Olen ihan hajalla, kun mies uhkaa erolla. Tämä siis on sinänsä ihan ymmärrettävää, että olen tehnyt väärin. Siis menin viikonloppuna baarista toisen miehen kotiin nukkumaan, enkä tullut kotiin.
Olen siis joskus ennenkin tehnyt näin, en ymmärrä miksi. Olen siis silloin ollut aina niin humalassa, ettei ole mitään muistikuvaa lähtöhetkestä. Tajuan, että humala on huono selitys, en vaan yksinkertaisesti muista muuta. Enkä selvinpäin ajatellessani edes halua nukkua muualla kuin kotona mieheni kanssa.
Toivon kovasti, että mies voi (taas uudestaan) antaa anteeksi ja unohtaa koko erehdyksen, ja voimme jatkaa normaalia, ihanaa avioelämää. Muuten en todellakaan tiedä mitä teen! Haki se tänään eropaperit jo kotiin (siis kun on se puolen vuoden harkinta-aika, niin hän ajattelee, että haetaan sitä eroa nyt, ja katsotaan perutaanko vai ei). Ehdotin esim. perheneuvolasta ajan varaamista. Onko kokemuksia siitä?
Ja keksikää, miten osoitan miehelleni, että häntä minä rakastan ja hänen kanssaan haluan olla, aina!
Olen siis joskus ennenkin tehnyt näin, en ymmärrä miksi. Olen siis silloin ollut aina niin humalassa, ettei ole mitään muistikuvaa lähtöhetkestä. Tajuan, että humala on huono selitys, en vaan yksinkertaisesti muista muuta. Enkä selvinpäin ajatellessani edes halua nukkua muualla kuin kotona mieheni kanssa.
Toivon kovasti, että mies voi (taas uudestaan) antaa anteeksi ja unohtaa koko erehdyksen, ja voimme jatkaa normaalia, ihanaa avioelämää. Muuten en todellakaan tiedä mitä teen! Haki se tänään eropaperit jo kotiin (siis kun on se puolen vuoden harkinta-aika, niin hän ajattelee, että haetaan sitä eroa nyt, ja katsotaan perutaanko vai ei). Ehdotin esim. perheneuvolasta ajan varaamista. Onko kokemuksia siitä?
Ja keksikää, miten osoitan miehelleni, että häntä minä rakastan ja hänen kanssaan haluan olla, aina!
Vastaukset 77
Vanhimmat
ja kerrot ymmärtäväsi kuinka syvästi loukkasit miestäsi. Lopetat viinan käytön kokonaan sekä kapakoissa juoksemisen, koska kumpikaan ei näytä sopivan sinulle. Sitten mietit tykönäsi tarkkaan mitä vaimona olo tarkoittaa ja mietit mitä itse tekisit vastaavassa tilanteessa, jos miehesi olisi ilmoittamatta yön pois kotoa jonkun naisen luona. Mieti myös sitä miksi menit sen toisen miehen luo. Känni ei riitä syyksi. Siis rakastatko miestäsi ihan oikeasti vai menikö pupu pöksyyn, kun mies uhkaa erota.
Voi olla ettei mikään nyt auta, mutta itsesi kanssa sinun on tultava toimeen tulevaisuudessakin. Sun on myös hyväksyttävä se, että joskus joutuu vastuuseen teoistaan ja maksamaan kovan hinnan.
Kaiken tuon melkein jo oonkin tehnyt. Siis tottakai pyysin anteeksi ja kaikkea mahdollista siihen liittyvää.
Jotenkin on vaikeeta miettiä vastaavaa omalle kohdalle, enkä todellakaan tiedä, mitä tekisin. Toisaalta ehkä jotenkin omassa sairaassa mielessäni toivonkin, että mies tekis mulle jotain oikein pahaa, se jotenkin helpottais omaa oloa..
Ja tosiaan dokailut saa kyllä mun puolesta jäädä loppuiäksi. Ei siitä oikein mitään hyvää seuraa ikuna, vaikka ei toki aina näin pahojakaan..
tuossa jutussa pahinta on, että olet nainen... Jos olisit mies, joka eksyy ryyppyreissuilleen päiväksi pariksi - jopa viikoksi kerrallaan - kukaan ei ehdottelisi juomisen lopettamista....
Ihan sama se on onko mies vai nainen; jos viina ei sovi, niin se ei sitten sovi ja semmoinen touhu pitää lopettaa, että pahemmilta töppäilyiltä vältyttäisiin.
siihen ukkos tuomaan papruun,että hän voi aloittaa normaalin elämän. sen jälkeen on ihan sama minne" satut" nukahtaan.
Eiköhän se jo ois jossain muualla koko mies, jos sen mielestä eroaminen ois paras ratkaisu?
