Sama kysymys tännekin.
Aihe ei ehkä liity suoraan tänne, mutta kysympä kuitenkin, koska oletan että täällä käy ihan normaalia porukkaa lukemassa ja kirjoittelemassa. Toivoisin siis vastauksia vaikka sulla ei olisikaan kokemuksia tästä mitä yritän tänne kuvata ja selittää.
Eli mitä te ajattelette, kun ette ajattele mitään? Tarkoitan siis sitä, että mitä te yleensä ajattelett kun sanotte, että teidän ajatukset alkaa harhailla jossain? Ajatteletteko jotain ihan arkisia asioita vai jotain muutakin?
Mua on nimittäin jo monta vuotta häirinnyt tai paremminkin mietityttänyt tavallaan se mitä ajattelen. Olen alkanut tiedostaa siis sen mitä ajattelen kun ajatuksen harhailee. Mulla on nimittäin ihan pienestä asti ollut semmoisia öö miten tätä nyt kuvais, semmosia "mielikuvitus" henkilöitä joiden kautta mielessäni käsittelen asioita..rakkautta, vihaa, seksiä, ihan normaaleja arkisia asioita yms. Näen ja kuvittelen mielessäni siis semmoista näytelmää.. Tätä teen päivällä, illalla ennen nukahtamista eli oikeastaan pitkin päivää..
Onko muilla tällaista vai olenkohan jotenkin viallinen.. Tämä asia on alkanut jotenkin vaivata mua lähiaikoina tosi paljon.. Ja siis olen mielessäni kuvitellut ja luonut näitä roolihahmoja ihan pienestä asti..henkilöillä on nimet ja kaikkee..
Toivottavasti ette passita mua lääkäriin ihan heti..
toivottavasti muillakin on vastaavia kokemuksia.
Olen vaan tässä alkanut miettiä, että olenkohan luonut noita henkilöitä sen takia, että en pysty itse kohtaamaan ongelmia mielessäni vaan käyn vaikeita ja kipeitä asioita läpi roolihahmojen kautta..vai mistä nämä tyypit ovat mileeni syntyneet..
Ette tiedäkään kuinka tärkeetä olis jos vastaatte, jostain syystä en kehtaa puhua kellekään kaverille tai tutulle tästä koska itse olen jotenkin alkanut pitää näitä "mieleni tuotteita" vähän outoina.
Eli siis onko muilla vastaavia kokemuksia?
Aihe ei ehkä liity suoraan tänne, mutta kysympä kuitenkin, koska oletan että täällä käy ihan normaalia porukkaa lukemassa ja kirjoittelemassa. Toivoisin siis vastauksia vaikka sulla ei olisikaan kokemuksia tästä mitä yritän tänne kuvata ja selittää.
Eli mitä te ajattelette, kun ette ajattele mitään? Tarkoitan siis sitä, että mitä te yleensä ajattelett kun sanotte, että teidän ajatukset alkaa harhailla jossain? Ajatteletteko jotain ihan arkisia asioita vai jotain muutakin?
Mua on nimittäin jo monta vuotta häirinnyt tai paremminkin mietityttänyt tavallaan se mitä ajattelen. Olen alkanut tiedostaa siis sen mitä ajattelen kun ajatuksen harhailee. Mulla on nimittäin ihan pienestä asti ollut semmoisia öö miten tätä nyt kuvais, semmosia "mielikuvitus" henkilöitä joiden kautta mielessäni käsittelen asioita..rakkautta, vihaa, seksiä, ihan normaaleja arkisia asioita yms. Näen ja kuvittelen mielessäni siis semmoista näytelmää.. Tätä teen päivällä, illalla ennen nukahtamista eli oikeastaan pitkin päivää..
Onko muilla tällaista vai olenkohan jotenkin viallinen.. Tämä asia on alkanut jotenkin vaivata mua lähiaikoina tosi paljon.. Ja siis olen mielessäni kuvitellut ja luonut näitä roolihahmoja ihan pienestä asti..henkilöillä on nimet ja kaikkee..
Toivottavasti ette passita mua lääkäriin ihan heti..
toivottavasti muillakin on vastaavia kokemuksia.
