tässä nyt kovasti pohditaan, mitä tehtäisiin meidän suhteelle, kovasti on ollu vaikeuksia...
eli ollaan parikymppinen opiskelijapariskunta, joka muutti yhteen opiskelujen alettua aivan liian aikaisin vajaan vuoden seurustelun jäkeen. nyt suhdetta takana 2,5 vuotta.
luottamus meni avopuolisooni juuri ennen yhteen muuttoa, joten tilanne on ollut alusta alkaen todella vaikea... ja luottamus puolisooni on kärsinyt uusia kolhuja pitkin suhdetta.
Päätin ensin, että nyt suhde saa luvan loppua, että en kestä enää valehtelua, josta myös seksielämämme kärsii, kun ei pysty luottaan, nii ei tavallaan uskalla olla toisen lähellä luontevasti. En vain jaksa antaa jatkuvasti anteeksi sitä että puolisoni ei ajattele tekojaan minun kannalta, muuta ku vasta siinä vaiheessa, kun ne on jo tehty, ja saan tietää niistä. yleensä vielä hyvin pitkän ajan kuluttua.
mutta rakastamme toisiamme kuitenkin, joten ajattelimme, että hankkisimme omat kämpät, mutta pysyisimme kuitenkin yhdessä, saisimme molemmat tilaa itsellemme. voisimme opetella asumaan ihan yksin, yhteen muutimme kumpikin suoraa lapsuudenkodista eikä kumpikaan ole siis tavallaan kokenut OIKEAA itsenäistymistä. saisimme mahdollisesti uuden alun suhteellemme,tilaisuuden tutustua toisiimme uudestaan.
kellään kokemuksia vastaavasta? miten kävi? palasitteko asumaan yhteen? erositteko lopullisesti?
eli ollaan parikymppinen opiskelijapariskunta, joka muutti yhteen opiskelujen alettua aivan liian aikaisin vajaan vuoden seurustelun jäkeen. nyt suhdetta takana 2,5 vuotta.
luottamus meni avopuolisooni juuri ennen yhteen muuttoa, joten tilanne on ollut alusta alkaen todella vaikea... ja luottamus puolisooni on kärsinyt uusia kolhuja pitkin suhdetta.
Päätin ensin, että nyt suhde saa luvan loppua, että en kestä enää valehtelua, josta myös seksielämämme kärsii, kun ei pysty luottaan, nii ei tavallaan uskalla olla toisen lähellä luontevasti. En vain jaksa antaa jatkuvasti anteeksi sitä että puolisoni ei ajattele tekojaan minun kannalta, muuta ku vasta siinä vaiheessa, kun ne on jo tehty, ja saan tietää niistä. yleensä vielä hyvin pitkän ajan kuluttua.
mutta rakastamme toisiamme kuitenkin, joten ajattelimme, että hankkisimme omat kämpät, mutta pysyisimme kuitenkin yhdessä, saisimme molemmat tilaa itsellemme. voisimme opetella asumaan ihan yksin, yhteen muutimme kumpikin suoraa lapsuudenkodista eikä kumpikaan ole siis tavallaan kokenut OIKEAA itsenäistymistä. saisimme mahdollisesti uuden alun suhteellemme,tilaisuuden tutustua toisiimme uudestaan.
kellään kokemuksia vastaavasta? miten kävi? palasitteko asumaan yhteen? erositteko lopullisesti?
Vastaukset 5
Vanhimmat
jatkettiin just näin,,,,ei erottu ei muutettu yhteen. Tää on hyvä systeemi.
Jäin vain miettimään, että jos asutte omissa kämpissä, pystytkö luottamaan puolisoosi siltikään? Ihmisellä kun on tapana epäillä kaikenlaista... etenkin kun on jo petetty monta kertaa...
Mutta itsenäistymis-ajattelua kannatan ehdottomasti! Voihan käydä niinkin, että eroatte, mutta palaatte sitten yhteen, kun olette elämää nähneet pikkuisen. Puolisollasi tuntuisi ainakin olevan haluja elää nuoruuttaan?
nii, enhä pysty täysin luottamaan häneen, mutta ainakin voin lakata vainoharhaisen kyttäämisen ja stressaamisen, voihan sitä mielessä pyöriä kaiken näköistä, mutta yhdessä asuessa tunnelmaa kiristää entisestään, että tivaan totuuksia kaiken aikaa, niitä kuitenkaan saamatta.
viestistäni varmaan saa sellaisen kuvan, että kyseiset valehtelut ovat pettämisiä (siis seksiä), mutta luojan kiitos kyse ei ole ihan niin vakavista asioista,silloin en edes harkitsisi hänen kanssaan jatkamista, kyse on siis vain yleisesti jatkuvasta valehtelusta asioista jotka ovat minulle todella tärkeitä. toki, mistäs sitä tietää, ettei hän seksistäki valehtele, kuitenkin epäilen suuresti ettei näin ole.
jää valehtelijan kanssa suhteeseen. Valehtelipa hän mistä aioista tahansa. Paatunut valehtelija muuttuu aina vain pahemmaksi! Ei kannata jatkaa sellaisen kanssa yhteiseloa ja laittaa samalla oman elämänsä vuosia täysin hukkaan. Rankan kokemukseni myötä haluan varoittaa sinua!
Saattaa olla, että valheet pahenevat aina vaan, jos annat kaiken anteeksi. Tiedän muutaman pariskunnan, jotka ovat muuttaneet erilleen ja jatkaneet silti seurustelua. Ne ei kuitenkaan ole pitkään kestäneet sitten. Mutta mistäs sitä tietää miten se teillä menisi. Jos ero myöhemmin tulee niin ainakin voit sanoa yrittäneesi.