä tällaista ilmiötä vielä nähnyt, paitsi ulkomailla.
Eipä olla ainakaan minua koskaan baarissa lähestytty, vaikka on pituutta eikä ulkonäössänikään omasta mielestäni ihmeempää vikaa ole. Voihan tietysti olla, että minusta havaitsee jotakin, mutta tällainen ei taida haitata naisia lähellekään samoissa määrin.
Uudellamaalla suht keskikokosessa kaupungissa mutta ihan samaa touhua se on helsingin baareissakin joten luulisin että ei ole alueesta kiinni vaikken varma voi ollakkaan.
En ole erityisesti kiinnittänyt huomiota iskevätkö naiset kaikkia miehiä mutta ainakin kavereitani iskevät ja eipä nuokaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kovin erikoisen näkösiä jannuja ole.
Kyllä tuo useimmille pitää paikkansa. Esim olen saanut varmaan 3 aloitetta kolmen vuoden aktiivisen baarissa käynnin tuloksena eli lähes joka viikonloppu baarissa.
Sulla on vielä paljon opittavaa. Kunhan vähän tulee vuosia lisää niin toivottavasti opit ettei ulkonäöllä oikeasti ole juuri väliä. Ikä ei tosin takaa kypsyyttä, mutta yleensä elämä opettaa monella tavalla. Ja ulkonäkö ei tee elämästä mielenkiintoisempaa, siinä olet väärässä. Kyllä se pään sisältö siinäkin ratkaisee.
Rumat ihmiset sanoo, ettei ulkonäöllä ole väliä.
Monet kerrat havaittu fakta!
Odotin jotain pointtia tuohon aloittajan viestin loppuun mutta eihän sitä tullutkaan.. Provolta haiskahtaa tai sitten kyseessä vähän yksinkertainen ihminen.
Pelkkää hölötystä. Luuletko tosiaan että maailma on ihan mustavalkoinen? Ei täällä pelkästään kauniita ja rumia ole, on myös jotakin siltä väliltä. Joten ei ulkonäöllä juuri väliä ole!
Mielestäni kokonaisuus ratkaisee ja osa sitä on se että toinen on fyysisesti puoleensa vetävä.
Itse en voisi edes kuvitella seurustelevani jonkun hampaattoman mätisäkin kanssa vain siksi että ulkonäkö ei ole kaikkein tärkeintä.
En tietysti seurustelisi kusipäisen mutta kauniin tyypin kanssa kuten en myöskään ihanan persoonan kanssa jonka ulkonäkö oksettaa minua vaikka joskus olisinkin kypsä ja ikää olisi reilummin.
Voihan se olla et oot oikeessakin ja kuhan me junnut kypsytään ni mieli voi muuttua tai vaan yksinkertasesti vaihtoehdot loppua jolloin on tyydyttävä siihen mitä annetaan.
Sen näkee sitten joskus kun on ikää enemmän mutta uskon oman kantani olevan minulle oikea.
kerrotko vielä mikä oli tän jutun pointti??
Eihän sulla mitään ongelmaa ole...
Voin itse ulkonäöllisesti kauniina ihmisenä kertoa sinulle mun tarinani....jos se hieman palauttaisi takaisin sieltä ylhäältä...tai no, pysy siellä, niin minäkin tein johonki ikävuoteen 25 asti...
Tunnistan itseni sinussa erittäin paljon,n. 10 vuotta nuorempana! Olen siis 30kymppinen...
Ajattelin silloin hyvin paljon samanlailla. Tulet huomaamaan että ihmiset ikään kuin pitävät etäisyyttä sinuun kauneutesi takia.
Minä olen esim edelleen sinkku ja pukeudun edelleen naisellisesti jne. Miehet eivät yksinkertaisesti uskaltaneet tulla baarissa iskemään silloin kun siellä jaksoi vielä juosta!