Enkä ikuna ole tajunnut, miten ihmiset voivat avioeron jälkeen jatkaa elämäänsä? Mä olen niin masennukseen ja itsetuhoon taipuvainen, että enpä kyllä usko kovin kauaa enää sittemmin tätä maailmaa kattelevani. Siis mun mielestä avioero aiheuttaa äärimmäistä häpeää, ainakin aiheuttas siis mulle. Kokisin epäonnistuneeni elämässä pahan kerran..
nöyryytä sitä miestä tommosella käytöksellä. Käsitätkö ollenkaan mitä miehesi päässä ja sydämessä liikkuu tuollaisten tekojen jälkeen? Jos se sua nyt vielä päättää jaksaa katsella ja yrittää rakentaa luottamusta suhun, niin pidä huoli ettet erehdy enää koskaan! Tekis mieli antaa sulle oikeen "äireen kärestä", hölmö tyttö.
No siis en todellakaan enää tekis ikinä mitään pahaa! En varmasti.
Siis tiedän todellakin, että tuollainen on väärin, typerää, loukkaavaa... Mutta en voi sille enää mitään. Ja siis kun EN todellakaan muista yhtään, siitä kun oon muualle lähtenyt. Ja en tiedä miksi. En voi puolustella/yrittääkään mitään sellaista, kun en todellakaan tiedä miksi.
Näytät olevan huolissasi vain omista tuntemuksistasi ja häpeästasi. Entä miehesi tunteet? Sinähän se tässä sössit. Äläkä sitten ala noita itsetuhon ja masennuksen ajatuksia miehesi kuulleen höpötellä. Syyllistäisit syytöntä. Se on itsekästä.
Hakeudu johonkin hoidattamaan pääsi kuntoon, että pääset tasapainoon ja olemaan vaimo miehellesi.
Siis kyllä olen mielestäni miettinyt miestänikin. Uskon siis, että yhteisellä elämällämme olisi hänellekin vielä annettavaa. Ja uskon, että voisin jatkossa olla parempi vaimo ja hölmöilemättä, tuskin muuten haluaisinkaan enää jatkaa tätä. Tosin ehkä haluaisinkin, kyllä mä taidan olla aika itsekäs..
Mutta haluan uskoa myös, että koska rakastan oikeasti miestäni, en tekisi niin. Että antaisin hänen mennä, jos se olisi mielestäni hänelle parasta..
Olisikohan se perheterapia oikea paikka?
Kyllä semmoinen pariterapia vois olla paikallaan, kun molemmilla tuntuu olevan halua haluta yhteistä elämää. Mutta sun täytyy tässä vaiheessa nimenomaan selvittää oma pääsi, että ymmärrät miksi niin teit etkä enää tekisi samoja virheitä uudestaan.
Ja pitää sun huomata myös miehesi ja hänen tunnetilansa; voi nimittäin pudota alakulon kaivoon, ruveta ryyppäämään, menettää miehisyyttään tmv. - varsinkin, kun on vahvat epäilyt, että olet harrastanut seksiä vieraan miehen kanssa. Milläs sen todistat, ettet ole - epäily jää helposti kaivamaan mieltä.
Niin enpä todista millään. Mutta onko tuo sitten edes niin eri asia? Jotenkin uskon, että itse suuttuisin yhtä paljon tämmöisestä kuin siitäkin, että kumppani olisi paneskellut jonkun kanssa.
Ja niin, uskotko siis, että minulla pohjimmillaan on ollut joku syy näin toimia? Minä näet ehkä en...
Luulenpa niin, että semmoinen toimii normimiehellä aika tehokkaana "munaleikkurina", jos hän joutuu epäilemään toisen miehen panneen hänen vaimoansa. En väitä, että se olisi naiselle vähemmän vakavaa, mutta epäilen semmoisen olevan miehelle erilainen kova paikka.
Niin, siis ihmisen toimintaan on aina joku syy, tiedostettu tai tiedostamaton. Itseymmärryksen lisääntyminen auttaa välttämään haitallisia juttuja.
Ei tunnu juomisesi olevan aivan hallinassa, kuten jo yllä todettiin.
Koeta olla juomatta, ja harkitse AA:ta jos alkaa lipsumaan. Raittius ei ole huono vaihtoehto.
Perheterapia on hyvä, jos molemmat sitä tahtovat.
avioliitto vuonna muutaman kerran baarissa niin etten mennyt kotiin yöksi. Valehtelin aina olleeni jonkun naisen luona, koska ei olis mennyt läpi, ettei pantu jonkun vieraan äijän kämpillä.
Kerrattain sitten jäin kiinni, kun kävelin mieheni työpaikan ohi ja sen uus työkaveri osoitti miehelleni mua ja sanoi, että ton kans tanssin perjantain ja vein sen vasta lauantaina kotiin.
Yritimme monta vuotta paikata ja terapoida, puhua ja olla puhumatta, sekstailla ja olla selibaatissa, kaikkemme tehtiin, mutta koska luottamus ei koskaan palannut enkä lopulta parhaani yrittäneenäkään pysynyt kotonani nukkumassa, vaan ajauduin minulle tuntemattomasta syystä mm naapuriin, niin liitto kariutui kahdeksantena vuotenaan.
Viinan syy, sanon.
Ukko väitti, että olisin voinut olla ottamatta kuppia niin että muisti ja järki menee. No niin no, helppoahan sitä on jälkikäteen tulla viisastelemaan.
Hirmu pahoillani aina olin. Ja osasin asettua mieheni asemaan ja sanoin, että huuda vain mulle hylkiölle, on sulla oikeus olla surullinen ja vihainen yhtäaikaa, mutta mitään en voi muuttaa tapahtumattomaksi.
