Haluaisin kuulla muiden parien kokemuksia kaukosuhteista. itse en ole seurustellut kuin oman paikka kuntani miesten kanssa, nyt olisi kiikarissa mies parin sadan kilometrin päästä.. Olemme tavanneet jo pari kertaa. Jaksaako välimatkaa kahnata, ja kuinka kauan? Haluan kuulla, onko tälläisellä suhteella tulevaisuuttta vai kannattaako haudata koko juttu...
kaukosuhteista ja niiiden kestävyydestä
romanssi?
8571
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Me ollaan oltu kohta 2 vuotta kaukosuhteessa, ensin välimatkaa oli 300, nyt reilu 100 km.
Alkuun nähtiin vähintään kerran kuussa, nyt viimeisen vuoden ollaan nähty joka viikonloppu.
Syssymmällä ois tarkoitus kattoo tilannetta uudelleen, eli muutetaanko yhteen (työt?) vai miten jatketaan.
Rakkaus on kuitenkin syventynyt koko ajan ja kaikkeen tuntuu tottuvan. Hirveä ikävä vaan koko ajan :(
Meillä on tällähetkellä tilanne se että pojalla on työpaikka siellä ja hän asuu vielä kotonaan ja harrrastelee yhtä sun toista moottoriurheilua ja piha on täynnä niitä moottorivehkeitä..Minä sitte asun rivitalossa joka on oma, siis ostettu.. hankalampi paikka.. Ja mulla on myös vakituinen paikka.. Sitä tässä mietinkin että mitä sitten kun yhteen pitäisi muuttaa... :o Mä olen vasta 22 ja mies 27.
kannata ajatella heti kauhean pitkälle tulevaisuuteen tai ei ikinä tule oikeasti panostaneeksi suhteeseen. Tutustukaa ihan rauhassa, ja alkakaa miettiä yhteenmuuttoa sitten kun alkaa näyttää siltä, että viikonlopputapaamiset eivät riitä ja haluatte molemmat työskennellä yhteenmuuton eteen. Nauti nyt vaan ihastuksesta ja kaipauksesta ja seuraavan yhteisen tapaamisen suunnittelusta.
yli vuosi oltu kaukosuhteessa..nyt alkaa takkuamaan sen takia koska ei pysty näkemään usein...mies asuu kotonaan mutta muutetaan yhteen ensi kuussa.
Olen hieman eri mieltä tuosta ajattelusta kuin muut ihmiset täällä. Olen sitä mieltä että teidän kannattaa jo aika alussa puhua siitä olissitteko valmiita muuttamaan pois omasta kaupungista sitten myöhemmin. Tulee vain turhia ongelmia jos molemmat ovat olettaneet että toinen muuttaa, ja molemmilla on omat vakituset työt ja asunnot omilla pikkakunnilla.
Itse olen ainakin kestänyt oman kaukosuhteeni (2 vuotta) sen avulla että tiedän että välimatka loppuu joskus, ja nyt se loppuu muutaman viikon kuluttua. Meillä on tietysti ihan eri asia, sillä olemme molemmat kotoisin samalta paikkakunnalta alunperin..
Tietysti ei kannata liikaa miettiä suhteen alussa, mutta kyllä minä suosittelisin pohtimaan mitä uhrauksia on valmis suhteen eteen tekemään!
Minulla tilanne on se, että suhde tod.näk. toimisi muuten (siis uusi suhde), mutta välimatkaa on reilu parisataa km ja molempien aikataulut sellaiset, että hyvä jos pari kertaa kuussa ehditään nähdä :(
Olen valmis yrittämään (kuten myös toinen osapuoli), mutta pelkään jo nyt että suhde kaatuu siihen ettei nähdä.
Itse en voi muuttaa, hänestä en ole täysin varma, mutta ei ainakaan nyt lähitulevaisuudessa.
Vaikea uskoa että saisimme suhteen toimimaan, mutta en haluaisi olla näin pessimistinen :p Eipä samalla paikkakunnalla asuvienkaan kanssa ole ollut suurta menestystä :D Jos se rakkaus sitten pitäisi suhteen kasassa..?
Herjatkaa vain, jos täältä löytyy yhtä kummaa porukkaa kuin moku-palstalta. Joka tapauksessa meidän kaukosuhde oli sitä luokkaa, että mies asui Afrikan mantereella ja minä Suomessa.. Eli viikonlopputapaamisia ei voinut kuvitellakaan. Kalliiksihan se kävi siinä vaiheessa, kun ikävä oli niin kova että piti päivittäin soitella..
Alkuvaiheissa sovittiin, että jos tästä jotain tulee, niin mies muuttaa Suomeen. Vuoden kärsimyksen jälkeen mentiin naimisiin, puolentoista vuoden liitto takana ja molemmat varmoja siitä, että ero on mahdoton ajatus. Rakkaus on siitä kurja kaveri, että se tekee meille temppujaan, mutta kyllä kaukosuhdetta kannattaa sietää, jos siitä joskus saa kehitettyä lähisuhteen.. ja kyllähän toisille sopii ikuinen kaukosuhdekin, itse en kestäisi kyllä.
että kaukosuhde voi toimia noinkin pitkästä välimatkasta huolimatta. tuntuu vaan niin vaikealle ettei toista voi nähdä kuin pari krt/kk eikä silloin kun tuntuu sille :(
mutta ehkä auttaa jos on tietoinen siitä, että ratkaisu on väliaikainen. toivottavasti.