Olen vaan tässä alkanut miettiä, että olenkohan luonut noita henkilöitä sen takia, että en pysty itse kohtaamaan ongelmia mielessäni vaan käyn vaikeita ja kipeitä asioita läpi roolihahmojen kautta..vai mistä nämä tyypit ovat mileeni syntyneet..
Ette tiedäkään kuinka tärkeetä olis jos vastaatte, jostain syystä en kehtaa puhua kellekään kaverille tai tutulle tästä koska itse olen jotenkin alkanut pitää näitä "mieleni tuotteita" vähän outoina.
Eli siis onko muilla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei tuo varmaan kovin yleistä tai tavallista ole.
Oma pää on siinä mielessä upea laite, että se on kuin kone. Se on siis joko on- tai off-asennossa. Off-asennossa se on siis totaalisen musta ja hiljainen paikka, missä mikään ei värähdä. Tämä Off-asento on käytössä miltei aina, kun pää ei ole jossakin tuottavassa työssä tai vähintään sellaisen projektin parissa, mikä minua muutoin kiinnostaa. Jotain tulosta täytyy siitä päänkäyttötoiminnosta joka tapauksessa syntyä tai olla odottettavissa, muuten pää ei yksinkertaisesti käy. Jos mitään konkreettista ei ole tavoiteltavissa, niin pää kääntyy itsestään off-asentoon.
Joskus huomaan kuinka useita tunteja on kulunut ihan huomaamatta, tai vaikkapa auton ratissa matkaa on taittunut muutama sata kilometriä, eikä minulla ole mitään muistikuvaa tuosta välimatkasta tai ajan kulusta. Siinä välissä ei ole siis yhtään ajatusta ajateltu.
Olen onnellinen omistaessani tällaisen pään. Stressiä ei ole juuri koskaan, tai ainakin se on vain hetkellistä, joka menee ohi saman tien kun unohdan stessin aiheuttajan. Samoin nukahtaminen on todella helppoa. Mikään ei jää päähän pyörimään.
sitten minäkin olen, osaksi kuulosti tutulta. Mulla on sellainen pää, että kun suljen silmät (hereillä ollessa), alan nähdä ihan kuin elokuvaa. Siinä voi olla jotain outoja paikkoja ja ihmisiä ym. Voin myös kuulla (kuvitella?) heidän puheet.
"Puhun" itselleni ajattelemalla (tuo on kai ainakin normaalia?).
Ajattelen koko ajan jotain. Ajatuskuviot poukkoilevat sinne tänne ja niiden välillä on mielleyhtymiä, jotka johtavat taas uuteen jne.
Monta kertaa käy niin, että päässäni soi joku biisi ja samaan aikaan ajattelen jotain asiaa.
Pääni raksuttaa siis koko ajan, enkä voi tajuta voiko sitä muka olla niin ettei ajattele mitään.
Unia taas en juurikaan näe, tai harvemmin niitä muistan, mutta nekin toistavat tuota paikasta toiseen poukkoilua mitä tapahtuu hereillä ollessanikin.
Eipä ole mun päästä virallisia diagnooseja tehty, mutta itse olen sitä mieltä, että vilkas mielikuvitus on varmaan suurin tekijä. Lisäksi mulla voi olla joku keskittymishäiriö, mikä ei näy ulospäin...=)
mulla. Muuten ihan sanasta sanaan samoin kuin sullakin mutta mulla vielä lisäksi ne unet....
tuollainen. Ehkä sulla on identiteetti jotenkin hukassa tai jotain?
Niin kauan aikaa, kun ne sun mielikuvitusolennot pysyy sellaisina etkä ala kuulla ääniä tai nähdä niitä, niin tilanne ei mielestäni ole akuutti.
laitoin saman viestin naisten logiikkaa palstalle ja sielä eräs henkilö vastasi minulle (toinen vastaus) ja hänellä oli samanlaisia kokemuksia vastauksen perusteella.
ELi jos jotain kiinnostaa tämä aihe, niin käykää lukemassa tuolta naistelogikkaa palstalta samalla otsikolla oleva keskustelu.
terkuin huojentunut, mutta päättänyt käydä juttelemassa lääkärille, että saan selvyyden asiaan.