Mutta ilman sen kummempaa selitystä, toistin virheeni useampaan kertaan.
Noh, ei kait mulla muuta.
Sellasta sattuu. Elämä on.
arvoisia.
kuule saunan takana olis vielä tilaa...
olet vielä, kuinka helposti ne sanat tulevatkaan suustasi, ja kuinka helposti lähdetkään seuraavalle baari-nainnille....
Ukko parka.
Kuule tee sille palvelus. Anna sen mennä. Älä roiku siinä. Anna sen löytää joku kunnollinen.
Miksi hitossa sitten jatkoit viinalla läträämistä ja kapakoissa juoksemista, kun kerran kokemuksesta tiesit näin käyvän?
Jotkut ottaa kerrasta opikseen, mutta hölmömmät ei koskaan.
saisit vielä mahdollisuuden! Ehdottomasti! Kuka on niin puhdas, että voi heittää ensimmäisen kiven? Eropaperi olisi vain pelote. Ankarana ehtona tietysti, että alkoholi kodin ulkopuolella on kielletty. Parhaiten Sinua lohdutan ja tukea annan osoittamalla omaa rakkauttani, koska Sinä et mitenkään pysty osoittamaan vakuuttavasti, että koskaan et enää vieraaseen sänkyyn menisi. Kokemus minusta anteeksi antavana ja rakastavana miehenä on paras lääke, että Sinusta tulee se uskollinen ja hyvä vaimo, jota toivoin ja jota edelleen toivon. Kun kerran on lausuttu "tahdon", ei siitä sovi luopua ja sanoa jonakin päivänä etten enää tahdokaan.
Taisit vain saada yöllisen naintireissun päälle niin tylyt pakit, että tajusit hävetä huoraamistasi vasta jälkeenpäin.
Vittu kukaan mies ei raahaa kotiinsa vierasta naista NUKKUMAAN. Älä edes yritä.
Jos et muista mitään, niin voit olla silti varma, että sua on naitu.
Syytäkin jättää tuollainen lutka.
Parempi heti kun myöhään.
Parannusta ei ole luvassa, eikä odotettavissa.
SANO MUN SANONEEN.
Niin, koska mies ja nainen eivät voi vain nukkua yhdessä! Ainakaan jos ovat lähes tuntemattomia. Joo, ei mies ja nainen voi olla pelkkiä kavereitakaan, ehei ikinä. Kyllä vaan...
siis muista kuinka vieraan kelkkaan humalassa jouduit tuskin muistaisit naimistakaan.
Siinä ei ystävyydestä todellakaan ole kyse jos baarista kännistä miehen mukaan kampeaa "nukkumaan"
Ilettävä olet, kun pidät meitä kaikkia muita vielä TYHMINÄ. Vaikka ainoa tyhmä ja valehtelija olet SINÄ.
Kyllä se on niin, että mies ja nainen voivat olla vain kavereita. Eikä tuntemattomillakaan ole seksi aina mielessä:). Vain ne, joilla on huono käsitys kaikesta ajattelee niin.
Miehellä täytyy olla sen verran munaa uskoa, ettei vaimo naiskentele aina siellä sun täällä heti kun silmä välttää. Minun mieheni vain naureskeli, kun pari kertaa olen "eksynyt" yöksi miespuolisen ystäväni luokse. Ymmärrettävä juttu, sillä ystäväni on poliisi eikä anna minun lähteä liian myöhään yksin kotiin; ja taksi on mieheni mielestä liian kallis :).
Jos tuosta nyt joku vähän kärsii, niin oma arvokkuuteni: En nimittäin itse ihan kakistelematta niele sitä, että juttua riittää aina liian kanssa ja tulen sen vuoksi "epäsäädylliseen" aikaan kotiin.
naimista muista, niin miten se olisi pettämistäkään? Sehän on sukupuolista hyväksikäyttöä?
Vai, että miehellä munaa. Ennemminkin olisin sitä mieltä, että mies on siinä vaiheessa jo munaton taikka ei enää välitä vaimonsa menemisistä. Ehkä menee jopa itsekin silloin tällöin vieraisiin vuoteisiin "nukkumaan". Mutta voihan sitä ihmiset niinkin elää - ja elääkin.
Tässä kuten kaikessa muissakin tapauksissa: Suhteellisuudentajua voi käyttää. Mikäli "välittäminen" on vain kumppanin syyllistämistä ja valvontaa, niin se on munatonta.
Ei kai sitä nyt kannata mennä äärestä laitaan, vaan osoittaa suhteellisuudentajua myös siinä mielessä, että on olemassa muunkinlaista "välittämistä" pelkän syyllistämisen ja valvonnan lisäksi. Esimerkiksi liiton alussa sovitut yhteiset pelisäännöt vieraissa "nukkumisesta", rakkaus, yksiavioisuus, luottamus, toisen tunteitten huomioon ottaminen...jne.
kuitenkin välittää minusta ja minä hänestä. Vaikka nukuin toisen miehen sohvalla pari yötä. Miksi se on sinulle ongelma?
