tässä nyt kovasti pohditaan, mitä tehtäisiin meidän suhteelle, kovasti on ollu vaikeuksia...
eli ollaan parikymppinen opiskelijapariskunta, joka muutti yhteen opiskelujen alettua aivan liian aikaisin vajaan vuoden seurustelun jäkeen. nyt suhdetta takana 2,5 vuotta.
luottamus meni avopuolisooni juuri ennen yhteen muuttoa, joten tilanne on ollut alusta alkaen todella vaikea... ja luottamus puolisooni on kärsinyt uusia kolhuja pitkin suhdetta.
Päätin ensin, että nyt suhde saa luvan loppua, että en kestä enää valehtelua, josta myös seksielämämme kärsii, kun ei pysty luottaan, nii ei tavallaan uskalla olla toisen lähellä luontevasti. En vain jaksa antaa jatkuvasti anteeksi sitä että puolisoni ei ajattele tekojaan minun kannalta, muuta ku vasta siinä vaiheessa, kun ne on jo tehty, ja saan tietää niistä. yleensä vielä hyvin pitkän ajan kuluttua.
mutta rakastamme toisiamme kuitenkin, joten ajattelimme, että hankkisimme omat kämpät, mutta pysyisimme kuitenkin yhdessä, saisimme molemmat tilaa itsellemme. voisimme opetella asumaan ihan yksin, yhteen muutimme kumpikin suoraa lapsuudenkodista eikä kumpikaan ole siis tavallaan kokenut OIKEAA itsenäistymistä. saisimme mahdollisesti uuden alun suhteellemme,tilaisuuden tutustua toisiimme uudestaan.
kellään kokemuksia vastaavasta? miten kävi? palasitteko asumaan yhteen? erositteko lopullisesti?
eli ollaan parikymppinen opiskelijapariskunta, joka muutti yhteen opiskelujen alettua aivan liian aikaisin vajaan vuoden seurustelun jäkeen. nyt suhdetta takana 2,5 vuotta.
luottamus meni avopuolisooni juuri ennen yhteen muuttoa, joten tilanne on ollut alusta alkaen todella vaikea... ja luottamus puolisooni on kärsinyt uusia kolhuja pitkin suhdetta.
Päätin ensin, että nyt suhde saa luvan loppua, että en kestä enää valehtelua, josta myös seksielämämme kärsii, kun ei pysty luottaan, nii ei tavallaan uskalla olla toisen lähellä luontevasti. En vain jaksa antaa jatkuvasti anteeksi sitä että puolisoni ei ajattele tekojaan minun kannalta, muuta ku vasta siinä vaiheessa, kun ne on jo tehty, ja saan tietää niistä. yleensä vielä hyvin pitkän ajan kuluttua.
mutta rakastamme toisiamme kuitenkin, joten ajattelimme, että hankkisimme omat kämpät, mutta pysyisimme kuitenkin yhdessä, saisimme molemmat tilaa itsellemme. voisimme opetella asumaan ihan yksin, yhteen muutimme kumpikin suoraa lapsuudenkodista eikä kumpikaan ole siis tavallaan kokenut OIKEAA itsenäistymistä. saisimme mahdollisesti uuden alun suhteellemme,tilaisuuden tutustua toisiimme uudestaan.
kellään kokemuksia vastaavasta? miten kävi? palasitteko asumaan yhteen? erositteko lopullisesti?
Vastaukset 3
Vanhimmat
monellekkos palstalle juttuasi levitit?
Ei se nyt niiiiiiiiiin hyvä ollut........
no huomasinpa kirjoittamisen jälkeen, että juttu meni väärälle palstallle, joten laitoin sen sinne jonne se kuuluu...
ihmeellistä nipotusta...
Jos ei ole luottamusta ja muutenkin tuntuu, että haluat hiihtää eri suuntaan, niin eikös silloin kannattaisi erota? Väliaikainen etäisyyden hakeminen kertoo vain siitä, ettei uskalla tehdä ratkaisua. Tuossa iässä uuden kumppanin löytäminen on helppoa. Toisin kuin esim. kolmekymppisenä, kun valinnanvaraa on huonosti.