Ystävien taholta olen aika usein ollut mustasukkaisuuden kohde, eli ystävät ovat olleet mustasukkaisia miehilleen jos he ovat jutelleet minulle. Olen aina ollut hirveän iloinen ja ulospäinsuuntautunut ja jopa tullut miesten kanssa paremmin toimeen kuin naisten (tähän palaan vielä myöhemmin), mutta tästä johtuen yleensä ihmiset ovat minusta pitäneet heti ensinäkemällä jne...En siis ole koskaan käyttäytynyt kuin itseään täynnä oleva idiootti.
Kauneus tuo myös niitä varjopuolia:
-Minulla ei ole ollut kuin pari pidempää parisuhdetta, joissa miehet eivät luottaneet muhun, johtuen siitä että he pelkäsivät minun pettävän. Sama tarina molemmilla kerroilla ja molemmat jätti minut.
-Toinen on tämä että tulen paremmin toimeen miesten kanssa kuin naisten josta sitten johtuu se ettei ole kuin kaksi naispuolista hyvää ystävää(näistä voin sanoa että he ovat kauneudeltaan "samaa luokkaa",toisin sanoen eivät voi olla kateellisia minulle ja toisin päin), loput on miehiä tai sitten jotai hyvän päivän tuttuja. Miesten kanssa tulen paremmin toimeen ystävinä sen takia kun he eivät ole kateellisia ulkonäölleni he ovat reiluja ja arvostavat minua, ei mun ulkonäköä.
Tämä ettei ole naispuolisia ystäviä johtuu siis yksinkertaisesti siitä, että naiset ikään kuin "pelkäävät" että vien heidän miehet ja olen liian kova kilpailija ja he ovat myös jollain asteella kateellisia.. Moni nainen katsoo minua kuin halpaa makkaraa, jopa töissä on tullut näitä vastaan (ja se ei ole kovin mukavaa)!
Myönnän että itse olen ainakin onnellinen kun olen kaunis, enkä myöskään valita, koska olen edelleen kaunis vaikka ikäkriisiäkin jo on, helpottaahan ainakin sitä :)
Hyvää loppuviikkoa sulle!
Harmi vain sinun kannaltasi, että ikäisesi - tai hieman vanhemmatkaan- miehet eivät välitä siitä sisäisestä maailmastasi pätkääkään.
pää kumisee tyhjyyttään, ei se elämä kovin mielenkiintoista ole. Kunhan vain siirrytään kännistä ja panosta seuraavaan.Parhaimmat kiksit saa niillä korvien välissä olevilla asioilla. Tietenkin jos mitään liikettä ei korvien välissä ole, ei tiedä mitä menettää.
Harmi vaan, että suurin osa miehistä näkee juuri vaan sen sun ulkonäkösi. Pojilla alkaa alapäässä sykkimään ja tekisi mieli panna sua pikaisesti jossain porttikongissa seinää vasten. Monet "kaunottaret" on sen jo todistaneet, ettei älykkyys, empaattisuus ja ulkonäkö kulje käsi kädessä.
Sinä kirjoituksinesi taas todistat että tyhmyys ja ennakkoluulot viihtyvät hyvin samassa päässä.
Eipä mulla ole ennakkoluuloja. Sanoin vaan, että itse nämä naiset ovat maineensa pilanneet. Valitettavasti liian monella on vaan se kuori, mutta sisältä ovat sitten tyhjiä. Miehet kuolaa sen kuoren perään ensin alkuun, kunnes haluavat sitä sisältöäkin ja jos sitä sisältöä ei ole, niin siihen ihmiseen kyllästyy aika äkkiä.