Ongelmathan syntyvät pääosin siitä, kun toinen meuhkaa toiselle, ettei tämä olisi saanut tehdä sitä mitä teki. Vetoavat sopimuksiin sun muihin sääntöihin ja määräyksiin. Juuri tästä alkaa syyllistäminen. Juuri syllistäminen tuhoaa suhteen kuin suhteen, koska vuorovaikutus lukkiutuu syyllistämisellä.
täällä keskusteltaisiin nimenomaan sinusta, ellet sitten satu olemaan ap, joka esitti oman probleemansa kommentoitavaksi? Toisin sanoen en ymmärrä miten sinun nukkumisesi kenenkin sohvalla olisi minulle minkäänlainen päänvaiva. Voit olla sen suhteen täysin rauhallisin mielin.
Siis oletko sitä mieltä, että sopimukset tehdään rikottaviksi? Aika mielenkiintoinen näkökulma. Minä olen sitä mieltä, että sopimukset tehdään pidettäviksi. Ja jos ei pystytä pitämään, tehdään uudet sopimukset tai puretaan suhde. Nämä asiat on aina kahden välisiä ja molempien toiveet pitää ottaa huomioon. En oikein ymmärrä missä tässä on se syyllistäminen.
piti ottaa esimerkiksi itseni, koska sanomani "riippuu-asiaan-suhtautumistavasta" ei mennyt perille. Eikä se kyllä näköjäkään mennyt vieläkään, koska et HALUA sen menevän, haluat SYYLLISTÄÄ.
Ja vielä tuosta suhtautumistavasta. JOS kaikki aina pitävät kaikki sopimuksensa, elämä on tasaista ja ihanaa (vai onko se oikeasti? Tasaisessa elämässä ei oteta mitään riskiä, etteikö voisi kokea jotain syvempiä tunteita) niin mihin sitä suhtautumistapaa oikein tarvitaan? Ei mihinkään.
perillemenosta, vaan siitä että olen eri mieltä.
Tässä keskustelussa on kyse miehen ja vaimon välisestä suhteesta ja siitä, että mahtuuko siihen satunnainen vieraan miehen vieressä nukkuminen. Jos pariskunta on keskenään sopinut, että semmoinen käy, niin mikäs siinä. Mutta veikkaanpa, että suurin osa miehistä ei semmoista diiliä vaimonsa kanssa tee.
Ja mitä tulee tasaiseen ja ihanaan elämään, niin kyllä, yksi osa siitä on se, että molemmat pitävät sen minkä lupaavat. Siitä kasvaa luottamus. Eikä lupausten pitäminen sinänsä riskinottoa elämässä estä, eikä totisesti syvimpien tunteitten tuntemista. Asia on eri tietysti silloin, jos riskinotto tarkoittaa vieraissa sängyissä piipahtamista ja sen kautta syntyviä "syviä tunteita".
Ääh. Jos MIES ei osaa SUHTAUTUA siihen, että vaimo on nukkunut vieraan miehen sängyssä, niin suhde päättyy ilman muuta. Ei ole kysymys mistään diilistä.
Luvata. En taida olla luvannut miehelleni muuta kuin TAHTOA rakastaa ja olla uskollinen. Jos vaikka joskus eksyisinkin harhateille, niin todennäköisesti en silti kadottaisi tahtoani rakastaa miestäni. Ei siis pidä luvata mitä sattuu. Tulevaisuudesta ei tiedä koskaan.
Ihmiset pelkäävät kaikkea normaalista ja helposta poikkeavaa. Elämän pitäisi sujua juuri suunnitelmien mukaan, sovitun mukaisesti, tasaisesti ja sileästi. Elämä romahtaa, kun helppoon elämään tulee pienenpienikin roso. Mielestäni nuo rosoisuudet tuovat juuri tunteisiin laajempaa asteikkoa ja vaihtelua. Mitä enemmän mennään miinukselle, sitä korkeammalle plussaan voi myös päästä.
Ei se minusta helposta ja yllätyksettömästä elämästä kieli, jos parisuhteen perustat on kunnossa. Luottamus ja sen pitäminen mitä yhdessä on sovittu. Kyllä elämä tuo mukanaan yllätyksiä, vastuksia, onnea ja jännitystä, vaikka ei koskaan kännipäissään kenenkään vieraan sängyssä nukkuisikaan. Monille elämä on paljon muuta kuin kapakat ja kännipäissä sekoilu.
