Miksi nyt välttelet mua? :/ Tulee ihan paska fiilis, viime viikolla vielä nauroit ja hmyilit mitä sulle tapahtui?? En tavoita enään edes sun katsetta vaikka tehdään töitä lähesvierekkäin :/ Ei voi ymmärtää... Ja tiedän ettei mun minkään järjen mukaan ois pitäny ihastuu suhun... Ei todellakaan, mut ensimmäisenä päivänä jo pistit jotenkin silmään... sry jos oon tehny jotain väärin....
miksi niin?
lumienkeliiii
81287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
nainen?
nainenpa hyvinkin...
ollaan tunnettu?
ei kovin kauaa...
Lakkasin tervehtimästä, enkä hymyile, koska sen jälkeen aloit tulla turhan usein työpisteeni lähelle, johan eräs keskipiste siinä muutenkin sijaitsee vieressä. Olen kihloissa ja aion pysyäkin. On siis vähän huonoja kokemuksia ennestäänkin siitä, kun naiset tekevät ystävällisyydestä vääriä päätelmiä...
Noinkohan on ollut * miettii*... Mulla kuitenkin on korkea moraali, en katsele töissä miehiä ihan sillain, joskus vaan jonkun käytös tai olemassa olo saa hymyileen, kun kuitenkaan töissä ei yhtään liikaa ole mukavia ihmisiä... Jotten tiijä sitten noist singnaaleista minkäänlaisista, tulee itte mietittyyn et kuin vääriä singnaaleit sitä ite tulee annettuun... Kun satun vähän oleen sellanen ihminen et perusluonteelta hymyilen, mut sitten taas toisten pahantuulisuuskin saattaa helposti tarttua... Ja toisaalta on se muakava jäädä jutteleenki ihmisten kanssa, tykkään puhuu vaik mua ei kuunneltaskaa :)
Omasta kokemuksesta voin kertoa myös vastaavia tapauksia, jossa miehen ystävällisyys luetaan suoraan flirttailuksi. Sitten kun sanoo, ensin kauniisti ja myöhemmin suoraan, että välitän sinusta ihmisenä mutta ei enempää, sekään ei meinaa mennä perille. Sitä on mielummin sitten antamatta yhtään mitään huomiota, kuin vääriä signaaleja luetaan paremmin kuin suoria sanoja.
Nämä on tietysti ihan hirveän yksilökohtaisia asioita, mutta ainakin itselleni käy niin että kun alkaa "tunnelma tiivistyä" vähän liiaksikin, niin alan jänistää ja vetäydyn vähän kuoreeni..
Se on tietty ihan hölmöä ja sen takia on moni juttu mennyt sivu suun, mutta en voi mitään itselleni koska toisen katsominenkin alkaa pyörryttää niin parempi katsoa muualle;)
Ihastuminen antaa rohkeutta ja voimaa, mutta sitten kun oikein kunnolla rakastuu niin se on niin pelottavaa että sitä ei kaikki oikein edes kestä. Itse olen kova pyörtymään kun innostun jostain liikaa joten minun on tavallaan peräännyttävä, vaikka se sitten kyllä useimmiten pilaa koko jutun..
Vaatii paljon itsetuntoa, mutta älä ihan vielä luovuta.
Kyllä sen vaan huomaa jos toinen on hiukan hermostunut seurassasi, mutta jos on jopa välinpitämätön niin sitten kyllä parempi koittaa unohtaa koko tyyppi.