Kannustukseksi vain tämän laitan, älkää lannistuko etsinnöissänne:
Jutustelin kaikenlaista siellä täällä eri keskustelupalstoilla. Kerran löysin Amerikan autoista upean sivuston mutta en tiennyt ketään, kenen kanssa jakaa autojen ihailu! Mutta... Sitten sattui silmiini autoista oleva keskustelu eräällä palstalla ja muuan mies kertoi muistojaan Barracudasta. Miehen profiilissa (rekisteröity nimimerkki) oli meili ja minähän sinne sitten linkittämään vihjettä autosivustosta.
Kirjoiteltiin sitten jatkossakin silloin tällöin meilejä, usein kommunikoitiin muiden ohessa keskustelupalstalla. Vaihdettiin p.nrotkin, soiteltiin.
Kumpikaan meistä ei pitänyt todennäköisenä mitään suhteen alkamista koska välimatkaakin asuinalueillamme osoittautui olevan n. 300km!!!!!
Meni vuosi, alkoi toinen...Sitten tuli miehellä asiaa minun kotikontujeni lähettyville, soitti ja ehdotti poikkeamista jonkin huoltisikan kahvilassa ennenkuin hän jatkaisi kotiinsa.
UUUPPPS!!! Kolahti...samantien...
Pari päivää asiaa piti sulatella, että olikohan se tuntemani tuntemus totta... Voiko tuollainen etäsuhde toimia?
Päätinpä kertoa miehelle meilissä suorin sanoin fiilikseni, ihastukseni häneen, silläkin uhalla että mukavasti alkanut kaveruutemme päättyisi siihen jos hän vaikka ei olisikaan kiinnostunut.
Mulla kävi tuuri :D
Mies kertoi ajatelleensa minusta ihan samoin, pähkäilleensä mahdollisuuksia.
Onneksi molemmilla on omat autot, vapaat viikonloput ja mikä tärkeintä: HALU TAVATA TOISIAMME.
Pohjatyö rakkaudelle on tullut tehtyä jo ihan vahingossa kirjeenvaihdon ja soittelujen myötä, joten tunnemme toisistamme valmiiksi jo arvomaailmat, työt, mielipiteet monista asioista jne.
Nyt suunnitellaan jo tulevaisuutta, johon kuuluu yhteinen asunto, vihillekin meno ja kaikkea sellaista.
Joten USKOA, ihmiset, tähän netitse tapahtuvaan tutustumiseen! Aloittakaa iisisti, tehkää "pohjatyö" ja olkaa avarakatseisia. Unohtakaa "mulle nyt kaikki ja heti" mentaliteetti ja heittäytykää tilanteseen, kun HÄN tulee eteenne. Ei se joskus vaadi muuta kuin uskallusta myöntää tunteensa....
Jutustelin kaikenlaista siellä täällä eri keskustelupalstoilla. Kerran löysin Amerikan autoista upean sivuston mutta en tiennyt ketään, kenen kanssa jakaa autojen ihailu! Mutta... Sitten sattui silmiini autoista oleva keskustelu eräällä palstalla ja muuan mies kertoi muistojaan Barracudasta. Miehen profiilissa (rekisteröity nimimerkki) oli meili ja minähän sinne sitten linkittämään vihjettä autosivustosta.
Kirjoiteltiin sitten jatkossakin silloin tällöin meilejä, usein kommunikoitiin muiden ohessa keskustelupalstalla. Vaihdettiin p.nrotkin, soiteltiin.
Kumpikaan meistä ei pitänyt todennäköisenä mitään suhteen alkamista koska välimatkaakin asuinalueillamme osoittautui olevan n. 300km!!!!!
Meni vuosi, alkoi toinen...Sitten tuli miehellä asiaa minun kotikontujeni lähettyville, soitti ja ehdotti poikkeamista jonkin huoltisikan kahvilassa ennenkuin hän jatkaisi kotiinsa.
UUUPPPS!!! Kolahti...samantien...
Pari päivää asiaa piti sulatella, että olikohan se tuntemani tuntemus totta... Voiko tuollainen etäsuhde toimia?
Päätinpä kertoa miehelle meilissä suorin sanoin fiilikseni, ihastukseni häneen, silläkin uhalla että mukavasti alkanut kaveruutemme päättyisi siihen jos hän vaikka ei olisikaan kiinnostunut.
Mulla kävi tuuri :D
Mies kertoi ajatelleensa minusta ihan samoin, pähkäilleensä mahdollisuuksia.