Jotkut eivät koskaan elämänsä aikana juo alkoholia, käy kapakassa. Silti heidän parisuhteen perustat saattavat joskus olla vinksallaan, pahastikin. Lupauksista huolimatta. Vastukset ja ikävät yllätykset tulee ihan sieltä mistä ne on tullakseen: Riippumatta siitä mitä on sovittu. Kuten esimerkkitapauksessamme: Ao. kirjoittaja oli sekoillut ja joutunut huonoille teille. Niin ON TAPAHTUNUT. Siksi kysymys on vain suhtautumistavasta asiaan. Ellei osaa suhtautua, vaikka kuinka yrittäisi pitkän aikaan, niin sitten on parempi erota. Tosin tuota eroa saattaa katua joskus jo seuraavassa suhteessa, kun huomaa, että kysymys oli vain omasta suhtautumistavasta. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää...
että sä jaksat jauhaa tosta suhtauumistavasta. Semmoinen kertoo epävarmuudesta isojen asioiden edessä ja pelkuruudesta päätöksenteossa. Kun ei tee mitään, vaan vain suhtautuu, ei voi tehdä virhettä. Pelkkää pullasuttua ja diipa-daapaa.
samaa itsellesi, kun jaksat jauhaa virheistä. Ei niitä millään diibadaaballa tekemättömiksi saa. Isojen asioiden edessä pitää nöyrtyä ja suhtautua. Mikään muu ei auta.
voi kuin "suhtautua". Mitä tämä maaginen termi sitten ikinä takoittaakaan? Jos se tarkoittaa sitä, että tilanteitten mukaan tuuliviirinä mitä kuka milloinkin sattuu tekemään, sanomaan tai tarkoittamaan, niin hukassa ollaan.
Minun mielestäni ihmisen pitää toimia omassa asiassaan juuri niin kuin oma arvomaailma sanoo. Jos toimii itseään vastaan vain siksi että joku muukin on "suhtautunut" tietyllä tavalla, menee hommat persiilleen.
vaan hassusti ihminen toimii itseään vastaan, kun toimii kuten on päättänyt. Hommat menee siis persiilleen, kun ei kuuntele muita ja ennenkaikkea sitä kumppania siinä. Tärkeintä on tiedostaa, että mukava kumppanihan se siinä on, eikä mikään katala vihollinen, joka toimii kiusallaan väärin minua kohtaan...
Hääpari sai kerran morsiamen isoisältä lahjan, jonka kortissa luki vanha sananlasku "siinä on rakkautta tarpeeksi, kun sietää toista". Mielestäni tästä on kysymys. Jos aikoo rakastaa, pitää osata suhtautua. En tarkoita tällä kuitenkaan että ihan mihin vaan pitäisi osata suhtautua. Itse en osaisi väkivaltaan enkä oikein alkoholismiinkaan. Tai uhkapeluriin.. tai...
mutta olet ymmärtänyt hääkortin teksin aivan värin.
voi toimia itseään vastaan, jos tekee sen mukaan mikä itselle on oikein? Kumppani voi todellakin olla mitä hurmaavin, mukavin, miellyttävin, ystävällisin ja viehättävin - mutta valitettavasti pettävää sorttia ja mahdotoman epäluotettava. Silloin maireinkin hymy haalistuu ja homma tökkää siihen.
"voi toimia itseään vastaan, jos tekee sen mukaan mikä itselle on oikein? Kumppani voi todellakin olla mitä hurmaavin, mukavin, miellyttävin, ystävällisin ja viehättävin - mutta valitettavasti pettävää sorttia ja mahdotoman epäluotettava. Silloin maireinkin hymy haalistuu ja homma tökkää siihen."
Oman kokemukseni kautta olen tullut siihen tulokseen, että vieläpä hyvin monesti ajattelee liian virtaviivaisen suoraan "En halua noin, haluan näin" Sitten kun kumppani tekee "noin" (=itseäni "vastaan") ja loppujen lopuksi - monien selvittelyiden kautta - joudun toteamaan, että se "noin" oli sittenkin parempi kuin "näin" - minulle itselleni.
Ja sitten- lyhyessä parisuhteessa (alle vuosi, kaksi, kolmekin) on todellakin parempi olla joustamaton eikä aina kannata edes yrittää suhtautua :). Mikäli toinen tekee jatkuvasti jotain mikä ei miellytä, niin kunnolla kampoihin vaan ja sitten katsotaan mitä tapahtuu...
Otat antabuskapselin ihosi alle, ja lakkaat juomasta. Kerralla absolutistiksi. AAMEN.
niin meidänkin avioliittoon. Olen se uskoton vaimo ja vaikka mies on jollakin tasolla antanut anteeksi, asia varjostaa aina liittoamme. Kun on kerran uskoton, miksei olisi toistakin kertaa.
Olisin itse halunnut erota asian takia, mutta mies halusi jatkaa. Nyt elämämme on yhtä helvettiä.
Syyllisiä on turha hakea. Minä osaltani olen syyllinen, mutta "it takes two to tango", aina.
Liitto ei ole koskaan enää sama kuin ennen pettämistä. Menee luottamus ja sitten kunnioitus toista kohtaan, tulee masennus ja huonouden, kelpaamattomuuden tunne petetylle. Pettäjä taas joutuu painiskelemaan syyllisyytensä kanssa.
Pettäjän piäis olla rehellinen iselleen ja toiselle, vastata kysymykseen miksi teki niin kuin teki. Jos rakastu toiseen, hommaon selvä. Mutta jos pettäminen tapahtuu "muuten vaan ja vahingossa", herää kysymys että mitä hittoa sellainen ihminen tekee avioliitossa.
Onko niin aina, että luottamus ja kunnioitus häviää? Tai siis joo, varmasti häviääkin, mutta eivätkö ne voi vuosien saatossa kasvaa takaisin? Eivätkä ehkä samanlaisina, mutta monien uusien, kasvattavien tilanteiden kautta kuitenkin vahvoina? (En siis tällä millään tavalla puolustele tällaisia pahoja tekoja!!)