Mitkä ihmeen nämä naiset? Kauniit naiset? Ja ei ole ennakkoluuloja! Minkä ihminen ulkonäölleen mahtaa? Ja rumaksi syntyminen takaa ylivoimaisen älyn ja muutenkin mukavan luonteen.. Samanlaisia ennakkoluuloja nuo ovat kuin vaikka sanoa, että kaikki tummat ovat ilkeitä ja vaaleat empaattisia. Itse ainakin rakastan kaikkea kaunista ja kyllä - olen turhamainen. Se ei millään tavalla vaikuta siihen millainen olen muita ihmisiä kohtaan, eikä myöskään älyyni.
Naiset ja naiset. Juu, kyllä niitä akanoita löytyy oli nainen sitten minkänäköinen tahansa. Mutta tämä aihe taisi käsitellä nyt juuri niitä hyvän ulkonäön omaavia ihmisiä, joilla se on noussut päähän ja sitten käyttäydytkään kuin mitkäkin.
Ps. Enkä mä tiedä millainen juuri sä olet muita ihmisiä kohtaan, tai kuinka "älykäs" sä olet.
Et sitten yhtään ylimielisempää tekstiä voinut kirjoittaa?
todella rumaa ihmisryhmää. Oikeasti rumat, jotka ovat tehneet ulkonäöstään persoonaansa määrittelevän tekijän ja mieltävät kaiken maailmassa oman puuteellisen ulkonäkönsä kautta. Tämä ikään kuin vetää huomion kohti heidän rumuutaan. Toinen rumien ihmisten ryhmä ovat kauniit, jotka ovat tehneet ulkonäöstään minä kuvansa kulmakiven ja jotka arvioivat ja arvottavat kaikkia ympärillään tämän suppean minä kuvansa kautta. Tämä vetää huomion kohti heidän yhdentekevän äklöttävää persoonaansa. Kaikkein kauneimpia ovat oikeasti kauniit, jotka eivät tee ulkonäöstä numeroa suuntaan tai toiseen vaan joiden persoonan vahvuus nojaa johonkin muuhun asiaan. Ts. siihen, että siellä kuoren sisällä on oikeasti hieno ihminen.
Koko keskustelupalsta kuhisee kateellisia suomalaisia perusjuntteja. Suomessahan kannattaakin olla persaukkinen ja pyylevä ja oikein junttinaama ja käytökseltään ihan moukka, niin sitten ihmisetkin kiinnostuu. Mutta heti kun on poikkeava ulkonäöltään tai on hyvä työpaikka tai edes hyvä parisuhde, niin vieraannutaan ihan kamalasti.
koskaan en sitä sanonut ääneen, kuten en myöskään kehu työ, opiskelu jne. menestyksellä. Olenko siis huonolla itsetunnolla varustettu suomijuntti?
Minusta sosiaalinen lahjakkuus vasta tekee elämästä paljon mielenkiintoisempaa, eikä silloin sillä kauneudella ole edes mitään käyttöä, joten mille sitä voisi olla edes kateellinen?
Enkä myöskään yhdy siihen teoriaan, että se olisi tuossa iässä jotenkin merkityksellisempää. Tietysti ihmiset kehittyvät/kehittävät itseään yksilöllisesti.
Minusta esim. kauneus on kuitenkin niin vähäpätöinen asia ihmisessä, etten ainakaan itse toisi sitä esille juuri missään tilanteessa, kun ei se auta oman sosiaalisen verkoston luomisessa loppupelistä mitään.
Jo se, että ajattelee omaa kauneuttaan, voi helposti johtaa siihen, että se on sitten pois jostain muualta, vaikkakin esimerkkejä löytyy elämän varrelta myös sellaisista joille niin ei ole käynyt.
Itse en ainakaan juuri lähesty hyvin kauniita naisia, koska kokemuksieni perusteella he se on usein poissa jostain muualta. Anteeksi kokemuksiini perustuvat ennakkoluuloni, haluan vain parantaa mahdollisuuksiani ja todennäköisyyttä tavata mielenkiintoisia ja myös muuten kuin ulkoisesti kauniita naisia. En siis jätä lähestymättä kauniita siksi, että pelkäisin jotain tai jotain.