Vastasin tuonne naistenlogiikkaankin, mutta nyt kun säkällä havaitsin että olit kirjoittanut tän tännekkin, niin vastaan tänne aiheestä vähän lisää, alko nimittäin kiinnostamaan tuo asia enemmänkin nyt (ajatuksetkin on sekasin)
Mulla on juuri niin että ajatukset on aina ON-asennossa, off asentoa ei ole koskaan. Näen paljon unia, ja juurikin niin kuin joku muu kirjoittaja oli tänne kertonut, on minullakin, elikkä että ajatukset poukkoilee koko aika, mitä erikoisimmilla tavoilla, kehuskelen itseäni, ja moitin itseäni, ja olen samantien aivan sen tunteen vallassa, ja ne kaksi ikäänkuin taistelevat mielessäni koko aika, mitä ikinä ajattelen.
Mainitsinkin tuolla toisella palstalla siitä, että mulla on ikäänkuin itse varma minä, joka kytkeytyy päälle, silloin kun puhun muille ihmisille fyysisesti, moni on kehunut mun itsetuntoa jne, vaikka tosi on että mun sisällä asuu pieni hyvin epävarma sielu, joka itkee yksin (siis minä itken) ja olen hyvin hukassa ajatusteni kanssa.
Tottakai moni ihminen muodostaa itselleen niin sanotun kilven, tai kuoren, eri elämänkokemuksista johtuen, mutta kun ajatukset alkavat menemään aika hämäriksi välillä. Minä kuulen lähes koko aika jotain musiikkia päässäni, useimmiten se on joku biisi, tai sitten vain sellaista yleistä hälinää (esim joku lause jonka joku on sanonut, tai liikenteen melskettä) jos siis haluan että pääni on ihan hiljaa, minun on todella keskityttävä, oikeen pysähdyttävä, välillä, kuuntelemaan hiljaisuutta. Myöskin ajatuksissani on koko aika kuvia, jonkin henkilön kasvot näkyvät monasti koko päivänkin päässäni ja varsinkin semmoisista tapahtumista, jotka on jollain tavalla merkinneet tunteellisesti minulle jotain. Välillä voi mennä niin että en tajua myöskään jostain matkasta tai päivän tapahtumista oikeastaan mitään, mutta pääni sen sijaan on käynyt vaikka missä, useimmiten kun minulta kysellään että mitä sinulle kuuluu mitä olet tehnyt, vastaankin ajatuksistani, enkä niinkään siitä mitä olen fyysisesti tehnyt (esim käynyt kaupassa).
Jotenkin olen kuvitellut että muutkin ajattelee niin paljon? Uskonkin että jokaisen ihmisen mieli on paljon monimutkaisempi kuin mitä ajatellaan, ainakin naisilla :D eikä sillä että miehet olisi mitenkään tyhmempiä, mutta ottaen huomioon tämän yhden kommentin että aivot on joko ON tai OFF asennossa, on mun todella hankala kuvitella että naisilla olisi niin.. (itse oon siis nainen)
Noh joo. Ehkä olen vaan diagnoosia vailla. Vaikka ite kyllä tosissani uskon, että en ole hullu, ehkä juuri liikaa mielikuvitusta, ja halua ylipäätään ajatella asioita, ja sitten keskittymishäiriötä minulla on epäilty muutenkin.
Mun aivot on ainakin ihan totaalisen off silloin kun en aktiivisesti ajattele mitään, eli vähän väliä. Joskus nuorempana kun olin kovasti ahdistunut, minulla oli tuollaisia sisäisiä dialogeja ja filminpätkiä tai muuta hälyä (varsinkin ennen nukahtamista jopa häiritsevässä määrin), mutta nykyään pelkkää autuasta tyhjyyttä ja hiljaisuutta.
Oireesi voivat viitata keskittymishäiriöön kuten ajattelitkin. Minulla on ADD ja se ilmenee mm. sillä tavalla, että lipsahdan helposti omiin "ajatuksiini" ja silloin kaikki muu tekeminen keskeytyy. Esimerkiksi kesken keskustelun lauseeni katkeaa ja jään tuijottamaan tyhjyyteen tajuamatta ollenkaan mitä ympärillä tapahtuu. Mutta kun vaivun ajatuksiini, en ajattele mitään. Tai en ainakaan muista ajatelleeni, kun siitä tilasta taas havahdun.