Ja kuinka niin, jos kerran hölmöilee, tekee niin toistekin? Eikö ihmiset muutu? Opi virheistään????
.. en usko että ihminen pohjimmiltaan muutu ... mutta oppii elämään "ominauuksiensa" kanssa. Sinulle ei alkoholi selvästikään sovi, jote opi olemaan ilman ... säästyisit näiltäkin murheilta.
Kun toinen luottaa, hän antaa itsensä toisen käsiin. Kun luottamus rikkoutuu, se koskee ja satuttaa. Kuinka moni haluaa satuttaa itsensä kerta toisensa jälkeen. Joillekin riittää yksi kerta ja se loppui siihen.
Kuten todettua; toinen oppii kerrasta, toinen ei koskaan. Siksi on selvitettävä itselleen miksi niin teki, että ymmärtää eikä tee toiste. Jos ei ole rehellinen itselleen, jää syyt pimentoon ja sama sonta jatkuu uudestaan ja uudestaan.
itsellä tapauksesta, eikä vielä ole palannut, koskahan ?
Siis luottamus riippuu hyyyvin paljon riippuu "luottajan" omista asenteista. Luottamus ja kunnioitus siis häviää sellaisella miehellä, joka ei osaa suhtautua.
syy luottamuspulaan onkin oikeastaan miehessä - ei siinä mitä nainen teki? Hmmm...melko mielenkiintoinen teoria, mutta näinhän sitä syyllinen mielellään asiat selittää. Toisten vika, jep jep.
Kieltämättä aika tämmönen mielipide mullakin tuli tosta edeltävän rouvan jutusta. Tai sitten en vaan ymmärtäny sitä pointtia oikein? Mutta en kyllä yhtään ihmettele, vaikka mieheni ei nyt ainakaan hetkeen voikaan luottaa minuun. Ja siis se on ihan minun oma vika, todellakin.
Osaisipa vaan tuo mun rakas antaa anteeksi. Tai päättäisi ainakin, että haluaa yrittää. Soitin tänään meille sellasen pariterapia-ajan. Se on reilun kahden kuukauden päästä!! Huhhuh
mitä pahaa ap. nainen teki? Oli kännissä vieraan miehen luona. Hui kamalaa! Siihen voi tasantarkkaan suhtautua monella eri tavalla.
edes kysyä? 1) joi itsensä tiedottomaan känniin, 2) iski kapakasta vieraan miehen ja vietti yönsä tämän luona, 3) puoliso ei tiennyt missä oli.
Olisko tässä sun mielestä tarpeeksi arveluttavaa pahaa?
arvelluttavaa vaan pelottavaa. Tuolla yhtälöllä saattaa tulla hyväksikäytetyksi, raiskatuksi tai tapetuksi. Välittämistä on olla huolissaan, ei syyllistäminen.
hyvinkin eriävät käsitykset arveluttavasta tai laajemmin oikeasta ja väärästä. Itse henkilökohtaisesti kuulun siihen porukkaan, joka pitää omaa vastuuta omiin tekoihin aika ratkaisevana. Harvemmin ihmisille vain tapahtuu näitä lapsuksia. Kyllä ap:kin tapauksessa hän itse sen viinan omaan kurkkuunsa kaatoi ja itsensä tiedottomaan kuntoon joi. Tuskin hän selvänä toisen miehen luokse yöksi olis mennyt - vai?
Selvää on se, ettei kenekään tilaa saa toinen käyttää hyväkseen. Mutta tässä ei nyt olekaan kysymys ensisijaisesti siitä, vaan vieraissa nukkuneen vaimon ja hänen miehensä välisestä suhteesta.
Mielestäni on hämmästyttävää miten niin monet eivät osaa ratkoa ongelmiaan. Niiden ratkaisu kun ei ollenkaan lähde siitä, onko jokin tapahtunut asia oikein vai väärin. Ap. kirjoittaja oli kännipäissään viettänyt yön tuntemattoman miehen kanssa. Tämä on tosiasia, joka vain hyväksyttävä sinällään. Sitä ei voi enää muuksi muuttaa. Ei edes ap. kirjoittaja itse :o! Siksi tässä kohtaa vaikuttaa kumppanin suhtautumistapa. Sillä on paljon enemmän vaikutusta kuin tapahtuneella sinänsä. Jos jonkun mielestä suhde alkaa kukoistaa, kun asiasta nostaa metelin ja uhkaa erolla, niin luulen, että ollaan melkoisesti hakoteillä.
Tässä ei nyt varsinaisesti ole kai suhteen kukoistamisesta kysymys, vaan siitä miten pahan teon jälkeen saadaan palaset kasaan. Kukoistamista voi sitten ajatella aikojen päästä, kun ne haavat on saatu paikattua.
Ja mikä vieraan miehen vieressä "nukkuja" on arvostelemaan miehen tunteita. Ne ovat mitä ovat tämmöisen teon jälken. Eiköhän se ole se oma syyllisyyden tunto,jonka kanssa vaimo joutuu ensikädessä painiskelemaan.