Onneksi molemmilla on omat autot, vapaat viikonloput ja mikä tärkeintä: HALU TAVATA TOISIAMME.
Pohjatyö rakkaudelle on tullut tehtyä jo ihan vahingossa kirjeenvaihdon ja soittelujen myötä, joten tunnemme toisistamme valmiiksi jo arvomaailmat, työt, mielipiteet monista asioista jne.
Nyt suunnitellaan jo tulevaisuutta, johon kuuluu yhteinen asunto, vihillekin meno ja kaikkea sellaista.
Joten USKOA, ihmiset, tähän netitse tapahtuvaan tutustumiseen! Aloittakaa iisisti, tehkää "pohjatyö" ja olkaa avarakatseisia. Unohtakaa "mulle nyt kaikki ja heti" mentaliteetti ja heittäytykää tilanteseen, kun HÄN tulee eteenne. Ei se joskus vaadi muuta kuin uskallusta myöntää tunteensa....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se on siis se Barracuda-kaveri...
Itselläni on ollut pari vuotta profiili (taukoja toki välillä) 24:ssä. Olen tavannut muutaman ihmisen, useimmat vain sen ensimmäisen kerran, jonkun muutaman kerran. Ei ole kiinnostusta enempään syntynyt.
Mutta sitten satuimme chattailemaan erään henkilön kanssa. Ja toisenkin kerran. Ehdotti tapaamista. Molemmat olimme halukkaita tapaamaan toisenkin kerran. Ja kolmannella treffikerralla hän totesi "Mitäs viikonloppuna tehdään?". Voi, miten lämmitti mieltä! Olemme viihtyneet yhdessä jo jonkin aikaa. Omat arkemme lastemme kanssa, mutta aina mahdollisuuksien mukaan tapaamme - ja nautimme toistemme seurasta todella!! Heti tuntui, että tuon kanssa voisin onnistuakin...arvostan häntä ja molemminpuolinen kemia toimii mukavasti... Elämä ON ihanaa!!!
Olin viihtynyt sinkkuna todella pitkään, mutta tavaten toki erilaisia ihmisiä baareissa. Toisinaan näistä kehittyi jonkinasteisia lyhyitä suhteitakin tai ehkä pikemminkin tuttavuuksia.
Ravintolassa tavatessa kumpikin osapuoli oli yleensä hieman hutikassa ja siinä tilassa tutustuminen ei ole kovin antoisaa. Totesin, että tuttavuuden teko aivan alusta saakka selvin päin on kaikkein fiksuinta. Siispä pitkällisen pohdinnan jälkeen rohkenin laittamaan profiilin tänne Suomi24:ään. Niin, baariin ei voi mennä selvin päin, sillä ainakin allekirjoittanut menee sinne ottamaan ölppää :D.
Valikoin melko tarkkaan kenen kanssa aloin kirjoittamaan ja vielä tarkempaan kenen kanssa lähdin treffeille. Heti alusta saakka kokemukset oli positiivisia. Totesin, että täällähän on fiksumpia naisia liikenteessä kuin yöelämän puolella konsanaan. Tapasin ehkä noin kymmenkunta naista, mutta niistä yhdestäkään ei mitään suurempaa syntynyt. Mistään treffeistä ei jäänyt huono maku, vaan kaikki oli kohdallani pelkästään positiivista. Tapaamisessa viihdyttiin yleensä hyvin, mutta se paljon puhuttu kemia jäi puuttumaan ja päätteeksi todettiinkin fiksummaksi jatkaa tahoillamme matkaa. Otin jo joksikin aikaa profiilini poiskin, mutta laitoin sen parin kuukauden kuluttua takaisin. Tämä sen takia, koska palstalle oli ilmaantunut mieltäni kiinnostava tapaus. Otin häneen yhteyttä, kirjoiteltiin muutamia viestejä ja tavattiin. Alusta saakka totesimme tulevamme loistavasti toimeen: mm. ajattelimme hyvin samankaltaisesti, meillä oli samat elämänarvot ja kemiaakin löytyi.
Ensi tapaamisesta on kulunut nyt puoli vuotta ja olemme asuneet lähestulkoon yhdessä. Mitä enemmän olemme tutustuneet, sitä enemmän tunnemme olevamme sielunkumppaneita :) Jatkossa katsotaan yhdessä miettien miten haluamme edetä. Siis kyllä täältä todellakin voi löytää Sen Oikean!
aivanihanaa.minulla melko samanlainen tarina mutta välimatkaa vähän vähemmän. ONNEA!!!