Hei!
Täällä yksi, jolla on ADD -diagnoosi ja aivan samanlaisia mielikuvitushahmoja, kun alkuperäisellä kirjoittajalla. Juttelen mielikuvituskavereitten kanssa päivittäin pitkät pätkät, yleensä silloin kun on tylsää, esim. kun kauppareissulla pitää kävellä edestaas, tai bussissa istuessa, tai muuten, kun ei ole muuta puuhaa. Tyypit seuraavat minua päivät pitkät. Lisäksi kykenen kuvittelemaan elämääni monia "sivujuonteita", erilaisia seikkailuja, jotka nivoutuvat arkipäivään ovelalla tavalla. Joskus seikkailuissa on vain siteeksi todellisuutta, joskus todellisuudessa on vain vähän seikkailua. Olen tehnyt tätä niin kauan, kuin muistan, ihan pienestä asti. Päänsisäinen elämä muistuttaa Lassi&Leevi -sarjakuvaa.
Ritalin (ADD -lääke) jotenkin rauhoittaa aivoja niin, että ei tarvitse kokoajan olla mielikuvituskavereita mukana. Voi vaikka vaan katsella bussin ikkunasta ulos (jos matka ei ole pitkä ja maisemaan kuuluu taloja, ihmisiä, kaupan ikkunoita ja kaikkea muuta kivaa).
Usein minulle tulee pelkoja ilman syytä. On tunnetta siitä, että joku on läsnä, vaikkei ole. Pelkään pimeää, vaikka olen jo lähes kolmekymmentä. Näen voimakkaita unia, lähes joka yö, nukahtaminen on vaikeata, samoin herääminen. Olen herkkä ja intuitiivinen ylenmääräiseen nössöyteen asti - elämä olisi helpompaa, jos jokaisesta muutoksesta ja säröstä ei tarvitsisi ottaa niin kovasti pulttia, eikä ympäröivä maailma olisi niin kaoottinen, metelöivä ja äkkinäinen. Pelkään ihmisiä, heidän reaktioitaan, pelkään marimekkoverhonaisia, joilla on modernit ja pedantit kodit. Pelkään ihmisiä, joiden mielestä olen kummallinen, pelkään naureskelua, hymähtelyä ja päälle puhumista.
Arjenhallinta kusee. Rankasti.
Minä tykkään dokkareista ja tiedekirjoista: miksi tykkäisinkään viihdesarjoista, elokuvista ja romaaneista yleensä? Niistä kelpaavat vain harvat ja valitut! Minä kykenen pääni sisällä järjestämään ihan tarpeeksi fiktiota elämääni, fakta on sitä minun viihdettäni. Nautin uuden oppimisesta, tutkimisesta, kirjastojen penkomisesta.
Ajatteles nyt, kuinka tappavan tylsää sinulla olisi, jos sinulla ei olisi mielikuvituskamuja? Oikeasti: että sinun tarvitsisi katsoa jotain typeriä amerikkailaisia komediasarjoja siksi, että olisi jotain äksöniä aivokopassa työpäivän jälkeen?
En ole mielestäni hullu, en sinne päinkään. Olen vain kummallinen. Jos oire ei haittaa elämää, se ei ole vika. Mielestäni se on enemmänkin lahja tai sopeutuma tähän elämään, jotta olisi edes välillä lystiä, ihmisellä. Niin kauan kuin hallitset mielikuvitustasi, eikä se hallitse sinua, kaikki on ok.
Kiva kuulla, että muillakin on tämänlaista päänsisäistä toimintaa. On ollut vähän orpo olo usein - etenkin nuorempana.
Hei! Oon aika varma, että mulla saattaa olla myös tuo ADD. Googlasin ja löysin sivun missä kerrottiin tuosta ADD:stä ja diagnoosin oireet sopivat minuun kuin hanska käteen.
terkuin tuo alkuperäinen kyselijä :)
ps. Hienoa ja helpottavaa kuulla, että en ole yksin "mielikuvitusmaailmani" kanssa, vaan että muillakin on pään sisällä jossain "hahmolandia"/ jatkuva elokuva/ näytelmä.
Onneksi kysyin tätä täällä!
vaikkei mulla olekaan mielikuvituskamuja. :)