En oikein käsitä, että tehty teko saisi oikeutuksensa siitä, että se sattuu olemaan tehty jo. Samalla logiikalla voisi ajatella mitä tahansa juttua. Mies vetää sua daijuun. Sä alat huutaan, itkeen ja uhkaat erolla kun meni silmäkin mustaksi. Mies siihen vain toteaa, että älä nyt ole noin pikkumainen eikä tälle nyt enää mitään voi, kun tuli jo kerran huitaistuakin. Näinkö se menee?
Eihän tehdyille teoille etsitä "oikeutusta", koska ne on jo tehty. Ihan sama ovatko ne oikein vai väärin. Vain suhtautumistapa niihin ratkaisee.
Jos mieheni löisi minua, niin en todellakaan alkaisi huutaa ja UHATA erolla. Alkaisin itkeä ja OTTAISIN eron. Mielestäni se on juuri tässä asiassa ainoa oikea suhtautumistapa. Muistutan myös, että rikoslaissakin väkivalta on kielletty. Ottaisin myös eron miehestäni, jos hän raiskaisi, tappaisi jonkun muun. Tai vaikka ammuskelisi kiväärillä parvekkeelta ihmisiä ja sanoisi sen jälkeen "ei ollut tarkoitus tappaa".
En siedä väkivaltaa. En pysty rakastamaan väkivaltaisia ihmisiä.
Mitä sitten ajat takaa tuolla "suhtautumistavalla". Eikä nyt sekoiteta rikos- eikä muutakaan lakia tähän asiaan. Eikö turpiinvetämiseen suhtautumisesti olisi vähintään pikkumaista, jos menisit tekemään miehestäsi poliisille ilmoituksen. Eikö olisi oikein vain painaa teko villaisella eikä syyllistää omaa miestäsi lyömisestä. Eikö silloin suhteenne alkaisi todella kukoistaa.
tyhmempi kuin olet.
Suhtautumistavalla ajan takaa sitä, että asioihin voi suhtautua monella eri tavalla. Koska mieheni olisi lyönyt minua, ja lyöminen on rikoslaissa kielletty, niin suhtautuisin asiaan todella vakavasti. Tekisin muuten tottakai myös poliisille ilmoituksen asiasta! Se on minun oikeus ja myös velvollisuus itseäni kohtaan.
Jos mieheni olisi nussinut toista naista, vain nukkunut hänen luonaan, vain suudellut toista, tanssinut toisen naisen kanssa, tai jos hänellä olisi ollut deitti-ilmoitus netissä... Esimerkiksi näissä tapauksissa EN ilmoittaisi poliisille enkä hakisi eroa. Osaisin suhtautua.
ja pysyttele linjassa.
Se on itsestään selvyys, että asioihin voi suhtautua monella eri tavalla. Ei vaadi enempää todistelua.
Mutta kuten kirjoitin, ei sekoiteta rikoslakia esimerkkiini turpiinvetämisestä. Se vie ajatusta sivuun aiheesta. Esimerkki olisi voinut olla mikä tahansa muu tilanne.
Sekin on selviö, ettet ilmoittaisi miehesi muita naisjuttuja poliisille, koska poliisi ei sellaista ilmoitusta edes vastaanottaisi. Ei siis ole suhtautumiskysymys. Se, ettet hakisi eroa vaan osaisit suhtautua, on helppo sanoa, jos et ole moiseen tilanteeseen vielä joutunut. Mutta hyvä niin, SINÄ osaat suhtautua. Se on sinun asiasi, kun taas toisen suhtautuminen häntä koskevaan tilanteeseen on hänen asiansa.
pysyttelen linjassa. Esimerkkisi olikin huono, koska kysymys oli rikoksesta.
Jokaisen suhtautuminen omiin asioihinsa on tietysti henkilökohtainen asia. MUTTA jokaisen on silti OPETELTAVA suhtautumistaan OMIIN vaikeisiin asioihin. Helpottaa kuitenkin mitä enemmän tietää erilaisia esimerkkejä toisten suhtautumistavoista asioihin.
Sinä et tiedä mihin minun on elämäni aikana pitänyt opetella suhtautumaan, joten et voi myöskään tietää onko se ollut ollenkaan helppoa.
mitä opeteltavaa minulla on asiassa, joka on minun ajatusmaailmassani suhteellisen selvä. Olen tehnyt itselleni tärkeissä asioissa selväksi mitä siedän ja hyväksyn ja mitä en. Vähemmän tärkeissä voin toki joustaa, mutta pettäminen ei kuulu minulla näihin vähemmän tärkeisiin. Eikä siihen toisten kehotukset ja mielipiteet mitään vaikuta. Puolison on ihan turha todeta, että koittaisit nyt suhtautua. Lähtö tulee kuin kupalle Töölöstä. Itselleen on oltava uskollinen ja toimittava sen mukaisesti. Ja tietysti elettävä omien päätöstensä kanssa nyt ja jatkossakin. Ei silloin ole mitään katumista.
"mitä opeteltavaa minulla on asiassa, joka on minun ajatusmaailmassani suhteellisen selvä. Olen tehnyt itselleni tärkeissä asioissa selväksi mitä siedän ja hyväksyn ja mitä en..."
Elämä on. Se ei riipu siitä mitä sietää tai mitä hyväksyy. Eteen tulee asioita, joita ei hyväksy ollenkaan. Kyse onkin siitä, että niitä voi opetella sietämään tai sitten ei. Riippuu tilanteesta. Siksi sinun, minun tai kenenkään suhtautumista ei voi vertailla, kun kaikki ovat eri tilanteessa. Mutta siinä vaiheessa kun miettii opetteleeko sietämään jotain vai ei, niin kannattaa kuunnella myös muiden näkemyksiä. Sillä ne voivat johtaa paremman ratkaisun tekoon. Oman tiukkapipoisuuden ja ehdottomuuden takia ei kannata kuitenkaan kärvistellä suhteesta suhteeseen.
Sanot vaan aprillia.Ei me naitu.Eihän pelkästä nukkumisesta vo eroa langettaa.Vai menitkö tunnustamaan senkin vielä.
... avioeron saa ilman nukkumistakin, riittää että vain hakee sellaista...
Niin kuulemma. Muutenkaan en tuota aprilliviestiä aivan tajunnut..
Kovin vaikuttaa kypsymättömältä tämä ap:n toiminta. Minkähän ikäinen sinä olet? Kaipa ainakin täysi-ikäinen, kun avioliitossakin jo olette?
Täysi-ikäinen kyllä, 22v. Kypsymätön myös kyllä.
Taitaa mies antaa anteeksi. Ainakin nyt vaikuttaa lupaavalta, ihanaa=)
Ja mrsDr, kyllä minäkin suuttuisin, jos mieheni nukkuisi liki tuntemattoman vieressä öitään.
Niinhän minäkin todennäköisesti suutahtaisin, jos mieheni olisi tuntemattoman tai tuntemansa naisen luona yötä! Pidän sitä myös itselleni epäsopivana, kuten tuossa mainitsin. Siitä ei missään tapauksessa saa tulla tapa - eikä siitä tulekaan, koska se on minusta epäsopivaa.
Koska mieheni kuitenkin on kuitannut nuo pari epäsopivaa kertaani naurahduksella ja reippaalla toteamuksella, niin juuri se osoittaa, että kumppanin asenne ja suhtautuminen asiaan ratkaisee. Meillä menisi nyt varmasti huonommin, jos mieheni olisi raivonnut ja uhkaillut erolla.
Aika lailla ihmettelen noita sinun toilailujasi, mutta milläpä niitä tekemättömiksi saa. Ihmettelen myös, että eikö kukaan ole katsonut perääsi noilla ryyppyreissuillasi? Lisäksi ihmettelen, miten miehesi enää uskaltaa sinun mennä ilman häntä ryyppäämään, jos on kerran riski, että se päättyy noin? Vai lähdetkö estelyistä huolimatta?
Sen vain sanon, että koita nyt käyttää sitä alkoa kohtuudella aikuismaisesti sen kerran kuin käytät, ettei kolmatta kertaa tule. Siinä menee varmasti tämä hyvä suhteesi täysin pilalle muuten. Ja jos on ihan pakko överiksi vetää, ota miehesi mukaan katsomaan perääsi, jos kaitsijaa kerran tarvitset.
Humala tuo ihmisistä uusia piirteitä esille...
Jos siis minulle puhuit, niin minä nyt tuskin enää ryyppäämään lähden. Koskaan. Hyvä vaan niin. Ihan oma valinta tämä siis. Enkä sinänsä usko, että siinä on mitään ongelmaa. En muutenkaan ole kovin usein dokaillut.
Ja johonkin aiempaan viestiin; en todellakaan olisi selvinpäin mennyt muualle kuin kotiin.
En muuten myöskään varsinaisesti iskenyt silloin baarista ketään tuntematonta. Kyseessä oli poika, joka oli samassa seurueessa kuin minä (ja
miehenikin aiemmin), siis kaverin kaveri.
Itse en kovasti tuota hyväksikäyttämisjuttua ole miettinyt. Tuntuu, että se vaan hajottas mua lisää, jos niin vaikka olisikin tapahtunut. Ei. Ei tapahtunut. En usko..
Tilanteesi on kyllä nyt vaikea. Joskus kun on seinä vastassa ja toivoo että läheinen antaa anteeksi, niin kai se on pakko kysyä : miten itse suhtautuisin jos minulle tuo läheinen tekisi näin?
Voimia ja toivon että asiasi järjestyy hyvin päin ja että kesäsi on hieno.
Tekosi eivät kovin fiksuilta vaikuta... muttei erolla uhkaaminenkaan ole fiksua. Olette nuoria? Anteeksiantaminen voisi olla paljon parempi ratkaisu.
Varmasti anteksiantaminen olisi parasta, ja sitähän ap. kirjoittaja kai toivookin .... mutta anteksi antava osapuoli ei valitettavasti ole osallistunut keskusteluun. Siihen ei voi määrätä tai pakottaa, toivoa kyllä ... ja osoittaa teoillaan olevansa anteeksiantamisen arvoinen (ja on oppinut virheistään).